Voi voi...taas se on pian joulu! Onhanse ihan mukava juhla, mutta se ei koskaan menee niinkuin minä haluaisin. Eikä oikeaa joulun tunnelmaa ilman lapsiakaan saa...no mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Suurin ahdistukseni on nyt joululahjat. Ite tykkään saada ja antaa jotain kivaa, pientä ja edellista. Tulee huono omatunto, jos joku ostaa mulle jotai tosi kallista (harvemmin kyllä ostaa). Ja sitten taas klun olemme menossa aattoiltana anoppilaan ja siellähän ei joululahjojen suhteen pihistellä. Mieheni saa jo pelkästään äidiltään n. 500 eurolla joululahjoja. Nytkin mies lähti korukauppaan sovittamaan jotai korua, jonka hänen äitinsä menaa hänelle ostaa. Netistä katsoin senkin hinnaksi 150 euroa. Nyt vähän mietityttää, kehtaako sinne anoppilaan edes jouluna mennä. Me nimittäin ostimme mieheni vanhemmille 25 euron hintaisen joululahjan. No eipä tietenkään opiskelijapariskunnalta voi mitää hienoja timanttikoruja odottaakaan lahjaksi, mutta kuitenkin vaan mietityttää. Niin ja siis meidän ei pitöänyt ostaa muuta kuin tämä YHTEINEN lahja, mutta se ei näköjään sittenkään riittänyt miehelleni ja hän kävi ostamassa lähes 100 eurolla heille kultakaupasta jouluiloa. Olisi ollut mukavampi yhdessä ostaa yhteinen lahja. Nyt tulee vähän ulkopuolinen olo...Ja muutenkin mieheni haluaa itsekin kovin kalliita lahjoja. Tässää taannoin hän vihjasi, josko ostaisin hänelle 150 euron moccamasterin. No sanoin kyll suoraan, ettei mulla ole niin kalliita lahjoja varaa ostella. No mutta eipä hätä ollut tämän näköinen. Hän meni äidiltään sitten pyytämään samaa vekotinta ja nyt kuulemma se on jo pukinkontissa odottamassa. Mulle kyllä riittäisi joululahjaksi villasukat, yöpaita ja suklaarasia.
Voi voi...mitähän tästäkin vielä tulee...
Suurin ahdistukseni on nyt joululahjat. Ite tykkään saada ja antaa jotain kivaa, pientä ja edellista. Tulee huono omatunto, jos joku ostaa mulle jotai tosi kallista (harvemmin kyllä ostaa). Ja sitten taas klun olemme menossa aattoiltana anoppilaan ja siellähän ei joululahjojen suhteen pihistellä. Mieheni saa jo pelkästään äidiltään n. 500 eurolla joululahjoja. Nytkin mies lähti korukauppaan sovittamaan jotai korua, jonka hänen äitinsä menaa hänelle ostaa. Netistä katsoin senkin hinnaksi 150 euroa. Nyt vähän mietityttää, kehtaako sinne anoppilaan edes jouluna mennä. Me nimittäin ostimme mieheni vanhemmille 25 euron hintaisen joululahjan. No eipä tietenkään opiskelijapariskunnalta voi mitää hienoja timanttikoruja odottaakaan lahjaksi, mutta kuitenkin vaan mietityttää. Niin ja siis meidän ei pitöänyt ostaa muuta kuin tämä YHTEINEN lahja, mutta se ei näköjään sittenkään riittänyt miehelleni ja hän kävi ostamassa lähes 100 eurolla heille kultakaupasta jouluiloa. Olisi ollut mukavampi yhdessä ostaa yhteinen lahja. Nyt tulee vähän ulkopuolinen olo...Ja muutenkin mieheni haluaa itsekin kovin kalliita lahjoja. Tässää taannoin hän vihjasi, josko ostaisin hänelle 150 euron moccamasterin. No sanoin kyll suoraan, ettei mulla ole niin kalliita lahjoja varaa ostella. No mutta eipä hätä ollut tämän näköinen. Hän meni äidiltään sitten pyytämään samaa vekotinta ja nyt kuulemma se on jo pukinkontissa odottamassa. Mulle kyllä riittäisi joululahjaksi villasukat, yöpaita ja suklaarasia.
Voi voi...mitähän tästäkin vielä tulee...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siis edellistä vaan EDULLISTA :D
Ei todellakaan opiskelija voi ostaa kalliita lahjoja. Sit pitää elää yli varojen ja kohta tili miinuksella. Ostakoot ne, joilla on siihen varaa. Älä ahdistu.
Sinulle; älä mene mukaan tuohon. Kaikki liika kulutus on aivan turhaa.
Rakkautta ja rauhaa; yhdessäoloa rakkaudellisessa mielessä. Hiljentymistä, kynttilänvaloa...
Elämä on valintoja.