Meillä on pieni tyttö, pian 6 kk. Taidan olla liian kiinni ihanassa tytössäni. Olen aina hänen kanssaan, jo kauppareissu ilman tyttöä tuottaa tuskaa.
Joskus kun isä nukkuu tytön kanssa alakerrassa, että saan nukuttua koko yön putkeen heräämättä, niin en meinaa pystyä nukkumaan, kun kaipaan tytön tuhinaa ja lähellä oloa. Ihan kuin olisi menettänyt koko tytön!
Mies sanoo, että oon ihan sekopoltsi :) mutta miten näin höpöksi voi tulla yhdestä pienestä ihmisestä?
Joskus kun isä nukkuu tytön kanssa alakerrassa, että saan nukuttua koko yön putkeen heräämättä, niin en meinaa pystyä nukkumaan, kun kaipaan tytön tuhinaa ja lähellä oloa. Ihan kuin olisi menettänyt koko tytön!
Mies sanoo, että oon ihan sekopoltsi :) mutta miten näin höpöksi voi tulla yhdestä pienestä ihmisestä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sitä voi pieni ihminen sekoittaa pakkaa oikein kunnolla, ole vain onnellinen äläkä mieti turhia, niin olen minäkin,valtava rakkaus pienessä paketissa, en voisi olla onnellisempi :)
Ei raukkautta selitetä järjellä.
Tai onhan siihen selityskin olemassa, mutta onko sillä niin väliä.
Meillä tosin poika vasta 5vko:a vanha.. ja mie ihan pöljänä "kiinni" vauvassa koko ajan :)
Pelottaa jo, että tuleekohan sitä tenavasta kuinka hemmoteltu, kun koko aika tulee höösättyä ja reagoin pieneenkin tuhahdukseen (unenkin läpi) silmän räpäyksessä.
Erillään mie en pysty nukkumaan yhtään.
Mieluummin valvon tai nukun koiran unta, kuin että olisin eri huoneessa.
Kävi tässä niin, kerran kun isukki ystävällisyyttään meni minun nukkuessani toiseen huoneeseen vauvan kanssa, jotta saisin kokonaisen yön nukuttua...ja jessus mihin säikähdykseen heräsin yhtäkkiä kesken unien! Aavistin unen läpi jotenkin, ettei vauva ole lähellä. Hyi mikä tunne..
Asioilla tulee käytyä kylällä ennätysvauhtia joka kerta, kauhea kiire kotiin aina.
..ja muutenkin; eipä nyt tunnu mikään muu kiinnostavan muutenkaan.
Nautin Paljon nyt, kun pää on tyhjentynyt muista asioista ja kaiken keskipisteenä on vauva :) Nauti siekin!
ei siitä hemmoteltua tule, vaan terve. Tiedät hyvin, mussuseni, että pieni vauva tarvitsee sen läheisyyden ja ympärivuorokautisen tarpeidentyydytyspalvelun että siitä tulisi täysipäinen.
Että minä olen onnellinen sinun puolestasi. Nöh.
***
Ei vauva voi saada liikaa huomiota. Myöskin kasvaessa tarpeiden huomioiminen ja niihin reagointi on tärkeää, hemmottelu on sitten ihan muuta (vanhemmalle lapselle ei tietenkään anneta kaikkia oikkuja periksi, vauvalle pitää antaa).
Kyllä tuo "ylireagointi" vauvan tarpeisiin on ihan syvällä biologiassa.
..mutta kuten tiedät, niitä "koulukuntia" riittää ihan joka hiivatin nurkkaan vaikka minkälaisia..
Unohdin ne nyt kuitenkin ja me tehdään "omalla mallilla" hommat.
Sitä on jotenkin niin pösilön onnellinen..silmät sikkuralla koko ajan ja niin otettu, kun toinen kurkistaa uneliailla silmillä tarkistaakseen, että vieläkö se sama tyyppi siinä hyssyttelee..huokaisee tyytyväisesti ja nukahtaa uudelleen :)
Vetää ihan sanattomaksi!
En usko että tuollainen tunne on vaarallista.Mutta sitten tulee huolestua jos alat käyttäytyä todenteolla kuin naarasleijona, etkä anna vauvaa edes isälle tms. Kannattaa ottaa lepohetket että jaksat vauvan kanssa.Ja todenteolla kannattaa ottaa vauvan vauva-ajasta kaikki irti koska se on nii pieni aika.Itsekkin aikalailla kiinni pienessä 2v. tyttäressäni jo ihan käytännön syistä.Huomasin tossa ku olin päässy vapaalle nii kavereita ja tuttuja hyysäsin ku kanaemo johtuen erosta.Itteä pikkusen huvitti ja ehkä hävettikin ku aloin asiaa ajattelee, mutta tuskin se on vaarallista.
Positiivinen asia tuo minusta on, ei se ole yksi eikä kaksi äitiä jotka ovat vauvoistaan "höpöiksi" tulleet :D nauti siitä niin kauan kuin se kestää, se kyllä menee ohi.
***
Ihan normaalia on kuule. Olin itse aivan samanlainen ja minäkin stressasin siitä, että olen mukamas liian kiinni. Pjaskat kuule! Äidin ja lapsen välinen symbioosi on ainutlaatuinen asia ja tunne, ja usko pois, ei sitä kauaa kestä.
Mä ajattelin etten koskaan pääse pois kotoa, enkä koskaan pysty irroittautumaan lapsesta. Nyt lapsi on 1,5v. ja jo nyt pystyn olemaan pois hänen luotaan tuntematta tuskaa, ja välillä oikeen kaipaan yksinolemista. Ja minä olin lapsessa siis todella kiinni.
On jännää miten tunteet kaikkeen elämään ovat muuttuneet tässä ensimmäisten vuosien aikana lapsen saannista. Alussa tuntui kuin olisin elänyt eristyksistä muusta maailmasta vauvan kanssa, mutta jo nyt maailma on jo se ihan sama mikä se oli ennen lasta. Nauti siis symbioosista, kohta sun vauvas kiukuttelee sulle ja uhmaa sua, heh heh.
Tutkimusten mukaan symbioosi katoaa vasta 1,5-vuotiaana. Esikoislapsen äideillä se on vahvempi kuin uudelleen synnyttäneillä.
Toi tutkimus sopii ainakin minuun hyvin. Lapseni on nyt 1v 2kk ja olen/olin todella kiinni vauvassani. Kaupassa käynti oli tosiaan hyvin pikaista ja tuntu että puolet minusta on muualla jos tyttö ei ollut minun mukana. Jos mummu hakee tyttöä luokseen vaikka pariksi tunniksi niin en tiedä yhtään mitä tekisin kotona, tyhmää olla siellä yksin tai miehen kans, en pysty rauhottuun jos tyttö ei ole siellä=)
Huomaan kuitenkin että se "riippuvaisuus" on vähentynyt koko ajan tytön kasvaessa. Voin jo käydä kaupassa tuntematta tuskaa mutta vielä se yksin kotona oleminen tuntuu hankalalta=) Mutta näköjään se symbioosi on katoamassa mitä lähemmäs 1,5 vuoden ikää tullaan. Ja viimeistään sit mun on totuttava olemaan ilman toista puolta minusta kun lähden töihin ja tyttö hoitoon=(
Alkuperäiselle vielä että tunteesi on ihan normaali, samankokeneita löytyy niin paljon kuin vain on äitejä=)
ja normaalia .
Mullakin on kohta 6kk täyttävä tyttö ja täytyy myöntää että hetkeäkään en raaskisi olla erossa. Olen yyhoo ja "pitäisi" kaivata sitä omaa aikaa jne, mutta mitä se on? =) En ees keksi mitä tekisin yksin. Kauppareissun kestää just ja just kun ja jos joku hoitaja on tytön kanssa, ja juoksenkin sieltä kotiin, heheh. Ikävä tulee vähästä. Oon kai mäkin sit iha sekopoltsi ku en raaskii tyttöä "jättää". Joskus ihan itku tulee kun vaan miettii että joskus joutuu viemään tytön hoitoon jos esim itse tarttisi jonnekin sellaiseen paikkaan mennä jonne ei voisi tyttöä ottaa (esim joku tietty lääkärikäynti...yms). No, sitten kun sekin hetki tulee ni ompahan jo etukäteen surtu, heheh =)
Millonkohan tää kausi loppuu, ja alkais kaipaamaan sitä ns "omaa aikaa"...hmm.
Luulen että kestää kauan ennen kun tää napanuora on katkipoikki =) Mutta eikös se niin oo että äiti-lapsi suhde ei katkea KOSKAAN =D
muistahan että älä käy liian ylihuolehtivaksi:) että jaksat sitten sen pienen palleron kanssa:D
äitee myöskin:)
vaikka toisaalta on ihan terve ilmiö huomata kuinka kiinni siinä vauvassaan on ja ehkä jopa pitää itseään silmälläkin asian suhteen.
Toiset on aina vauvan kanssa yhtä tiiviissä suhteess aja toisilla se hellittää ajan kanssa kun niitä tulee lisää. Monelle jos lapsi jää ainoaksi tulee tuo symbioosi ainoaksi tavaksi olla ja se on aika vaikeaa kaikille.
Mutta nauti nyt siitä tuhisijasta ja toteuta sitä äidinvaistoasi. Jos tarkoitus on nukkua kunnolla yön yli niin nuku vaan samassa huoneessa, mutta sopikaa että mies hoitaa vauvan kun se herää. Näin voit sada nukuttua hyvin ja kun tiedät etä ei ole vuorosi nousta niin nukahdat uudelleen pian jos edes heräät vauvan itkuun.. Nythän vähän joudut olemana vahtina että se isä mokoma herää ja hoitaa ja siksikin nukahtaminen on vaikeaa?
kiinni vauvassani(ko)? Minusta taas tuntuu etten ole tarpeeksi vauvani kanssa... Tommonen ylihössötys vaan ei innosta. Säästä sitä vauvaa isillekkin.. monet mammat omii vauvan ittelleen vaikka se on ihan yhtälailla isänkin!!! Musta toi on jo vähän ihmeellistä ettet kauppaankaan pysty menee ilman lastasi...? Musta se on ainakin ihanaa kun saa rauhassa käydä kaupassa.. Mutta kukin tyylillään ;)
Vauvan kanssa kun on niin helppo olla niin kyllähän semmosen kans haluaa olla ihan kokoajan,sitten kun lapsi kasvaa ja tulee uhma ikä ja muut niin kyllä se sitten muuttuu...itekkin olin eikoisessa 2v asti kiinni ja sitten kun alko kaikki niin muuttu se erilaiseksi!nyt on 6kk vauva ja haluaisin jatkuvasti vain pitää sylissä yms,