Jatkoa seuraa. Mistä kaikki al...

JinXes kirjoitti:

”Mä en todellakaan tiedä.” Katri sanoi kauhistuneen näkösenä. ”Mä ajattelen sitä usein ja vielä useemmin toivon ettei se ois koskaan pettäny mua sen helvetin Marin kaa!” Mari ja Katri oli ollu samalla luokalla pienestä lähtien ja ne oli aina kilpaillu kaikesta ja vihannu toisiaan, sitte yhissä pippaloissa ku Arto oli ollu aika kännissä Mari oli päättäny vähän ”kiusata” Katria. ”Mitä mä teen Oona?! Mä en tiiä voiks mä luottaa siihen enää. Ja mä oikeesti pidän Tomista. ” ”Artohan oli kännissä ja sehän melkein itki ku sä jätit sen.”, vastahakosesti mä lisäsin, ”must sun kannattais ottaa Arto.” Mä en olis halunnu vaikuttaa Katrin päätökseen niin paljon, oisin halunnu sanoo et sen pitää tehä niinku siit tuntuu ja et jos se ei voi luottaa Artoon niin ei kannata edes yrittää alottaa uudestaan. Mut mä en voinu olla miettimättä Tomia. Ja mä vihasin itteäni sen takia. ”Mä en tiiä mitä tehä...Mut sen mä tiiän etten voi just nyt olla Tomin seurassa.”
Mä jähmetyin. Tätähän mä olin halunnu. Miks se tuntu niin pahalta? Katri lähti kävelemään olkkarin puolelle ja sano Tomille: ”Tomi, mulla on ihan kauhee olo. Mun on pakko mennä lepäämään. Oona voi kattoo sun kaa tän leffan loppuun, tehä tunnette jo muutenki. Sori oikeesti. Mä voin tekstailla myöhemmin.” Tomi suostu yllättyneen näkösenä ja Katri juoksi vauhdilla yläkertaan.
Mä istuin siihen sohvalle, Tomin viereen. ”Onks Katri ihan kunnossa?” Tomi kysy. Mä vaan nyökkäsin ja yritin olla ajattelematta kuinka hyvälle Tomi tuoksui. Sillä oli päällä farkut, just sopivan löysät ja valkonen kauluspaita. ”Mä kuulin et sä oot tulossa niihin pippaloihin huomenna. Mäki ajattelin tulla.” Tomi sano hetken päästä. ”Keneltä sä kuulit?”
”Kalle kerto.” Mä yritin kuumeisesti keksii jotain puhuttavaa ja sitten multa vaan lipsahti: ”Tykkäät sä paljonki Katrista?” Tomi selvästi ihmetteli mun kysymystä, mut hetken päästä se vastas kuitenkin: ”No joo. Mut must tuntuu et me sovittais paremmin kavereiks. Mä luulen et se on vielä kiinni Artossa.” Oli kuin osa paineista ois kokonaan kadonnu. Tomi ei ollu kiinnostunu Katrista muuten ku kaverina.
Sen leffan jälkeen me juteltiin vielä vähä aikaa ja sitten Tomi lähti kotiin. Mä menin mun huoneeseen ja mietin tätä iltaa. Yhtäkkiä Katri ryntäs sisään, se heilutteli jotain kirjaa sen kädessä. Mun silmät levis kun mä älysin mikä se oli-mun päiväkirja. "Vai tällästä! Sä oot koko ajan ollu kiinnostunu Tomista! Miten sä kehtaat?!" Mä olin ihan suunniltani siitä et Katri oli uskaltanu lukee mun päiväkirjaa ja aloin huutaa takasin. "Ai miten mä kehtaan?! Miten sä kehtaat koskee mun päiväkirjaan! Se ei oo tarkotettu kenenkään muun luettavaks!" Mä melkein itkin, siellä oli kaikki mun sisimmät ajatukset. Katri näytti vähä nololta mut sen vihasuus ei laantunut melkein yhtään. "Se loju aukinaisena sun sängyllä ja no mä en ois saanu lukee sitä, mut mä en voi uskoo et sä oot halunnu Tomin. Ja nyt sä sitten annat mulle "hyviä" neuvoja mitä tehä Arton suhteen!" "Ei se oikeuta sua lukemaan yhtään mitään, vaikka se kirja ois liimattu mun oveen aukinaisena! Sä tiedät että se on mun päiväkirja ja toi on varmaan hirveintä mitä sä voit tehä mulle Katri!" "Yhtä hirveetä ku pettää! Ja mä en ois ees ikinä saanu tietää! Miten sä voit tehä mulle näin?! Kyllä mä oon sitäpaitsi nähny kuinka Tomi kattoo sua! Ja mä myös arvaan et se on tehny paljo muutaki ku kattonu sua!" Onneks mutsi ja Faija oli jo lähteny sinne Espanjaan. Tää huuto kuulu varmaan naapuriin asti. "Mä en oo pettäny sua! Mä en ikinä tekis niin. Tomi ei oo edes koskenu muhun." Mä en voinu olla ajattelematta sitä iltaa ku me oltiin ekan kerran nähty ja sen käsi oli hipassu mun poskea...mut Katrilla ei ollu sillon vielä mitään Tomin kanssa. Sitäpaitsi miten semmonen vois olla pettämistä?!! "Älä hei viitti kusettaa enempää! Pidät sä mua iha tyhmänä?" "Arto ja Mari on kyllä sekottanu sun pään! Mä en oo tehny Tomin kanssa mitään, usko jo!" "Tää ei nyt liity mitenkään Artoon tai Mariin." Mari nimi lausuttiin todella jäätävästi. "Jos mä ja Tomi oltais tehty jotain muutaki ku juteltu niin luulet sä et mä en ois kirjottanu sitä siihen päiväkirjaan?! Mä en katos ajatellu et sä oisit ikinä lukenu sitä!" Katri oli vähä aikaa ihan hiljaa ja heitti sitten sen päiväkirjan mua päin. Sen kulma osu kipeesti mun otsaan. Heti ku ovi Katrin perässä oli pamahtanu kiinni mä aloin itkeä. Miks mä olin niin tyhmä? Miks Katrin piti lukee sitä päiväkirjaa? Eiks se ymmärrä minkä arvonen se on. Miten paljo se sitä edes oli lukenu? Ja nyt mä en ainakaan ikinä vois koskee Tomiin. Katrihan sais jonku hirveenkohtauksen.

jatkuu vielä, jos vaan jatko kelpaa!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä