Mitähän tästä pitäisi ajatella kun naapurin isäntä kyselee vointia ja tarjoutuu auttamaan raskaissa hommissa ja oma mies vaan urputtaa mun laiskuudesta.
Naapurin isäntää kiinnostaa enemmän kuin lapsen isää
Emäntä rv 21
141260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin että vaihtaisin naapurin ukkoon!
Vaihtasin varmaan siihen naapurin ukkoon! :D Varsinkin kun tuo oman ukon kiinnostus on tosiaan aika nolla täälläkin! Luulis jotenki että oma lapsi kiinnostas mutta joku tunnevamma tuolla on kyllä..
Vaan mietin että hiipuskohan tuon naapurinkin isännän kiinnostus jos sattus olemaa oma emäntä raskaana.
Mikähän se tosiaan miehillä on kun ei oma tuleva lapsi kiinnosta? Vai onko ne vaan niin saakelin juntteja etteivät uskalla tunteitaan näyttää kun negatiivisia vain? Väillä sitä kyllä tosissaan miettii että onkohan tällä lapsella nyt väärä isä tullut valittua? Tosin kiinnostus minua kohtaan oli ennen raskautta aivan toista luokkaa niin ei tullut edes mieleen jotteiko lapsikin olisi sitten loppupelissä mieleinen.
Mitähän tuo ukko tuumais kun kertoisin että keskustelin tuossa netissä asioista ja tuli sellanen 3-0 tilanne, että tämä emäntä se hyppää naapurin isännän kelkkaan. Mitähän se naapurin isännän emäntä siihen tuumais?
anna mennä vaan, tuttu tunne, täällä sama meininki. pitäs nyt alkaa ettiä omaa kämppää, kun ei jaksa kattella tollasta...
Meilläkin vähän samaa vikaa, mutta näin loppua kohden on hieman muuttunut. Johtuneeko lie siitä, että olen ollut kotona ja ruoat on olleet töitten jälkeen valmiina. Tai sitten siitä, että on alkanut löytyä molemmille sopivia asentoja "seuraavan harjoitteluun".
Itse olen ratkaissut asiat niin, etten ole vaatinut mitään erityiskohtelua, vaan ainoastaan ilmaissut hyvin selvästi, että tuo on nyt tällä kertaa sun homma, en pysty enää, en uskalla ottaa riskiä, että istukka irtoaa. EN ole antanut vaihtoehtoja, vaan ilmaissut hyvin selkeästi, että tuo on sun hommas. Meillä on toiminut ihan hyvin, luulen, että mieheni on ollut tyytyväinen, kun tietää, mitä häneltä konkreettisesti odotetaan. Yleisesti ottaenhan miehet ei tajua, mistä on kyse, ennen kuin se vauva oikeasti syntyy. Omaa ukkoa varmaan vähän pelottaakin.
et miehiä kiinnostaa omat lapsensa mut mä luulen et niitä ei jaksa kiinnostaa kauhee kanalauman kaakatus yhdeksää kuukautta.
..ole ehtinyt paljon kaakattaa kun vasta tuli tieto koko vauvasta, mutta jos kiinnostuksen aste meinaa olla tämä koko raskauden ajan ni huh huh! Eilen veti kännit kun "oli niin raskas viikko ollu tämän asian kanssa". Todella aikuismaista käytöstä. Todella. Oikein pitäsköhän lippu vetää salkoon kaverille kun niin miehen teko oli.
saa omalla tavallansa asiaa käsitellä jos just saa tietää tulevansa isäksi.Meinaatko että miesten pitää olla mukisematta mistään asioista ja vedellä ite sitä lippua salkoon kun tulee lapsi taloon?Kai niilläkin on oikeus asioita jotenkin ajatella.. Eikse lapsen saaminen yleensä oo kahden kauppa? Jos sillä todella on ollu raskas viikko asian käsittelemisessä niin sekö auttaa kun kettuilet sille ja haukut kakaramaiseks ja asetat ittes sen yläpuolelle,jos se sattu nyt sen kännin vetämään.Se varmaan nostaa mielenkiintoo ihan mahtavasti...Se voi äkkiä aatella et oot vaan sinä ja vauva,mitkä on jotain olevinaan ja sen pitää vaan hymistä jossain taustalla jos se sille suodaan.Ei kai raskauden aikana tartte koko perheen vetäytyä johki eristyksiin? Olisit itte lähteny kans jonnekin tuulettuun etkä tekis toisen ilmeisesti satunnaisesta kännistä jotain suurempaa mitä se onkaan.
"Yleisesti ottaenhan miehet ei tajua, mistä on kyse, ennen kuin se vauva oikeasti syntyy."
No miksiköhän ei tajua? Pidätte miehenne täysin pimennossa ja keskustelette täällä pitkin palstoja kaikkea mahdollista ja olette niin kaikkitietäviä äitejä jo alkumetreillä,haukutte niitä kun ei ne tajua mitään eikä kiinnostu mistään.Voisikohan olla mahdollista keskustella omien miestenkin kanssa ja ihan asiapohjalta ilman turhaa hössötystä ja syyllistämistä tyyliin 'no ethän sä mitään tajuu'.Todella toivon että teidän mielestä teidän miehillä on joku muukin rooli siinä raskaudessa ja vanhemmuudessa kuin pelkkä sperman luovuttaminen,jonka jälkeen sitä voi pelkästään haukkua kun ei se tajua mitään jne...Älkää kyykyttäkö niitä miehiänne ton raskauden varjolla,kertokaa niille ihan normaalisti asioista.Raskaus ja synnytys on kuitenkin aika normi asioita niin ei ketään tarvitse millekään jalustalle sen takia nostaa ja itseänsä ylentää suhteen toiseen osapuoleen nähden vaikka sillä näennäisesti on helpompaa.
Kuulostaa niin tutulta nuo kirjoitukset..
Itse erosin lasteni isästä reilu kaksi vuotta sitten, nuorimman ollessa n. 9kk. Pisteen I:n päälle antoi se, että laitokselta kotiuduttuani mies otti ja lähti ryyppäämään. Siinä menikin koko viikonloppu...
Elin lasteni kanssa onnellisesti vuoden päivät, keskityin heihin ja töihini, tapasin elämäni miehen työn merkeissä, rakastuimme ja menimme naimisiin kesällä. Nyt odottelemme ensimmäistä yhteistä lasta (rv 21). Mies on onnensa kukkuloilla, eikä anna minun tehdä mitään raskasta työtä. Hellii, hoivaa ja huomioi minua jatkuvasti ja juttelee masuasukille. Kantaa huolta myös aiemmista lapsistani ja on huolissaan jaksamisestani ja voinnistani.
Ihanaa huomata, että mies odottaa lasta yhtä innokkaasti kuin minäkin, aina sitä päivästä asti, kun testi näytti plussaa.
Harmi, että ette ole yhtä onnellisessa asemassa, mutta tiedän taatusti, miltä teistä tuntuu!
ees muistettu alussa että olen raskaana ja vauvan vaatteet ei kiinnosta ynm ei oo hiplaamassa mahaa koko ajan.. kun masu kasvo isommaksi ja aika vähenee koko ajan niin miehen kiinnostus ja rakkaus lapseen vaan kasvaa! viikkoja nyt 33
Heippa vaan=)
Juu elikkä meillä 6kk ikäinen pikkuinen poitsuli ja oli ihan sama juttu aluksi. sitten kun masu rupesi kasvamaan ja potkut tuntumaan mieheni oli kiinnostuneempi voinnistani ja katseli iltaisin masuani, mutta sitten taas joskus rv 33-35 jälkeen se taas loppui se kiinnstus. Ei enää mitään muuta kun se että kauppa kasseja ei tarvinnut itse kantaa;) Minä toki itse halusin kaiken muun tehdä, mutta jos en itse "pystynyt" tekeen mieheni kyllä tuliapuun. Ja kun laskettu aika oli niin taas jo kiinnostus KASVOI kyseli kokoajan että supisteleeko yms. ja sitä se sit oli 11 päivää ja sitten vasta poika tuli ulos lukuisista käynnistyksistä huolimatta;) ja leikkaamalla loppujen lopuksi pois tuli ja sitten mieheni oli aivan jossain taivaassa.. sitä onnea mieheni oli yhtä HYMYÄ=) kun sairaalaan tuli katsomaan toi vaaville tuliaisia ja minulle tietysti myös soitteli aina iltaisin sairaalalle ja sama huolen pito on jatkunut poikaan mutta ei minuun;)
Kyl se siitä kun masu kasvaa ja lapsi syntyy..
Noilla miehillä jotku asiat syttyy hitaammin kun meillä naisilla;) (toki paljonon asioita missä menee myös toisinpäin)
elikkäs rv 27 olis nyt. Olen saikulla tän viikkoa, ja sit jään kotiin tai sii luovun päiväduunistani joka on liian rankkaa jo.
Mullakin on sellanen tunne ettei tuo meinaa uskoa ettei saa nostella mitään, tossa pari viikkoa sitten muutettiin niin pyysi muakin kantamaan aika painavia juttuja.. Sanoin ettei onnistu...
Oo yrittänyt kertoa, miten tulee suojeltua tuota masunkohtaa muutenkin, ja kaikkia tuntemuksia muutenkin kertoa.. Unista ja muista. Ei aluksi oikein vastannutkaan..
Ja lauantaina olin pyytänyt (koska itselläni kerrankin vapaa la-ilta) ettei joisi eikä lähtis mihinkään, niin sieltä taas tultiin neljän aikoihin kotiin.. kun oli kuulemma rentouduttava hänen lauantai-iltanaan! Olen edelleen pettynyt ja vihainen..
Muuten on siis hyvä mies ja kaikkee mutta tuntuu niin oudolta ettei halunnut jäädä hoivaamaan mua kun tiesi että olin ihan poikki ja pettyny siitä etten voi olla töissä..
rakenneultran jälkeen vierasta setää kiinnosti kuulla onko kaikki ok ja lapsen sukupuoli. Lapsen isälle kerroin puoliväkisin. Lohdullista kuulla, että muillakin on tälläistä.