Olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta mutta silti olen yksin. Onko kohtalotovereita ? Meillä ei ole mitään muuta yhteistä, kun yhteinen talo, auto ja muuta maallista. Mutta henkisellä puolella meillä ei ole mitään. Naristaan vain toisillemme.
Kaksin, mutta silti
yksin......
3458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun kerran on päässyt käymään niin, että olette kasvaneet erillenne, niin sitten voitte alkaa jälleen kasvamaan yhteen tai lähteä omille teillenne.
Eihän parisuhde pysy koossa jos molemmat osapuolet eivät pidä siitä huolta. Jos kumppanit etääntyvät toisistaan, niin onhan olo silloin parisuhteessakin yksinäinen. Teidän pitäisi saada henkisellä tasolla luotua se yhteys taas, koittakaa keskustella asioista ja opetelkaa tuntemaan toisenne syvemmin. Jos se tuntuu omin avuin liian vaikealta, niin ehkä jokin parisuhdeterapia tai vastaava voisi auttaa sinua ja kumppaniasi.
Meillä niin päin, että minä olen terveempi.
Näen, että vaimon kunto rapistuu. Hänellä monia lääkkeitä.
Aikaisemmin kävin kuumana kun hänellä oli vaikeuksia kodinhoidon suhteen.
Mekin oltu 24v.aviossa. Siitä tuli sanomista, kun en enää pystyny sänkytöihin.
Miksi sitten olette olleet yhdessä jo niinkin kauan kuin 25 vuotta? Mikä sut sai alunpitäen kiinnostumaan siitä ihmisestä ja päätymään noin pitkälle?