Olen viimeisilläni raskaana (rv38) ja minua askaruttaa mieheni juominen... Millainen politiikka teillä muilla miehillä on ollut tuon alkoholin käytön suhteen kun naisenne on viimeisillään raskaana ja lapsi voi käytännössä syntyä minä hetkenä hyvänsä???
Omalla avokillani on ollut aikaisemmin selvästi pahempikin ongelma viinan kanssa, mutta se elämä jäi onneksi taakse kun työtilanne parani eikä kroppakaan oikein kestänyt jokapäiväistä juomista. Nykyään alkoholi on pieni ongelma käyttömäärän suhteen, mutta pointtini on se, että toivoisin rakkaani olevan ajokunnossa kun tulee lähtö sairaalaan, sekä tukevan minua synnytyksessä (jota hän pitääkin itsestään selvyytenä).
Aluksi pyysin kuukausi ennen laskettua aikaa, että hän olisi ajokunnossa synnytykseen asti, mutta lopulta huomasin toiveeni olevan turha...vetosin hänen omaantuntoonsa, olen suuttunut, raivonnut, keskustellut järkevästi, pyytänyt ystävällisesti, olen mielestäni kokeillut jo kaikkea :( ja siellä se taas on..baarissa kännissä, suomi-ruotsi-pelin jälkihuumassa.. Olen myös kertonut ettei hänellä ole asiaa lähellekkään sairaalaa tai lastaan jos viina haisee, mutta sitäkö hän juuri hakeekin???
Alkaa olla todella paha mieli... vaadinko tosiaan liikaa kun pyydän häntä olemaan ajokunnossa lapsen syntymään asti??? eli max.4vk
En haluaisi olla ilonpilaaja, en estä häntä olemasta ystäviensä kanssa, enkä aiheuttaa riitaa tai pahaa mieltä...en ole kertaakaan kieltänyt, enkä säännöstellyt koska pitää olla kotona tms, olen vain yrittänyt vedota järjellä hänen omaan arviointikykyynsä, ja omaantuntoon.
Omalla avokillani on ollut aikaisemmin selvästi pahempikin ongelma viinan kanssa, mutta se elämä jäi onneksi taakse kun työtilanne parani eikä kroppakaan oikein kestänyt jokapäiväistä juomista. Nykyään alkoholi on pieni ongelma käyttömäärän suhteen, mutta pointtini on se, että toivoisin rakkaani olevan ajokunnossa kun tulee lähtö sairaalaan, sekä tukevan minua synnytyksessä (jota hän pitääkin itsestään selvyytenä).
Aluksi pyysin kuukausi ennen laskettua aikaa, että hän olisi ajokunnossa synnytykseen asti, mutta lopulta huomasin toiveeni olevan turha...vetosin hänen omaantuntoonsa, olen suuttunut, raivonnut, keskustellut järkevästi, pyytänyt ystävällisesti, olen mielestäni kokeillut jo kaikkea :( ja siellä se taas on..baarissa kännissä, suomi-ruotsi-pelin jälkihuumassa.. Olen myös kertonut ettei hänellä ole asiaa lähellekkään sairaalaa tai lastaan jos viina haisee, mutta sitäkö hän juuri hakeekin???
Alkaa olla todella paha mieli... vaadinko tosiaan liikaa kun pyydän häntä olemaan ajokunnossa lapsen syntymään asti??? eli max.4vk
En haluaisi olla ilonpilaaja, en estä häntä olemasta ystäviensä kanssa, enkä aiheuttaa riitaa tai pahaa mieltä...en ole kertaakaan kieltänyt, enkä säännöstellyt koska pitää olla kotona tms, olen vain yrittänyt vedota järjellä hänen omaan arviointikykyynsä, ja omaantuntoon.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä asia on miehesi ja lapsesi isän korvien välissä, kos ei itse tajua tuota niin ei varmaan välitä, vaikka kuinka sanookin että synnytys on tärkeä asia jossa haluaa olla mukana. Meillä on menot suunniteltu niin että saa mennä viimeiseen asti jos on puhelimen päässä jatkuvasti ja pääsee tunnin sisällä kotiin!!! Se on vähintä mitä voit pyytää, ja jos miehesi siitä huolimatta juo ja uhmaa ajokuntoaan.....niin et sinä mitään sille voi. Sitten kannattaisi ehkä katsoa pääsisikö joku muu hyvä ystävä tai sukulainen mukaan jos yksin synnyttämään lähteminen hirvittää. kyllä tuo juominen kuulostaa siltä että se on top priority jos noinkin lähellä vielä ryyppää ja rellestää, vaikka ei olisi mikään pakko.
meillä on menossa rv 36 ja mammaloma alkoi reilu viikko sitten. meillä oli sopimus että kun mammaloma alkaa niin illalla voi ottaa korkeintaan yhden sauna oluen jos vaikka tulee lähtö. mielestäni pyyntösi ei ole kohtuuton, en minäkään haluaisi viinalta haisevaa miestä synnytykseen mukaan... hommaa nyt ihmeessä itsellesi varalle toinen tukihenkilö jos koittaa lähdönhetki ja mies on humalassa.
omalla kohdallani tein niin, että kun laskettu aika on tän kuun lopussa niin joulukuun alusta pistin korkin melkein kokonaan kiinni. Eli kun ennen tuppasin vetäsemään perseet harva se viikonloppu niin nyt oon kyllä menny baariin kavereiden kans pari kertaa mutta sillä linjalla että juon yhen kotona että voin ajaa tunnin päästä sinne ja kuppilassa 1-2 kaljaa about 4 tunnissa. Eli ajokunnossa kokoajan. En pidä tätä omaa tapaani ehkä parhaana mahdollisena mutta kuitenkin koen kantavani vastuuni. Tietysti olen kotona kysynyt että haittaako jos menen ja jos ei, niin sitte menen. Sillä jos mua aletaan pitämään lieassa niin ahdistun vaan, haluun tuntea että oon vapaa menemään jos haluun. Tämänpä takia esim. tän koko viikonlopun olin kotona kun ei tuu semmosta oloa että minähän menen vaikka sanot että ei saa. Simple as that !
Enkä mä aio syntymän jälkeen jatkaa samaa rataa kun ennen, ei mua kiinnosta sellanen enää. Joskus tietenki sitte. Kyllä mun mielestä toi sun ukkos tuntus vähän ehkä pelkäävän tota asiaa kun on "yhtäkkiä" tullu niin lähelle se synnytys, tiiän kyllä kun mulle se tuli myös puun takaa että nyt on enää pari viikkoa aikaa siihen, vaikka oon asiasta tiennyt n. 8 kuukautta :). Se voi aiheuttaa kaikenlaista paniikkireaktiota joillekkin ja joillekki ei mitään. Mut ei se oikeuta sua yksin jättämään-
Kiitos kaikille hyville ja asiallisille vastanneille.
Olen vakavasti miettinyt kenet haluaisin pyytää sitten mukaan jos äijä ei ole siinä kunnossa että kehtaa sairaalaan päästää :o/ mutta sitten heti alkaa mietityttämään, että pystynkö itse, ja pystyykö hän itsekään antamaan itselleen anteeksi jos viina menee edelle ja hän jää paitsi poikansa syntymästä... sen takia haluaisin vielä yrittää saada asenteen muuttumaan.
Aluksi kun ensimmäisiä kertoja pyysin olemaan ajokunnossa lähdön varalle, hän olikin asennoitunut ihan hyvin, ja asia oli ihan ok. mutta jotenkin hän ei käsittänyt, että tarkoitin "siitä eteenpäin synnytykseen asti" koska aikaa oli silloin kuukausi laskettuun aikaan. Muutamia kertoja hän sitten aina kyseli että voiko mennä, ja voinko heittää hänet. Niinkuin jo sanoinkin, en halua koskaan kieltää häntä menemästä, mutta teen kyllä selväksi etten välttämättä ole iloinen tai samaa mieltä hänen kanssaan. Noh, lopuksi sitten totesin, ettei minun edes pitäisi joutua pyytämään tuollaista asiaa, minusta sen tulisi olla itsestään selvyys, että hän on ajokunnossa ja puhelimen päässä tavoitettavissa. Sanoin etten aio enää sanoa asiasta, mutta humalassa ei sairaalaan ole asiaa, ja voi olla varma etten ole kovin iloinen hänelle. Hän pyysi anteeksi ja sanoi ymmärtävänsä ja olleensa tyhmä.... noh, niin on sanottu ennenkin ilman muutosta ja niin myös nyt.
En ole enää kehdannut sanoa ajokunnossa olemisesta, eilen suututti kun en saanut edes puhelimella kiinni pariin kertaan, vaan kesti reilusti aikaa että hän huomasi minun soittaneen :( En haluaisi tilanteen kärjistyvän niin, että hän menettää niin suuren tapahtuman, ja minä tärkeimmän tukeni ja turvani, ja olen siitä katkera hänelle ikuisuuden... toisaalta taas oikein toivoisin hänen saavan opetuksen!!!
kyllä asia on niin että miehesi tietää riskit ja pelaa venäläistä rulettia, ei asiaa painostamalla saa muuttumaan, eikä tuon ikäiselle tarvitse perusasioita rautalangasta vääntää. Meillä oli aluksi "ongelma" että mies tuijotti liikaa laskettua aikaa, ja suunnitteli aikaavieviä menoja lähelle sitä, joista jouduin kyllä sanomaan sitten, että parempi jättää väliin(harrastukset yms), kun voi syntyä jo aikaisemminkin. Sen jälkeen ei ole sopinut mitään, nyt rv38. Haluaa ehdottomasti olla mukana synnytyksessä, ja pysyy sanojensa takana. Minä en haluaisi joutua viimeisilläni stressaamaan vielä miehenikin puolesta, ehtiikö vai ei, ja aina on mahdollisuus että kaikki ei menekään hyvin, jolloin tuki on mitä tärkeintä. Jos lapsi on suunniteltu, on miehesi tavat olleet jo tiedossa ja ehkäpä jopa pelko siitä muuttuuko lapsen myötä.....Tämä jää nähtäväksi, synnytys on vasta alkua, sitä seuraa vielä monta vuotta vastuuta ja huolenpitoa. Toivottavasti olette harkinneet asiaa tarkkaan ja hyväksyt miehesi tekemiset, kun olet kerran tämän "riskin" ottanut!!!
poikamiehen sinne sairaalaan mukaan, niin kyllä ukon silmät aukee loppuelämäksi.
Siis sinulle on vissiin tärkeetä että mies olisi synnytyksen tapahtuessa selvinpäin. Ok, ymmärrettävää sinänsä mutta entäs ne vähintään 18 vuotta sen lapsen kanssa tulevaisuudessa? Miksi teet synnytyksestä tuollaisen numeron, eikö sinua huoleta ollenkaan se, miten tulevaisuus sen lapsen kanssa sujuu, jos mies ryyppää?
Synnytyksestä tosiaan vasta alkaa se perhe-elämä, millaista se tulee olemaan juopahtavan miehen kanssa?
Jos kuvittelet (kuten moni nainen tekee), että miehesi muuttaa tapansa taianomaisesti vauvan synnyttyä, tulet pettymään. Puhu miehellesi vakavasti mahdollisimman pian.
Minusta teidän täytyy keskustella asiasta vakavasti. Asettaako miehesi ihan oikeasti baariin menemisen sen edelle että pääsee kokemaan oman lapsensa syntymän?
Jos hän ei kykene olemaan selvinpäin edes lakettuun aikaan asti, on syytä miettiä hänen suhdettaan alkoholiin yleensä.
sama juttu. Taisi olla vielä oikeen sama päivä jolle oli laskettu aika osunut kun mies vielä lähti kavereitten kanssa baariin (syntyi onneksi vasta 5pvä myöh.) Tosin siinäkin välissä tais vielä ainakin yhet kännit ottaa...
Loppujen lopuksi sainkin tarpeekseni ja kenkäsin ukon pihalle lapsen ollessa n, 3kk.
Eilen nostin kissan pöydälle ja keskusteltiin vakavasti. Nyt näyttäisi ainakin siltä, että mieheni ymmärsi minun ajatukseni ja pyysi kovasti anteeksi, ja häntä hävetti että jouduin edes ottamaan asian esille. Lupasi että varpajaisissa sitten vasta seuraavaksi. Ja painotti vielä kovasti, että haluaa ehdottomasti nähdä poikansa syntymän.
Mitä tuohon suunniteltuun raskauteen tulee, niin meillä varmaan suht sama tilanne kuin monella muulla, eli raskaus oli yllätys, mutta erittäin lämpimin sydämin vastaanotettu ja tervetullut (molempien mielestä).
Toivotaan nyt kuitenkin, että tilanne on rauhoittunut, ja saan nauttia oman rakkaani turvallisesta läsnäolosta silloin kun häntä tarvitsen.
Minusta se, että hän on mukana synnytyksessä, ja selvinpäin, antaa vähintäänkin toivoa loppusuhteeseen ja lapsen kasvatukseen viinan kohtuullista käyttöä ajatellen... ehkä olen naiivi..? Mutta siis, en missään nimessä tarkoita sitä, että synnytys olisi se loppuelämää suurempi asia, siinä tilanteessa käyttäytyminen vain kertoo minulle aika paljon miehen luonteesta. Uskoisin sen kuitenkin olevan aika järisyttävä ja tunteikas kokemus, ja jos sitä ei pysty käsittelemään, niin pystyykö tosiaan sitten muutakaan...?
Toivottavasti tulet saamaan mitä haluat suhteeltasi ja perhe-elämältä. Pelkään tosin pahoin että teillä on vielä monia "keskusteluita" tulossa, ja vahinko että lapsi ei ollut suunniteltu, vaikka onnellinen vahinko olisikin, koska silloin ei voi ikinä vedota siihen että miehesi olisi itse tähän tilanteeseen halunnut, ja ottaisi vastuuta siitä. Mutta toivotaan parasta teille, ja sinulle eritoten kärsivällisyyttä, koska sitä tulet tarvitsemaan jatkossakin.
Ilmeisesti miehesi on alkoholisti, jolle luonnollisesti viina on tärkeämpää kuin vauva tai sinä. Otan osaa, kokemusta on omasta takaa.
Sinuna rupeasisin hankkiutumaan sellaisesta vastuuttomasta ukosta eroon. Ei ne alkoholistit muutu, vaikka mitä lupailevat. Mieti, minkälaisen elämän haluat tarjota lapsellesi. On parempi kasvaa ilman isää, kuin alkoholisti-isän kanssa samassa kodissa (edelleenkin kokemusta on)
Tuli suorastaan paha mieli viestistäsi.
Niin, minä nyt katsoisin kuitenkin vielä kun tosiaan se synnytys edessäpäin. Se tilanne mistä ollaan lähdetty n.4vuotta sitten, verrattuna nykyiseen, on niiiiin totaalisen muuttunut parempaan suuntaan, että jaksaisin kyllä uskoa siihen. Ja kun tiedän, ettei myöskään nykyinen elämäntilanne ole millään tavalla huono, mitä se silloin oli...eikä se kroppakaan kestä kunnon juomista enää. Tietynlaine ongelma varmaan onkin, mutta suhdanne on todellakin muuttunut. Käyttömäärä ei ole moneen normaalikäyttäjään verrattuna edes iso, minun stressin aiheena on vain ollut se, että hän juo tälläisessä tilanteessa kun lähtö voi tulla koska vain.Määrä voi siis olla esim 3-4tölkkiä (0,5l) siideriä, eli ei paljon, mutta ei myöskään ajokunnossa, ja viina haisee. Ja se, mitä tulee mieleen oikeasta alkoholistista, ainakin minulle, eli sellainen ihminen joka ei tosissaan välitä enää mistään muusta, ei ehkä ole töitä, vakavaa masennusta, epähygienisyyttä, ehkä myös väkivaltaisuutta ja kykenemättömyyttä normaaliin parisuhteeseen ja elämään yleensä, saati vastuun kantaminen mistää asiasta, niin nuo asiat ovat kyllä hyvin kaukana omasta miehestäni.
sairaalaan vaikka taksillakin jos nyt ette ihan korvessa asu. Oma äitini käveli sairaalaan eikä isä ollut edes kotona silloin, kun oli työmatkalla. Ja jos nyt ihan kova hätä on niin sen kun tilaat ambulanssin hakemaan. Vähän turhaan stressaat minustakin tuota synnytystä, tärkeämpää on se miten miehesi alkoholinkäyttö kehittyy sitten kun lapsi on maailmassa.
Alkoholisti ei ole synonyymi puliukolle. Alkoholismi on sairaus (vaikkakin vaikea ymmärtää) ja VOI johtaa pidemmän päälle työttömyyteen, masennukseen yms. Alkoholisti on ihminen, jolle viinantuska sanelee elämän kulun: siis ei voi olla muutamaa päivää enempää ilman, että tulee vieroitusoireita. Herää, kyllä 3-4 tölkkiä päivässä on aika karsea määrä. SE ei ole ongelma, jos kerran voi olla ilmankin, mutta ilmeiseti miehesi ei kykene siihen eli hän on silloin alkoholisti. Sorry, että puhun näin suoraan, mutta olet ilmeisesti vielä läheisriippuvainen, joka paapoo alkoholistia ja uskoo parempaan huomiseen. Älä pety, kun huomaat olevasi parin vuoden päästä edelleen samassa pisteessä.
Miehesi tulee keksimään aina syitä, miksi juoda. Eikös varpajaiset ole jo tiedossa. Seuraapas montako päivää niitä juhlitaan...
Suosittelisin, että ottaisit yhteyttä al-ano:n ryhmään, jossa siis autetaan alkoholistien lähimmäisiä. Ehkä silmäsi avautuisivat siellä. Olen vaan huolissasi lapsestasi. En soisi kenellekään lapsuutta alkoholisti-perheessä...
Mitä pidät normaalina määränä alkoholia? Ei sellaista määrää olekaan. Synnytyksen jälkeen on usean kuukauden jakso jolloin tarvitset kaiken avun lapsen kanssa. Ei tällöin juoda yhtä tölkkiä silloin, toista tällöin. Ei vastasyntynyttä kannella 3-4 tölkin jälkeen; siinä ei tarvita kuin pieni lipsahdus ja painava pää pitää huolen että niskat on nurin.
Kestääkö miehesi juomatta sen, että lapsen syntymän jälkeen ette ole enää kahden? Siitä nyytistä et pääse tunneiksi eroon; se on läsnä jatkuvasti. Eikä sitä voi jättää nukkumaan kotiin ja kipaista hetkeksi baariin pitämään hauskaa. Et ehdi huolehtia miehestäsi kun vauva vie kaiken ajan.
Entä uskallatko jättää vauvan miehesi kanssa kahden kun seinät kaatuvat päälle ja tarvitset hetken omaa aikaa ennen kuin mielenterveytesi on aivan sekaisin? Vai onko pelkona, että taas narahtaa tölkki auki ja sitten vauvanne onkin jo epävakaissa käsissä.
ollut!!!
Ei juopon puheisiin PIDÄ LUOTTAA, vaikka kuinka mieli tekisi uskoa siihen parempaan huomiseen, sitä ei tule!!
Vieläkin itkettää muistella kuinka olin pienen kanssa aivan sekaisin ja väsynyt kun mies siinä vierellä otti muutaman, kun "eihän se mitään haittaa".....
En missään maininnut että mieheni joisi päivittäin 3-4 tölkkiä, se on jo iso määrä, siitä minäkin olen samaa mieltä. Puhuin lähinnä viikossa/kahdessa viikossa tuosta määrästä, ei siis missään nimessä joka päivä! En minäkään nyt niiin sinisilmäinen olisi että katsoisin sellaista meininkiä ;)
En missään mimessä pelkää että hän riskeeraisi mitään kun kyseessä on oma lapsi. Eihän sitä voi koskaan tietää, ja tokihan riski on suurempi kun kyseessä on henkilö joka saattaa tarttua pulloon pahan hetken pelastuksen toivossa... mutta toisaalta, minä haluan, ja minulla on myös velvollisuus antaa hänelle mahdollisuus ja vapaus kantaa vastuu. Vaikka lasta sisälläni kannankin, ja vaikka synnytän sen, niin ilman miestäni sitä ei olisi olemassa. Hän on isä, ja hänen tulee ottaa siitä vastuu ja sen hän myös ehdottomasti haluaa tehdä.
En ole mielestäni liian hyväuskoinen, olen nähnyt paljon ja tiedän paljon (uskokaa tai älkää), ja osaan myös olla varovainen. Olen melko realisti, enkä usko kovasti siihen että ihminen osaa muuttua ILMAN TYÖNTEKOA, mutta silloin kun näen omin silmin, että toinen on muuttunut parempaan jo pitkän aikaa, niin haluan antaa mahdollisuuden jatkaa sitä. Olen myös katkaissut erään parisuhteeni miehen alkoholin käytön takia, silloinkaan mies ei koskaan ollut väkivaltainen, ja hänellä oli myös hyväpalkkainen työ, eli ei missään nimessä puliukko. Asuimme yhdessä ja annoin hänellekin mahdollisuuksia, silloin en vain nähnyt muutosta mihinkään suuntaan, joten näin ainoaksi vaihtoehdoksi eroamisen.
Voitte olla varmoja, että lähden kyllä lapsen kanssa lätkimään jos tilanne sen vaatii, mutta mielestäni pitää tapahtua vähän muutakin, kuin nyt on tapahtunut. Alun alkaenhan kyse oli siitä, että hän joi vaikka lähtö voi tulla koska vain, ei siis alkoholismista, mielestäni lähinnä ajattelemattomuuttaan. Ja siitä on nyt tosiaan keskusteltu vakavasti, ja hän on pyytänyt anteeksi ja luvannut jättää juomiset hetkeen jolloin siitä ei ole harmia minulle tai lapselle.
Kiitos kaikille kommenteista, ja siitä että olette kaikki olleet asiallisia. Nyt ei auta kuin katsoa ja toivoa :) jatkotoimenpiteitä vasta sitten kun tilanne vaatii, eikös?
Vaikutat minusta sangen viisaalta naiselta ja suntaudut asioihin kypsästi. Minua kuitenkin mietityttää hieman tilanteesi.
Kerroit että olet lähtenyt aiemmin suhteesta alkoholin vuoksi, mutta silloin ei ollut lasta.
Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on aikamoista myllerrystä ja jos miehesi alkoholinkäyttö ei pysy hallinnassa ja olet itse väsynyt, tilanne voi mennä pahaksi.
Minusta teidän pitäisi jutella tästä vielä mutta ei tietenkään syyllistäen, vaan yhteisitä pelisäännöistä sopien.
Toivottavasti kaikki menee kohdallanne hyvin ja onneksi olkoon vielä lapsesta!