Jotkut miehet ovat hulluina ujoihin naisiin - entäs naiset? Ja mikä siinä kiehtoo?
Mitä mieltä ujoista naisista? Kiehtooko..?
<3
112592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin olen pohjimmiltani ihmisarka, joten ymmärrän samoin tuntevia. Pystyn kuitenkin voittamaan ujouteni useimmiten.
Ujo ei ole suunapäänä kännissäkään. Mikään ei ärsytä niin kuin nainen, jolla on kilometrin mittainen juttu ja sitten vielä humalassa kun kertoo niin kertoo yksityiskohdat moneen kertaan.
Ujot ja hiljaiset naiset on mun juttu ;)
Mielestäni ei mikään ole kauheempaa kuin nainen joka on kokoajan äänessä ja tuo itseään esille.
Vanha sanonta: "hiljaisissa vesissä ne kalat kutee" pitää paikkansa.
Ujo ihminen on kaikenlisäksi syötävän söpö.
Ujot nyt vaan on ihquja :)
Kyllä sopivasti ujot vain uppoaa tähän tyttöön. Mutta liian ujo ei silti saa olla, että voi sentään tutustua ja oppia toisen tuntemaan!
pieni kainous on kaunista..:)
..mikis piti aloittaa mistä miehet pitää, ei kai se kuulu lesbosivulle? voiko ajatella ihan omia tykkämisiä?
Söpöjä.Ihania.Mitä muuta voikaan sanoa?
voin sanoa, että enemmän rasite se on kuin siunaus. Ujolle siis :o).
Että voi se olla rasite kummallekkin.Ei sitä ujoa jaksa lämmitellä ikuisesti.Ujo voi käydä myös mahdottoman tylsäksi!Pitemmän päälle pistää kyllästyttämään jos ujo ei saa ittestään mitään irti,ei sitä aina jaksais olla se joka johdattelee keskustelua ja kaikkea muutakin.Tykkään yhdestä mahdottoman ujosta paljon,mutta kun ei ujous katoa vaikka ollaan jos paljon tapailtukkin,on mulla keinot vähissä.
en keksi enää yhtään miten saisi toisen relaamaan?
Söpöähän se on,mutta huoh:( aika kuluttavaakin.
on ollut vaikeuksia puhua asioista tiukoissa paikoissa. Se on johtanut tyhmiin ja ikäviin tilanteisiin.
Olen itse jokseenkin ujo uusia ihmisiä tavatessani. Olen ollut ujo aivan pikkutytöstä asti. Ujous on melkoinen rasite aina silloin tällöin, varsinkin kun olen kuitenkin sosiaalinen ja puhelias luonne ja tykkään tosi paljon olla ihmisten kanssa. Se tutustuminen vaan on aluksi hiukan hankalaa. Ja aloitteita tutustumiseen en oikein osaa tehdä.
Mutta olen oppinut hyväksymään ujouteni. Tarvitsen uusien ihmisten kanssa hiukan aikaa mutta eihän se maailmaa kaada. Ihan hyvin olen kuitenkin pärjännyt ja ympärilläni on ihania ihmisiä sekä kotikaupungissani että muualla Suomessa ;) Ja vanhemmiten (nyt 27v) se ujouskin on vähän vähentynyt, kun asian kanssa on oppinut tulemaan toimeen.
Olen itse sen verran ujo ja hiljainen että kaipaisin kumppaniksi vähän rohkeampaa ja varmempaa tyyppiä. Sellaiset melko itsevarmat ja rohkeammat kiehtoo, olen joskus ihastunut tyttöön, joka on yhtä ujo kuin minä eikä siitä ole oikein tullut mitään.
Oma ujouteni johtuu kyllä varmaan osaksi ihan kokemattomuudestani, kun en ole koskaan oikeastaan kunnolla seurustellut kenenkään kanssa, ihastunut vain.