mihin ihminen kaatuu, siihen hän myös maatuu

Ainakin meri kelpaa ihmiselle haudaksi, että jos on sinne hukkunut ja kuollut niin saa levätä meren pohjassa.

ihmisen kuolemaa, eikä siellä noin luekaan, vaan näin;
Saarnaaja 11:
1. Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.
2. Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta voi tulla maahan.
3. Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, valavat ne sen maahan. Ja jos puu kaatuu etelää kohti tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatui, siihen se jää.
4. Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.
5. Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee.
6. Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.

-totta on kylllä se, että ihmisen ruumis maatuu kuoleman jälkeen, mutta sielu jatkaa elämää, missä,,,, sen ratkaiset itse.

Minusta se kuulostaa kolkolta, jos kukaan ei korjaa enää raatoakaan pois.

....mutten ole vielä kertaakaan maatunut(tässä elämässä).

Jos tuo on joku sananlasku, niin ehkä se voisi tarkoittaa materialistista katsantokantaa kuoleman suhteen; kaikki loppuu siihen, kun ihminen fyysisesti kuolee.

..pienen, mitäänsanomattoman riimittelyn? Jos, niin onnittelut siitä!

Tuota sitaattia viljeltiin ainakin 70-luvulla, kun puhuja kuvasi Jumalan kieltävien poliittisten liikkeiden ideologiaa ja suhdetta kuolemanjälkeiseen elämään.