Joulu tulla jollottaa, valitettavasti. Joulun odotus on ilo tai kadotus. Joka tapauksessa jouluun liittyy monia epärealistisia elementtejä, joita ei ainakaan jo näin monta tuskallisen kauheaa joulua nähneenä toivoisi enää näkevän. Joulu pitäisi, tai en tiedä pitäisikö, vai ajatellaanko vain näin, olla iloinen ja rauhanomainen tapahtuma. Kun nyt kuitenkin katsoo näin henkilökohtaiseen kiireettömyyteen orientoituneena tuota hillitöntä ryntäilyä, niin voisi jälleen kerran kuvitella että on ihmiskunnan viimeinen joulu. Mutta ei se ole, valitettavasti.
Lupasin että tämä kirjoitus olisi sellainen kevyempi versio verbaalista tykitystä jolla kevennetään menneen vuoden raskaampaa sanomaa, ja jolla kompensoitaisiin tuota aikaisempaa kansakuntaamme ruoskivaa kirjoitusta jota tapanani on ollut harrastaa. Ei siksi, että olisin jotenkin sadisti tai yli-ihminen tai että olisin ollut välttämättä edes oikeassa kaikissa kirjoituksissani, vaikka sinänsä pitkälti kyllä olen ollut.
Mutta koska on tulossa joulu, ihmiskunnan anteeksiannon ja herkistymisen juhla, juhla jota kaikki odottavat, paitsi ehkä kaltaiseni jouluun kyllästyneet, jotka vihaavat tuota keinotekoista hartautta ja kyynisyyteen verrattavaa lähimmäisen rakkautta, jota muovikorttia vinguttamalla fyysisoidaan.
Miten tuo herkistyminen sitten ilmenee? Tilastojen mukaan tuo herkistyminen aiheuttaa selkeän nousevan piikin kotihälytysten muodossa kun perheissä jouluaattona ja joulun aikaan yleensä herkistytään, ja lähimmäisen rakkaus pääsee oikein kunnolla jylläämään.
Äidit herkistyvät kun viikonpäivät pipareita paistaen ja lukuisia ruokalajeja laittaen saavat itsensä liikuttuneeseen tilaan, ei niinkään tuosta autuudesta, vaan silkasta väsymyksestä ja siitä tiedosta että viikon tai kahden ylimääräinen aherrus palkitaan kahden päivän krapulalla ja aattoillan vittuilulla. Isät taas herkistyvät kun muoviraha vinkuu niin että korviin sattuu, ja mikä hirveintä, tuon vinkumisen jälkiaalto näkyy vasta kuukauden päästä, jolloin on muutoinkin nuottiviivoilla vähän tilaa. Lapset herkistyvät kun odotukset on niin suuria, ettei aivotoiminta pysty niitä välttämättä edes käsittelemään, ja silti kuitenkin noita odotuksia suolletaan sellaiseen tahtiin että siinä ei kestäväkehitys ole muuta kuin fiktiivinen nyanssi kulutuksen sinfoniassa.
Joulu, joulu, tuo kultainen joulu! Silloin uskovaiset miettivät, on joulu jeesuksen juhla, vapahtajamme syntymäjuhla. Vapahtajamme? Kauppias ajattelee että oispa joulu ainainen, tuo kultainen joulu, joulu joka saa kuluttajan sekoamaan ja antamaan kaikkensa jotta kassat kilisevät ja kauppa käy. No, en ala syyttelemään kauppiasta joka näin ajattelee, sillä tuo kilinä kuitenkin antaa kohtuullisen joulun monelle perheelle ja ilman tuota hysteriaakin. Jokainen näkee oman joulunsa ja rakentaa sitä sen mukaan. Toivoisi kuitenkin että edes jouluna meillä olisi malttia hiljentää tuota vauhtia johoon olemme vuoden mittaan tottuneet, ja sitä monesti kironneet.
Meillä on mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään asioita toki muulloinkin kuin jouluna, mutta miksi emme edes jouluna tee sitä, vaikka joulu on hiljentymisen aikaa. Joulunaika on myös aikaa jolloin pimeys alistuu valon tieltä, eli voisi kuvitella että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Onko kuitenkin niin että valoisa pimeys elää meissä taas vuoden ja antaa sitten pilkahduksen valosta taas ensi jouluna, emmekö hallitse valoa ilman pimeyttä, tarvitaanko aina paha jotta osaisimme löytää hyvän, saati että osaisimme elää sen mukaan?
Rauhallista Joulua !
Lupasin että tämä kirjoitus olisi sellainen kevyempi versio verbaalista tykitystä jolla kevennetään menneen vuoden raskaampaa sanomaa, ja jolla kompensoitaisiin tuota aikaisempaa kansakuntaamme ruoskivaa kirjoitusta jota tapanani on ollut harrastaa. Ei siksi, että olisin jotenkin sadisti tai yli-ihminen tai että olisin ollut välttämättä edes oikeassa kaikissa kirjoituksissani, vaikka sinänsä pitkälti kyllä olen ollut.
Mutta koska on tulossa joulu, ihmiskunnan anteeksiannon ja herkistymisen juhla, juhla jota kaikki odottavat, paitsi ehkä kaltaiseni jouluun kyllästyneet, jotka vihaavat tuota keinotekoista hartautta ja kyynisyyteen verrattavaa lähimmäisen rakkautta, jota muovikorttia vinguttamalla fyysisoidaan.
Miten tuo herkistyminen sitten ilmenee? Tilastojen mukaan tuo herkistyminen aiheuttaa selkeän nousevan piikin kotihälytysten muodossa kun perheissä jouluaattona ja joulun aikaan yleensä herkistytään, ja lähimmäisen rakkaus pääsee oikein kunnolla jylläämään.
Äidit herkistyvät kun viikonpäivät pipareita paistaen ja lukuisia ruokalajeja laittaen saavat itsensä liikuttuneeseen tilaan, ei niinkään tuosta autuudesta, vaan silkasta väsymyksestä ja siitä tiedosta että viikon tai kahden ylimääräinen aherrus palkitaan kahden päivän krapulalla ja aattoillan vittuilulla. Isät taas herkistyvät kun muoviraha vinkuu niin että korviin sattuu, ja mikä hirveintä, tuon vinkumisen jälkiaalto näkyy vasta kuukauden päästä, jolloin on muutoinkin nuottiviivoilla vähän tilaa. Lapset herkistyvät kun odotukset on niin suuria, ettei aivotoiminta pysty niitä välttämättä edes käsittelemään, ja silti kuitenkin noita odotuksia suolletaan sellaiseen tahtiin että siinä ei kestäväkehitys ole muuta kuin fiktiivinen nyanssi kulutuksen sinfoniassa.
Joulu, joulu, tuo kultainen joulu! Silloin uskovaiset miettivät, on joulu jeesuksen juhla, vapahtajamme syntymäjuhla. Vapahtajamme? Kauppias ajattelee että oispa joulu ainainen, tuo kultainen joulu, joulu joka saa kuluttajan sekoamaan ja antamaan kaikkensa jotta kassat kilisevät ja kauppa käy. No, en ala syyttelemään kauppiasta joka näin ajattelee, sillä tuo kilinä kuitenkin antaa kohtuullisen joulun monelle perheelle ja ilman tuota hysteriaakin. Jokainen näkee oman joulunsa ja rakentaa sitä sen mukaan. Toivoisi kuitenkin että edes jouluna meillä olisi malttia hiljentää tuota vauhtia johoon olemme vuoden mittaan tottuneet, ja sitä monesti kironneet.
Meillä on mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään asioita toki muulloinkin kuin jouluna, mutta miksi emme edes jouluna tee sitä, vaikka joulu on hiljentymisen aikaa. Joulunaika on myös aikaa jolloin pimeys alistuu valon tieltä, eli voisi kuvitella että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Onko kuitenkin niin että valoisa pimeys elää meissä taas vuoden ja antaa sitten pilkahduksen valosta taas ensi jouluna, emmekö hallitse valoa ilman pimeyttä, tarvitaanko aina paha jotta osaisimme löytää hyvän, saati että osaisimme elää sen mukaan?
Rauhallista Joulua !
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hienoa kiroitusta.
Me oleme paljon ihmetele suomi ihmisen hullu asiaa .
mikä se joulu.syödä likaista sikaa.voi ihmiset.
Allah on oikia asia.
..tekee vapaaksi !! -- Ja VIISINKERTAISELLE (!!) loikkarille ,, ar -- ja lopun tiedätkin. Juma,, mistä näitä sikiää,, pysy kokkareiden palastalla,, vai eikö siellä (seitsemän) äänellä saa palautetta ..??
..tekee vapaaksi !! -- Ja VIISINKERTAISELLE (!!) loikkarille ,, ar -- ja lopun tiedätkin. Juma,, mistä näitä sikiää,, pysy kokkareiden palastalla,, vai eikö siellä (seitsemän) äänellä saa palautetta ..??
Ari taas oikein isän KÄDEstä oikiaa asiaa, kun sinä rupesit heti nikottelemaan ja toistamaan sanojasi? Oliko liian rankkaa joulun sanomaa kaltaisellesi ajattelukyvyttömälle peräkylän pojalle.
Laittopa Ari taas senverran hyvän kirjootuksen tällekkin palstalle,(on myös tuolla kokoomuksen)että joutuvat jotkut taas paniikkiin.
Tämä viikko on tuolla kirjootuksella pelastettu ja varmaan koko loppuvuosi, sillä parempaan tuskin kukaan perussuomalainen yltää tällä palstalla.
Onneksi suomessa on sanavapaus, jotta saadaan nauttia oikiasta kirjootuksista.
kirjoitettu tarina. Hyvä ja asiaa sisältävä, realistinen joulukuvaelma.
Ari on avarakatseinen mies.Siksi hänellä on läheinen suhde islamilaisuuteen.Islamilaisilla ei ole tälläistä Arin kuvaamaa jouluhössötystä , eikä inhoittavaa sianlihan syöntiä.
Tytärkin kääntyi islamilaisuuteen jokin aika sitten.
perheystävä. Perheystävä tietäisi että KÄDEn perhe on kirkkoon, ja uskontokuntiin kuulumaton perhe. Ihmisiä joiden oikeudentaju ja moraali kestää elämisen, ilman uskontojakin. Kirjoitus on hyvä, siitä olemme samaa mieltä.
Tämä provo oli testaus onko Ari taas kehumassa sepustustaan kahdella eri palstalla.
Se koira älähti johon kalikka sattui.
Olet naurettava mies vaikka ikää on jo yli viisikymmentä vuotta.
tällä provolla ja osoitti halpuutensa. Arin perheystävät eivät kirjoita tälle palstalle, ja tuskin muuallekkaan. Joten seuraavan kerran valitse toinen nimimerkki provoillesi. Arikaan ei näin arkipäivänä tähän aikaa varmaan tuhlaa aikaa, tälle palstalle. Vain me eläkeläiset ja kaltaisesi pummi, on palstalla joutilaisuuttaan.
Ari: olet naurettava politiikan höyhensarjalainen.
joulun alla mitenkään katkera. Onko Ari jo kokoomuksen vihollinen numero 2 myös, vai mikä sama peli sinusta siellä on? Eikö tuollainen käy jo sielun päälle, vai miksi et voi olla rehti ja hyvätapainen. Taidat olla uimis, kansojen pelastaja pienen ihmisen omakuva.
http://img-nex.theonering.net/images/centrum_gollum.jpg
Kuule Ari.
älä sekoita Uimista tähän.
Uimis on järki-ihminen mitä ei voi sanoa tilapäiskuljettaja Kähärästä.
Taidat olla krooninen työnvieroksuja kun pystyt norkoilemaan palstalla koko päivän. Kuule sinä kukalienet älä sinäkään sekoita Aria muihin ketjussa kävijöihin. Kun sanot uimiksen olevan järki-ihminen, niin jotain sinulta puuttuu.
Arvoisa Aatos Kähärä.
Mikä teitä vetää tänne perussuomalaisten palstalle.
Onko se tämä jalo aate ?
pietu ja käde. Toinen toistaan tukien poispotkitut yrittävät muistaa kannattajiaan.
Onko niitä?
Helsinki on ainakin hyvillään käden poismenosta.
Mitä mahtaa karjala miettiä pietusta?
KÄDE läksi itse, ja piti samalla huolen ettei KPS päässyt helsingin piirin johtoon. Pietukin kai lähti itse. KPS voi olla hyvillään KÄDEn lähdöstä, mutta ei Helsingin piiri. KÄDEn kirjoitukset olivat ja näköjään yhä vielä ovat, tämän palstan suola.