Joku viisas on kai joskus sanonut että "kun rakkaus astuu taloon niin järki hyppää ikkunasta".
Niin totta .. niin totta että voiko sitä enää paremmin noin lyhyesti sanoa.
Minä valopäänä vielä vähän aikaa sitten kuvittelin tulleeni järkiini.. että olisin muka saanut sidottua nämä kaikki tunteet järjen köydellä tiukkaan ja hallittuun solmuun, laitettua pakettiin. Paketti arkiselle ja harmaalle ajatusteni sivuhyllylle, ylimmälle tasolle. Ajatukset ja koko elämä takaisin raiteille. Mutta ei.. kun tunteista on tullu universumin kokoisia ja siitä suloisesta ja ihanasta ihmisestä tullu kokonainen uusi maailma sydämeeni, mieleeni, ajatuksiini, uniini, arjen hiljaisiin hetkiin.. niin eipä tässä enää järkeily auta. Pakko vaan hyväksyä tämä tilanne. Että isompikin mies voi mennä nurin yhden blondin edessä, ja käytännössä melkein suorilta jaloilta.
Mutta eikös rakastuminen pitäisi olla jotenkin mahtavaa ja fantastista? Minä kun olen lähinnä aivan täydellisen... hmm.. puhki.. olo on kuin olisin sodasta palannut. Ehkä kaikki johtuu vaan tästä taistelusta -Järki versus Tunteet-. Ja vielä kun kaikki on lopulta vieriny ylitse niin nopeasti, ja epävarmuus siitä ihmisestä - jota en kuitenkaan tunne ollenkaan riittävän hyvin. ..sellainen herkkä, eläväinen ja ehkä jotenkin lapsenmielisen arvaamaton, ihan kuin perhonen josta ei koskaan tiedä mihin suuntaan se taas seuraavassa hetkessä singahtaa. Suoraan sanottuna pelottavaa.
Ja minä kun olen tainnut vielä kaiken lisäksi antaa hänen ymmärtää, että olisin muka tullut jotenkin "järkiini" tjsp :/ vaikka ei tässä ole enää pitkääään aikaan ollu järjen kanssa mitään tekemistä. Se tais olla vaan toiveunta aiemmin. Toiveunta siitä etteihän yö ja päivä oikeassakaan elämässä koskaan kohtaa. Miten se olisi mahdollista.. tai pikemminkin miten olisi mahdollista että minä ja hän olisikin - yht'äkkiä ME. Me olisimme.
Sekavaa. Normaalit olevinaan niin täyspäiset ihmiset horisee ja juoksee tohkeissaan tuolla ympäriinsä puhuen joulusta.. jouluna sitä ja jouluna tätä.. ja minä vaan päivästä toiseen, ajattelen sitä erästä siellä jossain.. ajattelen ja huokailen..
hohhoijaa...
Kirjoitin tämän lähinnä itselleni, ainoastaan muistuttamaan siitä että elämä itsessään aina lopulta käsikirjoittaa tätä tragikoomista näytelmää, kysymättä koskaan meiltä mitään.. taidan sittenkin olla melkoinen pölvästi tällä estraadilla :) noh sen olen tiennyt ennestäänkin.. mutta kuka minulle oikeastaan onkaan heitetty vastanäyttelijäksi? Ja mikäs on oikein tämän näytelmän nimi... voisko tämä olla vaikka "Romeo ja Julia"? olispa! ...vai "Kuinka äkäpussi kesytetään"... vai "Kohtalon tango"?....."Marionetti perhonen lennä".. mutta miksi yleisössä virnuillaan ja hymyillään... ehkä tämä näytelmä on sittenkin enempi "Koipeliinin jenkka" :)
Jos "hän" nyt sattuisi kuitenkin tämän lukemaan, tunnistais kirjoittajan kyllä aika varmasti.. luulisin.. kai tässä on jo niin monta vihjettä (vahingossa) annettu ;)
Niin totta .. niin totta että voiko sitä enää paremmin noin lyhyesti sanoa.
Minä valopäänä vielä vähän aikaa sitten kuvittelin tulleeni järkiini.. että olisin muka saanut sidottua nämä kaikki tunteet järjen köydellä tiukkaan ja hallittuun solmuun, laitettua pakettiin. Paketti arkiselle ja harmaalle ajatusteni sivuhyllylle, ylimmälle tasolle. Ajatukset ja koko elämä takaisin raiteille. Mutta ei.. kun tunteista on tullu universumin kokoisia ja siitä suloisesta ja ihanasta ihmisestä tullu kokonainen uusi maailma sydämeeni, mieleeni, ajatuksiini, uniini, arjen hiljaisiin hetkiin.. niin eipä tässä enää järkeily auta. Pakko vaan hyväksyä tämä tilanne. Että isompikin mies voi mennä nurin yhden blondin edessä, ja käytännössä melkein suorilta jaloilta.
Mutta eikös rakastuminen pitäisi olla jotenkin mahtavaa ja fantastista? Minä kun olen lähinnä aivan täydellisen... hmm.. puhki.. olo on kuin olisin sodasta palannut. Ehkä kaikki johtuu vaan tästä taistelusta -Järki versus Tunteet-. Ja vielä kun kaikki on lopulta vieriny ylitse niin nopeasti, ja epävarmuus siitä ihmisestä - jota en kuitenkaan tunne ollenkaan riittävän hyvin. ..sellainen herkkä, eläväinen ja ehkä jotenkin lapsenmielisen arvaamaton, ihan kuin perhonen josta ei koskaan tiedä mihin suuntaan se taas seuraavassa hetkessä singahtaa. Suoraan sanottuna pelottavaa.
Ja minä kun olen tainnut vielä kaiken lisäksi antaa hänen ymmärtää, että olisin muka tullut jotenkin "järkiini" tjsp :/ vaikka ei tässä ole enää pitkääään aikaan ollu järjen kanssa mitään tekemistä. Se tais olla vaan toiveunta aiemmin. Toiveunta siitä etteihän yö ja päivä oikeassakaan elämässä koskaan kohtaa. Miten se olisi mahdollista.. tai pikemminkin miten olisi mahdollista että minä ja hän olisikin - yht'äkkiä ME. Me olisimme.
Sekavaa. Normaalit olevinaan niin täyspäiset ihmiset horisee ja juoksee tohkeissaan tuolla ympäriinsä puhuen joulusta.. jouluna sitä ja jouluna tätä.. ja minä vaan päivästä toiseen, ajattelen sitä erästä siellä jossain.. ajattelen ja huokailen..
hohhoijaa...
Kirjoitin tämän lähinnä itselleni, ainoastaan muistuttamaan siitä että elämä itsessään aina lopulta käsikirjoittaa tätä tragikoomista näytelmää, kysymättä koskaan meiltä mitään.. taidan sittenkin olla melkoinen pölvästi tällä estraadilla :) noh sen olen tiennyt ennestäänkin.. mutta kuka minulle oikeastaan onkaan heitetty vastanäyttelijäksi? Ja mikäs on oikein tämän näytelmän nimi... voisko tämä olla vaikka "Romeo ja Julia"? olispa! ...vai "Kuinka äkäpussi kesytetään"... vai "Kohtalon tango"?....."Marionetti perhonen lennä".. mutta miksi yleisössä virnuillaan ja hymyillään... ehkä tämä näytelmä on sittenkin enempi "Koipeliinin jenkka" :)
Jos "hän" nyt sattuisi kuitenkin tämän lukemaan, tunnistais kirjoittajan kyllä aika varmasti.. luulisin.. kai tässä on jo niin monta vihjettä (vahingossa) annettu ;)
Vastaukset 67
Vanhimmat
pystysin sivuuttamaan sut?
kulkiessa joo, helpostikkin mutta en kyllä mielessä. Saatan vaikuttaa kylmältä, koska osaan olla sellanen, osaan salata paljon kauniita asioita. Mutta osaat kai sinäkin. Mulla on ikävä sua. Aurinkokin kyllä paistaa, mut sä elät vielä enemmän, ainakin mun päivässä.
et voi olla tietty aurinko , koska en ole blondi... enää ainakaan.
Minkänlaiset hiukset sulla nyt sitten on? Sellaiset jännät tumman ruskean ja punaisen sekoituksetko tai jotain sinne päin?
ekalla oikein. jep.
Nyt sie taijjat puhhuu potaskaa... Ei kai nyt asiat sentää nii ole, että oikeasti olisit värjänny hiuksesi saman kaltaisiksi kuin eräs kaipaamani henkilö omansa värjäsi :)
no siis mistä minä tiiän mitä kukakin on värjänny, mut mulla on tällaset mitä oon koittanu saada ja nää on hyvät.
Ei mitää aihetta suuttua... Onneks olkoon vaan hyvin onnistuneesta hiusten värjäyksestä siulle ja mukavaa joulun odotusta myöskin! :) :) :)
en suuttunu.
sori vaan mut en mä nauti tästä joulusta, niin se vaan on. no pitää viel yrittää mut kyllä mä tiiän.
Joo kyllä mie sen vitsinä otinkin. Ihan sama se on tässä itelläkin ku ei mee ihan putkeen nää jutut tällä hetkellä. Jos tällä toisella ei ois mitään meneillään nii uskosin et meistä ois voinu tullakin jotakin, mut minkäs teet. Ehkä tulevaisuudessa... Toivottavasti siun asiat kääntyy nopeesti parhain päin mikä ikinä sitten ikävää tuottaakin!
en oo yleensä näin herkkä, mut kukaan ei koskaan vieny näin. pärjäile
Kaunis kaunis kappahttp://www.youtube.com/watch?v=fjmwDwKdV0Y&feature=relatedle
Mullakin oli joskus kuvailemasi kaltaiset hiukset ja sain niistä kehuja eräältä ihanuudelta..ehkäpä et kuitenkaan ole hän ;)
Ja että miehen tekstiä ;
ihan hyviä näytelmiä varmasti, ja jos olisit hän kävisit ehkä katsomassa ne kaikki, ehkä...
No, minä vain jätin puumerkkini tähän, koska mulla on vahvat tunteet erästä miestä kohtaan. En luule, että tämä minulle olisi..sotken täällä yksinäni..
yhden "hänen" kannattaisi katsoa tuo "Kuinka äkäpussi kesytetään" vaikkei äkäpussi olekaan.
Silti ehdotan sitä, jos hänet saisi sen jälkeen "syömään kädestä"...ei ole muut ehdotukseni tainneet ottaa tulta alleen...ehkä tuo kipale auttaa asiaani..
Niin... Sitä mitä sydän sanoo se on kai kuunneltava jos tahtoo tulla onnelliseksi. Sirpaleilta ei voi välttyä, mutta silloin jos uskoo löytäneensä sen toisen puoliskon, nii ei kannata luovuttaa liian helpolla. Tämän hetken realiteettien mukaan on kuitenkin oltava nyt jonkin aikaa taka-alalla ja annettava toiselle omaa rauhaa ja aikaa miettiä mitä elämältään tahtoo. Sen verran jäärä olen, etten ole kuitenkaan luovuttanut. Tunnen erästä kohtaan syvästi ja jos joskus tilanne sallii, nii myö ollaan kyllä vielä yhessä jos nii on tarkotettu :)
Elämäähän tää vaa on!
"Kuinka äkäpussi kesytetään" että osaisi sitten sinut kesyttää..?
ehkä minä olenkin se äkäpussi, mutta hän on se joka kaipaa kesytystä. Olen kesy äkäpussi, söisin jo hänen kädestään..
että sinun on pysyttävä taka-alalla vai tuon toisen pitäisi pysyä taka-alalla...vielä se hetki.
Ihan vinkkiä kaipaan, kun en tiedä kuka olet. Pysynkö minä hiljaa ja annan toisen rauhassa pohtia?
Niin jos minuu tarkotit niin tarkotin tietenkin et itteni on nyt pysyttävä taka-alalla, ku tilanne o nyt sellanen. Mahoton sanoo tuleeko tästä ikinä mitään, mut jos meikäläisestä ois kiinni nii ois jo tullu :)
että sekö on ollut siitä toisesta kiinni, ettei teistä mitään ole tullut. Sitten sä et taida tarvita kesytystä kuten "hän". Olen samoilla linjoilla kanssasi..jos musta olisi kiinni, kaikki olisi jo vähintään tiedossa, vaikkei vielä välttämättä toteutuksessa asti.
Joo niin se menee. Hänellä on kyllä omat fiksut syynsä toimia kuten toimii, ei siinä mitään. Jos olisin avannut suuni aiemmin, nii tilanne ois ehkä toinen, mut katellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onnee siulle!
sinullekin. Helpottaishan se...asioita, jos asiat olisi tiedossa ;) Ehkä tarkoitit jotain tuollaista.. Onnea meille molemmille.
Tuo on kyllä tosi kaunis kappale. Melko samassa tilanteessa siis ollaan molemmat. No kyllä se onni siitä vielä hymyilee meillekin. Ite sain kantapään kautta kokea sen, että pitää toimia ajoissa ettei ole liian myöhäistä. Pitäs jatkossa muistaa toimia heti. Siinä on vaan se, että ku on hitaasti syttyvää tyyppiä niin joskus voi käydä näin. Olen kyllä tosi pahoillani tästä tilanteesta, ku toinen selvästi osoitti kiinnostuksensa ensin ja mie sit olin liian hidas. Mut kai nää tästä joskus. Toivon et siulle käy paremmin... :)
oot mitään vielä menettäny. jos tapaat sitä vielä näät kyllä siitä, mitenn asiat on. et ehkä sanoista mut kaikesta muusta. Ite luulin että tämä loppus joskus, olin kyllä tosi pahasti väärässä. tämäkö on reilua ja ketähän kohtaan... ei se oo.
Olet varmasti oikeassa, että jos rakkaus on todellista niin se tulee voittamaan, mutta jää nähtäväksi. Meidän varmaan vaan kannattaa seurata sydämiemme ääntä. Jos liikaa yrittää kuunnella järkeä niin se ei yleensä tee lopulta onnelliseksi...
Se nyt tuohon on pakko lisätä ettei liian pitkäks aikaa kannata tietenkään jäädä roikkumaan, muttei kannata kuitenkaan luovuttaa liian helposti. Ja olen samaa mieltä siinä, ettei sitä voi olla valmis uuteen seikkailuun ennen kuin vanhat haavat ovat parantuneet...
mun vanhat haavat on parantunu aikaa sitten. onneksi. niin no ei se mulla oo mitään roikkumista , en "roiku" sen roikkumisen vuoksi vaan ihan koska välitän... mut tajuan mitä tarkotat. ja jos multa kysyttäs en käyttäs tässä järkeä, en todellakaan. valitettavasti toinen ihminen käyttää sitä järkeä.
Jep. En toki tiennyt tarkemmin tilanteestasi niin kommentoin vaan ihan yleisesti ottaen. Ikävä homma, että se toinen ei ymmärrä/osaa antautua tunteiden vietäväksi. Järkeä on hyvä käyttää, muttei koskaan liikaa eikä väärissä asioissa :)
tiedän et mun pitäs ymmärtää, mut jotenki mä en silti. voi se olla et haluaisin vaan niin paljon, sitten sitä hiukan sokenee siinä sivussa. sitten kun mä tiedän, et mä pystyn, kerron hänellekkin kuinka kovasti välitän.
Kannattaa varmaan kertoa heti ku pystyt. Eihän sitä tiedä, ehkä herätät sellaisen valon hänen sydämessään jota ei ole aiemmin näkynyt. Itellä kävi vähän niin, koska olin aiemmin sellaisessa elämäntilanteessa ettei oikein mikään koskettanut niinkuin tämä juttu nyt. Sen kyllä huomaa ku tapaa sen oikean ihmisen. Voihan olla ettei joidenkin kohdalla ole edes hirveästi toivoa, mutta en jaksa uskoa oikein siihenkään. Älyttömästi tsemiä siulle :)
niinku itse sanoisin itselle.
näinpäs näin. Nyt pitää koittaa nukkua, jotta jaksaa hyveesti huomenna töissä. Ja kylähän siellä jaksaa. Hyviä öitä sitten.
Ja tsemiä "huomiseen" päivään ja älyttömästi onnea tulevaisuuteen muutenkin :)
Taisin saada eilen viestin eräältä surulliselta, joka laittoi viimeiseen viestiinsä tsemiä sulle, ja puhutkin juuri kuin olettaisin hänen puhuvan...ja vielä sanamuodossa mie...
Jos tämä olis nyt sulta hänelle, joka rikkoi monen ihmisen elämän tässä viimeisen viikon aikana, ja palasi kulisseihinsa...voi sanoa että yllätyin...
Oliko hän sittenkin oikeassa sen ihastumisen suhteen, olitko sittenkään rehellinen??
Tuo ensimmäinen kirjoitus oli jotenkin ajatuksia herättävä, voisit hyvinkin olla hän...
Sitä sairautta siellä rintamalla ei voine parantaa, pidä lippu korkealla, ja itsesi rehellisenä...jos olisit hän.
ei kai siinä, mitä enemmän näen ja oon siellä hänen kans sitä paremmalta kaikki tuntuu. vaikka törmäilläänki, mut ihan hyvällä vaan. en tiiä oonko koskaan ollu näin varma mistään. kunpa kunpa!
paljon tuttua ;)... ei kaikki mene aina kuten suunnittelee..rakkauskaan, niin vain kävi. Älä jää ihmettelemään vaan tee jotain.
"...vaan tee jotain."
Olen kyllä mielestäni jo vääntänyt itseäni ja sydäntäni hänen eteensä niin avoimeksi ja paljaaksi kaikessa hurmoksen huumassani yllättävän rohkeasti ja rehellisesti tässä aiemmin, että ihmettelen tuota rohkeuttani nyt jälkeenpäin välillä itsekin. Kaikki se avoimuus alkaa tuntua nyt pikkuhiljaa aika yksipuoliselta tuuleen huitomiselta. Kaikkea sitä näköjään tekee kun tarpeeksi lujaa rintaan 'kolahtaa' ja sielussa leimahtaa.. näyttää vaan kuitenkin siltä että jos minä en pidä yhteyttä - ei minkäänlaista yhteydenpitoa ole, valitettavasti :( hmm... ehkä minun pitäisi ymmärtää ja osata vetää tästä omat johtopäätökset... mistäs sitä tietää jos jossain vaiheessa lopulta tajuan..
Oletkohan nyt kuitenkin aivan varma että olet tarpeeksi tehnyt?
Ettei ole sattunut mitään väärinkäsityksiä jostain asioista?
Tuo tuntui niin mukavan tutulta, kaikki!
Mutta mietityttää...
Missäpäin tuo nainen ajatuksistasi vaikuttaa?
Saattaa kaivata hänkin ;)
älä tee liian nopeita johtopäätöksiä, ethän!
Kirjoitit varmaan ap:lle, eli Lohikäärmemiehelle, mutta haluan tähän väliin sanoa, että tämä miun ihanin naiseni vaikuttaa Itä-Suomen suunnilla? Mie oon varmaan ainaki tehny ihan tarpeeks jo...
Itellä kävis nuo samat sanat ku ap:lla, että on tullu hurmiossa varmaan paljastettua vähän liikaakin asioita... En kuitenkaan voi olla sataprosenttisen varma, ettei väärinkäsityksiäkin voisi olla matkassa... Missäs ap:n kulta muuten vaikuttaa? Onnea tämän kullan valloitukseen ap:lle :) !
Väärinkäsityksiä.. on tainnu sattua, ilmeisesti ikävä kyllä. Silti itse näen kuitenkin tilanteen niin että ehkä hänkin voisi kerran vuorostaan ottaa edes pienen pienen askeleen tai vaikka jopa kaksi, jossain vaiheessa kun parhaaksi katsoo - mieluiten tietty ottaen sen askeleen minun suuntaan. Tai sitten vaikka kokonaan toiseen suuntaan, sekin kieltämättä valaisisi tilannetta ja ajatuksia.. Mutta aika näyttää. Osaisinpa lukea hänen ajatuksiaan.
Missäs tuo nainen vaikuttaa .. luulisin että tällä hetkellä varmaan kaukana, kaukana Suomesta.. varmaksi en tosin tiedä mutta näin olen ymmärtänyt.
En kyllä aio tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ennenkuin saan jonkinlaista selvää hänestä.. suuntaan tai toiseen..
niin
Mielessäni pyörii eräs mies,
vaikka kuinka yritän sulloa,
kaikin voimin,
ajatuksetkin,
syvälle muistojen suureen arkkuun,
aivan sinne pohjímmaiseksi,
niin aina ne pullahtaa esille,
jostakin pienestäkin asiasta.
Varsinkin silloin,
jos satun hänet vilaukselta näkemään.
Miten voi pieni kahden keskinen tuokio,sekä silloin tällöin isommassakin joukossa, näkeminen,aiheuttaa olon,kuin olisi jyrän alle jäänyt.
Suorastaan haukon henkeä, eihän sen pitänyt olla, kuin illan viettoa, hauskassa seurassa, mutta ei, totaalinen, lankeaminen.
Mitenkään,en enää, voisi ottaa yhteyttä,sillä kyllä hän olettaa minun olevan, täysi idiootti.
Ei miulla kyllä oo havaintoa tuosta monien elämän rikkomisesta... Ja siulle joka kirjoitti, että ei voi ottaa enää yhteyttä, koska luulee jotakuta idiootiksi niin olen siitä kyllä eri mieltä. Omaa egoa ei kannattaisi päästää näissä asioissa liikaa vaikuttamaan. Onhan siullakin varmasti ollut omat syysi miksi et ole kertonut hänelle tunteistasi. Varmasti hän ainakin ilahtuisi jos selvittäisit miksi käyttäydyit kuin käyttäytyidyit. Jos hän on hyvä tyyppi niin varmasti osaa myös antaa anteeksi pienet sekoilutkin...
Näitähän riittää. Mukavaa joulua kaikille!
...jos kuitenkin olisi, haluaisin sanoa sinulle jotain, mitä tuskin koskaan tulen kasvotusten sanomaan. Ehkä tiedät sen muutenkin. Joitain asioita on vaan parempi olla sanomatta ääneen. Pelkään, että jos astun tietyn rajan yli, ei ole enää paluuta, vaikka koko maailma kaatuisi ympäriltä.
Sanoit mulle joskus, että susta tuntuu vaikealta olla seurassani. Se jäi mietityttämään, koska itse tunnen oikeastaan täysin päinvastoin. Olosuhteista huolimatta musta tuntuu aina hyvältä olla seurassasi (ehkä vähän liiankin). Sen takia haluan tehdä parhaani, että käyttäytyisin kunnolla. Ehkä vielä jonain päivänä voidaan tavata ilman, että ajatukset lähtevät omille teilleen...
En tiedä, välitätkö erityisemmin joulusta, mutta hyvää joulua kuitenkin. Olet mielettömän tärkeä. =)
Voisinko minäkin olla nyt jo väsynyt, mutta onnellinen ? Ja nousta siivilleni..
Niin siis pahoittelut jos joku ymmärsi väärin. Juttu lähti siitä, ku kysäisin sivusta hiusten värjäämisestä ja tässä ollaan... :) Luulin laittaneeni, että kirjoittelin sivusta, mutta näköjään en; se varmaan johti siihen, että joku sekoitti miut ap:ksi. Jos Lohikäärmemiehen viestit kiinnostaa nii eikun vaa kirjoitatte suoraan hänelle, mielenkiintoisen aloituksen tehneelle, ap:lle. Pahoittelut kaikille sekaannuksesta, ja loistavaa joulua ja uutta vuotta myös kaikille :) !
Olisit kattonu millä langalla sen paketin teit... :) *taskunpohjassa oli kerän mentävä reikä*
Tää viesti nyt jotenkin tärähti tajuntaan...Enkä malta olla kysymättä,missä päin suomea tämä blondi maailman kirjojasi sekoittelee? Ja mahtaako sekoittelupaikkana olla työpaikka? Mistä mahtaa nimimerkkisi tulla?
olla vaikka minulle...
osin tuntuu tutulle tekstin sisältö....
vaikka minä en kyllä mitenkään sovi antamiisi vihjeisiin...
Tuo kuulostaa niiin tutulta, on tämä elämä välillä ihmeellistä, ei sitä oikein pysty uskomaan, kun Se sitten tapahtuu, mistä on vain haaveillut. Mun jalat vei alta eräs nuori mies..siis mun jalat, jotka oli niiin tukevasti maassa, ollut aina, mut sitten se vaan tapahtu, uskomatonta! Mun elämä meni aivan sekaisin, tai oikeastaan tuntuu, kuin olisin elänyt jossain, niinkuin kerroit, näytelmässä, välillä vaan ihmettelee, olenko minä todellakin tässä tarinassa Hänen kanssaan..ja miten tarina päättyy? Ei sitä meinaa uskoa todeksi..Ja kai edelleen olen sekaisin näistä tunteista, koska tänne piti purkaa..osu vaan niin tuo sun kirjoitukses, että onneksi muillakin on ollut yhtä "rankkaa"..on sillä rakkaudella valtava voima!Jos joku ois vuosi sitten ennustanut, missä tilanteessa olen nyt, olisin saanut hyvät naurut tai vaihtanut ennustajaa :). Ei kai nyt niiin isot unelmat voi toteutua?!..No kaipa se elämä päättää niistä :).Ja tosin en edelleenkään tiedä, kuinka pitkällä "näytelmäni" on..ja millainen on sen loppu.
Mutta blondi en ole joten ei ole mulle. Toi luonnekuvaus osui kyllä nappiin, aivan täydellisesti! Se on kyllä totta että elämä itsessään käsikirjoittaa näytelmää! Se millainen näytelmä siitä syntyy, riippuu pitkälti myös näyttelijöistä...
Lohikäärmeenvuosi on ollut mm. 31.1.1976 - 17.2.1977 Hmm voisi hyvin sopiakkin.. Kuten moni muukin asia.
mutta vastata tähän täytyy. Rakkaus odotti talossa onennen kuin astuin sisään ja loin katseen.
Minun lamppuni tuntuu olevan sammunut aikoja sitten ainoa loiste taitaa tulla hiuksistani ja välillä silmien pilkahdus. Luulin todella, että aika vie haaveet ja ajatukset sinusta mennessään, mutta niin ei vielläkään ole käynyt. Jäi vain mieliin se kun menit sanoissa sekaisin. Hetken tuntui kuin olisimme olleet kahden kaikkien keskellä.
Tuntuu ettei hyvää tunnetta tai mahtavuutta saa, kuin hyvällä mielikuvituksella. Mietin silloin aina hymyillen kuinka hyvin asiasi ovat.
Sen päivän kun näkisin, että joku minut ymmärtäisi konaisuutena. Hienoa jos olet tullut järkiisi. Voit sitten kertoa miten minä pääsen näistä tunteita eroon? Aika toisaalta on tainnnut tehdä tehtävänsä ja vienyt minut mukanaan sinä pysyt sydämessäni. Soipiihan se sinulle?
Kyllä minun kohdallani miettisin lähinnä Kuinka äkäpussi kesytetään" tai "Kohtalon tango".
Se loiste, ja ne kaikki pilkahdukset silmissäsi, se miten hersyvän suloisesti osaat olla.. ne vain kertoivat omaa kieltään siitä että siellä sisimmässäsi jossain.. kaikkien niiden pulpahtelevien sanojen takana.. siellä suuri kultainen sydän asuu kotona. Ja se hehku ja lämpö.. siihen minä vaan sulin .. sen eteen minä kaaduin ja ihmiset hymyili. Ehkä se näytäntö oli ”Pieni merenneito”. Oli mitä oli, mutta kiitos sinulle siitä :)
Minulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti. vain se seikka että joku kaloista viihtyy suurten parvien ulkopuolella ja kaiken lisäksi ui vielä vastavirtaan – ei se automaattisesti tarkoita etteikö hänen asiansa voisi olla hyvin. Sellainen kala saattaa olla ainoastaan erirotuinen kala, ehkä vähän harvinaisempi tai omalaatuisempi.. enempi tummissa vesissä viihtyvä ja jossain louhikkoisessa syvänteessä kasvanut, mutta silti kuitenkin, ainakin minusta, ihan yhtä arvokas vaikkakin vähän erilainen kala ;)
Ja toivon sydämestäni että sinunkin asiasi ovat hyvin, missä sitten ikinä lienetkin. Jätit vaan niin valtavan ikävän .. ja niin paljon ilmaan leijuvia kysymyksiä, mutta et yhtään vastausta... mutta että minä ”tullut järkiini” ..”Järki”.. who? ehkä puhut siitä tyypistä joka loikkasi silloin ikkunasta ja jätti vielä räppänän auki, hetkellä jolloin sinä viiletit minua elon polulla vastaan hmm.. ”Järki”.. pakko olla sama tyyppi kyseessä. Mutta ei haittaa, en koskaan oppinut sitä tyyppiä tuntemaankaan.
Mutta sinä ..oih ja voih.. senkin ihana ilmestys se vaan tulit, katsoit, hymyilit, nauroit, hiljaa jotain kuiskasit...salaa kosketit minua jostain mitä en muistanut olevan enää edes olemassakaan... sitten vaan katosit. Ja nyt tässä olen ja tätä ikävääni ihmettelen. Ehkä se ”Järkikin” tätä ikävää vaan ihmetteli.
Kiitos että olet olemassa ja varsinkin jos saan vielä kulkea mukanasi, siellä sydämessäsi.. silloin ainakin saan ankkuroida taas viereesi, jos vielä joku päivä purjehdit minua ulapalla vastaan ..vielä salaa toivon että viimeiset näytännöt päättyis ”Kesäyön unelmaan”, ”Onnelliseen prinssiin” ja vaikka "Lumikuningattareen”.
Voi hyvin, senkin ihana ihmeellinen olento ;)
Minä tulen tähän väliin sanomaan, että rakastan sinua lohimies.
joidenkin ei tarvi edes sanoa mitään hyvää ollakseen niin hyvää. Näen sua niin paljon ja sattuu ihan kamalasti kun oot niin lähellä mutta niin kaukana. ei ne äksyilyt oo mitään sitä mitä oikeasti tahdon sanoa.
Ettei kuitenkaan jäisi epäselvyyksiä, niin korostan vielä, etten kuitenkaan luovuta helpolla. Se ei kuulu tapoihini eikä periaatteisiini. Tilanteen mukaanhan se on mentävä :) !
..niin kuin minäkin sinua.. härkä(?)naiseni..
härkä ;) jotain sellaista kai
Oli vain jostain syystä vielä pakko kertoa sulle, vaikka jo sen tiedätkin..Kirjoitat niin kauniisti siitä ihmisestä, ettei siitä muuta voi vaan päätellä, kuin jos joku noin paljon oikeasti toista rakastaa..sinä onnekas olet tainnut löytää sen Oikean :). Kyllä teidän tarinalla on oltava onnellinen loppu!! Veikkaisin sitä "Onnellista prinssiä" :).
Joku on jossain sanonut kuolemattoman lauseen: Paljon sanoja, vähän tekoja. Osa ihmisistä ei osaa enää rakastua, koko tunne ei ole fantastinen vaan muistuttaa enemmän mielenhäiriötä. Rakkaus on kokolailla ei juttu.
Toisaalta.. varmaan tiedätkin että, taisi se blondikin kompastua ;) sattui sydämmeen asti!
Ja vielä kun niitä viisaita puhuit ... olihan uskottava!
Sekavaa kyllä, eikä järjen häivää tässä ole.
Tyytyminen vain tähän huokailuun!
Itelleni vain kai tämän kuvittelin, ja vastasin!
Huokaus!
vielä ... toisaalta... olisihan se kivaa jos joku vähän ajatuksia kirkastaisi ja lakkaisi olemasta niin viisas!
come and love me
I want you
My heart's in exile
I need you to touch me
'Cause I want what you do...
http://www.youtube.com/watch?v=TsoLb-E7oy8
;)
Tuo nimenomainen Waspin biisi on kyllä ihan loistava. Miekin diggailen kans iha älyttömästi. Toivottavasti saan joskus "kesytettyä" tämän Wild Childini;) !
Tai noh. Ehhän mie häntä kesyttää halua. Hää o miulle täydellinen just sellasena ku on. Tiiät kuitenki varmaa mitä tarkotin ;)
tarkoitat..
kylhän mää nyt sen hokasin ;)
hyvää yötä sulle ja muista kuunnella hyvää musaa jatkossakin! :)
Pitää muistaa. Samoin hyvää yötä siullekin. Yritähän nukkua hyvin, että jaksat herätä virkeänä uuteen aamuun. Sitä ei koskaan tiiä mitä kivaa siunkin elämässä voi huomenna tapahtuu ;)