Mitä puuhailette päivisin ja viihdyttekö kotona? Tarkoitan siis siivouksen,ruuanlaiton ja lapsenhoidon lisäksi? Itselläni on tylsä työ ja toivon,että kotiäidin päivä ei olisi ainakaan yhtä tylsä. Tietysti siihenkin kuuluu rutiininsa,mutta eikö lapsi kuitenkin tuo jokaiseen päivään iloa ja rakkautta?
Entä miten töihin paluu? vaihtaako joku alaa ja miten osaatte valita oikean alan? Itse olen vuosia pohtinut,mitä haluaisin tehdä,mutta vielä ei ole selvinnyt,mihin kannattaisi panostaa.
Entä miten töihin paluu? vaihtaako joku alaa ja miten osaatte valita oikean alan? Itse olen vuosia pohtinut,mitä haluaisin tehdä,mutta vielä ei ole selvinnyt,mihin kannattaisi panostaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos tästä saisi vähän enemmän rahaa:):)en tiedä kylläkään kun nuorimmainen lähtee syksyllä eskariin ja jos olen edelleen kotona niin miten sitten päivät kuluu.
Nyt päivärytmimme on suurinpiirtein niin että aamulla n.9.00 menemme puistoon josta kotiudumme n,10.30,mies tulee syömään ja tyttö syö n 11.00 sitten onkin loppupäivä rytmitöntä milloin mitäkin.Aamulla olen yleensä ennen puistoon lähtöä kerennyt imuroida yms.
Tänään olen siivonnut tässä kulutan aikaa että lattiat kuivuvat:):)
Minulla ei siis ole vakituista työtä joten ole työkkärin listoilla odottelemassa josko jotain löytyisi.En aja autoa joten opiskelemaan lähtö on pois suljettu koska lähin opiskelupaikka on 60 km päässä eikä yleiset kulje sopivasti perheellistä ajatellen.
Hyvin aika siis kuluu,joskus pitää ihan miettiä että missä välissä sitä töissä kävis:):)
itse saan tällä hetkellä ihan hyvin ansiosidonnaista, joten sillä kyllä pärjää suhteellisen hyvin. Olen oikeastaan aina ajatellut niin, että toisaalta on mukava tehdä silloin tällöin pelkkiä määräaikaisia töitä, siinä mielikin virkistyy, mutta sitten työsuhteen päätyttyä on mukava palata taas hoitamaan huushollia täyspäiväisesti.Lastenkin kannalta on ollut parempi, kun äiti on enemmän kotona.
Jotenkin tuntuisi karulta ajatella 20-30 vuoden työputkea yhtäsoittoa, tämä johtunee siitä, että olen aloittanut nuo työhommat niin nuorella iällä, että työhistoriaa on ehtinyt kertyä ihan mukavasti, ja tietää, mitä se työn kanssa naimisissa oleminen merkitsee. Toki, olisihan siitä vakkaripaikasta pitemmällä tähtäimellä enemmän etua rahallisesti...
samat rutiinit joka päivä ja kyllä välillä on tylsistyttänyt oikein urakalla. Kerrostalossa kun muu touhu on aika rajallista, pelkkiä kotihommia ja ulkoilua, nyt ei ole päässyt edes moneen päivään uloskaan kun poika on sairaana. Onneksi muutamme sellaiseen paikkaan, jossa pääsee tekemään myös pihatöitä, en malttaisi odottaa kevättä kun pääsen laittelemaan kukkia ym!
Välillä on mukava olla töissäkin, mutta sitten sitä toivoo, kun saisi olla kotona niin olisi enemmän aikaa tehdä vaikka mitä, vaikka ei sitten saisikaan todellisuudessa aikaiseksi juuri mitään :)
Pienen vauvan kanssa aika menee kuin siivillä, ei silloin ehdi juurikaan harmitella, kun ei ole aikaa mihinkään muuhun.
Aamut on parhaita, kun ei tartte lähteä minnekään töihin. Mutta päivät on pitkiä. Vajaa 1,5-vuotias lapsi, haluan hänet kyllä kotona hoitaa mutta nämä kotiäidin arjen rutiinit on itselleni henkkoht tylsiä. Mietin, että ehkä kun olisi kaksi lasta olisi enemmän tekemistä, mutta sain äskettäin kokemuksen kahden 1-vuotiaan hoitamisesta ja yhtä tylsää oli silti, taidan itse vain kaivata enemmän virikkeitä xD
Silti olen mieluummin kotona, kun voin, ja lisätienestejä saan keikkatöillä. Haluan toki ollakin näin pienen kanssa ja nähdä hänen kasvavan, mutta päivät ovat niin pitkiä, liikaa luppoaikaa.
Hei, mulla on vakkarityö, jota en erikoisemmin kyllä rakasta, mutta etunsa siinäkin. Olen ollut kohta 2v.kotona, mutta nyt olen pian palailemassa töihin. Olen myös koko ajan opiskellut jatkoja, joten niitä parempia töitä sitten haeskeltu on. Teen puolisen vuotta täyttä päivää, mutta sitten aion ruveta tekeen osa-aikasta. Äitiyslomalla enkä vanhempainvapaalla enkä hoitovapaalla tehnyt tienestiä, kun olin aina välillä opintojen parissa ja väänsin gradua ja oli muutamia harjoittelujakin. Mun päivät ei kyllä koskaan tunnu naperon kanssa pitkältä. Alkuun sitä oli väsynyt imetysten yms. takia vaikka lapsi nukku yöt hyvin ja nukuin sitten naperon kanssa. Nyt vaikka vielä ottaa päikkärit, päivä menee nopeasti. Ulkoillaan, käydään kaupungilla, kavereiden luona kylässä, leikitään, mummo ja ukki tuovat oman värinsä arkeemme. Päiväunien aikaan teen opiskeluun liittyviä juttuja. Töihin menen ihan sen takia, ettei kynnys sinne mennä enää kasva. Nyt tai ei koskaan. Hoitovapaan aikana olen ollut parissa työpaikan pikkujouluissakin, että yhteys työmaalle on ollut koko ajan olemassa. Mun jaksamista kotona varmaan auttanut se, että olen sen ohella tehnyt jotain muutakin, mutta kuitenkin lapsi saanut pitää kokonaisen äidin ja meillä onkin tosi hyvät välit. Ihan jänskättää, kun aloittaa pian hoidossa olemisen n. 3 päivänä viikossa. Hyvää joulua!
Meillä tyttö 1v 3kk ja kotona olen ollut tytön kans hänen syntymästä asti. Nyt olen tammikuussa astumassa takas työelämään, vaikka tykkäisin olla tytön kans kotonakin mutta pakko käydä töissä rahan takia ja työpaikka ei ole vakipaikka joten pitää käydä siellä nokkaa näyttämässä että se säilyisi:)
Tykkään työstänikin enkä siis ole alaa vaihtamassa.
Kyllä lapsi tuo jokaiseen, ihan jokaiseen, päivään iloa, valoa ja rakkautta. On toki niitä känkkäränkkä päiviäkin mutta sehän kuuluu elämään:) Joskus harvoin päivä tuntuu pitkältä mut niinhän se tuntuu välissä töissäkin;)
Me tytön kans ulkoillaan, käydään kaupassa, sadepäivinä katotaan lastenohjelmia, askarrellaan, leivotaan, kyläillään, tehään kotitöitä joissa tyttö mukana kykyjensä mukaan, käydään mummujen ja pappojen luona ja odotellaan isiä kotiin:)
Tytön päiväuni aikaan on minulla omaa aikaa, surffailen netissä ja tietenkin kotityötkin teen, mm. laitan ruoan miehelle.
no maksan laskuja, käydään puistossa, saatetaan saattaa/hakea pikkusia koulusta,käydään kaupassa,hoidetaan asioita.. ihan tavallista!