Olimme kokoontuneet eräisiin kotiseuroihin.
Kuulimme, että paikalle kutsuttu puhujasetä oli unohtanut koko seurat ja oli 50 kilometrin päässä.
Paikalle oli kokoontunut paljon sanankuulijoita, osa pitemmänkin matkan päästä. Yritimme soittaa, jos jokin puhuja tulisi pitämään seurat, mutta puhujaa emme saaneet. Silloin talon isäntä päätti vetää itse puheen.
Hän kaivoi kirjahyllystään raamatun esiin, asettui puhujalle varatun pöydän ääreen.
Asetti kätensä raamatun päälle kädet ristissä, kuten puhujat tekevät.
Sitten hän piti liki tunnin mittaisen puheen, joka ei äkkiseltään eronnut yhtään puhujaveljien saarnasta. Hän aloitti, kuten puhujat yleensä aloittavat. Muisti myös sanoa, että "jos tässäkin huoneessa on yksikään epäuskoinen, tämä sama evankeliumi kuuluu myös sinulle...".
Ja lopussa, että "minä itseni niin usein heikoksi tuntevana ja arkuudella tänne eteen tulleena haluaisin kysyä, saanko minäkin syntini anteeksi?".
Voiko tällainen tavallisen rivijäsenen puhe olla Jumalan sanaa. Tai voiko se korvata oikean puhujasedän puhetta. Itelle jäi vähän omituinen kuva noista seuroista. Käytännössähän silloin kuka tahansa voisi asettua puhujan korokkeelle, ja pitää omanlaisen puheen. Siis sellaiset, jotka eivät osallistu puhujain kokouksiin.
Ite en olisi mennyt pitämään puhetta, vaan olisin ehdottanut, että oltaisiin pidetty lauluseurat. Eli oltaisiin laulettu. Ja ehkä joku olisi voinut lukea vähän raamattua, mutta että kokonainen puhe tavalliselta rivijäseneltä..
Kuulimme, että paikalle kutsuttu puhujasetä oli unohtanut koko seurat ja oli 50 kilometrin päässä.
Paikalle oli kokoontunut paljon sanankuulijoita, osa pitemmänkin matkan päästä. Yritimme soittaa, jos jokin puhuja tulisi pitämään seurat, mutta puhujaa emme saaneet. Silloin talon isäntä päätti vetää itse puheen.
Hän kaivoi kirjahyllystään raamatun esiin, asettui puhujalle varatun pöydän ääreen.
Asetti kätensä raamatun päälle kädet ristissä, kuten puhujat tekevät.
Sitten hän piti liki tunnin mittaisen puheen, joka ei äkkiseltään eronnut yhtään puhujaveljien saarnasta. Hän aloitti, kuten puhujat yleensä aloittavat. Muisti myös sanoa, että "jos tässäkin huoneessa on yksikään epäuskoinen, tämä sama evankeliumi kuuluu myös sinulle...".
Ja lopussa, että "minä itseni niin usein heikoksi tuntevana ja arkuudella tänne eteen tulleena haluaisin kysyä, saanko minäkin syntini anteeksi?".
Voiko tällainen tavallisen rivijäsenen puhe olla Jumalan sanaa. Tai voiko se korvata oikean puhujasedän puhetta. Itelle jäi vähän omituinen kuva noista seuroista. Käytännössähän silloin kuka tahansa voisi asettua puhujan korokkeelle, ja pitää omanlaisen puheen. Siis sellaiset, jotka eivät osallistu puhujain kokouksiin.
Ite en olisi mennyt pitämään puhetta, vaan olisin ehdottanut, että oltaisiin pidetty lauluseurat. Eli oltaisiin laulettu. Ja ehkä joku olisi voinut lukea vähän raamattua, mutta että kokonainen puhe tavalliselta rivijäseneltä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Raamattu kertoo selkeästi alkuseurakunnan 'seuroista', joissa kukin puhui sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Tämä kaunis perinne pulpahtaa esiin usein körttien ja evankelisten (koti)seuroissa.
on varmaan itse puhuja ja sen vuoksi hän itse sitten piti puheen koska muita paikalla ei ollut
Eikä hän oo koskaan pitäny seuroja rauhanyhdistyksellä. Kyllä minä tiedän, ketkä siionissamme on puhujia ja ketkä ei. Osa puhujista tulee ulkopaikkakunniltakin, kuten noihin kotiseuroihinkin olisi tullut. Tämä talon isäntä on kuitenkin paikallisesta siionista. Tunnen hänen turhankin hyvin.
jokainen joka haluaa puhua tai todistaa seuroissa tai seurakunnassa, se on mahdollista. Se on Pyhän Hengen työtä, ja varsinkin tavalliset "maallikot" ovat mielestäni hengellisyydessään puhtaampia, kuin teologisen koulutuksen saaneet.
Sanoohan Raamattukin sanan julistajasta näin:
2. Tim 4:
1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
Siis evankeliumin julistaminen on suurin uskon teko, sillä juuri siinä toteutuu tämä Jeesuksen käsky:
Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Tämä nyt ei ole yhtään tavatonta, että puhuja estyy, näin käy joskus.
Jos katsomme mitä Raamattu sanoo tästä, se kertoo seuraava >> Te kaikki olette Pyhän Hengen pappeja. Kaikille meille on myös annettu sanan leivittämisen käsky, > menkää ja saarnatkaa evankeliumia ja kastakaa. Isäntä menetteli oikein, paitsi jätti työnsä kesken.
Jälleen, mitä Raamattu sanoo. Kerrot, että Isäntä kertoi evankeliumia ja totesi, että jos on joku epäuskoinen????? kyllä,,, todella Hänen pitää tehdä kuten Raamatun henkilöt, kertoa Hänelle ja sinulle evankeliumia ja sitten kastaa?? ja jos Hän ei menetellyt näin, Hän väärensi Raamatun sanaa.
Paavalikin kastoi aina, kun ihminen otti vastaan evankeliumin, miksi Isäntä, kyse Häneltä ensi kerralla, lukee vaikka Korinttolaiskirjeestä >> ensin tulee usko ja sitten kaste, joka otetaan syntien anteeksi antamiseksi.
Mieti, menettelikö Isäntä Raamatun mukaan.
Itsekin olen ollut seuroissa, jonne ei päässyt puhuja tulemaan. Puhuja oli sairastunut. Saimme tietää siitä vähän ennen seuroja. Emme voineet kuitenkaan niin lyhyellä aikavälillä pyytää uutta puhujaa, joten joukostamme nousi yksi mies pitämään puhetta. Tosin nimitimme sitä hartaudeksi, mutta kesti kuitenkin normaalin puheen verran. Ihan hyvin saarnas. Parempi sekin, kuin ettei kukaan olisi mennyt puhumaan.
Monille se olisi ollut varmasti pettymys.
Yhtä hyvin voisi olla nainen myös.
Historian kirjoihin on tallennettu tapahtumia useammasta itse omasta tahdosta saarnaamaan ryhtyneistä. Sieltä löytyy tietoa.