Vuosi 1998. Alamäki. Jatkuvaa juomista työpäivän jälkeen. Kassi keskaria kotiin, ne naamaan, ja baanalle. Kohteena yleensä hämyinen lähiökapakka ja loppuillasta yökerho. Tappelut ja avovaimon pahoinpitelyt. Poliisien kotihälytykset, raudoissa putkaan. Raivokkaat mustasukkaisuuskohtaukset kapakassa, taas raudoissa kamarille. Sairaslomia töistä, ja samantien aamusta pubiin tuopille unohtamaan. Painajaisia, tuskanhikeä yöllä heräillen. Vuorokauden ajat sekoittaen. Kaikkinainen nuukuus muussa kulutuksessa; auto vanhempaan kotteroon, virttyneet vaatteet saavat kelvata edelleen, halpaa sapuskaa ruuaksi -kunhan raha riittää alkoholiin ja ravintolaan sekä taksiin. Visa-laskuja, joissa mainittuja ravintoloita ei voi edes muistaa. Yölliset känniset itkuiset epätoivon sävyttämät puhelut vanhemmille ja tutuille. Avovaimon lähtö pois. Itsemurha-ajatukset. Takana vuosikausien vastaavantyyppinen elämä, elämä josta ei voi muistaa kaikkea. Elämä, joka tuntuu päättyvän lyhyeen. Elämä, joka alkaa näkyä myös fyysisesti punakkana naamana, ryppyinä ja vatsana.
Vuosi 2007. Tsekkaaminen netistä AA:n palaveripaikka. Hyppääminen kodin autotallissa uudehkon autoni penkille ja suunnistaminen palaveriin. Muisteleminen ja kiitollisuus siitä, että sai armon päästä ensimmäisen kerran AA:han vuonna 1999. Eka palaveri, eka askel, eka kokemus ja tunne siitä että on sairas, alkoholisti. Vuosien vierintä, AA-palaverien kuluttamista persauksellaan, puheenvuoroja, toipumista pikku hiljaa. Uuden raittiin naisen tapaaminen ja avoliittoon johtaminen. Yhdessä kaiken puuhaaminen. Entisten harrastusten paluu. Vuodenaikojen vaihtelun huomaaminen, tunne siitä että elän. Ilojen ja murheiden kokeminen ilman viinaa. Uusien työpaikkojen saaminen ja talouden kuntoontulo. Fyysisen terveyden palaaminen. Tuskaisuuden, pelkojen ja ahdistuksen poistuminen. Ulkomaan- ja kotimaan matkojen tekeminen. Elämän arvostaminen.
Kiitollinen AA:lle, korkeimmalle voimalle ja aa´-laisille siitä että saan elää armon vuonna 2007.
Vuosi 2007. Tsekkaaminen netistä AA:n palaveripaikka. Hyppääminen kodin autotallissa uudehkon autoni penkille ja suunnistaminen palaveriin. Muisteleminen ja kiitollisuus siitä, että sai armon päästä ensimmäisen kerran AA:han vuonna 1999. Eka palaveri, eka askel, eka kokemus ja tunne siitä että on sairas, alkoholisti. Vuosien vierintä, AA-palaverien kuluttamista persauksellaan, puheenvuoroja, toipumista pikku hiljaa. Uuden raittiin naisen tapaaminen ja avoliittoon johtaminen. Yhdessä kaiken puuhaaminen. Entisten harrastusten paluu. Vuodenaikojen vaihtelun huomaaminen, tunne siitä että elän. Ilojen ja murheiden kokeminen ilman viinaa. Uusien työpaikkojen saaminen ja talouden kuntoontulo. Fyysisen terveyden palaaminen. Tuskaisuuden, pelkojen ja ahdistuksen poistuminen. Ulkomaan- ja kotimaan matkojen tekeminen. Elämän arvostaminen.
Kiitollinen AA:lle, korkeimmalle voimalle ja aa´-laisille siitä että saan elää armon vuonna 2007.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On vaan kyllä vähän niin että nämä AA-ylistyskirjoitukset noudattaa yleensä samaa kaavaa ja niistä saa jotenkin kuvan että henkilö on jollain tapaa hurahtanut. Sori nyt vaan eikä tätä viestiä nyt välttämättä tarvitse poistaa. Sanoisin vaan että vähän neutraalimmat kirjoitukset AA:sta saisi sinne ehkä muitakin uskaltautumaan. Kun noista armoista ja korkeista voimista lukee ylistysvirttä niin mulla ainakin nousee vähän niskakarvat pystyyn. Tai ajattelen että empä haluaisi tuollaiseksi tulla. No, hyvä sulle kuitenkin kun olet raitistunut.
Jos on juonut vuosia ja keksii mennä katkolle, jossa ehdotetaan hoitopaikkaa, josta päästyä ehdotetaan jatkohoidoksi AA-kerhoa, niin epäröisin. Sellaista jatkohoitoa ei olekaan, mikä tehoaisi tähän vuonna 1997 sairaudeksi todettua ongelmaa. AA:ssa keski-ikä on n.50v. Ihmiset hehkuttavat pitkiä raittiusaikojaan. On tietenkin hyvä puhua ongelmistaan ja se auttaa hetkeksi. Riippuvuus vain on aivojen mielihyväkeskuksessa ja kanava vuosien mittaan leventynyt ja pidentynyt. Lääkkeet joko auttavat tai tuovat lisää ongelmia.
AA:ta suositellaan varmaankin siksi jatkohoidoksi, ettei tässä maassa juuri muuta itsehoitomallia taida olla käytössä... Ja kuitenkin on tiedossa, ettei riippuvuussairauksista kukaan yksin ole selvinnyt...
Joten miksi keksiä pyörää uudelleen...? Kun kerran toimiva itsehoitomalli on löydetty, niin miksi siihen ei tutustuisi ja muokkaisi sitä omalle kohdalleen sopivaksi...
Ja mitä tulee tuohon korkeimpaan voimaan... minun läheinen AA:ssa useita vuosia toipuva alkoholisti on sanonut, että se nyt aivan sama mihin sitä uskoo, vaikka lämpöpatteriin, kunhan uskoo...
Noin se menee, saman tapaisia kertomuksia olen kuullut AA:n avopalavevreissa usein. Kurjuuden päättyminen on armoa. AA poimii kypsät hedelmät, ne jotka eivät enää jaksa enää yksin taistella alkoholismia vastaan, vaan ovat käännekohdassa.
Itse olen säästynyt fyysiseltä väkivallalta, mutta ukko on kyllä ollut väkivallan kohteena monet kerrat juodessaan. Hän ei tule itse pahapäiseksi, mutta arpia on. Pahin tilanne varmaan oli sinä aamuna, kun hän heräsi jostain juoppokämpästä, jossa ei ollut ristinsielua, vain hänelle täysin tuntematon nainen kuolleena keittiössä. Sinäkin aamuna hän meni töihin, krapulassa tietty ja sydänjuuria myöten järkyttyneenä. Kävi kysymässä sairaslomaakin siksi päiväksi, mutta ei annettu.
Jossain vaiheessa alkoholisti on samassa tilanteessa kuin Marxin proletaari, jolla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa.