Haluan kertoa teille "ystäväni" tarinaa.
7vuotta sitten tapasimme ekan kerran.
Meistä tuli pari,vain sen hetken kunnes Huumeet tulivat väliimme."ystäväni" halusi lähteä sille väärälle tielle ja teki valinnan minun ja huumeiden väliltä!
Vuoden vierivät.Kuulin ystävästäni vain tuttujen välityksellä "sillä menee helvetin huonosti,käyttää suoneen jne...."
Monet illat mietin onko hän edes elossa,koska hän oli todella Hyvä jätkä!
Vuodet menivät taas eteenpäin kunnes tuli syksy 2007.
Tapasimme pitkästä aikaa uudestaan."ystävälläni" ei ollut kotia,ei työpaikkaa,ei oikeita ystäviä,ei perhettä oikeestaan EI OIKEATA ELÄMÄÄ!
Hänellä vain oli huumeriippuvuus joka söi häntä sisältä koko ajan.Muutamat linnareissutkin oli koettu.
Näimme usein ja puhuimme monet kerrat hoidoista hänen kanssaan.AIna tuli kieltävä vastaus.Ei edes joutuminen huume psykoosin takia psykiatriselle herättänyt vaan sama meno jatkui.Jätin hänet oman onnensa nojaan.En jaksanu enään katsoa vierestä.
Tuli talvi 2007 ja sain puhelun "moi voitaisko nähdä,mulla on niin paljon sanottavaa jotka haluan sanoa olen halunnut jo pitkään ne sanoa siitä asti kun tavattiin ekan kerran"
ja se näkeminen sitten johti "ystäväni" hoitoon!Hän halusi kertoa että nyt riitti ja on valmis hoitoon,hän haluaa oman elämänsä takaisin.
Hän on nyt huumevieroituksessa ja toivottavasti kohti parempaa elämää!
Haluan tukea ja auttaa häntä hoidon jälkeen.
Onko kenelläkään antaa kokemuksia "tukihenkilönä" olemisesta?
Koska itselläni ei ole hajuakaan mitä se vaatii mutta kaikkkeen olen valmis!
7vuotta sitten tapasimme ekan kerran.
Meistä tuli pari,vain sen hetken kunnes Huumeet tulivat väliimme."ystäväni" halusi lähteä sille väärälle tielle ja teki valinnan minun ja huumeiden väliltä!
Vuoden vierivät.Kuulin ystävästäni vain tuttujen välityksellä "sillä menee helvetin huonosti,käyttää suoneen jne...."
Monet illat mietin onko hän edes elossa,koska hän oli todella Hyvä jätkä!
Vuodet menivät taas eteenpäin kunnes tuli syksy 2007.
Tapasimme pitkästä aikaa uudestaan."ystävälläni" ei ollut kotia,ei työpaikkaa,ei oikeita ystäviä,ei perhettä oikeestaan EI OIKEATA ELÄMÄÄ!
Hänellä vain oli huumeriippuvuus joka söi häntä sisältä koko ajan.Muutamat linnareissutkin oli koettu.
Näimme usein ja puhuimme monet kerrat hoidoista hänen kanssaan.AIna tuli kieltävä vastaus.Ei edes joutuminen huume psykoosin takia psykiatriselle herättänyt vaan sama meno jatkui.Jätin hänet oman onnensa nojaan.En jaksanu enään katsoa vierestä.
Tuli talvi 2007 ja sain puhelun "moi voitaisko nähdä,mulla on niin paljon sanottavaa jotka haluan sanoa olen halunnut jo pitkään ne sanoa siitä asti kun tavattiin ekan kerran"
ja se näkeminen sitten johti "ystäväni" hoitoon!Hän halusi kertoa että nyt riitti ja on valmis hoitoon,hän haluaa oman elämänsä takaisin.
Hän on nyt huumevieroituksessa ja toivottavasti kohti parempaa elämää!
Haluan tukea ja auttaa häntä hoidon jälkeen.
Onko kenelläkään antaa kokemuksia "tukihenkilönä" olemisesta?
Koska itselläni ei ole hajuakaan mitä se vaatii mutta kaikkkeen olen valmis!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.