En itke surullisia leffoja tai Afrikan nälkälapsia uutisista katsellessa. En itkenyt isoisovanhempien hautajaisissa. En itkenyt poikaystäväni jätettyäni (no siinä nyt ei mitään itkemistä ollutkaan).
Mutta viime yönä itkin itseni uneen - toisen ajotuntini takia.
En törmännyt mihinkään, en tappanut ketään, en romuttanut autoa, mutta muuten kaikki tuntui menevän aivan päin helvettiä. Käytin väärin jarrua, kytkintä, kaasua, vaihteita, en edes osannut kääntää rattia oikein.
Opettaja ei huutanut eikä riehunut, ihan rauhallisella äänellä sanoi jokaisesta virheestä ja huomautti samoista mokailuista kerta toisensa jälkeen. Kun ajon lopuksi kysyi tunnelmia ja sanoin että surkeasti meni, sanoi diplomaattisesti, että ei se nyt niin huonosti. Vedet silmissä silti kävelin kotiin ja illalla sängyssä itkin.
Käy vaan ihan helvetisti itsetunnon päälle! En ole tottunut olemaan näin huono missään. Tunsin itseni niin mitättömäksi, epäonnistuneeksi, surkeaksi. Kyllä jokaisen nyt pitäis kuorma-autoa oppia ajamaan, eikä ollut edes ensimmäinen kerta ratissa - ehkä huonokin asia, olen mökkiautolla opetellut ihan vääränlaisia ajotapoja, joista en nyt millään pääse eroon. Tunnin verran sitten itkin sängyssä.
Ajattelin vaan kertoa teille, nykyiset ja tulevat autokoulun opettajat, että joillekin tää ihan oikeasti on kova paikka. Pilalle mennyt ajo voi pilata koko päivän. En mäkään opettajalle vollottamaan ruvennut, vasta kotona yksin. Enkä edes pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä. Tätä ennen olen viimeksi itkenyt kesäkuussa, ja sitä edellistä kertaa en edes muista.
Olkaa siis varovaisia sanoissanne. Mun opettaja oli ihan rauhallinen, ei haukkunut tai vittuillut. Enpä tiiä miten se olisi vaikuttanut, olisinko parkunut vielä enemmän vai vaan suuttunut. Huumorikin voi olla niin monenlaista... Ei ole mitään yleispäteviä ohjeita tietenkään.
Mut silti... Halusin vaan sanoa teille, autokoulun opettajat, että vaikka joku voi ajatella, että täähän on vain autokoulu ja häviävän pieni osa elämää, niin joillekin se vaan on tosi iso juttu ja voi vaikuttaa syvästi itsetuntoon. Ei mulla muuta.
(PS. Tänään oli kolmas ajo. Se meni paljon paremmin. Nyt olen paremmalla tuulella, ehkä tää tästä vielä joskus....)
Mutta viime yönä itkin itseni uneen - toisen ajotuntini takia.
En törmännyt mihinkään, en tappanut ketään, en romuttanut autoa, mutta muuten kaikki tuntui menevän aivan päin helvettiä. Käytin väärin jarrua, kytkintä, kaasua, vaihteita, en edes osannut kääntää rattia oikein.
Opettaja ei huutanut eikä riehunut, ihan rauhallisella äänellä sanoi jokaisesta virheestä ja huomautti samoista mokailuista kerta toisensa jälkeen. Kun ajon lopuksi kysyi tunnelmia ja sanoin että surkeasti meni, sanoi diplomaattisesti, että ei se nyt niin huonosti. Vedet silmissä silti kävelin kotiin ja illalla sängyssä itkin.
Käy vaan ihan helvetisti itsetunnon päälle! En ole tottunut olemaan näin huono missään. Tunsin itseni niin mitättömäksi, epäonnistuneeksi, surkeaksi. Kyllä jokaisen nyt pitäis kuorma-autoa oppia ajamaan, eikä ollut edes ensimmäinen kerta ratissa - ehkä huonokin asia, olen mökkiautolla opetellut ihan vääränlaisia ajotapoja, joista en nyt millään pääse eroon. Tunnin verran sitten itkin sängyssä.
Ajattelin vaan kertoa teille, nykyiset ja tulevat autokoulun opettajat, että joillekin tää ihan oikeasti on kova paikka. Pilalle mennyt ajo voi pilata koko päivän. En mäkään opettajalle vollottamaan ruvennut, vasta kotona yksin. Enkä edes pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä. Tätä ennen olen viimeksi itkenyt kesäkuussa, ja sitä edellistä kertaa en edes muista.
Olkaa siis varovaisia sanoissanne. Mun opettaja oli ihan rauhallinen, ei haukkunut tai vittuillut. Enpä tiiä miten se olisi vaikuttanut, olisinko parkunut vielä enemmän vai vaan suuttunut. Huumorikin voi olla niin monenlaista... Ei ole mitään yleispäteviä ohjeita tietenkään.
Mut silti... Halusin vaan sanoa teille, autokoulun opettajat, että vaikka joku voi ajatella, että täähän on vain autokoulu ja häviävän pieni osa elämää, niin joillekin se vaan on tosi iso juttu ja voi vaikuttaa syvästi itsetuntoon. Ei mulla muuta.
(PS. Tänään oli kolmas ajo. Se meni paljon paremmin. Nyt olen paremmalla tuulella, ehkä tää tästä vielä joskus....)
Vastaukset 8
Vanhimmat
eihän esim.isovanhempien kuolema voi olla kenellekkään
pienempi juttu kun toinen ajotunti. voi
opettaja parkaa kun sinut sai opetettavakseen.
Mitä helvettiä. Miksi puhuttelet ajo-opettajaasi, vaikka sinähän ne virheet teit. Et osaa vielä, hyväksy. Olisi ehkä järkevämpää puhua sille opettajalle tollaisista tunteista eikä volottaa kotona.
Voit aivan hyvin mainita opettajallesi, että otat epäonnistumiset raskaasti (turha sitä on täällä palstalla huudella).
Itse olen ylisuorittaja ja pyrin aina täydellisyyteen. Sanoin tämän opettajalleni, koska liika kriittisyys itseä kohtaan näkyy oppimisessakin, valitettavasti (saatan jäädä "jumittamaan" johonkin mokaan).
Kirjoitit, että opettajallasi ei ole tapana ärjyä tms. Hänelläkin voi olla joskus huono päivä tai muuten voi lipsahtaa hiukan väärillä sanoilla jokin kommentti. Muistathan, että ihmisiähän ne opettajatkin vain on.
Tajuan sinua. Oikeasti tajuan. Vieläpä luulen, että tunnen opettajasi. Hän ei tosiaan yleensä huuda eikä riehu ja saattaa ajon jälkeen sanoa juuri niin kuin kerroit. Hän sanoo virheet uudelleen ja uudelleen, lopulta hän saattaa kirjoittaa niistä listoja sinulle. On vaikea ilmaista, miten hän tekee sen, että saa oppilaan tuntemaan itsensä mitättömäksi, epäonnistuneeksi ja surkeaksi. Mutta hän sen kyllä tekee, jonkun muun opetuksessa palaute tuntuisi vain palautteelta eikä saisi sinua itkemään.
Voin vakuuttaa sinulle, että et ole ainoa, josta hän on "tehnyt surkean". Pidä varasi: mitä paremmin hän oppii sinut tuntemaan, sitä enemmän hän pystyy käyttämään sinuun valtaa. Älä missään nimessä uskoudu hänelle; hän on tavallaan hyvä kuuntelija, tiedän mitä siitä seuraa. Välillä hän käyttäytyy niin, että tunnet olosi paremmaksi ja alat epäillä, että olet yliherkkä ja olet kuvitellut opettajan aiheuttavan pahan olosi.
Oikeasti varo: tämä opettaja on opettanut pitkään, hän on hyvin ammattitaitoinen työssään. Mutta hän saa voimaa siitä, kun tekee oppilaan riippuvaiseksi ja mitättömäksi ja voi käyttää henkistä valtaa ja jossain määrin henkistä väkivaltaa oppilaaseen.
Luultavsti hän ei tee sitä kaikille vaan vaistomaisesti niille, joihin se tehoaa ja joiden peitetystä kiusaamisesta hän sadistisesti nauttii.
Älä välitä niistä tämän palstan vastauksista, joissa vähätellään ongelmaa. He eivät tunne kyseistä henkilöä eivätkä voi siksi tajuta asiaa lainkaan.
Kerro minulle, missä kaupungissa käyt autokouluasi. Pystyn auttamaan sinua, jos kyseessä on sama opettaja.
En usko, että kyseessä on sama opettaja, koska sanoit hänen opettaneen jo pitkään. Oma opettajani on hyvin nuori eikä varmaan ole montaa vuotta alalla toiminut.
Kivalta ei kuitenkaan tarinasi kuulosta; uskomatonta, jos tuollainen opettaja voi vuodesta toiseen jatkaa hommissaan! Voimia sinulle.
Oma tuuleni on jo vähän parantunut, ei se ajaminen enää niin huonosti mene. Ei kyllä loistavastikaan, mutta eiköhän se tästä lähde suttaantumaan :)
Juu, kyllähän ne ensimmäiset ajotunnit kolautti vähän itsetuntoa. Tai oikeastaan pahimpia oli vasta niiden ekojen tuntien jälkeen kun opettaja puuttu todella virheisiin.
Mulla oli kaks opettajaa. Toinen oli vähän samanlainen kun tuo sun kuvaamas, aluks tykkäsin kun se ei kamalasti valittanu mutta menipä joku 15 tuntia täysin hukkaan kun en mitään oppinukkaan. Kyllä vitutti!
Toisen tunneilla oppi varmasti, jos ei oppinu niin itki ja oppi. Kerran meinasin oikeasti alkaa itkemään kun sain kuulla tekeväni kaiken väärin, mutta toisaalta juurikin kyseinen kerta sai ajattelemaan ja sen jälkeen ei oo itkettäny =)
Minulla on ollut hiukan sama tilanne muutin 17-vuotiaana Tampereelle ja ajattelin sitten käydä autokoulunkin uudella kotipaikkakunnallani. Totta kai kun kaikki muutkin kävivät sen heti kun mahdollista. ensimmäinen tunti oli aivan kammottava harjoiteltin jossain kaupan parkkipaikalla keskellä päivää. Kotopuolessa jossa luultavasti vain käyttäisin autoa ei tietenkään semmosta määrää ihmistä ole. Joten ei ole pelkoa keilailusta.(en ensimmäisen tunnin jälkeen uskonut että ajaisin muuta kuin töihin-kotiin-kauppaan)
Mutta olin urhea. itkin joka ikisen tunnin lävitte. kesäkuumalla ei onneksi tiennyt että oliko se hikeä vai itkua. mutta kyllä sitä aina onnistuneesti (ketään vahingoittamatta selvisi)
enempää isin rahoja en sitten tuhlannut vaan lopetin koulun kun tuli puhe extratunneista. oli se kova kolaus itsetunnolle. ja pitkä viha autoihin pitkäksi aikaa.. Kova miesviha oli kyllä niitä pahimpia.. Oon aika luova:) "ne hemmetin peltilehmät on pirun keksintöjä.. ja miehethän ne niitä rassaa.." (voisi olla päiväkirjasta) Tarkoitin siis sanoa että jos tunnet olevasi liian nuori tai pelkääväsi liikaa niin kannattaa lopettaa kesken. mieluiten aiemmin niin saattaa tulla halvemmaksi. oma äitini kävi koulun vasta kun perhettä kasvoi. Oli siis jotain pakkoa ja vastuuta.Eikä sen pitäisi olla häpeä lopettaa kesken. oma isäni ei aikoinaan ymmärtänyt, mutta ymmärti sentään olla painostamatta nuorempia kouluun. Nämä on kumminkin niitä nuoren ensimmäisiä vastuutehtäviä. itse koin raskaasti olevani vastuussa jokaisesta joka autoni lähellä liikkui. Miehet kai ottaa tällaisetkin asiat vähän kevyemmin.
mutta nyt on noi painajaiset jo sen verta hellittäneet, että ehkä sitä joku päivä. Onpa siitä jo 5 vuotta aikaa.. voisi jo alkaa harkita..
Tuosta opettajasta vielä itsellä oli aika vanha mies opettaja, mukava mutta etäinen.. olin aika lapsi silloin ja autokoulun opettaja tuntui todella pelottavalta..
Musta on hyvä että itket, itke todella paljon, se helpottaa. Nyt sun olisi myös hyvä huomioida, ettei autolla ajaminen ole samanlaista kuin matematiikka tai äidinkieli ym, joita oppii kirjasta lukemalla. Autolla ajaminen vaatii paljon muuta taitoa ja sellaista sulla ei ole. Olisi naivia kehumalla ja motivoimalla saada edistymistä aikaan, jos on onneton. Kyllä se on niin, että virheistä oppii ja niiden kuulemista pitää kestää, se on kehittymisen työväline. Ilmeisesti isäsi on joku liikenteen ääliökuski, joka on sua mökkitiellä yrittänyt opettaa omaan muottiinsa. Se vaan on niin että, autolla ajaminen liikenteessä tai mökkitiellä eroaa toisistaan samalla tavalla kuin kuseminen ja paskantaminen.
Yriätätkö ajaa opettajan ohjeiden mukaan vai omien olettamuksien mukaan.
Neuvo: muuta asennetta, niin helpottaa.