Hampaani ovat aina kohtauksista
huolimatta pysyneet ehjinä ja olen vain silmäkulmaani ja takaraivooni saanut tikit.
Kieleni ja poskeni olen purrut lukuisat
kerrat ja mustelmia on ihan joka
paikassa ollut päästä sääriin.
Miten teillä muilla ?
Luulenpa, että olen päässyt vähällä.
huolimatta pysyneet ehjinä ja olen vain silmäkulmaani ja takaraivooni saanut tikit.
Kieleni ja poskeni olen purrut lukuisat
kerrat ja mustelmia on ihan joka
paikassa ollut päästä sääriin.
Miten teillä muilla ?
Luulenpa, että olen päässyt vähällä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minulla on kaksi kertaa ollut tuloksena murtuneita hampaita, puhumattakaan miltei puoliksi leikatusta kielestä ja verille purruista poskista. Nykyisin kyllä oen säästynyt vakavammilta vammoilta, mitä nyt tyyny on veressä poskea purtuani...
niitä vakavampia tullakkaan.
Onneksi olet näin vähällä vielä
säästynyt.
sitten minulta murtui leukaluu. Olin kuulemma kaatunut yhtäkkiä seisovilta jaloiltani! Olenkin miettinyt, olisikohan se ollut ensimmäinen epikohtaukseni. Ei sitä asiaa silloin tutkittu, hoidettiin vain leukaa, osa leukaluusta puhkaisi korvan ja leuka jouduttiin tikkaamaan! Olin 6 viikkoa "puhekiellossa ja naurukiellossa" (sain puhua vain liikuttamatta huulia mutisemalla), nestemäisiä ruokia sain syödä pillillä. Koko ajan piti kuitenkin tehdä suujumppaa aukomalla suuta, mutta mitään en saanut purra, niin kuin esim. ruokaa.
No, se oli tehokas laihkari, laihduin 10 kiloa ;) Vaikkei siihen kyllä olisi ollut varaa.
Tämä tapahtui 2002.
Mä olen kans ollut aika onnekas noiden vammojen suhteen, mä olen ainoastaan purrut kieleni.
En ainakaan muista että mitään vakavempaa ois sattunu. Yleensä mulla tuleekin nukkuessa ne isommat kohtaukset.
Nyt on itellä kyllä paljon parempi tilanne kuin aiemmin =)
Vain 1 lievä kohtaus viime yönä.
Miten Sinulla on menny?
stressin kautta enään kohtaustuntemuksia
ja itse kohtauksia en ole saanut kohta
2 vuoteen ja kiitos kuuluu Topimaxille.
Olin jo luovuttamassa älyttömien
lääkekokeilujen ja kohtausrumban
jälkeen ettei mikään mun päähäni tehoa.
Älkää siis luovuttako.
Luulen että olen saanut vain yhden
kohtauksen unessa tai sitten se oli
unta ?
Työkyvyttömäksi kohtauksien johdosta olkapää lähti muutaman kerran paikaltaan eikä enää ilman leikkausta pysynyt kiinni.
Nyt olkapää on täysin kulunut ei kestä nostamista eikä liiku.
Sarvia ja puremista kieleen poskeen on ollu tikata ei ole tarvinnut.
Olen tosi pahoillani puolestasi =((
Oikeastaan tätä juuri halusin kartoittaa.
Varmasti on muitakin jotka ovat saaneet
tosi pahoja vammoja, mutta eivät vielä
ole ehtineet tai haluneet kirjoittaa.
Kävitkö fysioterapeutilla kuntoutuksella
ja eikö voi muka mitään tehdä ?
Tuntuupa kovin uskomattomalta.
Tässäkin huomaa sen, etä Epileptikon
täytyy vaatia oikeuksiaan jotta saa
kätensä kuntoon.
Fysikaalinen hoito todettiin et mitään ei voida tehdä sanottiin et liike loppuu mahd kokonaan.Helsingistä olen lääkärin löytänyt hän rupesi olkapäätäni käsittelemään sanoi liike loppuu jos kättä ei liikuta.Hän on vitaaminien syönnin ja glucosamin (lääke) tukihoidoksi laittanut. Jkl asun n 3krt vuodessa hänellä käyn 2v käynyt.Hki lääkäri sanoi myös ettei julkisella puolella ole rahaa eikä aina taitoakaan hoitaa lopetetaan senkin vuoksi hoito siellä.
vähällä minäkin. Hampaat ehjinä eikä hammaslääkärin mukaan mitään pintavaurioitakaan näy. Naama, kädet ja jalat mustelmilla mutta nehän paranevat nopeasti:) Leuka oli kyllä lattialaattojen kohtaamisesta pitkään kipeä, parani onneksi lopulta. Poskeen puren kielen sijaan, siellä pientä arpeutumaa.
Henkiset ja lääkkeelliset vammat on sitten jotain ihan muuta mutta sehän me kaikki tiedetään:P
henkiset ovatkin niitä raskaimpia ja
siksi moni käykin terapiassa ja syö Masennuslääkkeitä.
Tulipa jouluksi ikävä otsikko,
mutta tuo vain tuli mieleeni.
Olen kyllä aika katkera kaikelle hoidolle
mitä olen saanut ja etenkin niille joita
on luvattu ja mitä en ole saanut.
Lopetan sitten ajattelun kyllä hyvissä
ajoin sillä itsesääliin en alennu.
meidän 11v on saanut kanssa muutaman kuhmun ja mustelman, vaan.
Nyt kumminsa väittää ettei saa liikaa varjella!!!
Onko teistä oikein yrittää varjella kohtauksen aikana puotamisilta ja kolhimisilta??
Kummi sanoo, että tulee kuitenkin päivä jolloin ette voi mitään! (isona?)
Minä en voi antaa lapseni turhaan kolhia, jos ehdin sen estämään ja kaikki jotka otttavat tyttäreni kylään, joutuvat kuuntelemaan ohjeeni ja turvajärjestelyni...
Tietenkään pakkoliikkeitä ei saa estää, mutta ehdottomasti pehmikettä pään alle tms mikä vähentää kolhujen riskiä. Ei ole lapsen kehitykselle mitenkään edullista olla koko ajan ruhjeilla tai kärsiä aivotärähdyksestä. Ihmeellisen välinpitämätöntä puhetta kummilta.
Ja mitä tulee tuohon myöhempään tilanteeseen, että ei voi välttämättä varjella kolhuilta. Tottahan se on. Mutta miksi lapsesi pitäisi jo nyt kärsiä tulevan vuoksi? Ja hyvässä lykyssä kohtaukset voivat jopa loppua iän myötä, tai lapsesi voi oppia tunnistamaan kohtauksen ennakko-oireet ja hankkiutua vaikka sängylle makaamaan ennen kohtausta.
luulisin että toimisin samoin =)
Niin kauan kuin voi turhia kolhuja
välttää on ihan hyvä suojata ja
lapsikin sen huomaa, kun ensimmäisen
kerran satuttaa itsensä oikein pahasti.
Olen esim. kaatunut portaissa joista
lensin alas ja seurauksena oli 10
tikkiä takaraivoon.
Voit vain kuvitella miten hellänä oli
pääni monta viikkoa ison kuhmun kanssa
ja vielä oli se kirottu yö sairaalassa tarkkailtavana.
Liikaa ei kannata hössöttää ja
toivottavasti teillä on nyt menossa
lääke muutokset jos kerran lapsi
kohtailee ?
kieli myös,hampaat murskana,leuka poikki,esimerkiksi
hampaasi ja leukasi telonut ?
Onneksi meitä on muutamia jotka
olemme tuolta välttyneet.
Ikävää kun noin käy, huulet, kieli j
a posket taitaa olla yleisimmät jotka
kärsivät sekä raajoihin tulevat mustelmat
joista onneksi selviää ajan kanssa.
Vaihdoit nimimerkkiä ja alensit itsesi Timantista, miksi ?
Etkö loista enään ?
nii kaakelilattiaan kaatuilin,ko unissani kävellyt muutama sata kertaa oon,sitä oli kiva herätä kaakeleilta lattia veressä,joo siitä,sit ambulanssilla sairaalaan sit vaa pillillä imettiin 2 kuukautta,nämä oli tieteski 20 vuotta vanhoja tapahtumia,en oo enää kolhinu itseeni
Kohtausten (Grand mal) yhteydessä purin sekä kieleen että poskiin. Ensimmäinen merkki tuolloin oli verinen tyynyliina. Hampaat ovat olleet huippukunnossa hammaslääkäreiden mukaan.
Ainoat tikit kehossani ovat epilepsiakirurgian jäljiltä, ei muita. Mustelmia minullakin on ollut, mutta syy ei läheskään aina ole ollut kohtauksissa. On tullut myös "arkipäiväisissä" tilanteissa.
Itselläni on sen tyyppinen epilepsia, että kykenen mm. ajamaan pyörällä ja kävelemään siitä kuitenkaan itse tietämättä, tosin ynisten ja maiskutellen :o). Pyöräillessä yleensä "hätkähtää" kun huomaa, että on ajanut edellisen kilometrin (tai vieläkin enemmän) mistään tietämättä. Vauhti on hiipunut kävelyvauhdiksi tai sitten saatan vaan seisoa paikallani josta sitten heräilen. Useasti on kuitenkin käynyt mielessä se, että mitäs sitten jos sattuisi ajamaan vaikkapa auton kanssa yhteen? Tai pysähtyisi jonnekkin tielle? :o/ Kohtaukseni ovat muuttuneet tässä vuosien (yli 20 vuotta epilepsiaa takana) aikana kuitenkin rauhallisemmiksi ja kaikki mm. aiemmat seisoaltaan kaatuilut ovat jääneet pois joten nykyisin ainoa jossa itseni voi loukata on juuri tuo pyörällä ajo.
Onneksi olen säästynyt pahimmilta ruhjeilta, eikä kohtauksiakaan ole ollut jokuseen vuoteen, mutta silloin kun niitä tuli, oli niskat kuin nurin väännetty.
Niskat ja hartiat olivat kuin moukarilla hakatut, itku tuli pelkästä pään kääntämisestä. Onneksi armas aviomieheni on fysioterapeutti, apu on aina kohtuullisen matkan päässä. Hieronta helpottaa kummasti ja omalla kohdalla taitaa jopa auttaa kohtausten kurissa pitoon. Tai ainakin migreenin hallintaan.
auttaa kamalaan niska ja hartoakipuun, kun jäsenet vääntyvät. Kulumat nivelissä pahentaa tilannetta.
En ole jaksanut, ja kone on ollut niin hidas vaihteeksi.
Aikaisemmin GM aikaan: mustelmia kasvoihin, kieli ja posket purtuina, silmäkulma auki, välilevynpullistuma.
Nykyään ei ole "koputtaa päätä" GM:ä, niin vain tuntikausien joskus päivien lihaskipuja (jalat jännittyvät).
Joka toonis-kloonisessa kohtauksessa on saanut/joutunut sylkemään ainakin palasia hampaista. Takahampaat on purtu aikaa sitten olemattomiin. Paljon on mennyt rahaa hammaslääkäriin. Kohtaukset onneksi ollut hyvän aikaa kurissa. Toistaiseksi.
erilaiset puruvoimat ja kohteet.
Mä oon poskeni ja kieleni purrut monet
kerrat ja ihmettelen kuinka ne
yleensä on vielä jäljellä ?
Tuli tosta mieleeni, että oonpa mäkin takahampaani purrut niin, että se
on murentunut.
Näin hitaasti tää pää toimii =)
Toivottavasti paikat ovat tallessa ja
pysyykin etteivät ne enään murene.
Onnea kohtauksettomuuteen =))
Myöhäinen kiitos. Toivotaan, että kohtauksettomuus jatkuu. Eipä tässä olekaan tullu oltua pitkään aikaan sivuilla.
Mä en ehdi myöskään usein tänne,
kun muita hommia on paljon
ja perheen parissa aika
kuluu muutenkin touhutessa
kuten pitäkiin.