En kerro kellekkään!=)

panadolia, ja osa aistii muuten vain. Todennäköisesti useimmat läheiset huomaavat raskauden jo ennen kuin se mahassa näkyy.

Emme olleet nähneet kolmeen kuukauteen, soitelleet ja kirjoitelleet tekstiviestejä vain. En ollut sanallakaan viitannut edes lapsiin tai mihinkään mistä hän olisi arvannut, tosin ehkä hehkuttanut kuinka ihana mies minulla on. ;) Eräänä aikaisena aamuna tämä ystävä soitti ja aloitti: tää nyt saattaa kuulostaa jotenkin vähän oudolta, mut on iha pakko kysyy et ootsä annika raskaana? Olin vähän aikaa hiljaa ja kelasin nopeasti mielessä kaikki keskustelut sun muut ja kysyin sit et mistä ihmeestä se sen tiesi? Oli tullu vaan sellanen tunne joka oli päivä päivältä voimistunu... Olin juts edellisenä päivänä käyny ekassa neuvolassa. :)

Toinen oli kun olin mieheni kanssa kylässä hänen kaverinsa luona ja mieheni vannoi ettei ollut kertonut kenellekkään vielä. Kävimme saunassa siellä ja saunan jälkeen kaveri ojensi kaljan ja kysyi outo virne suupielessä että otatko? sanoin että ei kiitos niin hän sanoi että: no niin mä vähän arvelinkin.
Tästä en kyllä ole aivan varma että oliko mies kuitenkin lipsauttanut asiasta vai vain muuten käyttäytynyt oudosti josta kaveri oli päätellyt.

Onnea odotukseen! Ja jos todella päätät olla kertomatta niin vaatii aikamoista luonteen lujuutta olla hehkuttamatta niin ihanaa asiaa! ;D

niin pitkään toivottu ja yritetty (melkein 2v). Pelkäsin koko alku raskauden niin paljon keskenmenoa tai jotain vammaa, että en halunnut kertoa raskaudestani ennen ekaa ultraa missä kaikki siteen todettiin olevan hyvin. Ennen sitä vain muutama kaverini tiesi asiasta. Isäntä tosin oli niin innoissaan asiasta, että ei voinut pitää tietoa salassa. Mutta tulevista ukeista ja mummoistakaan ei asiasta ei tiennyt muuta kuin mieheni isä (siis ennen ultraa).Töihin kerroin heti ultran jälkeen, koska työni on melko raskasta..
Ja eihän nyt sellaisesta voi loukkaantua, jos ei kerro. Ja kyllä sen viimeistään siinä vaiheessa huomaa kun maha rupeaa kasvamaan ;)

kaverit aika äkkiä huomaavan. Tai siis jotkut sen jotenkin huomaa, aistii ennen kuin se näkyy. Toiset ei sitten huomaa oikeen koskaan. Mutta juorut liikkuu kaveripiirissä, joten jos kaverisi tuntevat toisensa, niin äkkiä tietää kaikki.

Itse olen parhaille kavereilleni kertonut melko pian. Jotenkin tuntuu, että jos ei hyville, läheisille ystäville kerro tuollaista, niin he saattavat kyllä alkaa miettiä, että miksi ei kerrottu. Mutta pääsääntöisesti annan porukan huomata itse ja jos sitten en tapaa henkilökohtaisesti silloin kun sen jo huomaa, niin ilmoitan tekstiviestillä synnytyksen jälkeen.

Eilen juuri eräs onnitteli minua raskaudesta. Mahani on jo aika iso (rv 25), joten mielestäni se on ihan selvästi näkynyt jo aikoja ja hänkin on katsellut mahaani useampaan kertaan aikaisemmin, joten luulin hänen tienneen jo pitkään. Ei ollut kuitenkaan ollut asiasta varma. Toinen kaverini oli mieressä ja kuuli onnittelut ja alkoi kauheasti ihmetellä, että odotanko minä muka lasta. Käsittämätöntä, että tällaisen möhkön mahasta se ei jo varmasti näy. Ja muuten olen normaalipainoinen, eli ei ole kyse siitä, että läskeihin uppoaisi tai sekoittuisi maha. (Tai ei pitäisi mielestäni olla. Ilmeisesti kuitenkin jotkut vain luulevat minun lihovan paikallisesti valtavasti.)

Kylläpä ne jossain vaiheessa sen tulee huomaamaan;)
Töissä en halunnut paljastaa asiaa heti mut kun aamupahoinvointi alkoi (siis aika alkuraskaudessa) ja jouduin syömään aamupäivällä töissä jotain pientä (ennen en näin tehnyt) että pahoinvointi menisi ohi niin jo alkoi arvailut...

Lähin työkaverini kysyi ihan huumorilla ootko eronnut;), mennyt naimisiin, menkatko, ootko raskaana johon sitten sanoin että raskaana ollaan=)

muutamille hyville ystäville. Minä ainakin aistin jos joku on raskaana.

No ei varppina aisti kukaan raskautta, ellei sitten just yhtäkkiä rupeakin bileissä olemaan vesilinjalla tai lopeta tupakointia tai oksenna muitten nähden tai muita tyypillisiä "raskauden merkkejä" ala näkyä. Silloin voi epäilykset tieten herätä. Mutta tuo "aistiminen" on just samaa kuin muka arvaillaan vatsasta, että onko tulossa poika vaiko tyttö. Jos yrittää asiaa peitellä niin ei sitä kukaan aisti.

Minä pelkäsin (niinkuin yksi toinenkin tässä ketjussa sanoi) aivan ylettömästi, että raskaus menee kesken tai jotain pahaa tapahtuu. Olisi ollut hirveä kertoa ihmisille asiasta jos kaikki tyyliin olisivat tienneet, että odotan. Toiseksi, minut oli vih-doin-kin monen vuoden jälkeen vakinaistettu ja olin neljän kuukauden koeajalla. Kun allekirjoitin työsopimuksen en vielä tiennyt raskaudesta, mutta hedelmöitys oli jo tapahtunut :D Eli päätin periaatteesta olla kertomatta raskaudestani koeajan aikana.

Vatsani oli jo melkoinen kun kerroin asiasta. Oli pakko muutenkin kertoa kun piti ilmoittaa äitiyslomalle jäämisestä (2kk ennen äitiyslomalle jäämistä). Kertominen oli nimittäin sitä vaikeampaa mitä kauemmin kukaan ei huomannut... Olivat työkaverit aivan öönä kun kerroin ja näytin masun. Ja siis... minähän oksensin aamuin päivin ja illoin. Nenästä vuosi verta usein ja runsaasti ja rytmihäiriöiden vuoksi olin aivan hermona. Yksikin kattoi ja sanoi, että helkkari hän yleensä aina huomaa heti jos joku on raskaana. Eipä huomannut minusta. H&M:n äitiyshousutkin ovat niin "muodikkaan" näköisiä ja kun pitkä pusero on päällä, niin ei voi vaatteistakaan päätellä mitään.

Itse olisin vähän loukkaantunut jos hyvä kaveri ei kertoisi, mutta toisaalta nyt kun itse tiedän mitä ajatuksia siinä voi odottajalla olla niin ehkä ymmärtäisin. Sitten kun vihdoin tuli asia esille kavereideni kanssa niin kerroin kyllä syyt miksi asiaa ikään kuin "salailin".