HYVÄÄ JOULUA!

Toivon, että jokainen Suomen itsenäisyyden palauttamista toivova vie eteenpäin tietoa Itsenäisyyspuolueesta.

Joulua ,joulua - Hyvää Joulua !
Kirjoittanut: AriKähärä 17.12.2007 klo 21.40

Joulu tulla jollottaa, valitettavasti. Joulun odotus on ilo tai kadotus. Joka tapauksessa jouluun liittyy monia epärealistisia elementtejä, joita ei ainakaan jo näin monta tuskallisen kauheaa joulua nähneenä toivoisi enää näkevän. Joulu pitäisi, tai en tiedä pitäisikö, vai ajatellaanko vain näin, olla iloinen ja rauhanomainen tapahtuma. Kun nyt kuitenkin katsoo näin henkilökohtaiseen kiireettömyyteen orientoituneena tuota hillitöntä ryntäilyä, niin voisi jälleen kerran kuvitella että on ihmiskunnan viimeinen joulu. Mutta ei se ole, valitettavasti.

Lupasin että tämä kirjoitus olisi sellainen kevyempi versio verbaalista tykitystä jolla kevennetään menneen vuoden raskaampaa sanomaa, ja jolla kompensoitaisiin tuota aikaisempaa kansakuntaamme ruoskivaa kirjoitusta jota tapanani on ollut harrastaa. Ei siksi, että olisin jotenkin sadisti tai yli-ihminen tai että olisin ollut välttämättä edes oikeassa kaikissa kirjoituksissani, vaikka sinänsä pitkälti kyllä olen ollut.

Mutta koska on tulossa joulu, ihmiskunnan anteeksiannon ja herkistymisen juhla, juhla jota kaikki odottavat, paitsi ehkä kaltaiseni jouluun kyllästyneet, jotka vihaavat tuota keinotekoista hartautta ja kyynisyyteen verrattavaa lähimmäisen rakkautta, jota muovikorttia vinguttamalla fyysisoidaan.

Miten tuo herkistyminen sitten ilmenee? Tilastojen mukaan tuo herkistyminen aiheuttaa selkeän nousevan piikin kotihälytysten muodossa kun perheissä jouluaattona ja joulun aikaan yleensä herkistytään, ja lähimmäisen rakkaus pääsee oikein kunnolla jylläämään.

Äidit herkistyvät kun viikonpäivät pipareita paistaen ja lukuisia ruokalajeja laittaen saavat itsensä liikuttuneeseen tilaan, ei niinkään tuosta autuudesta, vaan silkasta väsymyksestä ja siitä tiedosta että viikon tai kahden ylimääräinen aherrus palkitaan kahden päivän krapulalla ja aattoillan vittuilulla. Isät taas herkistyvät kun muoviraha vinkuu niin että korviin sattuu, ja mikä hirveintä, tuon vinkumisen jälkiaalto näkyy vasta kuukauden päästä, jolloin on muutoinkin nuottiviivoilla vähän tilaa. Lapset herkistyvät kun odotukset on niin suuria, ettei aivotoiminta pysty niitä välttämättä edes käsittelemään, ja silti kuitenkin noita odotuksia suolletaan sellaiseen tahtiin että siinä ei kestäväkehitys ole muuta kuin fiktiivinen nyanssi kulutuksen sinfoniassa.

Joulu, joulu, tuo kultainen joulu! Silloin uskovaiset miettivät, on joulu jeesuksen juhla, vapahtajamme syntymäjuhla. Vapahtajamme? Kauppias ajattelee että oispa joulu ainainen, tuo kultainen joulu, joulu joka saa kuluttajan sekoamaan ja antamaan kaikkensa jotta kassat kilisevät ja kauppa käy. No, en ala syyttelemään kauppiasta joka näin ajattelee, sillä tuo kilinä kuitenkin antaa kohtuullisen joulun monelle perheelle ja ilman tuota hysteriaakin. Jokainen näkee oman joulunsa ja rakentaa sitä sen mukaan. Toivoisi kuitenkin että edes jouluna meillä olisi malttia hiljentää tuota vauhtia johoon olemme vuoden mittaan tottuneet, ja sitä monesti kironneet.

Meillä on mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään asioita toki muulloinkin kuin jouluna, mutta miksi emme edes jouluna tee sitä, vaikka joulu on hiljentymisen aikaa. Joulunaika on myös aikaa jolloin pimeys alistuu valon tieltä, eli voisi kuvitella että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Onko kuitenkin niin että valoisa pimeys elää meissä taas vuoden ja antaa sitten pilkahduksen valosta taas ensi jouluna, emmekö hallitse valoa ilman pimeyttä, tarvitaanko aina paha jotta osaisimme löytää hyvän, saati että osaisimme elää sen mukaan?

Tyypillistä Joulua !    

   

__

Tiedote 27.12.2007, julkaisuvapaa

http://prokarelia.net

Pro Karelia ry

[email protected]


http://prokarelia.net/fi/index.php?x=artikkeli&article_id=1430&author=10

LENIN-PATSAS TOTALITARISMI-MUSEOON JA RISTO RYTILLE OIKEA PATSAS

- Lenin-patsashanke kuvaa suomalaisten sotasyyllisyyskompleksia

- mitä massamurhasysteemin luojan patsas tekisi Helsingissä?

- Leninin tavoitteena oli oman ja neuvostovallan laajentaminen, ei Suomen hyvä

- mitä Leninin muistoa kunnioittava museo tekee Suomessa?

- kuvaako Risto Rytin sekava metallihäkkyrä-muistomerkki mielentilaamme?

- Lenin-patsas kuuluu totalitarismi-museoon

- Rytille ja sodanajan sukupolville kuuluvat parhaat muistomerkkipaikat

Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaan liittyen käydään keskustelua Leninin patsaan pystyttämisestä Helsinkiin.

Hanketta ajaa joukko tunnettuja suomalaisia, mm. Pentti Linkola, Mika Kaurismäki, Jouko Turkka ja Ritva Hartzell.

Muistomerkkien pystyttämisellä halutaan yleensä kunnioittaa ja erityisesti tuoda esille niitä ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet syvästi esim. Suomen valtiolliseen toimintaan.

Lähtökohtana on kuitenkin positiivinen vaikuttaminen Suomen näkökulmasta, ei vastustajan näkökulmasta.

Siksi meillä on marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas tai presidenttien vankkoja, positiivisia ajatuksia herättäviä patsaita arvokkailla paikoilla.

Ainoastaan sotasyyllisenä ankarasti tuomitun presidentti Risto Rytin patsaan osalta täytyy olla erinomainen mielikuvitus, jos siitä kykenee löytämään jotain positiivista, koska patsas on riitasointuinen metallikyhäelmä Helsingissä Hesperiapuistossa.

Ehkäpä se kuvaakin hyvin suomalaisten sekavaa mielentilaa ja itsensä syyllistäviä ajatuksia sotasyyllisyysasiassa. On sääli, että sellainen outo valinta on aina muistuttamassa presidentti Martti Ahtisaarta itsenäisyyden pelastaneesta presidentistä, kollegasta, hänen kulkiessaan kotiinsa.

Miksi pääkaupunkiin haluttaisiin pystyttää patsas kunnioittamaan sitä Neuvosto-Venäjän johtajaa, joka käynnisti totalitaristisen ja kommunistisen massamurha-järjestelmän, joka on tuonut tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa kymmenien tuhansien suomalaisten lisäksi sadoille miljoonille ihmisille?

Olivatko Leninin työt ja työn tulokset sellaiset, että niitä olisi syytä palkita? Eikö sivistynyt maailma yleensä tuomitse massamurhajärjestelmän kehittäjän?

Patsashankkeen perusteeksi sanotaan, että Lenin vaikutti Suomen itsenäisyyteen ja antoi tai ainakin ratifioi Suomen itsenäisyyden.

Toisena perusteena on se, että saataisiin akateemikon tekemä patsas halvalla.

On ilmeisesti lähdettävä siitä, että patsasehdotus on tehty vakavasti, eikä vain kieroutuneesta huumorintajusta.

Antoiko Lenin Suomelle itsenäisyyden hyvästä sydämestä ja naapurimaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaakseen?

Ei antanut. Lenin joutui pakkotilanteeseen, jossa hän laskelmoi, että itsenäisyyden antaminen on yksinkertaisempi ja helpompi muoto saattaa Suomi neuvostoperheeseen.

Hän uskoi, että suomalaiset työläiset nousisivat kapinaan, ottaisivat vallan maassa ja liittäisivät Suomen osaksi Neuvostoliittoa.

Toisin kävi. Suomalaisten onneksi venäläisten tukemat punaiset eivät voittaneet, vaan Suomi pysyi vaikeista ajoista huolimatta itsenäisenä.

Stalin yritti korjata Leninin virheitä talvi- ja jatkosodalla, mutta onnistui siinä vain osittain.

Suomalaiset työläisetkin osoittivat ase kädessä, miten Suomen itsenäisyyttä puolustetaan. Suomi menetti Karjalan ja muita alueita, yhteensä 45 000 km2 ja joutui maksamaan valtavat sodan tuhot ja sotakorvaukset.

Itsenäisyys kuitenkin säilyi.

Leninin tavoitteena ei ollut Suomen ja suomalaisten hyvä, vaan oman ja neuvostovallan laajentaminen. Näyttää pitävän paikkansa, että joillakin suomalaisilla on itsetuhoinen luonne, joka hyväuskoisuudessan välillä ylittää käsityskyvyn rajat.

Hanke tuo esille sen, kuinka perusteellisesti osa suomalaisista on kyennyt itsensä suomettamaan ja miten vähän todellista historiaa tunnetaan.

Suomessa on maailman ainoaksi sanottu Lenin-museo Tampereella. Muut maat, erityisesti Neuvostoliiton tuhovoiman kohdanneet, ovat Leninin museot lopettaneet.

Lenin-museon johtaja Aimo Minkkinen on perustellut Lenin-patsaan pystyttämistä sillä, että entisestä Königsbergistä (nykyisetä Kaliningradista) saatavilla oleva patsas on petroskoilaisen akateemikon Leo Lankisen työ, jonka hinta on vain 50 000 markkaa eli vajaa 10 000 euroa.

Tätä Minkkinen pitää älyttömän vähäisenä hintana, onhan kyseessä akateemikko, jonka hän on itse tavannut ja joka on istunut taitelijaliiton kokouksissa puhemiehistössä
Breshnevin rinnalla (STT/VT 21.01.2000).

Minkkisen perustelut ovat huonot. Venäjältä voitaisiin saada Stalinin korkealuokkaisia ja suuria pronssipatsaita siten, että meille maksettaisiin, kun ottaisimme niitä.

Voisimme jopa saada Vladimir Putinin komean judoka-patsaan korvauksetta vaikkapa Aleksanteri II:n vierelle Senaatintorille. Tosin se olisi vaikeasti perusteltavissa, miksi meidän pitäisi venäläisten hallitsijoiden patsaita pystyttää Suomen näkyvimmille paikoille?

Lenin-patsas ei kuulu Suomessa millekään näkyvälle paikalle, puistoon tai yleensäkään ulkotiloihin. Se kuuluu totalitaristisen kommunistihallinnon rikoksia kuvaavaan totalitarismi-museoon.

Patsaan tehtävänä on kertoa jälkipolville siitä julmasta ja mittaamattoman raa’asta järjestelmästä, joka tyrannisoi suoranaisesti yli 20 milj. km2 aluetta ja välillisesti paljon suurempaa aluetta ihmisineen.

Lenin oli keskeinen kehittäjä järjestelmälle, joka terrorisoi ja murhasi 100 – 110 miljoonaa omaa kansalaistaan ja kymmeniä miljoonia ihmisiä sodissa. Se siten aiheutti kärsimyksiä sadoille miljoonille ihmisille.

Eniten kärsivät venäläiset itse, jotka kantavat näiden puhdistusten seurauksia geneettisenä perintönään. Tätä Venäjän vallankumousta ja valtioterroria on käsitelty tiivistetysti Pro Karelian artikkelissa 10.11.2007.

Suomessa on puhe- ja mielipiteenvapaus. On silti häpeällistä, että tällaiselle murhajärjestelmän kehittäjälle halutaan pystyttää patsas pääkaupunkilaiseen puistoon.

Suomalaisten olisi aika lopettaa punaterrorin ajan ihannointi, koska se samalla merkitsee itsensä syyllistämistä sotiin ja suomettumisen jatkumista.

Jos korotamme jalustalle neuvostojohtajia suhteessa Suomeen, laskemme suomalaisten arvonantoa. Olemme kuitenkin itsenäisiä suomalaisten omasta ansiosta neuvostojohdon jatkuvista yrityksistä huolimatta.

Tämä suomalainen itsensä syyllistäminen ja sotasyyllisenä oleminen on jo aika lopettaa. Yksinkertaisimmin se käy purkamalla ns. sotasyyllisyystuomiot ja asekätkennästä annetut tuomiot.

Miksi presidentti Rytin tai muiden tuomittujen pitäisi edelleen olla lain ja historian edessä sotaan syyllisiä, koska he eivät olleet syyllisiä?

Suurin ihmetyksen aihe on se, etteivät sotasyyllisiksi tuomittujen jälkeläiset tee asian puolesta mitään. Miksi? Pitävätkö he omia esi-isiään todellakin syyllisinä sotiin?

Erittäin moni muukin henkilö on Rytin lisäksi vaikuttanut Suomen itsenäisyyden syntymiseen ja pysymiseen. Kyse ei ole ollut vain karelianismi-aatteen innoittamista taiteilijoista ja tunnetuista valtiomiehistä.

On ollut lukemattomia suomalaisia sodanajan veteraaneja, jotka ovat antaneet kaikkensa isänmaan puolesta. On ollut lukemattomia lottia, rintamanaisia ja äitejä, jotka tinkimättä tekivät enemmän kuin velvollisuutensa isänmaan ja kodin puolesta.

He ovat Suomen itsenäisyyden selkäranka. He ovat ansainneet tämän kansan arvokkaimmat muistomerkkipaikat.

Leninin patsas kuuluu totalitarismin pahimpia rikoksia käsittelevään museoon. Ehkä sellaisen perustaminen toisi jotain aktiviteettia Euroopan neuvoston 25.01.2006 antamalle totalitarististen kommunistihallintojen rikosten tuomitsemisellekin.

Risto Ryti sen sijaan on ansainnut keskeisesti itsenäisyytemme pelastamiseen vaikuttaneena presidenttinä arvoisena näköispatsaan aivan pääkaupungin keskeiselle paikalle.

Sitä patsasta voisivat ympäröidä veteraanisukupolviemme töitä kunnioittavat muistomerkit.



--

Voit koska tahansa erota listalta klikkaamalla alla olevaa linkkiä tai kopioimalla se kokonaisuudessaan selaimesi osoite-kenttään ja painamalla enter:



Lista-informaatio: ProKarelia politiikka-lista I.

Tätä listaa käytetään vain ProKareliaan liittyvien tiedotteiden lähettämiseen. Alla oleva posti-osoite liittyy tähän listaan:

ProKarelia

Topeliuksenkatu 15 A

FIN-00250 HELSINKI

[email protected]