Minä vietän Joulun yksin ja se tuntuu pahalta.
Onko minulla kohtalotovereita ja miten kestätte yksin joulunvieton?
Miten selviätte, ettei kukaan välitä?
Onko minulla kohtalotovereita ja miten kestätte yksin joulunvieton?
Miten selviätte, ettei kukaan välitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monta joulua jo yksin.
Joulu on vain yksi päivä tai päivät vuodesta, mitä niistä. Tekemistä voi muutakin tehdä ja ajatukset olla niissä.
Ettei kukaan välitä ajatushan voisi olla vuoden jokaisena päivänä jos niin on, ei se joulu sitä muuksi muuta. Voi haaveilla tulevista jouluista ja jos olisi joku. Ja rahaa laittaa.
Voihan sitä olla muuten pientä joulumieltä. Ajatella jouluasioita, mitä jouluna on.. värejä, luontoa, ym. ja postikorteissakin on joulutunnelmaa kaupoissa. Ajatella kivoja asioita. Arvailla unelmajoulua, jonka ehkä joku vuosi voi kokea jos ei nyt. Ja tehdä muita asioita että ajatuksissa on muutakin.
Jos on ensimmäiset joulut yksin, niin saattaa vihata joulua. Ja muutenkin saa itse valita. Pääasia kai ettei vietä väärässä seurassa ahdistavaa väkinäistä joulua.
Jos haluaa, voi joulua tosiaan yksinkin hieman järjestellä ja viettää. Ostaa vaikka pikkukinkun, laatikkoja ja pahaa rosollia.
Ainakin minun elämäntilanteeni on nyt sellainen, että haluan viettää joulunajan itsekseni. Vaikka se on "perhejuhla", mielestäni sen saa myös olla yksin. Kaikilla ei tietenkään ole sellaisia paikkoja, jonne olis tervetullut. Älkäämme masentuko, katsokaamme jouluna lastenohjelmia!
Joulu on vain päivä muiden joukossa. Älä mieti että on joulu, ja olet yksin. Nauti rauhasta ja levosta. Olin juhannuksenkin yksin. Silloin pyöräilin ja nautiskelin kierrellä lähes tyhjässä kaupungissa.
Minä siivoan varmaankin huomenna ja vielä pyhänä. Jouluaatto on maanantaina. Nukun pitkään ja menen sitten klo 15 kirkkoon. Ehkä sitten saatan käydä illalla lenkillä ja katson vaikkapa elokuvaa.
Joulupäivänä tai viimeistään Tapanina taidan käydä kaupungilla ja lammella käppäilemässä.
Pian se on ohi ja saa taas palata arkiaskareisiin, eli kouluhommiin :). Itse olen valinnut yksinäisen joulun. Sitä on niin jo tullut täyteen siitä samasta joulusta, jota on aina aiemmin viettänyt vanhempien luona. Ajattelen, että on kai aika jo olla oman perheen parissa myös joulu. En ole kyennyt saamaan omaan perheeseeni muita perheenjäseniä, joten ehkä tavallaan rankaisen itseäni tällä yksinäisellä joululla.
Onneksi pian ensikuun alussa on aika psykiatrille. Saa lääkeasiat selvitettyä ja muutenkin asiat ajantasalle.
Oikein rauhallista ja turvallista Joulua!
-Yleinen vuodattaja
vaikka mistä muusta pahemmastakin jutusta ;)
Mutta se on kyllä totta, että joulu on haikeata viettää yksin. Alfie-elokuvassa miespääosa, yksi kunnon playboy, toteaa yllättävän tunteikkaasti että joulu on pahinta aikaa erota kumppanista ja olla jälleen sinkkuna. Jopa tuollainenkin ihminen osaa leffassa olla hetken tunteikas.. joulun alla :)
Mutta ei pidä lannistua. Tämä joulu on tämä joulu, ensi joulu on taas ensi joulu. Ties vaikka silloin olisi joku hyvin ihana ihminen vierellä. Kuka tietää..
Minkä ikäinen muuten olet?
Onhan meitä jotka viettää joulun yksin.
Itse käyn jouluaattona vuokraamassa kasan elokuvia, ostamassa sips-pussin, dip-kastikkeet ja limpparia:D Sitten vain käperryn koiran kanssa peiton alle ja se katselee kun mässäilen :) Vielä peiton alla olisi tosin omalle kullallekin tilaa... nyyh.
Olet siinä mielessä onnekkaassa asemassa että kaikille noille ruokaaineksille ja juomalle olen allerginen, ja koirallekin, eikä filmivuokraamoa ole lähimaillakaan. Onneksi joku voi noistakin nauttia :D
Eikä rahaa ole edes paikan keskustaan mennä /tulla, jos ei bussit kulje. No joku vuosi ehkä... Eli rahaa ei ole lähteä mihinkään.
en tiiä miten selviän, kaipa se on sitte vaan yks pvä muitten joukossa. Uskomattoman p*skalta tuntuu kyllä etukäteen! Näin se maailma muuttuu.
Minun jouluni. Tämä on jo kahdeksas joulu kun olen yksin. Tähänkin tottuu. Jos nyt tarkemmin ajattelen niin olen ollut kahdeksanvuotta yksin. Menee useita päiviä että en puhu sanaakaan kenellekkään. Outo tilanne jos pitäisi puhua.Sana ei meinaa tulla suusta,se takertuu kurkkuun. Ulkoilen ja lenkkeilen paljon, mutta valitsen mielelläni reitin jossa on muita ihmisiä ja voisi puhua aikuisen ihmisen aikuisia asioita. Kohtalo on huonoonnisena mukana ja yksinäisyys jatkuu. Nuorena harrastin liikuntaa lähes kaikessa muodossa,kuin myös tanssimista.Uskonto-kirkko ei ole kiinnostanut.En tässä nyt valittele tän enempää. Joka ilta puhun itsekseni sanat Kyllä voi olla vittumaista elämä!