VOIMANKÄYTÖN SÄÄNNÖT (RULES OF ENGAGEMENT)
Julkisesti liikkuessaan ihmiset pitävät ympärillään tiettyä turvaväliä (turvareviiri) joka riippuuu tilanteesta, ahtaudesta/väen paljoudesta, paikasta jne, ja jota lähemmäksi ei ilman järkevää syytä päästetä tuntemattomia. Yksin seisetessäsi tyhjällä metroasemalla tuskin pitäisit luontevana jos joku tulisi aivan iholle kiinni. Turvaväliä pidetään mm siksi että se antaa aikaa puolustautumiseen ja pakenemiseen. Tuntemattomat ihmiset eivät istu metrossa sylikkäin, puolisoita ja lapsia puolustetaan uhkaavissa tilanteissa agressiivisesti (nepotismi), naiset eivät halua häiritsijöitä viereensä jne. Ihmiset joihin luotetaan, ystävät, tutut voidaan päästää lähelle, kosketuksiin, koska heitä ei tarvitse varoa.
Uhkaavassa tilanteessa pyri tekemään selväksi sekä itsellesi että vastustajallesi, ja kaikille sivullisillekin, se kumpi osapuoli on oikeudeton hyökkääjä. Jos joudut uhkaavaan tilanteesen, suotavaa olisi että ennen itsepuolustustoimien aloittamista saat uhkaavan tahon tekemään jonkin rikoksen (tönäisy) tai rikoksen yrityksen (nyrkin kohottamisen tms). Se että toinen lähestyy kädet alhaalla ei yleensä oikeuta väkivaltaista vastareaktiota. Nyrkki viritettynä lyöntiasentoon, tai jokin muu taisteluasennon ottaminen lähestyttäessä lyöntietäisyydelle on sen sijaan on rikoksen yritys.
Tilanne jossa aluksi rauhanomaisessa tilanteessa uhkaa kehittyä tappelu kahden tuntemattoman välillä: Jos joku tulee metroasemalla aivan liian lähelle, ja sanoo "vittuako siinä tuijotat", niin on ainakin neljä sotilaalliseen ratkaisuun perustuvaa tapaa toimia (voit myös miettiä ei-sotilaallisia ratkaisuja):
1) Paikallaan pysyminen (ei suositeltava). Et liiku, vaan odotat että lähestyjä tekee rikoksen (tönäisee tai yrittää lyödä), mikä voi olla vaarallista. Ketään ei voida velvoittaa pakenemaan - oikeudeton hyökkääjä on aina rikollinen - joten sinun ei teoriassa ole pakko edes perääntyä. Jos pysyt paikallaan ja rikollinen tönäisee, tai yrittää lyödä, sinulla on kaikki oikeudet puolustautua ja tehdä vihollinen vaarattomaksi. Jos hän töisee, peräänny ja ota puolustusasento, esimerkiksi.
2) Puolustautuminen ilman perääntymistä (en suosittele). Tönäise lähestyjä kauemmaksi ja ota sen jälkeen puolustusasento. Tönäistessäsi toista ensimmäisenä sinä teet periaatteessa lievän rikoksen, mutta jos hän lähestyi sinua ilman pätevää syytä liian lähelle, mutta sinä et lähestynyt häntä, niin lähestymistä voidaan ehkä pitää tungettelevana ja uhkaavana. Tilanteen koreografia on siis huomioitava oikeudessa (kuka lähestyi ketä, kuinka lähelle, oliko tilaa). Tönäistyäsi häntä hänellä on periaatteessa tekosyy vastata voimaan voimalla ja todennäköisesti syntyy tönimiskierre tai tappelu. Rikolliset pyrkivät hyväksikäyttämään turvareviirin rikkomista (tungetteleva lähestyminen) ja tönimiskierrettä (tilanteen eskalaatiota), ja esimerkiksi kapakkatappeluissa rikolliset pyrkivät tönimällä saamaan aikaan tönimis-kierteen, niin ettei oikeudessa voida erottaa hyökkääjää ja puolustajaa. Lähestyjää ei yleensä tulisi edes tönäistä ensimmäisenä koska a) tönäistessäsi ensimmäisenä sinä teet periaatteessa rikoksen (lievä pahoinpitely), ja b) koska ensimmäisenä tönäistessäsi sinä et yleensä voi tietää riittävällä varmuudella, etkä voi oikeudessa todistaa sitä oliko lähestyjällä rikollinen aikomus, vai aikoiko hän vain tulla kysymään jotakin.
3) Hallittu perääntyminen (suosittelen tätä vaihtoehtoa). Siirryt taaksepäin muutaman askeleen pitäen katseen lähestyjässä. Jos peräännyt, niin peräänny mielellään jonkin esteen taakse, niin että uhkaaja joutuu näkemään vaivaa seuratakseen. Nimittäin jos toinen osapuoli joko perääntyy tai pakenee mutta toinen osapuoli lähtee seuraamaan perässä, niin oikeudessa, uhkaavassa tilanteessa rikolliseksi hyökkääjäksi voidaan tulkita se osapuoli joka lähtee seuraamaan, ja puolustavaksi osapuoleksi voidaan tulkita perääntyjä. Kun peräännyt, ja jos hyökkääjä seuraa,peräänny edelleen ja ota puolustusasento (kädet kohotettuna). Jos hyökkääjä edelleen seuraa sinua ja yrittää tulla lyöntietäisyydelle pitäen kädet alhaalla, niin tönäise häntä poispäin, tai jos tilanne sitä vaatii, lyö häntä. Jos taas hän lähestyy taisteluasennossa tai virittää nyrkin, voit lyödä häntä. Tönäistessäsi ensimmäisenä lähestyjää teet jossakin mielessä rikoksen, mutta lähdettyäsi perääntymään ja hyökkääjän lähdettyä seuraamaan sinua, lähestyjää ei enää voida oikeudenistunnossa tulkita syyttömäksi/viattomaksi puolustautujaksi.
4) Pakene hallitusti. Pakeneminen ei välttämättä ole pelkuruutta vaan se voi olla älykäs taktinen siirto, ja se voi myös olla ainoa tapa selvitä terveenä/hengissä. Jotkut taistelulajien koulukunnat opettavatkin lyöntien ja potkujen lisäksi myös irtaantumista, perääntymistä ja pakenemista. Perääntyminen on pelkuruutta vain silloin jos pakenija luopuu korvaus- ja rangaistusvaatimuksista. Mutta voi olla tilanteita joissa perääntyminen ei ole mahdollista.
Pelkkä lähestyminen kädet alhaalla lyöntietäisyydelle (50 cm ... 2 m) ilman uhkaavia eleitä, ei yleensä oikeuta itsepuolustuksen voimatoimia. Mutta jos lähestyjä oli jo aikaisemmin tilanteessa tehnyt rikollisen teon, lyönyt sinua tai jotakuta muuta, tai tehnyt muuta rikollista/aggressiivista, hän on jo osoittanut pyrkivänsä rikokseen, mikä oikeuttaa itsepuolustuksen voimakeinot, eikä lähestyjää tarvitse päästää lyöntietäisyydelle.
Aivan lähelle (naama vastatusten) tullessaan uhkaava lähestyjä pääsee etäisyydelle josta voi ehkä puskea kasvoihin. Liian lähelle tuleminen (puskemisetäisyys
Julkisesti liikkuessaan ihmiset pitävät ympärillään tiettyä turvaväliä (turvareviiri) joka riippuuu tilanteesta, ahtaudesta/väen paljoudesta, paikasta jne, ja jota lähemmäksi ei ilman järkevää syytä päästetä tuntemattomia. Yksin seisetessäsi tyhjällä metroasemalla tuskin pitäisit luontevana jos joku tulisi aivan iholle kiinni. Turvaväliä pidetään mm siksi että se antaa aikaa puolustautumiseen ja pakenemiseen. Tuntemattomat ihmiset eivät istu metrossa sylikkäin, puolisoita ja lapsia puolustetaan uhkaavissa tilanteissa agressiivisesti (nepotismi), naiset eivät halua häiritsijöitä viereensä jne. Ihmiset joihin luotetaan, ystävät, tutut voidaan päästää lähelle, kosketuksiin, koska heitä ei tarvitse varoa.
Uhkaavassa tilanteessa pyri tekemään selväksi sekä itsellesi että vastustajallesi, ja kaikille sivullisillekin, se kumpi osapuoli on oikeudeton hyökkääjä. Jos joudut uhkaavaan tilanteesen, suotavaa olisi että ennen itsepuolustustoimien aloittamista saat uhkaavan tahon tekemään jonkin rikoksen (tönäisy) tai rikoksen yrityksen (nyrkin kohottamisen tms). Se että toinen lähestyy kädet alhaalla ei yleensä oikeuta väkivaltaista vastareaktiota. Nyrkki viritettynä lyöntiasentoon, tai jokin muu taisteluasennon ottaminen lähestyttäessä lyöntietäisyydelle on sen sijaan on rikoksen yritys.
Tilanne jossa aluksi rauhanomaisessa tilanteessa uhkaa kehittyä tappelu kahden tuntemattoman välillä: Jos joku tulee metroasemalla aivan liian lähelle, ja sanoo "vittuako siinä tuijotat", niin on ainakin neljä sotilaalliseen ratkaisuun perustuvaa tapaa toimia (voit myös miettiä ei-sotilaallisia ratkaisuja):
1) Paikallaan pysyminen (ei suositeltava). Et liiku, vaan odotat että lähestyjä tekee rikoksen (tönäisee tai yrittää lyödä), mikä voi olla vaarallista. Ketään ei voida velvoittaa pakenemaan - oikeudeton hyökkääjä on aina rikollinen - joten sinun ei teoriassa ole pakko edes perääntyä. Jos pysyt paikallaan ja rikollinen tönäisee, tai yrittää lyödä, sinulla on kaikki oikeudet puolustautua ja tehdä vihollinen vaarattomaksi. Jos hän töisee, peräänny ja ota puolustusasento, esimerkiksi.
2) Puolustautuminen ilman perääntymistä (en suosittele). Tönäise lähestyjä kauemmaksi ja ota sen jälkeen puolustusasento. Tönäistessäsi toista ensimmäisenä sinä teet periaatteessa lievän rikoksen, mutta jos hän lähestyi sinua ilman pätevää syytä liian lähelle, mutta sinä et lähestynyt häntä, niin lähestymistä voidaan ehkä pitää tungettelevana ja uhkaavana. Tilanteen koreografia on siis huomioitava oikeudessa (kuka lähestyi ketä, kuinka lähelle, oliko tilaa). Tönäistyäsi häntä hänellä on periaatteessa tekosyy vastata voimaan voimalla ja todennäköisesti syntyy tönimiskierre tai tappelu. Rikolliset pyrkivät hyväksikäyttämään turvareviirin rikkomista (tungetteleva lähestyminen) ja tönimiskierrettä (tilanteen eskalaatiota), ja esimerkiksi kapakkatappeluissa rikolliset pyrkivät tönimällä saamaan aikaan tönimis-kierteen, niin ettei oikeudessa voida erottaa hyökkääjää ja puolustajaa. Lähestyjää ei yleensä tulisi edes tönäistä ensimmäisenä koska a) tönäistessäsi ensimmäisenä sinä teet periaatteessa rikoksen (lievä pahoinpitely), ja b) koska ensimmäisenä tönäistessäsi sinä et yleensä voi tietää riittävällä varmuudella, etkä voi oikeudessa todistaa sitä oliko lähestyjällä rikollinen aikomus, vai aikoiko hän vain tulla kysymään jotakin.
3) Hallittu perääntyminen (suosittelen tätä vaihtoehtoa). Siirryt taaksepäin muutaman askeleen pitäen katseen lähestyjässä. Jos peräännyt, niin peräänny mielellään jonkin esteen taakse, niin että uhkaaja joutuu näkemään vaivaa seuratakseen. Nimittäin jos toinen osapuoli joko perääntyy tai pakenee mutta toinen osapuoli lähtee seuraamaan perässä, niin oikeudessa, uhkaavassa tilanteessa rikolliseksi hyökkääjäksi voidaan tulkita se osapuoli joka lähtee seuraamaan, ja puolustavaksi osapuoleksi voidaan tulkita perääntyjä. Kun peräännyt, ja jos hyökkääjä seuraa,peräänny edelleen ja ota puolustusasento (kädet kohotettuna). Jos hyökkääjä edelleen seuraa sinua ja yrittää tulla lyöntietäisyydelle pitäen kädet alhaalla, niin tönäise häntä poispäin, tai jos tilanne sitä vaatii, lyö häntä. Jos taas hän lähestyy taisteluasennossa tai virittää nyrkin, voit lyödä häntä. Tönäistessäsi ensimmäisenä lähestyjää teet jossakin mielessä rikoksen, mutta lähdettyäsi perääntymään ja hyökkääjän lähdettyä seuraamaan sinua, lähestyjää ei enää voida oikeudenistunnossa tulkita syyttömäksi/viattomaksi puolustautujaksi.
4) Pakene hallitusti. Pakeneminen ei välttämättä ole pelkuruutta vaan se voi olla älykäs taktinen siirto, ja se voi myös olla ainoa tapa selvitä terveenä/hengissä. Jotkut taistelulajien koulukunnat opettavatkin lyöntien ja potkujen lisäksi myös irtaantumista, perääntymistä ja pakenemista. Perääntyminen on pelkuruutta vain silloin jos pakenija luopuu korvaus- ja rangaistusvaatimuksista. Mutta voi olla tilanteita joissa perääntyminen ei ole mahdollista.
Pelkkä lähestyminen kädet alhaalla lyöntietäisyydelle (50 cm ... 2 m) ilman uhkaavia eleitä, ei yleensä oikeuta itsepuolustuksen voimatoimia. Mutta jos lähestyjä oli jo aikaisemmin tilanteessa tehnyt rikollisen teon, lyönyt sinua tai jotakuta muuta, tai tehnyt muuta rikollista/aggressiivista, hän on jo osoittanut pyrkivänsä rikokseen, mikä oikeuttaa itsepuolustuksen voimakeinot, eikä lähestyjää tarvitse päästää lyöntietäisyydelle.
Aivan lähelle (naama vastatusten) tullessaan uhkaava lähestyjä pääsee etäisyydelle josta voi ehkä puskea kasvoihin. Liian lähelle tuleminen (puskemisetäisyys
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten minä heräsin ja päästin kissan ulos...
Kuka ihme tuon paskapuheen on kirjoittanut?
Salattujen elämien suosittu lahko! MTV3:n Salatuista elämistä tuttu lahko on
NOOALAISET
http://wwnet.fi/users/veijone/nooalaiset.htm
Tuohan oli ihan hyvä teksti!