Hei kaikki VANHUKSET!

http://joulukalenteri.positiivarit.fi/22.html

Olipas kinkkirinkkinen kysymys ,mikä sitä nyt ollaankaan ,olen nyt 55 vuotias enkä ole miettinyt koskaan että olenko vanhus .Noh en kai nuotikaan ole ,enkä keski ikäinenkään joten kai sit seniori ikää tää vai?

Mummo kyllä haluan olla ,tällä nimellä 3 vuotias lapsenlapsi huutelooooooooo.

Mut sisimmässäni asuu aina pieni lapsi,ja siksipä kaikki joulukalenterit yms on joka aamu kurkattava .Eikös tänäänkin ole hyvä sanoma kalenterissa .

Sama se mikä numero on iän kohdalla :)

"Nokialla kuolleen kaksi VANHUSTA vesijohto"
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän ,emme voi ikäämme luottaa ,tässä Nokian tapauksessakin sen huomaamme .

Mietitään elämämme tarkoitusta ja päämäärää .

56 ja rapiat päälle.Elämäni parasta aikaa.En todellakaan tunne itseäni vanhukseksi.Kolme komeaa poikalasta ja samanverran lapsenlapsia.Ja vaikka olen eronnut,niin vielä riittää pientä säpinää miesmaailmassa.
Paljon elämää nähnyt,mutta vielä on paljon näkemättä.
Kaikille saman ikäisille toivotan onnellista Joulun aikaa.

Mikä se on se keski-ikä? Ei löydy tarkkaa määritelmää. Wikipediassa esitellään kolme ikähaarukkaa, jotka asettuvat välille 40-65. Ei siis taida olla olemassa mitään "virallisia" ikärajoja. Ja tarvitseekokaan?
Ehkä "vanhus" ja "nuori" ovat tarkempirajaisia käsitteitä. Puhutaan vanhustenhoidosta ja nuorisotyöstä, mutta miltä kuulostaisi keski-ikäistenhoito tai vastaava?
Mulle seniori ja vanhus ovat melko lailla synonyymeja. Meidän ikäisiä olen kuullut nimitettävän ikääntyviksi.
Katsoisin olevani kypsässä keski-iässä jonnekin päälle kuuskymppiseksi. Sitten voisin olla iäkäs.

Siis jos vuosia riittää.
Sensijaan ottaa päähän joskus, kun kehoitetaan kasvamaan "aikuiseksi".
Nää kehottajat ovat yleensä sellaisia esimerkkejä aikuisuudesta, että mieluummin menen "köyhän miehen keinuun" kun kasvan aikuiseksi :)

sanovat. Työskentelen vanhustentalossa:)

Eräänä iltamyöhänä kävelin töistä bussille. Nuoriso oli juhlatuulella. Vastaani käveli kaksi nuorta tyttöä, jotka tirskuivat keskenään. Sitten toinen heistä huomasi minut ja sanoi:"hei, ollaan hiljempaa,täällä on vanhuksiakin". Huomaavaisia nämä nykynuoret...

Kyllähän se pysäytti. Ja minä kun olen mielestäni vielä niin nuorekaskin. Piti ihan mennä peilin eteen. Työpaikan pikkujouluista jäin pois kun ajattelin että mitäs minä vanhus siellä teen:(

Joskus ammoisella 70-luvulla hoettiin, että "älä luota yli 30 -vuotiaisiin". Nuorena vähänkin kauemmin eläneet tuntuvat ikälopuilta. Iän myötä toteaa, että rypyt siliävät. Ja että 50 -vuotiaillakin on vielä aivotoimintaa...

Olen aina tuntenut itseni hyvin vanhaksi. En muista että olisin koskaan tuntenut itseäni huolettomaksi lapseksi tai nuoreksi. Ulkoinen olemus ja nuorekas pukeutuminen ei auta, tunnen olevani tuhat vuotta vanha. Paljon huolia, raskaita kärsimyksiä ja kovia kokemuksia takana, muttei näy ulospäin.

ei ole vanhuksia.
On nuoret toimittajat jotka uutisoivat asioita ihmisistä, heidän määritelmä 50v on jo vanhus.
Asian vois uutisoida pelkällä iällä esim. 80v ja 52v naiset,,,,
Muistan niin elävästi kun lehdessä oli eräästä tapauksesta, 60v mies jäi auton töytäisemäksi. Saman ikäinen lukija ilmaisi heti asian, että nyt on uutisoitu asia aivan oikein, kun yleensä 60v mielletään vanhukseksi uutisotsikoissa.
Siis emme ole vanhuksia.

Lapsellisena haaveilin muinoin, että kun täytän 25 niin sitten olen vanha ja viisas. Ei tullut kumpaakaan. Vieläkin olen yhtä lapsellinen, kokeilen rajojani ja teen sitä ja tätä hoopoa.

Mummot olivat vanhoja, mutta nyt lähipiirissäni on ikäiseni jolla on jo liuta lapsenlapsenlapsia eikä hän ole yhtään vanha, sekin uskomus romuttui. Odotan vaan milloin itse saan sen kunnian...

On vaikeaa ajatella ihmisiä tietynikäisinä, teen työtäni lasten parissa ja käyn usein vanhusten palvelutalossa ja kummassakin paikassa on oikeita veitikoita ja velikultia ja toisaalta elämänsä tummemmin sävyin eläviä.

Ei se ole tärkeää miten vanha on vaan miten on vanha. Mieli meitä vie.

Haluaisin jo kovastikin olla mummo, vaan äitiinsä ovat nuo poikani tulleet ja hieman myöhään taitaa tulla niitä lapsenlapsiakin - joskus vuosien päästä.

VANHUS-sana?? Jokin määritelmä: Vanhuus (tai kansaneläke - hui onko se tuolla nimellä vielä??) alkaa 65 v. Silloin alkoi "VANHUUS", mutta enoni on 85v ja äitini 81 v ja eivät he minun mielestäni ole vieläkään vanhuksia. En minä vielä ole vanhus, kun en ole edes mummo. Vielä kesällä rullaluistelinkin - rullaluisteleeko vanhukset?

Varmaankin jos on hyvin sairas, joutuu käyttämään rollaattoria (jos ei aikaisempaa liikuntavammaa) ja ei pysty huolehtimaan itsestään (ruoka, puhtaus, kaupassa käynti, siivous ym) alkaa olla VANHUS. Äidillänikin on rollaattori, mutta vain liukkaalla hän turvautuu siihen. Reitit on valittava kuitenkin niin, että saa välillä istua.

Hyvin yksilöllistä se varmaan on, milloin on VANHUS omasta mielestään. 50-60 v on kaukana vanhuksesta :0) Mehän olemme parhaassa iässä !

aistit auki ja sydän seljällään. en tunne olevani useinkaan ikäiseni. enkä ole kehittymätön ääliö. mummo ole aina tunnustanut olevani ja ikäni olen sanonut juuri niin kuin se on, mutta toden totta en tunne olevani vielä 58. samat tunteet kuin 15v. ihanaa mähän elän.

ja joskus taas en, - riippuu ihan kulloisestakin fyysisen kunnon tasosta.

Kun oikein selkää ja niskaa kolottaapi, väkisinkin muistaa ikänsä :)

Hyvää Joulua!

Tällä palstalla on vaan sukankutojia, kakunleipojia, koiran kusettajia, ja lasten,lasten,lasten jne. lasten keinuttajia.
Vanhoja vanhuksia.
50 ?!! Meidänhän pitäisi juosta kujilla ja raiteilla jahtaamassa ämmänläyskiä ja kurttumunaisia ukonrähjiä!!!!
Tällä palstalla ei ole muita elämänuteliaita kun minä ja "namisuku". !!!!!
Ja sekin ämmänläyskä on varattu.