En tiedä onko minulla mitään tällaista sauírautta mutta ainakin saman tyylinen. Olen 21v. nuorimies. Olen aina ollut ujo. Pienenä ärrävika mikä kyllä korjaantui silloin. En ole mikään kovin sosiaalinen ihminen siis.
Syön masennuslääkkeitä. Aika pieni määrä mutta kuitenkin. Minulla on ainakin jonkin asteen ahdistuneisuushäiriö. Itseluottamus on aika heikko.
Minulle työnhaku on vaikeaa,kun en oikein osaa mainostaa itseäni. Keskittymiskykyni on aika heikko.Olen saanut lääkkeitä senkin parantamiseen mutten oikein ole saanut sitäkään puolta toimimaan.
Välillä raivostun pienistä ja mitättömistä asioista. Sitten kohta huomaan että jaaha mitäs järkee tuossa taas oli. En ole vaan löytänyt asiaa elämässä mikä antaisi voimia. Tykkään kirjotella asioita paperille,se on ehkä auttanut välillä.
Syön masennuslääkkeitä. Aika pieni määrä mutta kuitenkin. Minulla on ainakin jonkin asteen ahdistuneisuushäiriö. Itseluottamus on aika heikko.
Minulle työnhaku on vaikeaa,kun en oikein osaa mainostaa itseäni. Keskittymiskykyni on aika heikko.Olen saanut lääkkeitä senkin parantamiseen mutten oikein ole saanut sitäkään puolta toimimaan.
Välillä raivostun pienistä ja mitättömistä asioista. Sitten kohta huomaan että jaaha mitäs järkee tuossa taas oli. En ole vaan löytänyt asiaa elämässä mikä antaisi voimia. Tykkään kirjotella asioita paperille,se on ehkä auttanut välillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
alkoita sellaiset työt jossa saat toimia yksin esim metsuri, taimenistuttaja tms saa painaa nin paljon kun huvittaa ja rahaa tulee ei tarvii paljon puhua kenenkään kanssa ja saat lopettaa ne lääkkeesi, miksi yleensä syöt niitä?
Meitä on niin monenlaisia. Joku seeurallinen tyyppi, joka on aivan mainio myyntitehtäviin (paitsi kun asiakas on assi, mutta se taas on eri juttu), mutta tulisi hulluksi yksin metsässä töitä paiskiessaan. Me assit taas viihdymme yksin. Me emme tarvitse niskaanpuhaltajia.
Tee asiasta vahvuutesi, lakkaa ajattelemasta sitä heikkoutena! Laadi ansioluettelosi niin, että se korostaa, että nautit itsenäisesti työskentelemisestä, olet oma-aloitteinen, ja pystyt työskentelemään yksin ja tehokkaasti. Olet varmaan hyvä lukemaan ohjeita. Oletko myös hyvin tarkka yksityiskohtien suhteen? Hyviä ominaisuuksia meille sopivissa töissä.
Minäkin teen töitä yksin, ja nautin joka päivästä. Olin aikaisemmin töissä isoissa laitoksissa, ja aina tuli kahnauksia toisten kanssa. Nyt ei tule!
Postinkantajanakin maaseudulla pärjää. Nykyisin eivät kai enää vanhat mummot ole niin innokkaasti pyytämässä kahville, kun pari vuosikymmentä sitten, jolloin joskus olin lomittajana. Muutoinhan työ on yksinäistä ajelua.
Monilla asseilla on vahvuutena tarkka huomion kiinnittäminen asioihin, jotka monet muut vain ohittavat kevyesti. Se voi poikia mm. keksintöjä.
Jos vaikka näkee savun pöllähtävän lentokoneen renkaista sen laskeutuessa, monet ohittavat sen ilmiön miettimättä sen kummemmin. Assi voi miettiä paitsi että mistä johtuu, myös mitä siitä aiheutuu ja miten se olisi estettävissä.
Ajatelkaas kun lentsikka kohtaa kiitoradan 300 km:n tuntinopeudella ja pyörien nopeuden täytyisi kasvaa nollasta kolmeensataan olemattomassa ajassa! Kumiahan siinä palaa.
Miten estettävissä? No tietenkin renkaan nopeus pitäisi kiihdyttää samaan jo ilmassa ennen kuin se koskettaa kiitorataa.
Seuraavaksi tulee selvittää, että onko tuo ajatus jo keksitty, onko sitä mahdollisesti käytetty ja onko se hylätty ja miksi.
Voin kertoa että selvitin asian. On se keksitty. Assitko lie, vai muut. Ovathan hyvinkin voineet muutkin, jotka työkseen noita joutuvat pohtimaan. On käytetty moottoria antamaan pyörille vauhtia ja myös siivekkeitä pyörissä. Käytännön hyöty on sen verran vähäinen, että ei kannata, koska renkaat kuluvat muutenkin paljon jarrutuksessa eivätkä niiden vaihto muodosta suurta kulustuserää.
Juttelin hiljattain erään miehen kanssa, joka nuorena oli tehnyt työkseen paljon tukkien kuorimista ja parrunveistoa. "Mutta sitten joku keksi niihin koneet", hän sanoi. Olisi tehnyt mieli kysyä, että miksi sinä et keksinyt. Jos assi kuorii puita tai veistää parruja yhden päivän, seuraavana päivänä on varmaankin jo hahmotelma koneista valmiina...
Mutta kiinnittäkääpä vastaaviin havaitsemiinne seikkoihin huomiota ja pohtikaa, koska monet teistä ovat sellaisissa asioissa taitavia. Liikeideoita ja keksintöjä maailmaan mahtuu edelleen.
Se assihan kuorii niitä puita yksinään mielellään, ja toivoo, ettei kukaan vain keksisi konetta siihen työhön, vaikka se olisikin naurettavan helppoa...
Opiskelen itse kokiksi.Toinen vuosi menossa ja kyllähän tuota on pärjännyt. Välillä vähän vaikeampaa mutta ainakin siinä kehittyy nuo sosiaaliset taidotkin mitkä ovat vähän hukassa.
Sitten saatkin työskennellä ravintolassa sillä paremmalla puolella. Riittää kun tulee toimeen muun henkilökunnan kanssa. Itse olen ollut jonkin aikaa siellä kauhealla puolella. Siitä ajasta voisi melkein kirjoittaa kirjan.
Kokki on paremmassa asemassa. Vaikka ruuan joukkoon eksyisi hammastikku, tarjoilija sitä saa selittää naama punaisena...
muuallakin käy, niin lehdenjako voisi olla tosi hauskaa sinulle. Jos tykkäät herätä aikaisin, ottaa jaon kuin painonnostona ja hölkkänä, ja sitten muutaman tunnin työn jälkeen käyttää loppupäivä omaksi huviksesi - rupea jakamaan Hesareita. Tunnen outoja tyyppejä, jotka eivät muualla pärjäisi alkuunkaan, mutta lehtiä ovat jakaneet yli kaksikymmentä vuotta ja pitävät siitä. Minäkin olen kokeillut lomilla aikoinaan. Palkkakin on aika hyvä.
Siinä ohessa voit sitten opiskella, aloittaa oman yhden hengen yrityksen tai ihan mitä sielu sietää.
Jep. Miks ei lehtienjakokin olis ihan ok. Mulla ei tosiaan ole toi ammatinvalinta mikään helppojuttu. Ei ole tuosta kokinhommastakaan niin paljoa kokemusta.Mutta jos jonkinlaista hommaa siltä alalta joskus sattuu löytymään niin ois se ihan hyvä homma.En siis ole aina kovin hyvä keskittymään ja sekin tulis ottaa tässä nyt huomioon kun harjotteluun oon menossa,paikka vielä täysin auki.