Moi! Mulla diagnosoitiin vaikea masennus toukokuun lopussa 2007 sitä ennen oli jo ollut erittäin itsetuhoisia ajatuksia ja käyttäytymistä joten olis pitänyt hakea apua jo paljon aikaisemmin(näin jälkeenpäin tajuaa tilanteen vakavuuden).Nykyisin lääkityksenä citalopram hexal 40mg/päivä ja tarvittaessa oxamin 15mg/2krt pv ja unilääkkeenä tenox 20mg 1kp iltaisin tarvittaessa.Olin puoli vuotta saikulla palasin työelämään 3.12.07 alku sujui pienen alkujännityksen jälkeen ihan ok mut välillä alkaa tökkiin työelämä tuntuu et ei oo enää paluuta entiseen ja itsetuhoajatuksetkin pulpahtaa pintaan aika-ajoin.Kiitos jos jaksatte vastailla et miten te ootte selviytyny takas yhteiskuntaan.jaksamista kaikille!
paluu yhteiskuntaan
kime70
3416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://joulukalenteri.positiivarit.fi/23.html
Uskalla elää ,uskalla kohottaa siipesi!
Tämä kalenteein sanoma oli sinulle näin koin .Tiedän kuinka vaikeaa on aloittaa elämä uudestaan elämän romahduksen jälkeen ,sillä täydellinen romahdus tälläinen sairaus on joka vetää pimennysverhot mielen päälle niin ettei näe mitään valoa ei edes toivonsädettä.
Tästä on jo yli 40 vuotta kun olen kokenut samaa kuin sinä ,ja voin sanoa elämällä on sittenkin tarkoitus ja jonain päivänä nämä kokemuksesi muuttuvat vahvuudeksesi.Elä koskaan häpeä että olet sairastunut sillä siihen et itse ole syypää.
Huomaan kuinka moni vielä tänäkin päivänä kantaa häpeänreppua kokemastaan masennuksesta eli yleensä mielensairauksista .Onneksi tänään ollaan avoimempia ja esim Tapani Kansa ,Tellervo Koivisto yms julkkikset ovat tehneet hyvää työtä kertoessaan kokemuksistaan.
Täällä kirjoittaminenkin on tätä kertomista ,kannustamista että kyllä näistä selvitään.
Aikaa vie kaikkien haavojen parantuminen.Itsellä meni vuosi niin etten edes halunnut jutella oikein kenenkään kanssa,en olis halunnut mennä töihin jne .Työnantaja oli todella fiksu sanoessaan että työpaikka on aina avoinna sinulle ,ja niinpä yhtenä päivänä päätin ottaa sen vaikean askeleen ja päätin yrittää karistaa itsesäälit ja lopettaa luulojenkirjan lukemisen "mitä toiset ajattelee jne"
Avoin olen ollut aina jo senkin takia ettei tarvitse kenenkään supistella asioitani vaan itse ne kerron :)
Katsoppas tänään ympärillesi huomaat kuinka paljon elämä onkaan sinulle antanut.
Itse palasin töihin 5 kk sitten. Olin 3 vuotta pois työelämästä masennuksen takia. Joskus on todella vaikeaa jaksaa, mutta silloin mietin ettei minun tarvitse kuin juuri se hetki ja päivä jaksaa, kotiin pääsee sitten lepämään , enkä mieti huomista. Joka aamu on päivä uusi, en liikaa tuijota menneeseen , enkä tulevaan. Voimia sinulle jaksaa ja elää hetkessä.
Kun luin kirjoituksesi, halusin heti tietää, minkä ikäinen olet. 5 kk työelämässä usean vuoden poissaolon jälkeen on kova saavutus.
Olen itse ollut tämän vuoden aikana n. puoli vuotta sairauslomilla masennuksen vuoksi. Viimeisin sairausloma päättyi marraskuun loppupuolella ja vain vaivoin jaksoin jouluun asti, vaikka pidin jopa kolme lomapäivääkin välillä. Perjantain jälkeen olen vain nukkunut ja nukkunut aivan tolkuttomat määrät. Olen aivan puhki. Masennus on jo hiipinyt sisimpääni. Jää nähtäväksi tekeekö se taas pesän.
Omaa työhön paluutani (ja siellä pysymistä) on vaikeuttanut suuresti se, että esimieheni suhtautuvat erittäin nuivasti minun sairauspoissaolooni. Saan kokea sen takia ihan suoranaista työpaikkakiusaamistakin. Vaikka olenkin melko sitkeä sissi, niin olen alkanut ajatella, että mitä tällaisella elämällä oikein tekee. Olen kyllä yrittänyt hakea uutta työpaikkaakin, mutta ei ole tärpännyt. Toisaalta näin olemattomalla energialla uudessa paikassa ei pitkälle pötkittäisi.
Kerro ihmeessä lisää, miten olet noin hyvin selvinnyt kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Itse olen vaivoin kyennyt olemaan pari kuukautta töissä kerrallaan ja sitten taas sairauslomalle.
Hyvää Joulua Kaikille Lukijoille ja Kirjoittajille.