Hyvän Joulun toivotuksena kirjoitan teille otteen Heli Laaksosen haastattelusta anna-lehdessä n:o 50
Oleellist o toivon tekemine
Toivo on pelon vastkoht.See o ojentautumist sen mukka, et kaik o huomennaki parhain päi ja menee niinko o tahrottukki.
Eik pelko ol juur sitä, et o varma siit, et kaik huoano, mitä voi tapahtu, tapahtuuki?
Toivo o realistisemp ko unelma mut vapaamp ja utusemp ko suunnitelma.
Kaik meijän tekemiset perustu siihe.
Jos vaik laina kirjastost kirjan, siin o lähtökohtan aikamoine toivorakennelma:
ihmine ajattele, et hän o varma lähipäivät henkis -vainajat ei luve.
Hän ajattele, et hänel o aikka ja fiilinkki see kirja lukke, hän usko et huame ei tul enerkiakriisi ja katkase lämmityst ja valo häne lukunurkkauksest, hän arvele, et see kirja antta hänel jotta -ilo taik jännityst tai viisaut, mitä hän tarvitte elääkses ettiipäi.
Munst tervees ihmises on toivontehras.
Jos yks toive ei toteutunukka, tehrä tilal uus!
See o vahva sisärakennettu toivo, syntymätoivo suarastas, samankaltainen ko henkispysymisen tahtoki eli elämänhalu.
Kaikest hualimat - siit mitä kamaluuksi on tapahtunu ja mitä hirveyksiä voi ol eres - ihmine vaa luatta siihe, et kaik viäl selviä.
Hän nouse pääsääntösest aamul ylös, keittä kaffet ja lähte töihi -tietämät ollenka varmaks, onk hän elos viäl sinä päivän ko palkka tule tilil.
Ko ihmine masenttu, toivontehras menee kiinni. Hän ei pysty rakentama sitä epärealistist tunnet, et täs maailmas o joku järki.
Epätoivo o niinko puttois muurilaastipaljuhu uppeluksi. Ei siin pal auta ulkopualiste vakuuttelut siit, et elämä o kaunis -ei siäl laastin peitos mittä nää eikä kuule.
Simmone synkistymine o mullekki tuttu kokemus.
Ittekkä en tiär, mikä siäl saa nousema, mut toistaseks olen ain noussu.
Useimmite vaa ruppe muistuma asioi, mist tule hyvä miäl: lintulaural voi eksy joku ihmeline lintu, kyl täst täyty noust laittama sil pähkinöi.
Sil taval mää teen runojaki.
Mää kirjotan ittelleni vaik jotta piänt ja söpöst.
Jos joku o mun kans samal aaltopituurel, hän voi saar niist ilo ja lohtu.
See on täs elämäs olemisen vitsi, et yritetään tehrä oma ja toiste elämä hyväks.
Joku kirjotta runoi, joku laitta ruakka, joku tekee nii siliän tiän, et sitä o hyvä ajatella.
Toivon tarttis pyssy tiarastomattoman asian, simmosen, et see vaa o. Jos sitä miättii liiaks, ruppe pelottama, kui epävarmal pohjal meijä elämä onka. Erityisest jos ruppe ajattelema näit realiteettei, mitä nykymaailma tarjo, ni ei kyl kannat pal omenapuit istutella taik hääkutsui lähetellä.
Toivon miättimine taik siit puhumine ei ol munst nii oleellist, ko toivon tekemine.
Syntymätoivo tartte tuekses piäni toristei siit, et o kiva olla ihmine ja et o hiano olla elos.
Näit piäni toivonpaketei mee tiätyst toisillemme ja ittellemme koko aja ojennellaanki: järjestä syntymäpäiväjuhlija kutsuta sin bändi soittama, et kaikil olis hilpiä ja lennokas miäli.
Mennä huavutuskurssil et saatais tehr silmil kaunei ja ihol hyvi värikkäi ja lämpimi asioi.
Soiteta murheelisel kaveril ja luveta vitsikirjast sil vitsei, et sen olis kivamp olla.
Tarttis elää vaa ja koittaa haltioittu ja riamuit hyvist asioist.
Kulkke pello syrjä niinko Hiatane ja syljeskel helvetin pitki sylkki.
Näillä Heli Laaksosen ajatuksilla haluan antaa teille uskoa, toivoa ja rakkautta Joulun viettoonne.
Oleellist o toivon tekemine
Toivo on pelon vastkoht.See o ojentautumist sen mukka, et kaik o huomennaki parhain päi ja menee niinko o tahrottukki.
Eik pelko ol juur sitä, et o varma siit, et kaik huoano, mitä voi tapahtu, tapahtuuki?
Toivo o realistisemp ko unelma mut vapaamp ja utusemp ko suunnitelma.
Kaik meijän tekemiset perustu siihe.
Jos vaik laina kirjastost kirjan, siin o lähtökohtan aikamoine toivorakennelma:
ihmine ajattele, et hän o varma lähipäivät henkis -vainajat ei luve.
Hän ajattele, et hänel o aikka ja fiilinkki see kirja lukke, hän usko et huame ei tul enerkiakriisi ja katkase lämmityst ja valo häne lukunurkkauksest, hän arvele, et see kirja antta hänel jotta -ilo taik jännityst tai viisaut, mitä hän tarvitte elääkses ettiipäi.
Munst tervees ihmises on toivontehras.
Jos yks toive ei toteutunukka, tehrä tilal uus!
See o vahva sisärakennettu toivo, syntymätoivo suarastas, samankaltainen ko henkispysymisen tahtoki eli elämänhalu.
Kaikest hualimat - siit mitä kamaluuksi on tapahtunu ja mitä hirveyksiä voi ol eres - ihmine vaa luatta siihe, et kaik viäl selviä.
Hän nouse pääsääntösest aamul ylös, keittä kaffet ja lähte töihi -tietämät ollenka varmaks, onk hän elos viäl sinä päivän ko palkka tule tilil.
Ko ihmine masenttu, toivontehras menee kiinni. Hän ei pysty rakentama sitä epärealistist tunnet, et täs maailmas o joku järki.
Epätoivo o niinko puttois muurilaastipaljuhu uppeluksi. Ei siin pal auta ulkopualiste vakuuttelut siit, et elämä o kaunis -ei siäl laastin peitos mittä nää eikä kuule.
Simmone synkistymine o mullekki tuttu kokemus.
Ittekkä en tiär, mikä siäl saa nousema, mut toistaseks olen ain noussu.
Useimmite vaa ruppe muistuma asioi, mist tule hyvä miäl: lintulaural voi eksy joku ihmeline lintu, kyl täst täyty noust laittama sil pähkinöi.
Sil taval mää teen runojaki.
Mää kirjotan ittelleni vaik jotta piänt ja söpöst.
Jos joku o mun kans samal aaltopituurel, hän voi saar niist ilo ja lohtu.
See on täs elämäs olemisen vitsi, et yritetään tehrä oma ja toiste elämä hyväks.
Joku kirjotta runoi, joku laitta ruakka, joku tekee nii siliän tiän, et sitä o hyvä ajatella.
Toivon tarttis pyssy tiarastomattoman asian, simmosen, et see vaa o. Jos sitä miättii liiaks, ruppe pelottama, kui epävarmal pohjal meijä elämä onka. Erityisest jos ruppe ajattelema näit realiteettei, mitä nykymaailma tarjo, ni ei kyl kannat pal omenapuit istutella taik hääkutsui lähetellä.
Toivon miättimine taik siit puhumine ei ol munst nii oleellist, ko toivon tekemine.
Syntymätoivo tartte tuekses piäni toristei siit, et o kiva olla ihmine ja et o hiano olla elos.
Näit piäni toivonpaketei mee tiätyst toisillemme ja ittellemme koko aja ojennellaanki: järjestä syntymäpäiväjuhlija kutsuta sin bändi soittama, et kaikil olis hilpiä ja lennokas miäli.
Mennä huavutuskurssil et saatais tehr silmil kaunei ja ihol hyvi värikkäi ja lämpimi asioi.
Soiteta murheelisel kaveril ja luveta vitsikirjast sil vitsei, et sen olis kivamp olla.
Tarttis elää vaa ja koittaa haltioittu ja riamuit hyvist asioist.
Kulkke pello syrjä niinko Hiatane ja syljeskel helvetin pitki sylkki.
Näillä Heli Laaksosen ajatuksilla haluan antaa teille uskoa, toivoa ja rakkautta Joulun viettoonne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.