Olen jo keski-ikäinen mies, isä ja isoisäkin. Olen ollut lähes koko ikäni uskomassa, mutta viime aikoina suhtautunut uskon opetukseen hyvin kriittisesti. En ole enää uskaltanut tunnustaa olevani lestadiolainen ja niinpä elämäni onkin alkanut "luisua" kohti epäuskoisten elämää. Osa lapsistani on kieltänyt uskonsa ja ollakseni rehellinen olen heidän ratkaisustaan tyytyväinen -he eivät enää joudu kärsimään tästä epävarmuudesta ja jopa ahdistuksesta. Olen jutellut hiukan vaimoni kanssa ja olen huomannut hänenkin olevan hyvin kriittinen nykyistä lestadiolaisuuden opetusta kohtaan. Molemmat olemme lestadiolaisesta suvusta ja olenkin varma että meitä molempia pitää "uskomassa" vain suvun ja yhteisön paine. Voin myös sanoa että esim. viime suviseuroissa juttelemieni muutamien hyvien ystävieni kanssa en ole yksin ajatusteni kanssa. Minun pitää tehdä ratkaisuni, mutta en haluasi loukata sukulaisiani ja ystäviäni. Jos teissä on samassa tilanteessa olevia, ottakaapa kantaa.
Uskallanko erota
Mielessään jo luopunut
6216498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
...sinua odottaa, jos kiellät uskosi. Tämä on meidän uskovaisten rakkauden neuvo sinulle.
tulee kieltää, ihan tarkasti, Jeeuksen, vaan kenet, että menee niin pitkälle, että ihan järveen?
vastaa, kaikki odottaa.
...tuon nyt tiedät. Tietysti tarkoitan uskolla sitä maailman ainoaa oikeaa uskoa. Saa sitä epäuskoinen rakkikoirakin Jeesukseen uskoa, mutta tuliseen pätsiin se silti johtaa.
Toisaalta varoitetaan vääristä profeetoista, toisaalta taas itselleni herää kysymys, voiko Jeesukseen uskoa väärin?
,.,.,.
Vieläkö tällaista inkvisiitiota on olemassa?
Mitään emme tiedä tuonpuoleisesta, eikä ihmisen tule tietääkään. Pääasia, että elää tuomitsematta ketään.
Koko uskonto on ihmisten keksintöä, eikä voi olla vain yhtä oiukeaa. Oiekea on inhimillisyys ja hyvät teot tai pyrkimys hyvään. Ja sielunrauha!!!
Einarilla on tulinen pätsi housuissa..Hyi helvetti!Sairaita juttuja
Olen itse eronnut 17-vuotta sitten tosta paskasta.enkä päivääkään vaihtaisi pois.paikka- kuntaa vaihtaisin,jos voisin.Nimittäin tää paikka vilisee noita ahdas mielisijä hihhuleita!
Osoitetaan sormella,et toikin epäuskonen.
Itse sormet keltasena vetävät norttia.
On olemassa kristillisä kirkkokuntia, joihin voi kuulua tai uskoa omassa mielessään ja sitä ei tarvitse toitottaa sukulaisille. Ev.lut, Helluntai, Vapaa kirkko. Sanon EI mormoneille, lesteille, jehoville, New Agelle, idän uskonnon hömpötyksille.
Ei tarvitse eikä pidä kieltää uskoaan Jeesukseen. Hömppähommia ei tarvi ylläpitää. Työkaverini eukko teki jo yhdeksännen kersansa ja oli henkihieverissä !! Onko oikein ?
Aloittaja voisi käydä tutustumassa mainitsemiini serakuntiin ja touhuihin, josko joku niitä tuntuisi omimmalta!
ettei sinua tuomittaisi, kommenteista päätellen Einarikin taitaa tykätä lämmöstä.
ei meijän kans oo pakko olla jos ei haluu. Piä ittes miehenä ja hymyillään kun tavataan ja sillai.
olet alkanut suhtautua uskon opetukseen kriittisesti. Mitä sinulle on opetettu, onko se puhdasta evankeluimia Raamatusta, vai ihmisten keksimiä sääntöjä ja oppeja? Mikään valhe ei ole totutta.
Ihmeellistä oli lukea ajatuksiasi. Meillä on täällä samanlaiset tuntemukset. Päivämiehen kirjoitukset ovat kumisseet onttouttaan jo pitemmän aikaa. Niissä on harvoin aidontuntuinen ja kypsä hengellinen näkemys mukana. Toki sellaisiakin kirjoituksia on. Joskus. Seurojen saarnat ovat kerta kerralta pettymys. Sielu ei niitä kuunnellessa virkisty. Suoraan sanoen saarnat on latteita. Olen keskustellut vaimon kanssa että kävikö niin että ry:ssä vain on tullut paino siihen ulkonaiseen. Rahan keräämiseen, talkootyöhön ja sen sellaiseen. Jeesuksen armo ja lähimmäisenrakkaus on sivuseikka??
Olimme vaimon kanssa samanlaisessa elämänvaiheessa pari vuotta sitten. Päätimme silloin alkaa elämään omaa elämäämme, ja jätimme vl-liikkeen. Kertaakaan emme ole päätöstämme katuneet. Elämämme on nyt onnellisempaa kuin koskaan ennen. Lapsetkin ovat oikein kuin vapautuneet jostain kahleista. Meillä on roppakaupalla uusia harrastuksia ja aktiviteettejä. Ystäväpiirimmekin on laajentunut, ei pienentynyt, niinkuin pelkäsimme. Tänäkin jouluna juhlimme vapahtajamme syntymäjuhlaa vapain, iloisin ja avoimin mielin, ilman ahdistusta siitä, että kuulumme joutavanpäiväiseen lahkoon, joka on vain ja ainoastaan elämäntapa. Elävä usko on niissä piireissä sanahelinää. Rohkeasti siis vaan: Alahan elää elämääsi, mies!
Kaikki otti tosissaan tään mun provokirjotuksen! hehehehheh
Ja miksi teit avauksen?
Minä tosin pidän provona vain tätä LOL-viestiäsi. Todennäköisesti haluaisit vain estää asiallisen keskustelun jostakin syystä.
mitätöijä taas vahdissa ja vauhdissa!
sullekki ja uuet vuuet.
Miksi avaukseesi ei olisi pitänyt suhtautua asiallisesti?
Keskustelupalstoilla kaivataan jurui asiallisuutta ja kunnioittavaa suhtautumista keskustelun avauksiin.
Mikä oli oma tavoitteesi avauksellasi?
Kummallista, miten joillakin on halu leimata aloitukseni feikiksi. Uskokaa pois, se ei sitä ole, siksi kiitos teille parille vastaajalle asiallisista kokemuksista. Eräs Teistä kirjoitti, että usko on elämäntapa, siksi se on ainakin kohdallani muuttunut. Siihen viittasin myös aloituksessa - saan kuulla jatkuvasti läheisiltä ystäviltäni kuittailuja, että seuroissa "pitää" käydä, ettei tule muilta sanomista... Ei kuulosta hyvältä! Itse olen huomannut, etten halua tunnustautua lestadiolaiseksi julkisesti enää, koska en tunne niitä arvoja tunnustettavan arvoisina. En osaa itsekään selitää, miksi. Todennäköisesti, koska näen ns. epäuskoisten elämässä paljon parempaa, enkä niinkään tuomittavaa. Puhun nyt ihan tavallisesta elämästä.
Kuulostaa tutulta. Itselleni on tullut mahdottomaksi tunnustautua kannattamaan SRK:n edustamia käsityksiä eräistä kysymyksistä. En hyväksy esim. sitä että avioeroon ilman omaa syytään joutunut (hylätty) puoliso ei saisi solmia uutta avioliittoa ennen kuin eksä on kuollut.
Toinen asia jota en voi hyväksyä on Olavi Voittosen perustelut homoseksuaalien syrjinnälle. Nykytieto ei oikeasti tue Voittosen tulkintaa.
En pysty pitämään näitä tulintoja Jumalan sanan mukaisina. Seuroissa käyn mutta sekin hävettää että käyn...
siellä oikeen huutelee hyi hyi
minä sen tein ja olen tosissani,. Tässä teidät näkee.
kirjoitti perkeleen palvelijana toimiva valehteleva vl-henkilö, jolla ei ole mitään tekemistä avauksen kanssa.
Oletan, että palstan avaaja on aidosti asialla, ei ns "feikki".
Oma elämäntilanteeni on kaikin tavaoin samanlainen kuin sinulla: Keski-iän yli on menty ja omat lapset ovat perustaneet osaksi oman perheen ja osa lapsista on jättänyt yhteisön. Meillä on suurperhe ja itsekin olemme sellaisista perheistä.
Se asia on eri tavalla meillä, että vaimo on "oikeasti uskomassa". Hänelle kaikenlaiset kyseenalaistamiset ovat kauhistus. Olen valinnut toimintatavakseni vaieta asioista ja myötäillä vallitsevia olosuhteita mahdollisimman paljon Tiedän, että uhraan itseäni koko ajan, eikä elämä tunnu helpolle useinkaan. Meillä on paljon ristiriitoja.
Haluan itse kuitenkin, että voisin kulkea "tässä matkasaatossa". Ainakin kuvittelen sen mahdolliseksi. Seuroihin lähden usein omasta halustani ja mielenkiinnolla. Usein jäisin pois seuroista,mutta lähden silti "perherauhan" vuoksi.
Suviseurat ovat yksi jokavuotuinen koettelemukseni. Haaveilen, että joskus tulisi aika, että ne eivät veisi niin suurta osaa uskovaisten elämästä: Niistä puhutaan koko vuosi ja niihin panostetaan valtavasti aikaa ja voimia. Samoin monet muut kristilisyytemme tapahtumat. Niistä on tullut perinne, jonka pitää toteutua, koska se on aina ennenkin toteutunut. Niitäkään ei voi kyseenalaistaa.
Mielestäni moni noista tapahtumista on aivan liiaksi "markkina"tapahtuma, jossa kaikenlainen maallisuus ja kaupallisuus ovat vallanneet päätarkoituksen. En millään jaksaisi elää sellaisessa mukana, en niin monia päiviä ja monta kertaa kesässä.
Mutta jättää koko yhteisö: sitä en itse haluaisi: En toivoisi sitä omien lastenikaan jättävän, enkä kenenkään muunkaan.
Toivon, että puhdas julistus ja saarna saisivat sen osan, joka sille kuuluu. Kaikki turha "suviseuramarkkina" jäisi pois. Kaikenlaiset turhat säännöt: televisio, musiikki, .... monet, monet muut "säänöt", jäisvät omaan arvoonsa ja jokaisen omiksi asioikseen. Jokaisellahan on omatunto.
Muuallakaan oikeaa jumalan sanaa ei mielestäni julisteta. Jokainen ihminen sitä kuitenkin jostakin etsii ja kaipaa. Se on annettu meille tänne ja olen onnellinen siitä, että olen syntynyt ja kasvanut tähän elämänpiiriin.
Kirjoituksesi on mielenkiintoinen, siinä kuvataan ulkoisiin kulisseihin ja perinteisiin väsymistä. Haluaisin kuitenkin kysyä yhtä asiaa:
"Muuallakaan oikeaa jumalan sanaa ei mielestäni julisteta. Jokainen ihminen sitä kuitenkin jostakin etsii ja kaipaa. Se on annettu meille tänne ja olen onnellinen siitä, että olen syntynyt ja kasvanut tähän elämänpiiriin."
Kun kerran olet tavallinen vl-ihminen, niin et varmaan ole käynyt muiden suuntien seuroissa tai kokouksissa. Mistä sitten tiedät, ettei muualla julisteta oikeaa Jumalan sanaa? Onko käsityksesi vain saarnaajien puheista? Valitettavasti täytyy sanoa, etteivät ne pidä paikkaansa, olen itse sen kokenut. Ja mistä sitten ne saarnaajat tietävät, koska hekään eivät saa käydä "vierailla tulilla" lämmittelemässä?
Sen jälkeen kun minut oli poistettu vl-joukosta, olin pitkään hyvin yksinäinen. Nyt viime vuosina olen löytänyt paikan, jossa julistetaan ihan Raamatun mukaisesti. Moni ennen vl-"koulussa" selvittämättömäksi ja hämäräksi jäänyt asia on selvinnyt kristallinkirkkaaksi. Jos kerron, mistä sen löysin, saan vain kitkeriä ja parjaavia vastauksia, joten en kerro. Suosittelen etsimään itse:)
Me kaikki tarvitsemme Jumalaa ja Hänen poikansa lunastustyötä, emme sääntöjä tai ahdistusta tai sellaista tapaelämää, joka vie voimat ja alkaa maistua puulta. Tarvitsemme vapautta, mennä tai olla menemättä ilman mitään syyllistymistä, kesäjuhliin, suviseuroihin tai vastaaviin.
Mieti todella, mistä sinulle on tullut sellainen käsitys, että muualla ei ole mitään vastaavaa:)
Kiitos kannanotostasi ja kysymyksistä? Todellakin aiheellista täsmentää ajatustani kyseisestä asiasta.
Koen itse henkilökohtaisesti eläväni siitä julistuksesta, jonka kuulen "täältä". En kaipaa enkä uskalla lähteä etsimään sitä muualta. En siksi toivo läheisteni enkä ystävienikään lähtevän. Ja jos joku lähteekin, hän ei "kieltäisi uskoaan", kuten ajatus meillä ilmaistaan. Meidän juuremme, kulttuurimme on täällä ja siksi "pois lähteminen", olisi niin kovin "murskaavaa". Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että samalla jätämme automaattisesti uskomme. harva meistä kai kykenee toisin kokemaan, vaikka nämä kaksi asiaa eivät olekaan yksi ja sama.
Joku on löytänyt etsimänsä muualta eikä sillä tavalla ole joutunut "hukkaan ja on säilynyt ehjänä tai tullullut uudelleen ehjäksi. Hänelle hyvä niin. Itse en kohdallani uskoisi niin käyvän, että löytäisin rauhan ja ennenkaikkea lohdun sanaa muualta. Olen niin kiinni tässä kulttuurissa. Koko suuri sukuni ja elämänpiirini ovat tätä.
Täsätä huolimatta ja ehkä juuri siksi kapinoin kaikkia niitä tuttuja sääntöjä vastaan. Olen ainakin itse hukannut mielestäni "sen oikean" kaikenlaisen oikein tekemisen verhon taakse: televisio, internet, nämä palstat, perhesuunnittelu, musiikki, teatteri, lotto, urheilu, .....
Onnittelen sinua, kun olet löytänyt tasapainon tämän asian kanssa. Itse en ole kyennyt lähtemään muualle ja "kuvittelen" omalle kohdalleni asian tällä tavalla löytyvän täältä, missä olen. ristiriitojen joukosta. Eihän sen niin tarvitsisi olla, mutta en usko, että tämä yhteisö kovin helposti muuttuu. Ei ainakaan nopeasti muutu.
Nämä palstat ovat todella hyviä olemassa. Täällä tällaiset ajatukset voi omaa ja lähimmäisten "pientä maailmaa" särkemättä esittää. jospa tämä keskustelu täällä olisi pieneltä osin sen uuden alkua, jota varmati moni muukin itseni lisäksi kaipaa yhteisöömme. Omissa yhteisöissämme vallitsee kovin voimakas tahto viedä tiettyä vanhaa "lainopillista" linjaa uusine kannanottoineen eteenpäin. Joku "etelä-suomalainen" sanoi joskus, että SRK:n logo viedään ensimmäisenä aina uuteen paikkaan ja sen jälkeen kaikki muu toiminta samanlaisena.
Aina olen kuullut seuroissa sanottavan, että kaikki muut "uskonnolliset" ihmiset kuin vl:t ovat omavanhurskaita. No, kun uskalsin poistua siitä porukasta ja tutustuin muihin uskoviin ihmisiin, niin sain yllätyksekseni huomata kaikkien tuntemieni uskovien turvautuvan Jumalan armoon. Kukaan ei ole omia töitään ja niiden merkitystä korostanut kuten vl-opetuksessa tehdään.
En toki tarkoittanut houkutella sinua pois mihinkään. Ihminen joutuu miettimään koko sosiaalista verkostoaan ja perhettään, ennen kuin ryhtyy niin raskaisiin muutoksiin.
Keveitä ne eivät olleet, mutta pakon edessä en voinut kieltää entistä uskoani "väärähenkisenä" enkä uskoa sitä, että "olin imenyt väärän hengen äidinmaidosta".
Koskaan en kuitenkaan uskaltanut kieltää uskoani, vaikka se välillä kituutti ja vain hiukan hehkui, kun asuin paikassa, missä ei paljonkaan ollut muita saman kohtalon kokeneita.
Minulla onnyt hyvä olla, en suinkaan ole katkera, mitä minulle on tarjoiltu vl:ien joukosta, en hingu takaisin.
Mutta en ole myöskään repimässä toisten ihmisten sosiaalista verkostoa. Kukin olkoon siellä, missä tuntee olonsa hyväksi.
Minä tunnen oloni hyväksi näin, mutta kirjoituksestasi päätellen sinä et tunne oloasi aivan hyväksi siellä vl-joukossa.
Kun lisäksi yksi lausahduksesi hieman hämmästytti, niin korjailin hieman.
Hyvää jatkoa vain ja Siunattua Joulunviettoa sinne jonnekin.
Minäkin aloitan nyt perhejouluni vieton ja lopetan nettisurffailun. Riisipuuro odottaa;)
eihän sinun tarvitse minnekään lähteä! Ei sinun tarvitse luopua elämänpiiristäsi, koska se voisi olla tuhoisakin asia.
Minä turvauduin rukoukseen, kun en tuntenut saavani mitään seuroista. Perheeni oli luisunut omille teilleen ja tunsin jääneeni yksin, "maailma" ei kiinnostanut, mutta seuroistakaan en saanut sitä mitä toivoin - olin vuosia kuin nälkiintynyt ja tunsin vaeltavani erämaassa. Silloin aloin rukoilla, että Jumala kirkastaisi minulle itsensä, näyttäisi tiensä, että löytäisin sellaisen rauhan, joka kantaa epäuskoisen perheenkin kanssa eläessä.
Minä sain vastauksen, rukousvastauksen, jonka turvin olen saanut nyt tehdä matkaa jo pitkän aikaa. Muista, että "anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan" tavalla tai toisella - emme todella voi tietää mitä ne mahdollisuudet ovat!
Mutta aivan varma on se, että "etsivä löytää!"
Tilanteesi on vähintäänkin hankala. Luulen että samassa tilanteessa olevia on enemmän, kuin kukaan arvaakaan.
Sinkun on paljon helpompi lähteä tuosta lahkosta, kuin perheellisen.
Ei mikään helppo tilanne myöskään lahkoon vielä jäävälle aviopuolisolle.
Mutta jokainen kantaa loppupeleissä vastuun omasta elämästään.
Miksi jäädä, jos olo on jatkuvasti paha?
Ja ei: Se että lähdet, ei suinkaan meinaa sitä, että heti alkaisi hillitön viinan käyttö ja irtosuhteet.
Tuollahan se lahko pelottelee. Se mustavalkoinen ajattelutapa on jotain uskomatonta.
Älä ajattele sukuasi. Kyse on sinun elämästäsi!
Ja sinun hyvinvoinnistasi.
mutta vastaanpa kuitenkin koska tilanne on niin tuttu itselleni muutaman vuoden takaa.
Kipuilin itse samankaltaisten ajatusten kanssa, en halunnut loukata valinnallani ketään. Muistan kuinka minua neuvottiin, mutta totesin etten voi elää niin kuin en tunne sydämestäni oikeaksi. En halunnut elää valheellista elämää, niinpä tein oman valintani. Se ei ollut helppo alussa, mutta on ajankuluttua auttanut minua ymmärtämään miksi minun on nyt niin hyvä olla. Luotan edelleen Jumalan johdatukseen. Voimia sinulle, olkoon valintasi millainen tahansa.
Kun laitoin ajatukseni palstalle, toivoin todella asiallisia kommentteja ja kokemuksia. Pertun ajatukset olivat kuin suoraan omiani. Vaikka tunnen mm. seuroissa, että arvostan noita ihmisiä paljon, kapinoin heidän oppiaan koko ajan. Miksi esimerkiksi seurakuntapäivällämme kiellettiin erään perheen lapsia menemästä seurakunnan kerhoon , koska "emme istu kussa pilkkaajat istuvat" - seuraus oli, että seurakunta joutui lopettamaan kerhon osallistujien vähyyden vuoksi. Millaisen kuvan perhe antoi "oikeasta uskosta"? Tai he antoivat sen yhdistyksen puheenjohtajan neuvosta / käskystä. Jotenkin tuntuu, että liikkeemme on vahvasti menossa kohti vallan ja manipuloinnin kulttuuria. Valta ja sen käyttö tulee niin monella tavalla esille. Miettikääpä vain kokemuksianne, monessa on kysymys vain vallasta ja sen käytöstä. Miksi?
Olisipa todella mahtavaa jutella kanssasi, Perttu. Mutta molemmat tiedämme, ettei se ole mahdollista... (viimeistään tästä teidän epäilevien tulee ymmärtää ettei tämä todellakaan ole feikkiä!)
Kyllä sieppaa jo tuo vl:ien hokema "kussa pilkkaajat istuvat". Päiväkerhossa nyt ei ainakaan pilkata vl:iä. Samalla hokemalla voidaan kieltää koulussa käyminen, työssä käyminen, junassa istuminen yms. Olet oikeassa. Vl:ien pomot vain kyykyttävät vallanhimoissaan lammaslaumaansa. Tuollaisessa porukassa järkeään käyttävä ihminen voi varmasti pahoin.
ihmistä? Järkeään käyttävät kiertävät kaukaa tuollaiset hihhulit.
Olen syntynyt, asunut vl-suurperheessä. Jättäydyin lahkosta n. 20 v. sitten. Olemme vaimoni kanssa käyneet suviseuroissa lähes joka vuosi. Uskalsin lähteä-toisaalta pakon edessä. Henkinen rasite oli sietämätön.
Jos joku väittää, että RY:ssä saa rauhan, on mielipidevanki.
Sisarukset vl-vähät enää välittää. Mutta ei haittaa. Uusia iloisia ihmisiä on ympärillä. Ja nautimme elämästä ilman pakonomaista tarvetta mennä seuroihin.
Olen myös jättänyt vl-yhteisön kaksikymmentä vuotta sitten ja käyn edelleen melkein joka vuosi suviseuroissa. En toin "Jumalan" sanaa kuulemassa vaan tapaamassa sukulaisiani, joita ei pitkien välimatkojen vuoksi juuri näe.
VL-häivvä ja muissa juhlissa poistun kohteliaasti saarnojen ajaksi tilaisuudesta. On jotenkin tullut kiintiö täyteen sitä lain saarnaa. (Minulle on monesti kerrottu, ettei häissä saarnata tulimerestä, mutta en ole jäänyt kuuntelemaan, joten en totuutta tiedä...)
hengellisesti paras ratkaisu on erota vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Toivottavasti tällainen henkilö ei vl-herätysliikkeen valheoppien yms. vuoksi ole menettänyt uskoa Kristukseen.
Älä pelkää SRK:ta ja kumppaneita sekä heidän Raamatun vastaista opetustaan. Tartu Jeesukseen käteen ja aitoon Jumalan sanaan.
Kiitos kommentista.
pian valheellisesta vl-vankilasta!
Kun on johonkin uskomusjärjestelmään kasvatettu, siitä ei pääse ulos helpolla.
Vl-herätysliikkeen aivopesu Raamatun vastaisiin valheoppeihin on tehokasta.
Tämä viestiketju on nostatettu etusivulle kasvattamalla lukijamääriä keinotekoisesti.
Korvabuusti
palstamultiheikki näyttää jatkuvasti tehtailevan uusia aloituksia ja vastaillee itselleen eri nimmareilla. Onkohan hänellä montakin persoonaa samassa nupissa? Sen kyllä huomaa, kun on enemmän palstaa seuraillut. Hupinsa kullakin.
Älkää antako vetää itseänne höplästä.
jjjjjjjjjjj
tOLLASET LAHKOT ON PILANNU MONEN ELÄMÄN. Eroa kun pystyt!!!
Olen lukenut koko keskustekun kulun ja tuntenut olevani onnellinen, ettei minua ole koskaan pakoitettu mihinkään lahkoon eikä elämään tiettyjen ahtaiden normien mukaan; uskoimaan tietyllä tavalla.
Olen vapaa, enkä pelkää lähestyvää kuolemaa. En usko, että joudun helvettiin, jos en ole uskonut lestadiolaisen dogmin mukaan - niin ahdasmielinen Jumala ei voi olla. On turha väitellä oikeasta ja väärästä Raamatun tulkinnasta - ei ole olemassa oikeaa, sillä tulkinta riippuu tulkitsijasta.
Elämme epäoikeudenmukaisessa maailmassa, mutta sitä ei tee paremmaksi muka oikea usko - sellaista ei ole. Pääasia, että elää ihmiskiksi.
että Jeesus on VAPAHTAJA, ei vangitsija. Usko on aivan eri asia kuin epäluulo ja epäusko ja muiden "mielistely". Mikä onkaan suurempaa kaksinaamaisuutta ja valhetta kuin olla "muka" uskossa.
Ei mitään pelkäämistä. On uskonnovapaus. Toisen näkemystä pitää kunnioittaa vaikka se olisi eri kuin omansa. Myös sukulaiset tulee ymmärtää tämä. Kun eroat uskonnosta, muut samaa miettineet uskaltaa erota perässä. Miksi olla mukana jos ei koe sitä omaksi kuten kirjoitit? Ei mitään syytä roikkua tavan vuoksi. Olla itselle rehellinen ja olla onnellisempi ja on rehellinen myös toisille. Ei edusta sitä uskontoa joten irti ja pois vaan. Lapsesi ovat olleet rohkeita ja rehellisiä kun ovat uskaltaneet kulkea omaa tietä yhteisön paineesta välittämättä.
Ilman lahkojakin voi uskoa sydämessään Jumalaan. Usko ei saa ahdistaa, eli uskoo niinkuin tuntuu hyvältä.
Mutta Mutta olen ajatellut monesti että kun olen uskomassa niin mulla on jumala joka minun elämääni johdattaa.
Minulla on uskovaisia sisaruksia jotka eivät ota minuun yhteyttä mutta minulla on jumala joka välittää minusta ja minun on hyvä turvata häneen.
Sisarukseni ja äitini ovat niin hyvijä uskovaisia että minä en kelpaa heidän piireihin tälläisenä minulla on iso perhe ja kaikki asiat kunnossa kaunis koti työ ja paljon terveitä lapsia ja yksi vävy ja 3 minian kokelaita .
Näissä minulla on suuri ilo
Jumala on antanut minulle paljon vaikka sisarukseni ei näe minussa mitään hyvää.
Me emme monesti jaksa lähteä seuroihin mutta radio seurat kuunnellaan aina sunnuntaina
Jos ajatellaan niin jumala on meitä paljolta varjellut ja paljon hyvää suonut vaikka naimisiin mennessä meillä ei ollut kuin me kaksi
Ei uskoa koskaan kannata jättää
Silloin meiltä puuttuu kaikea.
sammaa mieltä.
Miten valtavan huomion aloitukseni ja kysymykseni sai. Onneksi suurin osa on asiallisia kommentteja, ulkopuolisten ohjeet ovat olleet arvattavan suoraviivaisia - eroa. Uskovaisten kommentteja taas ei Perttua lukuunottamatta ole tullut. Kiitos kommenteistanne, tälle palstalle näyttää olevan tarvetta, en olisi missään ja ikinä uskaltanut ottaa asiaa puheeksi muutoin. Ratkaisuni tulee olemaan uskominen ilman rauhanydistyken jäsenyyttä, vaikka jätän uskoni, en silti aio rueta ryyppäämään ja harrastamaan irtosuhteita niinkuin tiedän siitä "vl:ien" ennustavan. Saatte nähdä, että tulen elämäään tasapainoista ja onnellista elämää!
valitsemallasi tiellä. Hakeudu kuitenkin uskovien yhteyteen ! Riipu entistä enemmin yksin Kristuksessa.
Yritin aloittaa keskustelua uskosta, asiana tai välineenä, mutta ei ottanut tuulta purjeisiin.
Kuitenkin aihetta olisi käsiteltävä tältä kannalta jotta voisi ymmärtää jotain siitä.
Se mitä uskolta tai uskoltasi vaadit on 2 eri asiaa.
Oma uskoni on monella tavoin ristiriidassa yhteisön uskon kanssa mutta uskoa ajatellen elämässä on niin isoja kysymyksiä olemassa jotka tukahduttaisivat tavallisen ihmisen ajattelun, joten parempi on olla tietämättä liikaa. Ja parempi on olla tuomitsematta tai arvostelematta, sillä joku on tulossa vasta nyt tilanteeseen joka tyydytti sinua aiemmin. Totuus ei ole sellainen joka paljastetaan täysin, tässä ja nyt, vaan se kätkee taakseen asioita jotka ovat nimenomaisesti uskomisen takana.
on omakohtainen. ei siihen voi ainakaan sydämmen uskovainen toista pakottaa. eri asia näissä lestadiolais piireissä liikkuu tätä nykyä niin monelaista onnenonkijaa...parempi kun ei niistä perusta mitään. pitää itsensä ihmisenä niin se on jo
puoli voittoa täällä elämässä ja se on rehellistä...
jos omaatuntoa kolkuttaa niin sit ainakin tietää mistä hakee apua....
tässä liikkeessä, kun niin moni kritisoi ajatuksia ja periaatteita? Eroamisen vaihtoehtona olisi liikkeen uudistuminen ja uudistaminen.
Kun minä olin vielä tuollainen murrosikäinen pojankolli, tapasin uskovaisen miehen jonka näkemys teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Mies sanoi uskovansa Jumalaan , muttei maalliseen kirkkoon.
Tuo yksinkertainen toteamus on jostakin syystä säilynyt mielessäni siitä asti ja saanut aikojen myötä yhä selkeämmän ja syvällisemmän hyväksynnän omassa elämänkatsomuksessani.
Uskonnollisissa yhteisöissä on erinäköisiä oppinäkemyksiä, jotka on sovitettu niin, etteivät ne näennäisesti juurikaan riitele keskenään, vaan on tarjolla jokaiselle jotakin.
Aivan varmasti kaikissa kirkkokunnissa on aitoja ja vakaumuksellisia uskovia, jotka tosin ovat ensisijaisesti oman kirkkokuntansa palvelijoita, koska heidät on opetettu ja kasvatettu siihen.
Minun mielestäni ihmisen tulee etsiä Jumalaa sydämestään, eikä kirkosta.
Ratkaisu kohdallasi on jo löytynyt: Kysymys kuuluukin: Onko sinulla uskallusta ja uskoa tehdä se.
Itse en kuulu mihinkään suuntaukseen, sen enempää uskonnollisiin kuin poliittisiinkaan. Olen kuitenkin ollut töissä srk:lla, jossa oli työkavereina n. 60 % lestadiolaiseen uskontokuntaan ja sukuihin kuuluvia ihmisiä. Ja omasta kokemuksestani juuri nuo tiukkaan näkemykseen ts. aivopestyt lestaadiolaisuuden kannattajat olivat niitä perusilkeitä ja pahansuopia ihmisiä. He näkivät ei-lestadiolaisissa ihmisissä vain pahuutta, ja asenne oli jo valmiiksi etukäteen vähättelevä, tuomitseva ja halveksiva. Tämän kokivat muutkin ei-lestadiolaiset ihmiset. Ja varsinkin eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten välistä henkistä sotaa oli ihan surkuhupaisaa seurata sivusta.
Itse en voisi liittyä mihinkään suuntaukseen, koska en pidä siitä, et joku toinen ihminen määrittää raamit, miten minä voin ajatella ja käyttäytyä. Minulle kuulumattomuus on vapautta, vapautta uskoa niin kuin minun mielestäni on oikein, vapautta toimia niin kuin kokemukseni mukaan on oikein. Tämä mitataan sitten siellä viimeisenä päivänä ihan muiden tahojen kuin maanpäällisten kanssa.