Olenko aivan hirveä YSTÄVÄ?

Elä ole huolissasi. pidän sinusta ja tulen aina pitämään. Ihmisistä joiden kanssa "liikut" en niinkäään. Koskaan en itseäni ole pitänyt "kauniina".
Minulle sydän on ollut aina tärkeämpi.

hmmm... tuttu tunne... on niin kauniita ystäviä että tuntee itsensä välillä rumaksi heidän rinnallaan..mutta ei asia minua nyt niin vaivaa..ei tuollaisilla asioilla kannata vaivata päätään mitä sitten vaikka tämä minna olisi kauneampi kuin sinä? voit olla jossain muussa parempi ja hän voi jopa kadehtia sinua?

sun pitäis oppii hyväksymään ittes sellaisena kun oot ja huomaamaan, että sussahan on hyviä puolia, ei minna muuten sun kamus ees oliskaan.

Mulla on sellaine pointti, et jos jollain niinko menee lujaa niin heittäydyn ehdottomasti seuraan, sil saattaa olla, et seurassa oppii hyviä asioita itsekin...

mäkin oon ihan läski, mut kun hyväksyn sen itse, niin kaikki muutkin hyväksyy eikä näe mussa mitään vikaa vaan ihanan kiinnostavan ihmisen...

Sinun suurin ongelmasi on itsekkyys. Tosi itsekkäät ihmisethän eivät hyväksy itseään, miettivät vain itseään jne.

Kehtaat murehtia, että näin hirveitä ajatuksia.... Pyöritkö vähän napasi ympärillä! Ystäväsi nyt ei vaan jostain syystä ole aistinut sinun todellista minääsi, motiivejasi jne.

ps. Tiedän, että sanon arkoja asioita sinulle, mutta en vain voi hyväksyä sinun kaltaisia ihmisiä

Sä et ole mikään hirveä ystävä. Sen huomaa sun kirjoituksesta, koska et millään tavalla hauku ystävääsi ja huomaa että susta tuntuu tosi pahalta noi sun tunteet!
Mulla on itelläni vähän samanlainen ongelma ja vihaan itseäni sen takia, paitsi että mä ajattelen ystävistäni että he ovat aivan helvetin rumia. (en itse todellakaan ole kaunis!) Se on väärin mutta en vain voi sille mitään.

Kannattaskohan pikkusen miettiä oletko ystävä hänelle ja miksi? Näetkö yhtään pintaa syvemmälle? Syvien, kauniiden, suurien silmien pohjalta ehkä voit löytää jotain joka voi kosketta syvältä jos hänestä välität niin voit kai ymmärtää sen, että kauneus ja sielu kulkevat eri rataa. Ehkä olet sen jo jotenkin tajunnut, koska tunnet noin.

Mulla on sama tilanne. Usein huomaa että vaikka kuinka pukee itsensä kauniisti ja meikkaa huolella niin se kaunis ja hoikka kaveri vie kaiken huomion. En syytä tästä kaveriani koska hän on todella ihana ystävä mutta kyllä se silti korpeaa että on ikuinen kakkonen.

tuskin olet ainoa noin tunteva.

Lukiossa oli eräs tyttö, kaunis ja todella hyvä luonteinen. Liiankin, sillä muut tytöt, ketkä tahansa, jäivät kakkosiksi. Pahin oli se, että pojat ihastuivat tähän tyttöön ihan kuin hän olisi ollut jokin magneetti. ihastuminen oli tosin ymmärrettävää, sillä hän oli niin mukava, iloinen jne. lopputulos oli se, ettei tytöllä ollut paljoa naispuolisia kavereita jäljellä. Kukaan ei kestä olla aina kakkonen - ainakaan tuossa iässä.

kavereiden menetys oli loppupeleissä tosin myös tytön omaa syytä osittain, hän nimittäin tajusi suosionsa salaisuuden ja "menetti vilpittömyytensä". hänestä tuli selkäänpuukottaja.