Olen 22-v opiskelija. Kärsin säännöllisen epäsäännöllisesti ahdistuksesta ja pelkotiloista. En aina voi yöllä nukahtaa ahdistuksen vuoksi ja pelkään sekoamista/kuolemaa ihan paniikkiin asti. Minulla on ollut paniikkikohtauksia yläasteiästä lähtien, sosiaaliset pelot alkoivat samoihin aikoihin. Huonounisuutta ja pelkoja on ollut aivan lapsesta saakka. Oireet ovat pahempia aina näin talvisin ja stressi pahentaa ahdistusta huomattavasti.
Nyt olen uupunut ja syön SSRI-lääkkeitä ja satunnaisesti rauhoittavia. Olen joitakin kertoja käynyt psykologilla, varmaan haen keväällä intensiiviterapiaa.
Ovatko ongelmani kroonisia? Voiko tästä oikeasti toipua, tai oppiiko tämän kanssa edes elämään?
Kirjoittakaa toipumiskokemuksianne! Auttoiko lääkitys ja terapia? Luen mielelläni :)
Nyt olen uupunut ja syön SSRI-lääkkeitä ja satunnaisesti rauhoittavia. Olen joitakin kertoja käynyt psykologilla, varmaan haen keväällä intensiiviterapiaa.
Ovatko ongelmani kroonisia? Voiko tästä oikeasti toipua, tai oppiiko tämän kanssa edes elämään?
Kirjoittakaa toipumiskokemuksianne! Auttoiko lääkitys ja terapia? Luen mielelläni :)
Vastaukset 33
Vanhimmat
pillerit pois,viina polttaa hiivan pois,hiiva mahas pistää mielikuvituksen ylikierroksille,usko mua,on ollu samaa mulla,ei kaljaa eikä punaviiniä eikä mitää punasta viinaa,niis on rautaa,paksuntaavat verta,saunalahti ja virtaviina on hyviä,eivät aiheuta kouristuksia,joo hyvää jatkoo
jos on päihdeongelmia...jep jep...
Mihin me lääkäreitä tarvitaan...jep jep..
Mullakin on joskus tajuttomia pelkotiloja, jotta kuolen ja aamulla en enään herää. Koitan siirtää ajatukseni miellyttäviin muistohin tai asioihin ja jos se paska painaa vaan päälle, lähden ulos vähäksi aikaa. Siten väsytän itseni netissä uuvuksiin, kyllä se uni tulee väkisin ja ilman kuolemaia. Joskus popsin mieliala lääkkeitä, mut ne vaan pahensi tilannetta tietyssä mielessä. Ne kun tuppas olemaan normaalia elämää, eikä ne siihen kuuluneet. Vetäs muutaman diapamin tai tenoksin naamariin, niin sai nukuttua ja sitä vaan jatku ja annokset nousi, että sai muka elämästä kiinni. En muista miten se loppu, mut en enään ole käynny niitä pyytämässä. Nyt varmaan olis vaikee saada, kun ei ole syönnyt niitä vuosiin.
Tuollaiset vaivat, ongelmat, sairaudet on aina ihmisestä itsestä kiinni.
Se on juuri niin vakava, paha "sairaus" kun sen itse haluaa olevan.
Jos sinulla on haava ja lääkäri ompelee sen kiinni, siinä siis on konkreettinen vaiva ja siihen on selvä apu.
Jos on ihottumaa ja saa siihen voidetta, se auttaa ja se on selvä vaiva.
Noissa pääkopan jutuissa se on vaan luulotautia. Ei sellaisessa ihmisessä mikään elin ole pielessä.
Vahvuutta!! Nyrkki pöytään ja sanoo: Perkele, nyt tämä pelleily loppuu ja olen kuten muutkin.
noin 20 vuoden ajalta.
Ensin oli muutama vuosi pelkkiä hirvittäviä paniikkikohtauksia ja luulin tukehtuvani ja kuolevani, ennenkuin nuorempi lapseni tuli koulusta, sen jälkeen vähän helpotti.
Muutaman vuoden kuluttua tuli ihana maaninen tunnetila, kaikki oli hyvin kaunista, olin maailman onnellisin ihminen......
Yhtäkkiä pienen fyysisen leikkausoperaation epäonnistumisen jälkeen romahdin totaaliseen masennukseen ja laihduin kymmeniä kiloja.
Yritin hoitoon noin kymmenen kertaa, mutta vihdoin kutsuttiin kotiin lääkäri itsemurhayritykseni jälkeen, tabuja noin sata, oksentelin ja vain hieman join, olin loppu.
Sain lähetteen psykiatriseen sairaalaan ja olin siellä neljä viikkoja ja ilman sitä, ei olisi tullut lääkityksen oikeasta määrittämisestä mitään.
Sain vaatimalla hyvän lääkityksen noin 16 vuotta sitten eli serotoniinia sisältävä lääke, joka vaikuttaa noin kuukauden kuluttua ja rauhottavia ja ahdistusta poistavia tabletteja ja psykoosilääkkeen, joka on Truxal yöksi.
Nämä ovat auttaneet hyvin eli toivoa on ja sairaala on usein ainoa paikka, missä voidaan asiaa hoitaa kunnolla.
Vaadi paras mahdollinen lääkitys ja vähennä stressiä sen lisäksi ja ulkoile ja nuku ylimääräistä.
Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta Sinulle!
Harrastatko säännöllisesti liikuntaa? Syötkö sokeria, kahvia, alkoholia, tupakkaa? Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja elämänrytmi auttavat jo pitkälle!! Pelkät lääkkeet eivät poista ongelman syytä. Ajatuskuvioita voi itsekin miettiä, mitä paniikin takana on. Ovatko ne tarkoituksen mukaisia? Kuoleman pelko öisin on 22-vuotiaalla aika epärealistinen toteutuakseen, jos paniikkikohtausten takana on esim. kiusaamista, kannattaisi niitä asioita läpikäydä ihan oikeasti ja tunnetasolla...
En ymmärrä miksi ihmiset eivät aloita vaikka lenkkeilyä, se rauhottaa enemmän kuin mikään...
Erittäin tuttua kertomusta. Minulla on tällä hetkellä sama juttu ja diapaami auttaa, viina ei minulle sovi. Ainut et tunnetusti lääkärit ei mielellää kirjoita pitkiä benzokuureja ja pelkään milloinkohan hän lpoettaa moisen lääkkeen kirjoittamisen. Toivottavasti siintä parantuisi. Jos haluat luke lisää näitä niin rekisteröidy tukiasemalle ja siellä saa kanssatovereilta vertaistukea eli http://tukiasema.net
ikääntyessä kaikki mielen heilunta tasoituu ihan ittekseen. Kokemusta on
Aina välillä pelot palaavat, ja paniikkihäiriö voimistuu kohtauksiin asti, raskasta on...
Äsken juuri tuumin itselleni taas kerran, että joskus kuolemme kuitenkin, jos aika on nyt, niin se tulee nyt, sille ei voi mitään.
Jos jään tätä kuolema asiaa murehtimaan pidempään, oireet pahenevat illan myötä kohtaukseen asti, ja itse edes autan stressaamalla itseäni.
Yritän sivuuttaa asian, unohtaa toissa yönä tulleen unihalvauksen, josta tilanne lähti taas pahenemaan.
Eilen illalla pelotti mennä nukkumaan, kerkesin miettimään liikaa kuolemaa unihalvauksen aikana, mutta en kuollut, eikä unihalvaus uusiutunut.
Jouduin miettimään asiat todella syvältä, niin kauan, kunnes hyväksyin ja tajusin ne itse...
Voi parantua ja voi tulla toimeen.
Vältä alkoholia, kofeiinia ja suklaata(kaakao), liika kirkas valo, liika kylmyys, melu ja stressi. Ne lisää/aiheuttaa myös joillekin oireita. Yksilökohtaista mikä tekee myös eli joku muukin voi. Ulkoisia tai henkisiä tekijöitä. Onko elämässä sattunut jotain pieniä tai isoja asiaoita joka voisi aiheuttaa? Ne voi käsitellä, laittaa taka-alalle suht, ja sitten ei tule oireita mahdollisesti niin paljoa tai loppuu. Kun on elämä uomassaan niin helpottaa, aika auttaa ja ikä korjaa asioita...
Lepäätkö tarpeeksi? Tuntuuko että teet elämässäsi juuri niinkuin sinusta tuntuu hyvältä, ettei väkisin väännä? Positiivista energiaa ja rantoutta sinne, huumoriakin jos suinkin. Älä ota liian vakavasti elämän asioita, luota että elämä kantaa ja ystävälle voi puhua.
se on just niin
Harrastan säännöllisesti liikuntaa (sillä saa purettua ylimääräisiä energioita turvallisesti). Pyrin elämään suht terveellisesti, en polta enkä käytä kofeiinituotteita (tulen niin levottomaksi niistä). Viinan tielle en aio lähteä, päännollauskännit silloin tällöin riittävät.
Lääkitystä käytän, sillä oireet ovat vuosien aikana pahentuneet niin paljon ettei mikään muukaan enää auta. Ja olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa, kunhan saan asiat paremmin hoitoon.
Taustalla minulla on moniongelmainen perhe. Esim useammalla perheenjäsenelläni on mielenterveysongelma, diagnoosit ovat tyyliin persoonallisuushäiriö jne. Minulla on varsin etäiset suhteet perheeseeni, sellaisina pysykööt. Sillä pääni ei kestä enää muiden ihmisten ongelmien selvittelyä ja sitä taakan kantoa, pitää omakin kuuppa saada kuntoon.
Monista peloista löytyy lapsuudesta traumaattisia kokemuksia. Sosiaaliset pelot taas alkoivat siten että peruskoulussa kiusaaminen oli välillä todella rankkaa, koko luokassa ei ollut välttämättä yhtään kaveria. Ei niistä sen enempää.
Tässä siis lyhykäisesti taustoja. Ymmärrän hyvin monien pääni ongelmiin vaikuttaneiden asioiden syyseuraussuhteita. Kuitenkaan en osaa vaikuttaa noihin käsittelemättömiin menneisyydn mörköihin, ainoastaan lamaannun.
Miten tappaa haamut, möröt, aaveet? Mitä niille tehdä? Miten jatkaa eteenpäin?
Ja edelleenkin pyydän selviytymiskokemuksia!
Rauhaisaa Joulua!
Ehkä ei voi parantua mutta voi oppia elämään niiden asioiden kanssa. Näin minulla, ei se kuitenkaan helppoa ole. Niin paljon voisin tähän kirjoittaa mutta en jaksa.
akupunktiota, mutta ole tarkkana, että menet AMMATTITAITOISEN terapeutin luo, tarkoittaa sitä, että hoitaja on opiskellut KIINALAISTA lääketiedettä ja että on kokenut ammatissaan. Heitä löytyy kyllä Suomesta ja suurin osa ihmisistä reagoi neuloihin. Mitä luultavimmin saat siis kyllä apua. Älä kuitenkaan loepta summissa myöskään länsimaisen lääketieteen keinoja, lääkkeitä ja terapiaa.
Itselläni ei tuosta vaivasta ole kokemusta, mutta moneen muuhun ongelmaan olen saanut apua, kannattaa ainakin kokeilla. Hinta saattaa olla n. 40 euroa kerta, ainakin oma hoitajani ottaa sen verran ja hoidon tehon näkee luultavasti jo aika nopeasti, itse huomasin aikanaan 2. kerran jälkeen, että olo alkaa parantua.
Suurperheen keskimmäisenä sällinä vain minulla keski-ikäisenä yhä purkamattomia traumoja.
Elämä ollut kuin nuorallatanssimista.
Aina on kylmärinki putoaako pelistä. Otan turhia paineita. Teen duunarin hommia.
Näillä saumoilla pysyn pinnalla mielen hiljentymistekniikoilla.
Eilen illallakin kaikki tuntui kaatuvan päälle. Onnistuin tyhjentämään mieleni.
Mielenpuhdistus edellyttää kyllä pitempiaikaista harjoitusta. Meditaatiota kehiin!
Ehkä jokin muu "turvallinen" ihminen jolle voi puhua ja päivittäin vaihtaa kuulumisia, olisi hyvä jos joku positiivisesti osaisi tukea sua nuorena aikuisena.
Muita hyviä ihmissuhteita vähäsen.
SSRI-lääkkeet ovat mietoja - ei niistä juuri apua ole. Eniten auttaa se, että lakkaat suurentelemasta asioita. Unettomuus on vaivoista pahin - se vaatii lääkitystä. Oletko kokeillut esim. mirantsapiiniä (kauppanimenä esim. Remeron)?
Veljellä oli sama. Se tuli uskoon ja ongelmat katos.
Terapia auttoi ja aiheeseen sopivien kirjojen lukeminen.
Suuri käänne paranemiseen tapahtui, kun tajusin ettei ole mitään jumalaa, joka ohjaa elämäämme. Tajusin vain sen, että itsessä on luonnon kaikki voima mitä elämiseen tarvitaan. Olen täydellinen omana itsenäni eikä tarvitse pyrkiä olemaan muuta kuin on. Eikä aina tarvitse edes tehdä parastansa vaan säästelee voimiaan tärkeämpiä tehtäviä varten. Itseään pitää kuunnella ja pitää järjestää lepoa kun tuntuu, että tarvitaan lisää voimia.
Jokaisesta päivästä voi tehdä onnellisen tekemällä asioita mistä itse tykkää ja nauttii.
Olin kymmenen vuotta masentunut ja ahdistunut ja toipuminen pahimmasta lamaannuksesta vei noin vuoden ja todellinen vahvuuden ja voiman tunne tuli kahdessa vuodessa.
Tuo edellä oleva oivalsi tismalleen saman asian kuin minä itse vastaavassa tilassa. Ahdistukseni ja pelkotilani tosin kesti vain noin puolitoista vuotta, ja siitä selviäminen muutaman viikon. Ilman mitään kemikaaleja...
Se tunne, että mopo karkaa käsistä, helpottaa melkein heti kun katsoo tv-uutisia, ei se mopo ole kellään käsissä. Ei ole ehkä koskaan ollutkaan. Ympärillä olevat ihmiset luovat keinotekoisia paineita kun eivät itse kestä tätä menoa, ja ne heikoimmat aina siinä kärsivät.
Ole ylpeä elämästäsi, siitä mitä olet ja mitä sinusta vielä tulee. Jokainen on oman elämänsä herra! Tämän kun oivallat, olosi helpottuu heti. Etkä tarvitse siihen mitään aineita, terapiaa tai lahkoa...
Ja muista että päivä pitenee jo, kesä tulee tuota pikaa! :)
Kuule ! Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan. OK. sinä toivot päästä siitä irti.
Suun tunnustuksella siitä päästään, ala nyt vaan tunnustamaan suullasi, että olet rohkea, ja täysin terve, ja hyvin kyvykäs.
Tee sitä joka päivä, etenkin aamulla.
Ja saat nähdä ihmeen, hitaasti sinun suun tunnustaminen muuttuu siihen mitä tunnustat.
Sillä usko on LUJA luottamus siihen mitä toivotaan, ja OJENTAUTUMINEN siihen mikä ei näy. Miten sitä ojentaudutaan ?
Siten että tunnustat suullasi sellaista mikä ei vielä näy. Ja kun sinä sitä teet päivä päivältä,
niin kohta se muuttuu käytännön elämäksi.
Usko jos tahot.
Olavi
...te muut, jotka kokemuksianne jaatte. Ehkä minunkin tarinani auttaa jotakuta. Minä olen se entinen teräsmies, johon ei pysty mikään ja kaltaisiani on Suomi täynnä. Olin teräsmies kunnes voimani loppuivat niin totaalisesti, etten nukkunut enää ollenkaan ja painoni putosi 18 kg kolmessa kuukaudessa. Kuilu johon putosin oli niin syvä ja musta etten uskonut siitä enää selviäväni, mutta toisin kävi. Minut pelasti sopiva lääke.
Nyt siitä on kulunut pian 25 vuotta ja elämäni on siedettävää, vaikkakaan en enää teräsmieheksi kykene, en tosin haluaisikaan.
Ei siis kannata pelätä lääkkeitäkään. Joillekin ne antavat avun varmemmin, kuin terapiat.
Lääkkeet sekoittivat vain päätäni entistä enemmän! Eivät lääkkeet muuta ajatuksia päässä, jotka aiheuttavat paineet, masennukset ja ahdistustilat.
Yleinen elämänasenne pitää muuttaa ja itseen kohdistuvat ajatukset. Antakaa itsellenne lupa olla heikkoja ja epätäydellisiä ja muistakaa levätä!
Tässä kirjoituksessa juuri tulee ilmi mitä uskonto saa aikaan..eli pää menee sekaisin!
Ihminen luulee että Minä se olen joka järjestän elämäni hyvinvointiin.
Vielä mitä ! Se on Jumala joka tarkkaa meitä ja säälii meitä ja auttaa kaikissa asioissa
vaikka emme uskoisikaan häneen.
Niinkuin kerran oli Helsingin sanomissa Karin piirustus, kun oli neuvotteluryhmä neuvottelemassa että onko Jumalaa olemassa,
ja siinä Kari piirsi että he olivat Jumalan kämmenellä neuvottelemassa että onko Jumala olemassa.
Kyllä me ihmiset olemme typeriä, miksei sitä voi mennä metsään ja huutaa Jumalan puoleen että jos sinä olet olemassa, niin puhu minulle.
Minullekin ( Olaville ) se otti aikaa lähes neljä tuntia kävellä edestakaisin siellä metsässä ja rukoilla että puhu minulle Jumala, ja sitten se alkoi. Jumala kun alkoi puhumaan, niin silloin minä heittäydyin maahan vatsalleni, ja sanoin vain että kyllä Jumala Kyllä Jumala minä teen niin
kiitos että puhut, Joo Jumala minä teen niin.
Ja kun minä läksin sieltä metsästä, niin olin kuin suuren saaliin saanut, kun Jumala puhui.
Jumala on tehnyt meille suun ja kielen ja antanut meille puhetaidon, NIIN HÄNKÖ EI ITSE PYSTYISI PUHUMAAN.
Olavi
-Jos jokuastuu päälle, niin lyttyyn mennään. Joku vähän vikkelämpi, tai parempi hoksanen ehtii vähän helpommin pois alta, mutta viime kädessä on puhdasta sattumaa kuka tallautuu. Tämä tieto perustuu puhtaaseen elämänkokemukseen - valitettavasti. Mukavampi olisi toki uskoa, että joku minustakin kantaa huolta. Emme ole kuitenkaan niin tärkeitä, kuin kuvittelemme. Emme sen tärkeämpiä, kuin kastemato, tai bakteeri. Pikemminkin päin vastoin, kun ottaa huomioon ympäristön tilan.
...joku saa avun ja turvallisuuden tunteen uskomalla korkeimpiin voimiin. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty. Osa mielenterveyden ongelmista on varmasti sisäisten ristiriitojen yms. aikaansaannoksia, joihin auttaa terapia, uskonto, tai muu työskentely "minän" kanssa. Pitää kuitenkin muistaa, että selvästi osa ongelmista on suoraa seurausta aivojen muuttuneesta kemiasta, siis esim. serotoniinin erityksen vähenemisestä. Siihen ei auta muu kuin lääke, sen paremmin kuin diabeteksen hoitoon auttaa vain insuliinin saaminen suun kautta, tai pistoksina. Kaikille "itsepäisille juuttaille" ei myöskään terapiasta ole apua, koska luonteen jyrkkyys estää kaikenlaisen manipuloinnin läpimenon.
Etkö sie tiijjä, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.
Etkö sie ossaa lukea Raamattua, lue hyvä ihminen
raamattua, ja näe että me emme ole kastikoita, joita pannaan koukkuun. Vaan me olemme Jumalan kuvia. " Raamattu sanoo : Että Jumala ja Jeesus
taivaassa keskustelivat ja sanoivat että tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme. 1 Moos 1: 26
Tehkäämme ( siis heitä oli kaksi Jumala ja Jeesus )
Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoon he meren kalat ja taivaan linnut ja karja-eläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.
27 Jae: JA JUMALA LOI IHMISEN OMAKSI KUVAKSEEN,
MIEHEKSI JA NAISEKSI HÄN HEIDÄT LOI.
Niin elä hyvä ihminen luule että me olemme kuin kastemadot. Me olemme suuriarvoisia Jumalan luotuja. Ajattele vaikka silmääsi miten hienosti se on tahty, ja korvaasi kuinka hienosti se on tehty se korvakalvo. Ja miten siitä lähtee hienon hienot sähköjohdot aivoihin. Se sähköjohto on
sisältä kuin suolaa. ja johtaa hyvin sähköä mitä
silmistä tai korvista lähtee aivoihin.
Ja aivoista lähtee sitten samanlaista sähköjohtoa myöten määräyksiä silmille miten katsoa, ja milloin pitää laittaa silmä kiinni ym
Ajattele tarkaan miten sinut on tehty.
Olavi
Psalmi 14: 1 sanotaan että " Hullu sanoo sydämessään " Ei ole Jumalaa"
Jos sinä ajattelet sydämessäsi että ei ole Jumalaa
ja Jumalan oma sana sanoo että vain hullu niin sanoo. Ja Jumalan jokainen sana on taattu.
Niin sinä kätket itsesi tähän katekoriaan
että olet Raamatun mukaan hullu, kun et usko Jumalaan.
Usko jos tahot.
Olavi
Jos kastemato poistuu luonnosta, niin koko järjestelmä romahtaa, mutta jos ihminen häviää, niin kaikki puhkeaa ennennäkemättömään kukoistukseen. Kyllä se kastemato on aivan yhtä hienosti muutenkin tehty kuin ihminen. Olemme vain niin itsekeskeisiä.
Ja mitä tulee tuohon juttuusi raamatusta, niin samalla logiikalla voin todistaa Grimmin sadut todeksi. Ellet usko, niin katso Grimmin satukirjasta.
Älä kuule Olavi yritä todistaa raamattua raamatulla todeksi. Uskoa voit kyllä ja siihen se pitää jättääkin, mutta se todistaminen noilla menetelmillä on kuule kestämätöntä puuhaa.
Kadehdin kuitenkin kaikkia kaltaisiasi. Miten paljon helpompaa olisikaan ummistaa silmät ja korvat todellisuudelta ja vain uskoa, mutta kun on annettu tuo ymmärrys ja harkintakyky. Ihmisen pitää kuitenkin olla rehellinen myös itselleen.
Raamattu sanoo että " HULLU SANOO SYDÄMESSÄÄN EI OLE JUMALAA "
Mene sinäkin metsään ja rukoile siellä monta monta tuntia, että oletko sinä Jumala olemassa ?
Niin näet. Minun isäni sanoi ettei ole mitään Jumalaa, ja hän löi voimapatteihinsa ja sanoi että tässä on minun Jumalani.
Ja minä sanoin että annatko Jumalan näyttää että hän on ? Isäni sanoi että näyttäköön vaan.
Ja muutaman päivän perästä Jumala näytti, ja minä sain kuitenkin sairaalassa rukoilla hänen puolestaan, ennenkuin hän kuoli ja lähti ikuisuuteen, mistä ei ole paluuta. Vaan on Kristuksen tuomio istuin jossa meidät tuomitaan menemään joko helvettiin tai taivaaseen. Niin pelkää sinäkin Jumalaa
ettei käy niinkuin minun isälleni, että Jumala näyttää raakealla tavalla että Hän on olemassa.
Olavi
Minä olen tiedemies, ja asun Kanadassa.
Ja kerran minä näin TV:stä kun rotta oli jäädytetty, ja se oli jääpalan sisässä,
ja ne tiedemiehet antoivat sen jään sulaa,
ja sitten se rotta oli aivan märkänä siinä pöydällä, mutta sitten ne tiedemiehet ottivat
sähköjohdot ja sähköpatterin, ja antoivat sille rotalle kovan sähköiskun, niin silloin se rotta virkosi elämään ja lähti juoksemaan.
Ja koska minä olen tiedemies ja hiro, niin minä
otin kastemadon ja panin sen pienelle lautaselle
ja siihen vettä, ja panin sen jääkaapin jää osastoon, ja jäädytin sen tönkköjäähän.
Sitten kun se oli täysin jäätynyt, minä läksin tuonne rantaan ja otin voimakkaat sähköpatterit mukaan. Ja panin sen lautasen autoni kuuman konepellin päälle, ja annoin sen sulaa siinä,
ja sitten kun se oli sulanut, minä otin sen voimakkaan sähköpatterin esille, ja laitoin siihen johdot, ja sitten minä laitoin sen hauenleuan sen madon esille ja laitoin sen johdon haunleuan madon pyrstöön, ja sitten annoin sille madolle kovan sählöiskun, ja olin varma että se alkaa elämään. Alkoiko se ?
Vielä mitä,.,., se oli kuin puolimäräntynyt mato.
ja minä heitin sen menemään, ja ajettelin että enkö minä sittenkään ole tiedemies.
Olavi
Yksilö ryhmäterapia on pitka ja raskas tie mutta se auttaa. Luurankojen löytyminen itsen sisältä ja niiden pöllyttäminen parantaa nuo oireet. Luultavasti sinullakin kyse on lapsuuden traumoista.