jouluyö, juhlayö...

päättynyt kaik on työ...

vedin tässä kymmenen päivän työrupeaman muutamalla tuplavuorolla, perinteisillä ja tänään päätin urakan tapaniin asti tuollaisella palkattomalla vanhan velan maksulla. kotimatkalla kaarroin hautuumaan kautta, kävelin kynttiläloisteessa tutuilla ja vierailla kalmistosijoilla ja siinä vaan ollessa ja ihmetellessä pimeän keskellä vellovaa tuikkumerta ei enää tihku ja vesisadekaan niin masentaneet. joulu on hienoa aikaa jolloin ihmiset saavat hiljentyä ja vaan olla. joulun aikaan on hienoa olla kristitty.

kotiinpäästyäni saa rohahtaa sohvallensa, avata viinapullon ja lantrata sitä mielinmäärin glögin sekaan. mitä sitä ihminen muuta kaipaa jouluna kupuunsa kuin hiivaleipää ja kinkkua päälle? vähän kun vielä on jotain rinnanlämmikettä niin mikä tässä on köllötellessä? yksin kyllä kun aika on kortilla mutta olen minäkin läheiset ja tutut kaikki tavoittanut jo ennen joulua ja joulut toivottanut. ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä joka suunnassa; aina pitäisi mennä sinne ja tänne; nuoret juoksevat omien asioidensa perässä, vanhemmat rahan ja ne loput niin matkan päässä ettei sinne kerkeä. yksin tässä saa taas aikaansa kulutella vaikka naapuri näytti olevan juhlatuulella ja tuttavakin soitteli olevansa tulossa näille seuduille tupakanhakureissulle. ehkä sitä ei sitten kuitenkaan tarvitse aamuyön tunteina yksinään levittää niitä suolakaloja ruisleivälle.

tämä nyt on tämmöistä jonninjoutavaa (wäinän riemuksi) kirjoittelua mutta eikö sitä saisi näin joulun kunniaksi kirjoitella vähän puuta heinää? että sillein kun jouluna saa syödäkin pitkin yötä niin eikö joulunaikaan voisi lähetellä näin myös jaarittelujen siivittämänä palstalaisille Oikein Hyvän ja Rauhallisen Joulun toivotuksia?

ja kyllähän Joulun Henki on olemassa siinä missä Joulupukkikin; ihmisillä on hyvä tahto ja maassa on rauha ja minäkin olen ilmeisesti ollut sen verta kiltti jotta tuolle kynnykselle oli ilmestynyt paketti pari. mitähän sieltä löytyy?