Hei
Olen aloittanut opiskelut yliopitossa tänä syksynä. Takana on kolme kevättä jo 300 tuntia valistautumista pääsykokeisiin. Nyt vihdoin sain opiskelupaikan, ja pääsykokeista sain vielä parhaat pisteet!
Minulle on tullut kauhea esiintymisjännitys. Kun pitää sanoa parikin sanaa tai esitellä itseni, alan täristä ja ääni alkaa väristä. Joudun nyt jättämään yhden seminaarin kesken, koska en voi kuvitellakaan pitäväni kevääksi tarkoitetun esitelmän.
Aina minua on hiukan jännittänyt, yläasteella ja lukiossa, mutta se ei ole koskaan estänyt minua pitämästä esityksiä. Enemminkin se on ollut positiivista jännitystä, joka laittaa näkemään vaivaa työn eteen. Jännitys ei ole ahdistanut (varsinkaan kuukausia etukäteen!) tai rajoittanut minua. Nyt siitä on kuitenkin tullut ongelma!
Olen muuten hyvin ulospäinsuuntautunut, enkä ollenkaan arka sosiaalisissa tilanteissa. Juttelen usein tuntemattomillekin ihmisille. Mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta ei siis ole kyse.
Tykkään hirveästi opiskella yliopistossa ja käysä luennoilla, jos ei siellä tarvitse puhua mitään. Tiedän, etten voi loputtomasti valita massaluentoja ja vältellä seminaareja ym. Siksi pelkäänkin, että joudun tämän takia lopettamaan koko opinnot. Vaikka motivaatiota ja innostusta muuten löytyisi.
Tammikuun alusta joudun ottamaan myös lainaa. Sekin ahdistaa, jos en sitten pystykään jatkamaan. Vanhempani ovat ostamassa minulle kannettavaa tietokonetta, mutta en voi sitäkään ottaa vastaan, ennen kuin olen varma, että pystyn tähän.
Kiitos jos joku jaksoi lukea, olisiko kellään neuvoja?
Olen aloittanut opiskelut yliopitossa tänä syksynä. Takana on kolme kevättä jo 300 tuntia valistautumista pääsykokeisiin. Nyt vihdoin sain opiskelupaikan, ja pääsykokeista sain vielä parhaat pisteet!
Minulle on tullut kauhea esiintymisjännitys. Kun pitää sanoa parikin sanaa tai esitellä itseni, alan täristä ja ääni alkaa väristä. Joudun nyt jättämään yhden seminaarin kesken, koska en voi kuvitellakaan pitäväni kevääksi tarkoitetun esitelmän.
Aina minua on hiukan jännittänyt, yläasteella ja lukiossa, mutta se ei ole koskaan estänyt minua pitämästä esityksiä. Enemminkin se on ollut positiivista jännitystä, joka laittaa näkemään vaivaa työn eteen. Jännitys ei ole ahdistanut (varsinkaan kuukausia etukäteen!) tai rajoittanut minua. Nyt siitä on kuitenkin tullut ongelma!
Olen muuten hyvin ulospäinsuuntautunut, enkä ollenkaan arka sosiaalisissa tilanteissa. Juttelen usein tuntemattomillekin ihmisille. Mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta ei siis ole kyse.
Tykkään hirveästi opiskella yliopistossa ja käysä luennoilla, jos ei siellä tarvitse puhua mitään. Tiedän, etten voi loputtomasti valita massaluentoja ja vältellä seminaareja ym. Siksi pelkäänkin, että joudun tämän takia lopettamaan koko opinnot. Vaikka motivaatiota ja innostusta muuten löytyisi.
Tammikuun alusta joudun ottamaan myös lainaa. Sekin ahdistaa, jos en sitten pystykään jatkamaan. Vanhempani ovat ostamassa minulle kannettavaa tietokonetta, mutta en voi sitäkään ottaa vastaan, ennen kuin olen varma, että pystyn tähän.
Kiitos jos joku jaksoi lukea, olisiko kellään neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen myöskin itse yliopisto-opiskelija, mutta esiintymisjännitys on tullut minulla ensimmäisen kerran esille vasta yliopistossa. En myöskään koskaan pelännyt aiemmin esitelmiä ym. mutta nyt tuntuu kolkolta mennä suuren luentosalin eteen pitämään luentoa tjs.
Sinuna en missään nimessä ajattelisi edes keskeyttämistä. Mitä olen myös muita seuraillut, niin monet muut myös myöntävät jännittävänsä. Jännitys ilmenee eri ihmisillä vain eri tavoin. Ja mitä enemmän tällaisia tilanteita käy lävitse, sitä enemmän niihin tottuu. Kokemus tuo varmuutta. Asiat voidaan hoitaa fiksummallakin tavalla, ja sinuna ottaisin yhteyttä yliopiston opinnoista vastaavaan henkilöön tai psykologiin, mikäli ongelmat paranevat. Sinun pitää kohdata jännitys ja tottua siihen. Usein esitys menee hyvin silloin kun siihen on jännittänyt sopivasti.
Tarvitset itseluottamusta ja varmuutta. Kai ymmärrät myös, että et ole suinkaan ainoa, jolla tuollaisia ongelmia on. Jännittämistä tulee tarkastella myös osana sinua itseä. Mitä sitten, vaikka sanat menisivät joskus vähän sekaisin tai esiintymisestä ei tulisi mitään? Yleensä asioilla on taipumus järjestyä.
Olet nähnyt todella vaivaa nykyisten saavutustesi eteen. Älä edes ajattele keskeyttämistä tuollaisen takia.
Terveisin: Jännittäjä minäkin
Et tietenkään jätä opintojasi kesken, vaan joko ryhdistäydyt omin neuvoin tai hankit apua mielenterveyspalveluista. Yliopistollasi on varmasti omia palveluja, joista voit saada apua.
Äläkä jätä sitä seminaaria kesken. Kyllä se siitä.
En tiedä, lohduttaako sinua, mutta aika monia opiskelijoita jännittää. Ja niin jännittää myös opettajia toisinaan - ainakin itseni kaltaista juuri työt aloittanut opettajaa. Erityisesti tietyt kurssit ovat suorastaan painajaisia jopa yliopisto-opettajalle ja niitä saattaa hieman itsekin jännittää. Onko seminaariryhmäsi kovin suuri? Yleensähän seminaareissa on sellaiset 20-30 opiskelijaa kerrallaan maksimissaan eli ei mistään massaluennosta ole kyse. Ota mahdollisimman pian yhteyttä omaan tutoriisi tai YTHS:n mielenterveyspalveluihin psykologille. Ja tällä YTHS:llä en todellakaan tarkoita, että olisit jotenkin epänormaali tai sairas. Psykologeilla kun tuppaa vaan olemaan oikeasti hyviä vinkkejä ja harjoituksia jännittäjille. Muistelen, että olisiko joskus ollut jännittäjille joku oma ryhmäkin...Mitä muuten opiskelet? Tunnettko hyvin muita kurssikavereita? Mutta älä missään nimessä lopeta opintoja kesken. Itselleni kävi siten, että aloin vasta jatko-opintojen aikana jännittäjäksi ja ensimmäiset luennot olivat todella painajaista. Teki mieli juosta kirkuen ulos luentosalista...Ymmärrän hyvin. Palaathan kertomaan millaisin miettein nyt olet? Ja todellakin suurinta osaa seminaareissa yms. vastaavissa jännittää ja keskittyvät vaan omaan jännitykseensä niin paljon, että eivät huomaa muiden jännitystä lainkaan.
Hei,
Olet saanut hyviä neuvoja. Opintojen keskeyttäminen on huonoin ratkaisu jonka voit tehdä. Sehän vaan omalla tavallaan ruokkisi lisää jännittämistä. Voisitko kääntyä yliopiston terveydenhoitajan puoleen? Asiallinen ja ammattitaitoinen terveydenhoitajalla voisi olla "ideoita" jatkoa varten, koska et takuu varvasti ole ainoa joka kärsii jännittämisestä. Selviät esiintymistilanteista varmasti, mutta tarvitset siihen tukea.
Kuulostaa aivan normaalilta, sillä suurin osa yliopisto-opiskelijoista jännittää esiintymistä enemmän tai vähemmän.
Jos et uskalla mennä jännityspelon vuoksi seminaariin tai laistat sovitun esiintymisen kokonaan, niin silloin tarvitset ongelmaan ulkopuolista apua. Yksinkertaisinta on hakea lääkäriltä reseptilääke jännittämiseen. Se tehoaa varmasti ja selviät sillä ne muutamat kerrat, kun joudut puhumaan yleisön edessä. Terapia voi olla tarpeen, mutta parasta hoitoa on esiintyminen itsessään. Varaa aikaa valmistautumiselle ja opettele aina koko puhumasi asia ulkoa. Harjoittele vaikka videolle taikka joka tapauksessa ääneen.
Ongelmasi on tosi yleinen. Kannattaa hakea tietoa netistä tai kysyä vaikka YTHS:ltä, mikä taho oppilaitoksessasi järjestää kursseja esiintymistä jännittäville opiskelijoille. Muistan nähneeni opiskeluaikana jatkuvasti mainoksia tuollaisista kursseista, jotka joko maksoivat vähäsen tai sitten olivat kokonaan ilmaisia.
Unohda terapia ja lääkkeet, ja hae sen sijaan vertaistukea samassa tilanteessa olevilta kanssaopiskelijoilta. Se on parasta terapiaa se.