Olen hyvä ystävä erään "naisten miehen" kanssa ja tiedänkin että tämä mies on "luvannut huolehtia" minusta mieheni työmatkojen aikoina, siis sanonut niin läppänä miehelleni.
Viime aikoina mieheni on alkanut olla joka tavalla etäinen minua kohtaan ja todella herkkä seksuaalisten läppien suhteen.
Olen miettinyt että kyse voisi olla siitä että mies luulee minun pettäneen häntä, vai niin että mies on pettänyt minua?
En todella tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Jos sanon rakastavani häntä niin hän tuntuu ahdistuvan siitä, vastaa kyllä että niin hänkin minua, mutta tuntuu että hänestä kuuluu vain sanoa niin.
Odotamme esikoistamme ja kuulin kerran kun hän sanoi puhelimeen ettei ole täysin varma onko odottamani lapsi edes hänen.
Mutta jos hänet jätän nyt koska en itse jaksa tätä tilannetta enää kauaa niin luultavasti hän tulkitsisi sen juuri niin että lapsi ei edes olisikaan hänen.
Viime aikoina mieheni on alkanut olla joka tavalla etäinen minua kohtaan ja todella herkkä seksuaalisten läppien suhteen.
Olen miettinyt että kyse voisi olla siitä että mies luulee minun pettäneen häntä, vai niin että mies on pettänyt minua?
En todella tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Jos sanon rakastavani häntä niin hän tuntuu ahdistuvan siitä, vastaa kyllä että niin hänkin minua, mutta tuntuu että hänestä kuuluu vain sanoa niin.
Odotamme esikoistamme ja kuulin kerran kun hän sanoi puhelimeen ettei ole täysin varma onko odottamani lapsi edes hänen.
Mutta jos hänet jätän nyt koska en itse jaksa tätä tilannetta enää kauaa niin luultavasti hän tulkitsisi sen juuri niin että lapsi ei edes olisikaan hänen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt sanot hei heti että haluat puhua ja kerrot kaikki omat huolesi ja epäilyksesi, ja pyydät että mies kertoo samoin myös omansa...ei kaikkea kannata pilata tai luovuttaa, ainakaan ennen kun on ottanut kaikki asiat puheeksi, vaikka kuinka olis kiusallista. jo vauvankin tulevaisuuden takia sun kannattaa selvittää kaikki asiat ennenkuin teet mitään ratkasua. tsemppiä!
Mutta eikö niin että jos alkaisin selittää ja vakuutella hänelle että hän on ainoani ja rakkaimpani (niin kuin onkin!) niin epäilykset saisivat vain lisä potkua? Niin ja hän ei toisinaan halua ollenkaan puhua edes lapsesta, oikeastaan vain jos olen käynyt neuvolassa niin kysyy mitä lääkärit sanoivat.
Alunperin lapsi oli yhteinen haaveemme ja ennemmän ehkä hänen aloitteestaan suunniteltu, joten tuskin kyse siitä etteikö mies haluasikaan lasta.
toi on kyllä tosi vaikea tilanne, vois kyllä kuvitella että mies reagoi noin...tai sitten voi myös olla että jos tarpeeks hyvin saat tolkutettua sen että haluat puhua vakavasti, niin saattais hän kuunnellakin...eikä mun mielestä sun ekana kannata ruveta vakuuttamaan että et oo mitään tehny, vaikka se niin tietysti onkin, vaan otat yleensä noi ongelmat puheeksi...parempi kai se on yrittää tollasta kun vaan lähteä pois tilanteesta ja suhteesta...silloin ei ikinä voi tietää mitä ois voinu käydä jos olisit yrittäny keskustella...mä tosiaan toivon että sun asiat selviäis parhain päin, tosi ikävää toi tilanne. sit kun se on vielä päässy paisumaan tosta mitä sun kaveri on sanonu...ehkä voisit sillekin puhua tosta vaikeesta tilanteesta, että ei puhuis tolla tavalla...ehkä hänkin saattaa osata auttaa...
mun on toisaalta helppo neuvoa kun en ite ole vastaavassa tilanteessa, mutta yritän miettiä jotain joka sua vois auttaa edes vähän.
paljon jaksamista ja tsemppiä!
Ehkä otankin tänä iltana vielä puheeksi jos sopiva tilaisuus löytyy. Inhottavinta on just ajatella tietävänsä mitä toinen ajattelee, vaikka kysehän voi olla ihan mistä vaan muusta, mutta mistä sitten?
Aloita keskustelu kertomalla, että kuulit hänen puhelimessa epäilevän, että ei ole lapsen isä. Sano, että _sinua_ loukkaa ja ahdistaa tällainen ja kysy, miksi hän niin sanoo.
Tällöin hänen pitää sanoa, miksi epäilee eikä sinun tarvitse aloittaa millään vakuutteluilla. Vakuuttele vasta, jos mies alkaa syyttää sinua.