Onko oikeasti sellaisia tarinoita, joissa ihastuneet ovat olleet liian ujoja tehdäkseen aluksi varsinaista aloitetta? Aikaa on kulunut molemmat eivät unohda, vaikka eläisivät omaa elämäänsä. Jonain päivänä toinen saa tarpeeksi rohkeutta ja menee toisen luokse, minkä seurauksena he kulkevat nyt katuja käsikkäin.
Vähän niinkuin saduissa.
Vähän niinkuin saduissa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
ei minusta sadulta kuulosta, ihan normaalilta.
Yleensä tuossa tapauksessa tutut ympärillä tönii yhteen koska kaikki sen tahtoo nähdä, hauskaa, jos siis tietävät...
Nii mut jos ei tavallaan ole yhteisiä tuttuja?
Mutta onkos sit sellaisia et toinen olis valmis tekemään melkein mitä tahansa tulevansa huomatuksi?
Jouluja sinulle.
hyviä jouluja
otat kuule joku päivä paperipinkan syliisi ja kävelet nurkan takaa päin. Siinäpä yhdessä keräilette.
Vaikkei toimisikaan jutun lähteenä niin jo itse tilanne on kihelmöivä ja palkitseva : )
tiedän kokemuksesta,
keksi jotakin todella ovelaa
tekemään melkein mitä vaan, sitten kun ei ole muuta mahdollisuutta, sitten kun epätoivo iskee. Mä ilmoittaudun heti tollaseksi..
ja nyt on sun vuoro kertoa. mä olen jo rohjennut. tule vaikka heti, olen yksin kotona.
normaalia on tuo... ja näin tapahtuu myös... kulkevat nyt katuja käsikkäin
joskus ajattelin että olisin voinut käydä kolkuttamassa oveen, mutta kaikki kaatui siihen etten todella tiennyt missä hän sitten loppujen lopuksi asui. Ei nyt sentään kaikkia ovia kehtaa koluta.
Saduissa tapahtuu paljon muutakin kummallista, mutta ne ovat satuja vaan.
Saduissa olisi mukava elää, ja päiväunelmissa.
tarinoita joskus ollut,eikä sillä niin väliä vaikkei olisikaan.Jonkun täytyy olla jokus ensimmäinen.Tärkeintä on että *kaukaa katselijat* katsovat eteenpäin,eivätkä murehdi menneitä, saavat joskus toisensa ja ovat onnellisia.
Täyttä puppua. Jos molemmat on saamattomia ei synny yhtään mitään.
tarinoita, ja niille onnellisia loppuja, olla olemassa. Pakkohan siihen on uskoa. Missä vaiheessa tarinaa sinä olet? Odotteleeko oma tarinasi jomman kumman rohkeutta?
En uskonut aiemmin riittävästi satuihin. Minulta tosin puuttui silloin rohkeuttakin. Paljon saattaa olla mielikuvituksen tuotetta, mutta paljon oli kai tottakin.
Kärsin nyt siitä seuraukset.
,,,
Eteenpäin tässä yrittää mennä, mut jotenkin sitä saa vaa nyrkkiä naamaa. Siinä mielessä miettii että oliko ja tuliko se tilaisuus silloin menneisyydessä.
Sitähän se kaikki on rakkautta rakkautta vain
,,,
Olen sitä mieltä, että jos oikeasti on johonkin henkilöön ihastunut, pitää myös olla tarpeeksi munaa tehdäkin jotain.
Itse naisena olin ainoa joka jotain asian suhteen teki ja se tuntui jotenkin typerältä. Lopulta en tehnyt enää mitään ja homm kuivui kokoon.
Minusta miehen kuuluu tehdä se kunnon aloite. Muuten silmissäni näyttää munattomalta luuserilta.
Peiliinhän tässä onkin syytä vilkaista. En minä ketään muuta voi syyttääkään kuin itseäni.
Rakastakoon ne ketkä siihen rohkenevat.
Eteenpäin eteenpäin.
Sitä vaan haluaisi olla onnellinen...
En vaan enää jaksa katsella saamattomia miehiä! Kierrän ne kaukaa nykyään.
Uskon että olet antanut tarpeeksi vinkkiä tarkoittamallesi miehelle ja hänen pitäisi jo pikkuhiljaa älppiä tehdä jotain!
Hyvää jatkoa sinulle, toivon ettet ala roikkumaan jossain munattomassa miehessä ;)
naista onnelliseksi...............
vieläkin samoilla mutta otsikko pitäis muuttaa
Roikkuminen tuntuu samalta kuin ripustaisi koukulla seinälle.
Niin eipä sitä voi miehiä syyttää kaikista asioista, yhtä lailla naisena olisin voinut silloin toimia toisin.
Minkäs sille mahtaa. Elämäähän tää vaa on.
Ei ole sinun vikasi jos mies ei osaa toimia, ei osaa olla MIES!
Kyllähän toki miehen täytyy olla mies. Ei tässä hienohelmaa kaivata:)
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja tekemätöntä tehdyksi.
sellainen on joka ei osaa naista hurmata? ;)
sellaiset "juoruämmä"-tyyppiset miehen aivan h*lvetisti! törmäsin kerran sellaiseen ja oli kuin missäkin marttakerhossa juoruamassa kavereittensa kanssa. sellainen ei oikein sytytä.
mutta tarkoitit varmaan menneessä olisi pitänyt tehdä ja nyt oli too late
Tottakai sen saa tehdyksi, mutta menneisyyteen ei voi palata. Ja voiko menneisyydessä tehtyjä tekemättömiä tekoja enään korvata.
yrittää mutta jos sitä menneisyyttäkään ei todellisuudessa ollut "pelkkää kuvitelmaa pilviä hipoo pää"
kuulemaani vaikka itsestäni tuntui että se menneisyys alnakin oli olemassa ja tuntuu että nykyisyyskin olisi
Kyllä näin on. Tosimieshän on näyttelijä, ja hurmaa kenet tahansa!
Tutkikaapa pelimiesten ohjeita netistä.
Totuus on se että mies joka ei arvosta naista lainkaan, pitää itseään parempana eikä pahemmin jännitä.
Jauhakaa tasa-arvosta ja valitkaa silti ne pettävät ja teitä hyväksikäyttävät...
Ja se on ihan tosi juttu. Itse olen melko ujo, mutta sen jälkeen kun ihastuin eikä ole muuta ihmistä mielessä, lähestyminen muita naisia kohtaan on todella helppoa kun eivät merkkaa paljon mitään.
Ja heistä olen todella söpö ja hurmaava.
Jos joku toisesta välittää, mies tai nainen niin kyllä se aina jännittää alkumetreillä.
Kerta se on ensimmänenkin ja ihmiset voi muuttua.
ei voi mitään.
Olen hiukan samoilla linjoilla, koska ihmisellä on kuitenkin peruluontonsa.
Itseluottamusta voi saada lisää ja itsetunto voi kehittyä. Tätä kautta ujoudestakin on helpompi päästä eroon. Ujoudessa sitä paitsi on positiivisiakin puolia.
Jos on esim. perusluonteeltaan veemäinen, esim. aina nälvimässä muita, luultavasti pysyykin sellaisena.
Sen tiedän. Kokemusta on.
Rakkaudessahan on kyse toisen arvostamisesta omana itsenään.
Onhan toki niitä ketkä eivät halua muuttua.
satuihin. voisitko?
Eihän tässä vielä mullan alla maata
sitten vasta luovutan sen voin sulle taata.
Satua tai arkea. Rakkaus on taistelemisen arvoista
Ihan itsekseenkö se tarina alkais ilman kenenkään jeesiä? No ei. Vaan miehen on tehtävä aloite tai saa naisen silmissä nössön maineen.
tosin katsellaan vähän kauempaa, mutta sitten aletaan lähestyä.
katsellaan ja sitten lähestytään, toivon niin.
menevät naimisiin, mies pihtaa vuosikausia, he oppivat vihaamaan toisiaan ja eroavat.