voiko musta/sokerimuurahaisia antaa
akvaariokaloille
akvaariokaloille
muurahaisista
raisa
6562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kalat kyllä sylkee pois, jos ei maistu.
sillä muurahaiset sisältävät kirvelevää muurahais
happoa. Jopa sokerimurkut.Kuvitelkaahan kalan
tunne jos ihmisen kädellä se tuntuu polttavan
kuumalta nokkoselta. Mutta voihan sirä aina
kokeilla. Omat fisuni eivät suostuneen syömään
pariin päivään ja olivat aivan haaleita ja koko
ajan piilossa. Liekkö sitten pikku mahan purut
yllättäny herkuttelun jälkeen. :)
...omat kalani ainakin söivät tavallisia
muurahaisia ja syövät nykyäänkin mutta toi stan
on iha oikeessakin että kaikki herkimmät kalat
eivät välttämättä pidä niistä niinkään mut voit
kokeilla...
Itse olen havainnut, että kalat eivät syö kaikkia
murkkuja (esim kipeästi pistäviä keltiäisiä).
Mutta esim. sokerimurkut tuntuvat maistuvan
barbeille (loisto, kelta ja tiikeri) ja
isokokokoisille tetroille (mm. mustatetrat)
mainiosti ilman mitään haittavaikutuksia.
Kekomuurahaiset maistuvat hapostaan huolimatta
myös joillekin kaloille.
Veteen tippuneet murkut ovat kalojen luonnollista
ravintoa. Olen perhostellut ja lipoilla
pyydystänyt harreja ja siikoja, joiden vatsa on
ollut täynnä muurahaisia. Joskus tavallisia
kekomuurahaisia (aallot huuhtovat niitä veteen
hiekkarannoilta) ja useimmiten keko- ja
hevosmuurahaisten lentoyksilöitä (kuningttaria ja
kuhnureita), jotka ovat häälennollaan väsyneet ja
tippuneet veteen.
Mutta kokeilemalla se selviää. Akvaariokaloilla
on vielä sen verran luonnollisia vaistoja, että
ne osaavat sylkeä pois itselleen sopimattoman
luonnosta peräisin olevan ravinnon. Ihmisten
tekemien keinomössöjen suhteen niille voi sattua
erehdyksiä.
Älkää vain ruvetko tuhoamaan viimeisiäkin vanhoja
muurahaispesiä täällä ruuhka-Suomessa!
Mutta entäs siinä tapauksessa, että murkut
tuhoavat minun pesääni ja rikkovat perhesovun?
Sokerimurkkuja majailee jossain taloni
rakenteissa. Käveleviä versioita ei näy sisällä
koskaan, mutta muutaman kerran kesässä pölähtää
kämppä täyteen lentomallia - ilmeisesti ne eivät
mahdu ulos kävelymallin käyttämästä reiästä ja
etsiytyvät jonkin pitemmän ja väljemmän reitin
kautta sisälle. Niitä on kerralla satoja
ikkunoissa pörräämässä. Naisväkemme, joka muuten
fanaattisesti suojelee luontoa, muuttuu
lentomurkkujen myötä erittäin
luontovihamieliseksi. Minkäänlainen yhteiselo ei
tule kysymykseen. Komentoportaasta tulee sitten
tiukka käsky minulle, yksinkertaiselle
tykkimiehelle, tuhota hyökkääjät välittömästi.
Humaaneilla vastaväitteilläni ei ole mitään
painoarvoa. Mitäpä siinä mies voi tehdä, kun
vaihtoehdot ovat perhe tai murkut? Kalat saavat
ensin niin paljon kuin jaksavat syödä, loput
vedän tylysti pölynimuriin.
Sama ristiriitainen suhtautuminen tuntuu olevan
partsin ovesta sisään eksyviin murkkuihin ja
hämähäkkeihin. Mutta saavatpahan kalat sitten
elävää ruokaa.