eivät ole tunnistaneet itsessään tapahtuneita muutoksia vaan syyttävät viiteryhmänsä muuttumisesta, sen tiukkuudesta tai löysyydestä.
Asioiden luonnollisuus ja tavanomaisuuteen jähmettyneisyys ja siitä johtuva keskustelemattomuus, ovat pahoksi piirteiksi koettuja asioita, vaikka liika pohtiminen johtaa aivan samaan lopputulokseen, koska prosessi toimii vääjäämättömästi.
Väitän että yksilöiden uskonnollisessa ajattelussa tapahtuu aivan normaalia kypsymistä, eikä se ole mikään staattinen tila, vaikka sellaista haikailuakin ihmisten puheissa kuuleekin.
Hoitokokouksissa ja eriseuroissa on taas kyse vain normaalista kesimisestä, joissa yksilöä hitaampaa ydintä ja juurta säilytetään "tuoreena".
Siksi väitän lisäksi ettei asioiden kipeydestä huolimatta paluuta eilliseen ole, vaikka kuinka ruusuiselta se kuulostaisi.
Mennyt on mennyttä, ja se todellisuus on tunnustettava ettei eillinen kasvattaisi meissä enää mitään hedelmää.
Kuitenkin on muistettava ettei kaikki elä samassa vaiheessa, vain se asu josta satuit kasvamaan ulos on jollekin aivan sopiva.
Asioiden luonnollisuus ja tavanomaisuuteen jähmettyneisyys ja siitä johtuva keskustelemattomuus, ovat pahoksi piirteiksi koettuja asioita, vaikka liika pohtiminen johtaa aivan samaan lopputulokseen, koska prosessi toimii vääjäämättömästi.
Väitän että yksilöiden uskonnollisessa ajattelussa tapahtuu aivan normaalia kypsymistä, eikä se ole mikään staattinen tila, vaikka sellaista haikailuakin ihmisten puheissa kuuleekin.
Hoitokokouksissa ja eriseuroissa on taas kyse vain normaalista kesimisestä, joissa yksilöä hitaampaa ydintä ja juurta säilytetään "tuoreena".
Siksi väitän lisäksi ettei asioiden kipeydestä huolimatta paluuta eilliseen ole, vaikka kuinka ruusuiselta se kuulostaisi.
Mennyt on mennyttä, ja se todellisuus on tunnustettava ettei eillinen kasvattaisi meissä enää mitään hedelmää.
Kuitenkin on muistettava ettei kaikki elä samassa vaiheessa, vain se asu josta satuit kasvamaan ulos on jollekin aivan sopiva.
Vastaukset 5
Vanhimmat
listoille-niin oli tyhjää jaaritusta!
eli turha on haikailla, surra ja muistella menneitä hyviä aikoja, sillä niitä ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan olemassa, arvostelevaiselle.
Sama on nykyisyydesssä sillä hyvää ei huomata ennen kuin se on mennyt.
...liian usein huomaat,
ei se totta ollutkaan.
ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.
Ilm. 2:5
tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman."