Tyttäreni on kiusannut minua vuoden ajan, niin että en saa nähdä lapsenlastani. Olen itkenyt joka ilta ikävää ja toivonut kuolemaa. En tiedä miten jaksan enää elää. En jaksa enää tätä surua ja murhetta. Tapan itseni.
toivon kuolemaa
mummu...
523020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Minkä tyttäresi sanoo syyksi käyttäytymiseensä?Minkä ikäinen tyttäresi lapsi on?Jaksa uskoa tulevaan,kaikki varmaan vielä korjaantuu,jos oikein yrität!
Kuule, olin itse samassa tunnelmassa vielä vuosi sitten. Näytti ettei mikään mitä sanon tai teen ole oikein ja minulta kiellettiin lapsen tapaaminen. Kerjäsin ja rukoilin, mutta mikään ei auttanut. Luulin, että kuolen siihen ikävään ja epätoivoon.
Neuvonkin sinua nyt tekemmän niinkuin itse tein. UNOHDA ! Unohda hetkeksi lapsi ja heidän perhe. Ajattele vain itseäsi ja tee sellaisia asioita joista nautit ja ole kuin ketään muita ei maailmassa olisikaan. Älä ota mitään yhteyttä lapsesi perheeseen. Anna ajan kulua ja elä elämääsi, huomaat pian, että sinua pyydetään käymään ja sinulle soitetaan ja sinut huomataan ja halutaan mukaan.
Kokeile ! Koita jaksa tuon tunteesi kanssa. Se on välillä lähes mahdotonta mutta voin vakuuttaa, että aika hoitaa.
Pikkuisen ikävää lievittää kun juttelet lapsen kuvan kanssa ja ajattelet niitä pieniä onnen hetkiä mitä mahdolisesti olet lapsen kanssa saanut viettää. Niin minä tein ja sillä tavalla sain lapsen lähelleni ikävässäni.
Toivon sinulle suunnattomasti voimia, sitä se vaatii, mutta kuten sanottu kaikki muuttuu kun antaa ajan kulua. Toivon, että sinunkin kohdallasi se pätee !
Joka hetki pidä mielessäsi se ajatus, että lapsenlapsesi tarvitsee sinua vielä ja sen vuoksi sinun on jaksettava. Se ajatus kantaa....
Yli kolme vuotta sitten erään perheen sisäisen riidan seurauksena anoppi päätti osallistua ja puhua suunsa puhtaaksi ajatuksistaan miniäänsä, eikä ole sen jälkeen tavattu tai puhuttu. Lapset eivät biologisia isovanhempiaan kaipaa, muita aikuisia on ympärillä ihan riittämiin.
Mutta kyllä ne ottavat yhteyttä,kunhan on rahahuolia,tai eivät löydä muualta lapsenvahtia.
Jännätään,päästäänkö edes uudenvuoden ylitse tässä ilmapiirinpuhdistusopetaatiossa!
että lapset eivät kaipaa isovanhempiaan?
Keitä aikuisia heidän ympärillään oikein pörrää?
Tosipaikan tullen omat isovanhemmat ovat kuitenkin ne, jotka eniten välittävät lapsista (toivottavasti lasten omien vanhempien jälkeen). Sinulle ei ilmeiseti ole vielä sitä tosipaikkaa tullut.
lastesi kaipaiksesta mitään. Jo hyvin pienet lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen jos näkevät vanhempien ja isovanhempien välillä kitkaa, he ovat vanhempiensa puolta jo pelkästään itsesuojeluvaistonsa ajamina.
Kärsivät hiljaa rakkaitten ihmisten poissaolosta, eli kaipaavat mummua ja ukkia mutta eivät näytä sitä vanhemmilleen koska eivät uskalla. He luulevat, että heidänkin täytyy vihata kun äitikin vihaa.
Älkää tehkö äidit sitä lapsillenne ! Antakaa heille ne läheiset ihmissuhteet jotka ovat heille tärkeitä.
Kai ne isovanhemmat olivat ainakin vanhimmalle lapselle jossain määrin tärkeitä, mutta ei mitenkään korvaamattomia, koska oli asuttu jo vuosia niin kaukana että tapasivat vain muutaman kerran vuodessa.
Lapset myös näkivät sen miten isovanhemmat hyökkäsivät äitiään vastaan, joten eipä siinä hirveästi tarvinnut selitellä mitä tapahtui.
Isovanhempia tai lapsia ei ole kielletty pitämästä yhteyttä, mutta lasten puolelta siihen ei ole ollut mitään halua, on jopa kannustettu soittamaan, lähettämään tekstiviestejä ja sähköpostia.
Ehkä lapset menevät vilä joskus jopa kylään isovanhemmille, mutta vasta kun osaavat suhtautua kriittisesti aikuisten kertomiin asioihin, eivät ihan noin vain usko kaikkea mitä sanotaan.
Mutta on vain kestettävä se ikävä.Missä lienee lastensuojelun raja?-Vastako sitten astuu lastensuojelu kuvioihin,kun on kyse ruumiillisesta väkivallasta?
Tässä nyt kyllä puhuttiin isovanhemmista eikä isästä.
Voi hyvä ihme sentään,eikö kukaan voi yrittää sovintoa?
Kyllä lapsenlapsesi sinua kaipaa ja rakastaa, usko se.
Kun olet jo muutenkin äiti,niin suret aina kun lapsillasi menee huonosti tai tulee erimielisyyksiä.-Kyllä se mummokin voi loukkaantua,mutta ei nyt silti toivota kuolemaa,vaan eletään uhallakin!
Me eletään..nii-in uhallakin,sillä lapset kasvaa ja huomaavat kyllä myöhemmin missä vika jos muummo on ollut pois maisemista..Eletään tasapainoista elämää ja nautitaan joko eläkkeellä olemisesta tai muuten itsensä hoitamisesta..keksitään jotain muuta jos meitä ei kotiväki arvosta.Sääli;sillä sellaisilla joilla ei ole mummoa he tosiaan kaipaavat sitä.
Kukaan ei tässä ketjussa ole maininnut syytä miksi heidän seura ei kiinnosta. Ei kukaan ilman syytä jätä äitiään ulkopuolelle. Tämmöiseen liittyy yleensä aina esim semmoinen tekijä, että ollaan saatu tarpeekseen toisen elämään puuttuvista, nenäkkäistä, tunkeilevista anopeista ja äideistä. On helpompaa kun kielletään olemassa yhteydessä heihin kokonaan. Minulla on erinomaiset välit äitiini ja anoppiini. Haluan ehdottomasti että vanhempani ovat mahdollisimman paljon mukana mahdollisen lapseni elämässä. Tämä johtunee siitä että meidän perheessä välittäminen on aitoa. Ei yritetä tehdä itselleen itsestään tärkeää oloa puuttumalla toisten elämään. Podeta toista ahdistavaa läheisriippuvaisuutta. Eletä lapsen kautta. Eletään sitä omaa elämää ja kaivataan toisiamme toisinaan ja sitten kyläillään ja vaihdetaan kuulumisia kritisoimatta toisen viimeaikaisia päätöksiä elämässä. Teissä se syy on. Aivan varmasti. Kattokaa peiliin.
Näin se menee meilläkin,asiaa puhut.Siksi tuntuu oudolta ettei mummoa arvosteta..miettiä saa.Tuntuu hyvältä olla yksi "linkki" lasteni elämässä..ja niinkuin sanoit..silleen sopivasti.Jos vika ei ole mummossa,ettei saa tavata lapsenlapsiaan,niin silloin se olisi kamalaa..mutta kyllä ne lapset tulevat huomaamaan joskus miten asiat ovat olleet.
Olet varmaan sama, joka jo aikaisemminkin murehti, ettei pääse lapsenlasta
katsomaan.
Miten olet yrittänyt asiaa hoitaa?
Oletko liian innokas, vai oletko joskus kieltäytynyt liian kärkkääsi avustamasta, vai onko sinulla jokin sairaus, joka estää sinua esim. nostamasta lasta syliin, tai jota tyttäresi pelkää?
Jokin raskas asia teidän väillänne on, ja toivoisin kovin, että saisitte asianne puretuksi.
Kyllä asiat voivat vielä korjaantua, kun molemmat yrittävät, eikä sitten vanhoja muistella enää, vaan aloitetaan tyhjältä pöydältä.
Jos siis lapsen etu on ensimmäisenä.
Meneppäs lastenvalvojan puheille sosiaalitoimistoon.Sieltä kyllä pitäisi tapaamisoikeus löytyä.
Nykyään ei aina kannata odottaa muuten kuin itse
oikeutta hakemalla.Nykyaika on valitettavasti itsekästä.
ei ole lakisääteistä tapaamisoikeutta!
mitään juridista oikeutta tavata lasta. Tarkoitan tällä sitä, että laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta puhuu vain huoltajista ja lapsen vanhemmista, ei isovanhemmista. Turha siis mennä vaatimaan kirjallista tapaamissopimusta, sellaista ei meikäläinen oikeusjärjestelmä tunne. Toki ideaalitilanne on se, että vanhemmat antavat lastensa tavata isovanhempia, mutta mitään juridista tapaamisoikeutta isovanhemmilla ei ole, vaan asia on vanhempien päätettävissä. Sorry....
Mummotettaviaan.Siis eräänlaista kiristystä ja vallannäyttämisen halua.Kiitos ei.Kaapin laatikosta kyllä löytyy paperi,jota vilauttamalla
lapset tulevat kyllä mummolle viivana...
paperin vilautteluko ei sitten ole kiristystä??
Etten polttanut sitä paperia silloin kun meni vielä hyvin.-Se voi olla lähitulevaisuudessa
tarpeellinen,tuntosarvet vipattavat vähän siihen suuntaan.
Kaikki salainen kun tulee joskus eteen tavalla tai toisella.
taidat olla! Eipä kukaan tuollaista mummoa lastensa lähipiiriin halua. Suora puhe on sinulle vierasta.
heiluttaminen sitten on jos ei kiristämistä ja vallannäyttämisen halua?! Haloo!
No on kyllä mennyt elämä itsekeskeiseksi kun mummot täällä vaatii tapaamisoikeuksiaan lapsenlapsiin.
Onneksi vain sairaissa mielissänne, eikä oikeassa elämässä.
Mikähän ihmeellinen paperi sulla on siellä laatikossa? Ensin ajattelin että siellä on 20€:n seteleitä, mutta ei tainnut olla?
Jos joku ei halua olla kanssasi tekemisissä, niin onko käynyt mielessä se että syy voi olla vähintään puoliksi sinussa?
On se kummaa kun miniät on aina anopeista pahoja. Minkälaisia poikia olette kasvattaneet, jos ne ottaa noin huonoja puolisoita, eivätkä osaa erossakaan pitää puoliaan? Miksi poikanne eivät ole lastensa kanssa tekemisissä ja käytä mummolla?
Kun on kuulema lapsille hyväksi olla välillä
muuallakin kuin äidin luona.-Teeppäs siitä
omat johtopäätöksesi.
Tai tietysti tavallaan onkin.Kuvaus siitä henkilöstä.Vienkin siitä paprusta alkuperäiskappaleen pikapuolin pankin tallelokeroon.-Tuntuu hyvin turvalliselle
kun saa jotakin turvaa tarpeen vaatiessa.
" No on kyllä mennyt elämä itsekeskeiseksi kun mummot täällä vaatii tapaamisoikeuksiaan lapsenlapsiin.
Onneksi vain sairaissa mielissänne, eikä oikeassa elämässä. "
-¨
Kun tuota ylläolevaa lukee ei paljon tarvitse miettiä, kuka on sairas - mummo ei ainakaan.
Mitä luonnotonta siinä on, jos mummo halua tavata lapsenlapsiaan?
Olisit tyytyväinen etkä kirjoittelisi paskaa.
Mummolla on mummon oikeudet ja sillä siisti.
Mitä varten sinä poispilattu pullamössä avuton käyt ylipäätään ISOVANHEMPIEN PALSTALLA?
Eikö ole sua varten muuta palstaa jossa saat kitistä ja valittaa kuis kauhiaa on kun mummot jumalauta haluaa nähdä lapsenlapsiaan.
Olisit turpa rullalla ja miettisit mitä kirjoitat.
Säälinpä suuresti - sekä sun puolisoa ETTÄ lapsia,
millaisen elämisen mallin heille annatkaan.
AIKA SURKEAN ALA-ARVOISEN - ihan kuten sinä...
No saitko sieltä soskusta turvaa? Sinähän teit jonkin aikaa sitten ilmoituksen, että lastenlastesi äidin sängyssä on nähty alaston mies.
En muuten oikeasti jaksa uskoa, että katkeroituneen ex-anopin luonnekuvauksella olisi suurtakaan painoarvoa ex-miniän elämään. Ei ole näet teksti aivan objektiivista.
Siis mitä siinä paperissa on? Joku sun oma sepustus jostain ihmisestä? Kenestä? Mitä ihmeen virkaa sellaisella paperilla on?
Sinä tässä paskaa kirjoitat. Isovanhemmilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lapsen lapsiin ja se on kylmä fakta.
Totta kai mummi saa haluta tavata lapsen lapsiaan ja usenmiten se on erittäin antoisaa ja toivottavaa.
Mutta kaikilla mummeilla ei ole ihan kaikki ruuvit tallella yläkerrassa ja sellaisten mummien tapaamiset voivat olla jopa vahingollisia lapselle, varsinkin jos mummi yrittää esimerkiksi myrkyttää lasten mieltä äitiään vastaan.
Ai tuolla tavallako keskustellaan sivistyneesti?
Ei sovi minulle tuon tyylin asialinja.
Hyvä mamma, saitpas sen naikkosen uteliaaksi. Hih hih hii, kyllä nyt naurattaa tuollainen uteliaisuus. Voi kun kiva mennä nyt nukkumaan, tää on parempi ku telkkari.
Sä olet paras. *taputuksia ja fanfaareja*
Että myrkytetään lapsen mieltä... Hih hih hii tää on kivaa. *taputuksia ja fanfaareja* tää on parempi ku telkkari eipä sitä digiboxia tarvitakkaa riittää kun lukee sun juttujas. Heh hehhee
Hoitaa asiat tasapuolisesti joka suuntaan.
Opettajien huomatessa lapsissa levottomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä.-Entäpä,jos lasten olisi
hyvinkin parenpi olla vaikka huostaanotettuna jossakin rauhallisessa kodissa?
Mutta kylläpäs sinua kiinnostaa minun paperini.
Se on todella turvani,mutta vasta viimetipassa.
No täytyy todeta että hullulla on halvat huvit :)
Pidä sitten omana tietonasi se arvokas paperisi :)
Oikea elämä on usein tosiaan tarua ihmeellisempää.
Mitähän papereita niitä siellä teidän mammalla lieneekään?
Itsemurha on jokaisen oma valinta!
Ei sinulla hyvin mene, jos elät lapsenlastasi varten..
Jotainhan sinä olet tehnyt jos et enää saa tavata lapsenlasta??
Tai sitten olet vaaraksi lapselle (mielenterveys heittää tms.), niin äiti ei uskalla antaa sinun tavata lastaan..
että äidillä "heittää" kun kieltää lapseltaan mummon. Isovanhemmilla ei ole laillisia tapaamisoikeuksia, ei myöskään vanhemmilla. Vain lapsella on oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa. On suuri menetys lapselle jos ei saa tutustua isovanhempaansa, hän huomaa sen tosin vasta
aikuisena.
Niin niitä onkin paljon sellaisia äitejä kun heittää, tossahan se on kokonainen palstallinen sellaisia äitejä tossa ihan vieressä.Ne ei halua hoitaa lapsiaan eivätkä anna edes sukulaistensakaa hoitaa saati sitten mammojen ja sitten sossu vie ne.
Täällä kun kaikki on vain lainaa,Ei kannata kiihkoilla omistamisista eikä holhouksista.
vääristelijä. Oli kysymys lasten hoidosta muttei se sinua tunnu liikuttavan kun sua kiinnostaa vaan holhous ja omistus.Et taida tietääkään et lapsia olisi yleensä niinku jotenki hoidettavaki.Ei se ole omistamista.
No mummollahan tuossa heittää, kuoleman toivominen ja itsetuhoiset ajatukset ovat jo vakavia merkkejä mielenterveyden ongelmista.
Tuosta tapaamisoikeudesta.
Siis kenelläkään muulla ei ole laillista tapaamisOIKEUTTA kuin etävanhemmalla.
Sen sijaa etävanhemmalla EI ole tapaamisVELVOLLISUUTTA.
Eli moraalisestihan lapsella pitäisi olla oikeus tavata etävanhempaa ja etäisovanhempia, MUTTA jos etä ei halua tavata, ei lapsi häntä näe.
Ikävää, mutta totta, olen sen itse kokenut omien lasteni kanssa aikoinaan.
Isä ei halunnut tavata kuin noin joka toinen VUOSI, hänen vanhempansa tuumasivat, että heillä nyt on noita lapsenlapsia muutenkin niin monta että...
Kutsuin vuosia heitä synttäreille, olisin vienyt lapsia heille, meillä ei ollut mitään riitaa ex-isovanhempien kanssa, mutta ei, ei edes puhelimessa puhuneet lasten kanssa.
Lopetin yhteydenpidon.
Lapseni haki mummunsa oman lapsensa ristiäisiin, eivät olleet tavanneet 30-vuoteen.
Siinä itkettiin kaikki ilosta.
Seuraavana vuonna toiset ristiäiset, taas iloa ja riemua.
Isä ei osallistunut, ilmoitti jo etukäteen, että ryyppyputki päällä, molemmilla kerroilla.
Sen jälkeen ei sieltäpäin ole sukua näkynyt, kutsuista huolimatta.
Lasteni isä kuoli viime vuonna, heidän surunsa oli vaikeaa katsottavaa, niin paljon jäi sanomatta.
Meni vähän pitkäksi näköjään tää, mutta pointtini oli kait, että velvollisuuksista tai niiden puuttumisesta huolimatta, samoin aikuisten erimielisyyksistä huolimatta, pitäkään suhteet lapsiin kunnossa.
Parjaamatta ketään, lapset ovat viattomia, eikä turvallisia aikuisia ole koskaan liikaa.
Koko suomi on pullollaan sairaalat ja vanhankodit täynnä hylättyjä isovanhempia.Suuret määrät lapsia huostaanotetaan kun hirviö äidit eivät hoida lapsiaankaan.Jos mummosta ei ole enää rahallista hyötyä tai muuta hyötyä ja apuja lastenhoitopalvelua tai muuta käytännön apuja niin ne hirviöt hylkää hänet.Et sinä ole ainoa meitä on paljon.se on vanhusten kohtalo nykysuomessa.
Niin minuakin on tehty.Sain tavata lapsia,mutta
saman tapaamisen lopussa iltiin rahaa vailla.
Piti saada ruokakassi ostettua.
Kun noin huonosti on asiat niin tehkää kaikki itsemurha vaan..lasten vikahan se on kun teillä menee huonosti!Rahan voimallahan sitä pidetään lapset lähellä..niinkö?Antaisitte kuulla kunniansa,kannatiko opettaa moiseen tapaankaan,jos on noin vaikeaa.Sitäpaitsi minua on itse vanhempani aina auttanut..ja se perintö jatkuu itsellänikin,annan lapsilleni aina jos vain liikenee,enkä tunne että minua ei rakastettaisi vaikka ei aina käsi jotain ojennakkaan.
Moni töpeksii suhteensa lapsiin ja elää siksi vanhuutensa yksinäisenä.
Eräskin äiti oli aina arvostelemassa poikiensa vaimoja ja lopulta kylässä kävi vain yksi poika, se joka oli viinaan menevää sorttia.
Poika kävi huolehtimassa vanhan äitinsä asiat ja sai käydessään aina vähän rahaa. Tämä oli muista pojista väärin, mutta kylmä totuus on se että tuo "retkuveli" oli ainoa joka auttoi äitiään, ehkä vain rahasta, mutta kuitenkin. Paremmin menestyneille pojille äidin sataset eivät kelvanneet.