Kuika usein tappaatte?

Ja sen lisäksi suhde kummilapsen vanhempiin.
Itse tapaan sisareni lasta,joka on kummilapseni,ainakin kerrn viikossa.
Kaverin lasta tapaan n.kerran kuussa. Toisen kaverin,jonka kanssa välit ovat viilentyneet,tapaan kerran vuodessa.
Entisen poikaystäväni lasta en ole tavannut pariin vuoteen.

meillä ainakin kun lapset on olleet pieniä niin kummit on käyneet aika säännöllisesti ja mekin heillä. Ehkä siinä on tiiviiden suhteiden salaisuus? Vähän isompana on sitten soiteltu ja nyt hoitavat yhteyksiä omin nokkineenkin tekstareilal yms aika tiuhaankin...

Eli tavallaan alkuun se on vanhempien ja kummin vastuulla että se suhde muodostuu ja sitten se on vähitelleen enemmän lapsen vastuulla pitää sitä yllä.

Oikeastaan siksi oudoksun itse sitä että lapsella on lukematon määrä kummeja koska silloin yhteydenpito jää väkisinkin aika lepsuski ellei olla tekemisissä muutenkin tiiviisti. Tosin meillä on valittu kummit myös sen mukaan että ollaan tekemisissä muutenkin eikä vain kummiuden takia. Näin se yhteys on luonteva alusta asti..

Itse olen tavannut reilu 4kuista kummipoikaa n. kerran kuussa vaikka välimatkaa ei ole kuin 25km.
Olisi kiva tavata useammin mutta työpäivän jälkeen on ihan loppu eikä joka viikonloppu viitsi mennä kylään/kutsua.
Pojan äidin kanssa pidämme yhteyttä tekstiviestein useammin.

Tapaan kummipoikaani (1v 2kk) kerran-kaksi kuussa. Välimatkaa ei ole kuin n.10km, mutta käyn päivisin töissä, samoin kummipojan vanhemmat. joten sitä muuta puuhaa tahtoo kertyä iltoihin niin ei kovin usein ehdi nähdä..

Tuokin varmaan riippuu niin monesta asiasta. Minulla on kaksi kummilasta, joiden kanssa on aivan erilaiset kummisuhteet.

Kummityttöäni (1v8kk) tapaan noin 2 kertaa viikossa, joskus usemmin, harvemmin vähemmän. Kummityttö on myös noin kerran kuussa yökylässä, joskus kaksikin yötä ja muutenkin meillä on yhteisiä juttuja, jonne mennään ihan kaksistaan ja joskus tytön vanhempi sisko mukanamme. Välimatkakaan ei ole pitkä, kummityttö perheineen asuu n. 3km päässä. Tyttö on minulle aivan äärettömän rakas ja toivon että kummisuhteemme säilyy tällaisena.

Kummipoikaani (4v.) taas näen paljon harvemmin, muutaman kerran vuodessa. En tunne lapsen vanhempia juurikaan, (enkä lasta) vaikka ovat hekin sukulaisiani. Välimatkakaan ei ole kovin pitkä (noin 35km). Aina kun tapaamme, olo on tosi vaivaantunut. Tuntuu, että olen niin huono kummi tälle pojalle. Muistan kyllä synttärini, jouluna, nimipäivänä, ystävänpäivänä jne. ja saatan kortin laittaa joskus ihan muuten vaankin. Mutta paljoa emme näe. :(

Kannatan pitämään yhteyttä kummilapseen. Itse olen nyt 15-vuotias.
Viimeksi olen nähnyt kummitätini ja setäni 14-vuotta sitten. Syntymäpäivänä ei onnittelua,korttia,lahjaa, ei nimipäivänä eikä jouluna.

Nyt olen päättänyt jos kummitätini tapaan jossain sukulaisen tykönä ja hänet ja minut esitellään, vastaan vaan että "en tiedä enkä tunne koko henkilöä" Nyt minun ns.kummeiksi on valittu sisko ja hänen avomies.