Luin mielenkiinnolla viestejä homeallergiasta ja siitä, voiko homeisessa paikassa olleita kirjoja tai vaatteita käyttää...Ja kuinka joku leimaa homeallergisen psyykkisesti sairaaksi. Miettisi kaksi kertaa ennen kuin julkisesti tuollaisia ajatuksia esittää..! Ovatko koirille ja kissoille allergiset ihmiset hänen mielestään myös mielisairaita..? Kyse on yhtä lailla allergiasta, pitkäaikainen altistuminen puhkaisee allergisen reaktion, kun joutuu tekemisiin homeen kanssa.Mielialalääkitystä ei varmaan homeallergiset tarvitse sen enempää kuin muutkaan sairautensa kanssa kamppailevat, mutta tosi yksin siihen sairastuneet jätetään. Usein olen toivonut, että sairastaisin vaikka astmaa, johon on lääke, kuin tätä homeallergiaa. Mutta ei kiitos vielä astmaa tämän allergian lisäksi. Elämä on niin rajoittunutta ja on vain vähän paikkoja, jossa voi terveenä olla, että mieliala ei siksi useinkaan ole korkealla. Työelämä on vaikeaa, kun joka paikassa saa oireita.Mitään uutta ei voi kotiin hankkia, kun tulee oireita, matkustelu jää vähiin ja vieraita ei tee mieli kutsua, kun heidän vaatteensa aiheuttavat itselle oireita.Ja vielä väitetään, että onhan ulkoilmassakin homeitiöitä..!Kas kummaa, kun olo on aivan terve, kun ehtii ulkoilemaan. Vuosien kokemus on opettanut, että sädesienisiä vaatteita ei voi pestä-oireet tulevat pesusta huolimatta. Tavallisen homeen saa pesulla pois ja kaikki ne huonekalut, jotka voi desinfioida, ovat käyttökelpoisia. Kirjat ovat kaatopaikkatavaraa, jos ne joutuvat kosketuksiin homeen kanssa. Pakkanen ei tapa homeitiöitä, tyhmää edes ajatella niin, koska ne säilyvät hyvin Suomen ennen ankarassakin talvessa.
Oireilua homeen vuoksi
Nimetön
4684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun yrität selviytyä eteenpäin. Niin paljon kuin mahdollista, pyri siihen, muuten käytät tai ainakin olet pian niiden mielialalääkkeiden tarpeessa.
homeesta sairastuneen on vaan ihan pakko vältellä tiettyjä asioita ja paikkoja, se on homesairaalle sitä normaalia elämää. Se, että pystyy estämään välttelemällä ne pahimmat reaktiot, juuri mahdollistaa normaalin tai mahdollisimman normaalia lähellä olevan elämän. Mielialalääkkeet eivät tähän asiaan kuulu. Omaa mielialaani on piristänyt ihan auringossa oleskelu kaamoksen sijaan ja uusien asioiden kokeminen. Silti olen yhtä lailla joutunut karttamaan homerakennuksia ja hajusteita, jotka molemmat ovat Amerikassa melkoinen ongelma. Esimerkiksi ostoskeskuksissa saattaa olla koko aluella jokin keinotekoinen hajuste, ambient scent, joka minulle tarkoittaa sitä, että ostokset saa jättää tekemättä. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen löytänyt putiikkeja ilman hajusteita. Ei ole normaalia elämää mennä ehdoin tahdoin itseään sairastuttamaan, ainakaan silloin kun sen voi helposti välttää.
Kirjoitit:
"Omaa mielialaani on piristänyt ihan auringossa oleskelu kaamoksen sijaan ja uusien asioiden kokeminen."
Uusien asioiden kokeminen........ JUURI SE onkin tärkeää myös homesairaan kohdalla ettei jämähdä sinne neljän seinän sisään murehtimaan kohtaloaan vaan yrittää elää elämäänsä eteenpäin.Siitä sitä mielikin piristyy ja jaksaa sairautensa kanssa paremmin. Totta helkkarissa sitä joutuu välttelemään tiettyjä paikkoja mutta ei ne paikat siihen lopu. Kyllä se on paljolti omasta asenteesta kiinni kuten muissakin kestosairauksissa, miten niihin suhtautuu jotta elämä maistuisi.
saavat oireita ulkoilmastakin, joten jämähtäminen neljän seinän sisään on hyvin todellista. Ei minulla ole elämä loppunut sairastumisen jälkeen, kaikkea muuta, mutta olen silti herkistynyt eikä se mene ohi. Kyllä se rajoittaa elämää ja on vaikea sopeutua siihen, että ei voi tehdä kaikkia samoja asioita kuin ennen. En halua syyllistää ihmisiä siitä, että heillä on väärä ASENNE, jos homesairauteen ja sen liittäisilmiöihin (yleensä taloudellinen katastrofi) sopeutuminen on vaikeaa.