Voisiko joku järkevä (ei siis keris tai sonnimies)

Lapuan liikkeen pakko kyydityksiä,sekä kepulaista oikeudenkäyntiä.
Eipä ole kepu mafia muuttunut niistä päivistä kun lukee näitä kirjoituksia.

Kunnon K-linjalainen ei noteerannut Kokoomusta edes puolueeksi. Kun Kepu sijoittui demarien ja kommarien väliin, he todellakin näkivät punaista niin oikealla kuin vasemmalla puolellaan. Vennamon SMP taas luokiteltiin mielenvikaisiksi. Tämäkin oppi tuli neukuilta. Osa oli neuvostovastaisuudessaan rikollisia (kokoomuslaiset) ja osa mielenvikaisia (vennamolaiset).

mielipidepankki kirjoitti:

Kunnon K-linjalainen ei noteerannut Kokoomusta edes puolueeksi. Kun Kepu sijoittui demarien ja kommarien väliin, he todellakin näkivät punaista niin oikealla kuin vasemmalla puolellaan. Vennamon SMP taas luokiteltiin mielenvikaisiksi. Tämäkin oppi tuli neukuilta. Osa oli neuvostovastaisuudessaan rikollisia (kokoomuslaiset) ja osa mielenvikaisia (vennamolaiset).

... kun kepu oli kommunistien ja demareiden välissä. Kommunistit ajoivat kommunistista vallankumousta ja liittyistä itäisen Eurropan kommunistimaiden joukkoon n-lliton satelliitiksi. Tannerilainen sosialidemokratia taas oli jäänyt sodan taisteluhautoihin ja jatkoi sotaansa N-liittoa vastaan poliitikkan kentillä ja oli jo silloin viemässä meitä Natoon. Keskusta taas ajoi suomalaista politiikkaa, joka perustui suomettumiseen ja "ystävyyteen" neukkuihin päin. Tämän suojassa pystyttiin rakentamaan tämä kukoistava maa, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, markkinatalous ja demokratia. Demokratiasta jouduttiin niissä oloissa, joissa kuuluimme sodan seurauksena N-liiton etupiiriin, tinkimään vain sen, että kiihkeimmät tannerilaiset puhumattakaan junnilalaisista ja vennamolaisista eivät voineet olla Suomen hallituksessa, eivätkä myöskää kiihkeimmät kommunistit. Tällä menolla rakennettiin tämä suomalainen maa Kekkosen johdolla.

Jo Kekkosen aikana demarit antoivat lempsut tannerilaisille, kokoomus junnilaisille ja Vennamon puolue hajosi. Näin viisastuneet poliittiset voimat tulivat Keskustan kumppaniksi rakentavaan työhön isänmaan hyväksi.

oivahärkönen kirjoitti:

... kun kepu oli kommunistien ja demareiden välissä. Kommunistit ajoivat kommunistista vallankumousta ja liittyistä itäisen Eurropan kommunistimaiden joukkoon n-lliton satelliitiksi. Tannerilainen sosialidemokratia taas oli jäänyt sodan taisteluhautoihin ja jatkoi sotaansa N-liittoa vastaan poliitikkan kentillä ja oli jo silloin viemässä meitä Natoon. Keskusta taas ajoi suomalaista politiikkaa, joka perustui suomettumiseen ja "ystävyyteen" neukkuihin päin. Tämän suojassa pystyttiin rakentamaan tämä kukoistava maa, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, markkinatalous ja demokratia. Demokratiasta jouduttiin niissä oloissa, joissa kuuluimme sodan seurauksena N-liiton etupiiriin, tinkimään vain sen, että kiihkeimmät tannerilaiset puhumattakaan junnilalaisista ja vennamolaisista eivät voineet olla Suomen hallituksessa, eivätkä myöskää kiihkeimmät kommunistit. Tällä menolla rakennettiin tämä suomalainen maa Kekkosen johdolla.

Jo Kekkosen aikana demarit antoivat lempsut tannerilaisille, kokoomus junnilaisille ja Vennamon puolue hajosi. Näin viisastuneet poliittiset voimat tulivat Keskustan kumppaniksi rakentavaan työhön isänmaan hyväksi.

vastata oikein kysymykseen ja samalla julistautua järkeväksi. Vastaa kysymykseen, miksi kaikkia kepun politiikkaa tällä palstalla arvostelevia väitetään punikiksi? Esimerkkinä juuri minä, joka ein ole koskaan äänestänyt vasemmistolaista (enkä kepulaista).

oivahärkönen kirjoitti:

... kun kepu oli kommunistien ja demareiden välissä. Kommunistit ajoivat kommunistista vallankumousta ja liittyistä itäisen Eurropan kommunistimaiden joukkoon n-lliton satelliitiksi. Tannerilainen sosialidemokratia taas oli jäänyt sodan taisteluhautoihin ja jatkoi sotaansa N-liittoa vastaan poliitikkan kentillä ja oli jo silloin viemässä meitä Natoon. Keskusta taas ajoi suomalaista politiikkaa, joka perustui suomettumiseen ja "ystävyyteen" neukkuihin päin. Tämän suojassa pystyttiin rakentamaan tämä kukoistava maa, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, markkinatalous ja demokratia. Demokratiasta jouduttiin niissä oloissa, joissa kuuluimme sodan seurauksena N-liiton etupiiriin, tinkimään vain sen, että kiihkeimmät tannerilaiset puhumattakaan junnilalaisista ja vennamolaisista eivät voineet olla Suomen hallituksessa, eivätkä myöskää kiihkeimmät kommunistit. Tällä menolla rakennettiin tämä suomalainen maa Kekkosen johdolla.

Jo Kekkosen aikana demarit antoivat lempsut tannerilaisille, kokoomus junnilaisille ja Vennamon puolue hajosi. Näin viisastuneet poliittiset voimat tulivat Keskustan kumppaniksi rakentavaan työhön isänmaan hyväksi.

Paasikiven pidättyväinen ystävyyspolitiikka jossa oma päätöksenteko pidettiin tiukasti suomalaisissa käsissä oli viisasta, vaikka jouduimmekin YYA sopimukseen taipumaan ja siten sotilaallisesti liittoutuneeksi, Kekkonen sen sijaan meni liian pitkälle myöntyväisyydessä.

Suomettumiselle olisi ollut toinenkin tie, toki päätöksiä on aina tehty niissä oloissa ja niillä tiedoilla jotka kulloinkin on käytettävissä, mutta historian käännekohdissa olisimimme voineeet toimia toiusinkin.

Tarkoitan vuotta 1955 jolloin Kekkonen jo toimi aktiivisesti presidentiksi valintansa varmistamiseksi. Stalinin kuolema pari vuotta aiemmin oli saanut aikaan suojasään kylmän sodan viilentämään kansainväliseen tilanteeseen. Sodan jälkeen miehitettynä ollut Itävalta sai itsenäisyytensä takaisin sitoutumalla vahvasti puolueettomuuteen. Neuvostoliitolla ei ollut pakkoa luopua Itävallan teollisuusalueiden miehityksestä, mutta se suostui valtiosopimukseen ja Itävallan palauttamiseen kokonaan lännen piiriin, sotilaallisen yhteistyön ulkopuolelle toki.

Meillä olisi ollut mahdollisuus samaan, mutta Kekkoselle vaalien kannalta merkittävä Porkkalan palautus ja YYA sopimuksen jatko olivat niin tärkeitä, ettei meillä saatu aikaan Itävallan ratkaisun tapaista sopimusta aidosta puolueettomuudesta vaanjäimme YYA sopimuksen vangiksi tuskailemaan neuvottelukommunikeoiden puolueettomuus sanan käytöstä ja alistimme lopulta kaiken sisäisenkin päätöksenteon Neuvostoliitolle.

Kekkoselle Moskovasta annettu vaalirahoitus ja muu tuki esti tätä toimimasta täysin itsenäisesti, kansakunnan kokonaisedun mukaisesti, vuonna 1955 ja sen jälkeenkin, ystävyyden mennessä aina vaan pidemmälle ja koko maan lopulta suometuttua läpikotaisin

Väitän siis, että Kekkosen vaalitaktiikka saattoi maksaa meidän täyden itsenäisyytemme vuosikymmeniksi, vaikkakin lopulta selvisimme onnekkaasti kaiken pahimmalta, täydelliseltä Neuvostoliiton vallalta ja naapurin sotajoukoilta maaperällämme.