Kyllä taas tulee TV:tä täyttä änkyrätotuutta, siis valetta valheen päälle.
Väänänen sanoi, että sotakorvaukset tekivät/toivat metalliteollisuuden Suomeen. Näin törkeää ånkyrävaleta ei uskiusi enää kuulevan. Sanokaa mitä sellaista teollisuuta tuli Suomeen, tai mitä sotakorvauksia maksettiin sellaisilla tuotteilla mitä ei aikaisemmin Suomessa valmistettu.
Suomessa valmistettiin sukellusveneitä, jotka olivat silloin korkeinta tekniikkaa mitä maalimassa löytyi, lentokoneita, jotka ostettiin jo vanhentuneina, siis niiden valmistuslisennssit, veturit olivat korkinta tekniikkaa.
Radiokuuntelu oli myös täällä kehitetty, Reino Hallamaa teki tällä alalla sellaista jälkeä, että sitä ihaillaan vieläkin, ei tosin Kepuänkyräuskovaisten joukossa.....
Koulutuksesta M. Väänänen puhui aivan pehmosia. Itse olen kansakoulupohjalta päässyt opiskelemaan Otaniemeen....Marjatta Änkyrä sanoi, että hän poisti pussinperät ja akateemisiin opiskeluihin pääsee ilman lukion käyntiä...Änkyrä mikä änkyrä.
Kulttuurissa hän kertoi tekevänsä kaiken mitä Suomessa on tehty...no hiukan liioittelen.
Metalliteollisuudesta; ei sukellusvekeellä voi suota kyntää, eikä lentokoneella äestää ja veturilla ei voi tehdä tukianomuksia...tätä eivät änkyrät taida tietää....
Väänänen sanoi, että sotakorvaukset tekivät/toivat metalliteollisuuden Suomeen. Näin törkeää ånkyrävaleta ei uskiusi enää kuulevan. Sanokaa mitä sellaista teollisuuta tuli Suomeen, tai mitä sotakorvauksia maksettiin sellaisilla tuotteilla mitä ei aikaisemmin Suomessa valmistettu.
Suomessa valmistettiin sukellusveneitä, jotka olivat silloin korkeinta tekniikkaa mitä maalimassa löytyi, lentokoneita, jotka ostettiin jo vanhentuneina, siis niiden valmistuslisennssit, veturit olivat korkinta tekniikkaa.
Radiokuuntelu oli myös täällä kehitetty, Reino Hallamaa teki tällä alalla sellaista jälkeä, että sitä ihaillaan vieläkin, ei tosin Kepuänkyräuskovaisten joukossa.....
Koulutuksesta M. Väänänen puhui aivan pehmosia. Itse olen kansakoulupohjalta päässyt opiskelemaan Otaniemeen....Marjatta Änkyrä sanoi, että hän poisti pussinperät ja akateemisiin opiskeluihin pääsee ilman lukion käyntiä...Änkyrä mikä änkyrä.
Kulttuurissa hän kertoi tekevänsä kaiken mitä Suomessa on tehty...no hiukan liioittelen.
Metalliteollisuudesta; ei sukellusvekeellä voi suota kyntää, eikä lentokoneella äestää ja veturilla ei voi tehdä tukianomuksia...tätä eivät änkyrät taida tietää....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokaiselle oppikoulun käyneelle on opetettu perusasiat sotakorvausten merkityksestä Suomen metalliteollisuudelle. Yksi tärkeimmistä seurauksista on tämä:
"Valmet-yhtiö syntyi, kun syksyllä 1944 valtion asetehtaat siirrettiin Puolustusministeriöltä Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Pelättiin - ehkä turhaan - että Neuvostoliitto laskee aseteollisuudenkin työvoiman asevoimien vahvuuteen, jota aseleposopimus rajoitti merkittävästi. Eduskunta toimi erinomaisen nopeasti tehdessään tämän päätöksen. Asetehtaista muodostettiin vuonna 1946 Valtion Metallitehtaat (VMT, ValMet), johon Suomen valtio yhdisti eri puolilla maata sijainneet sotakorvauksia valmistavat metallitehtaansa. Yhtiömuodoksi tuli vuonna 1951 osakeyhtiö ja nimeksi Valmet Oy. Yhtiön eri tehtaat, jotka olivat valmistaneet mm. sota-aluksia, lentokoneita ja tykkejä, etsivät uusia omia osaamisalueitaan vuosikausia."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valmet
En ole nähnyt itse, mitä Väänänen on sanonut, joten kommentoin sen perusteella, mitä kerrot.
Sotakorvaukset eivät tuoneet metalliteollisuutta Suomeen, mutta kyllä ne siihen toivat rutkasti lisää puhtia. Suomessa jouduttiin uudenaikaistamaan tuotantoa sotakorvausten vuoksi sekä painottamaan teollisuutta enemmän kuin olisi muuten tehty. Tämä koitui Suomelle siunaukseksi niin, että saatoimme irrottautua maatalousyhteiskunnasta teollisuusvaltioksi nopeammassa aikataulussa kuin muuten olisi käynyt. Sotakorvaukset edesauttoivat siis välillisesti sekä Suomen elintason nousua että Kepun kannatuksen vähentymistä. Valitettavasti elettiin kuitenkin aikoja, jolloin Kepu pysyi hallituspuolueena melkein riippumatta sen kannatuksesta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sotakorvaukset pitäisi jotenkin hyväksyä. Vaikka niihin suhtautuu kuinka kielteisesti sinänsä, ne auttoivat Suomen teollisuuden kehittymistä ja maksoivat sitä kautta vähitellen itse itsensä takaisin. Toisin sanoen sotakorvaustaakkaamme voitiin tällä tavoin jakaa muiden maiden kannettavaksi.
Suomen voimakas teollistuminen toisen maailmansodan jälkeen ei laskenut kepun kannatusta, vaan se säilyi sillä noin 53-56 kansanedustajan tasolla, jolla se oli sotia edeltävinä vuosinakin. Kepun kannatuksessa on vuosikymmenten varrella kaksi suurempaa notkahdusta, ensimmäinen vuoden 1933 vaaleissa toinen vuoden 1970 vaaleissa, mutta näillä ei ole kovin suoraa yhteyttä Suomen teollistumiseen, eikä lainkaan sotakorvausten aiheuttamaan pyrähdykseen teollistumisessa.
Arvioisin, että sotakorvausten aiheuttama ja muu sodanjälkeinen teollistuminen pikemminkin turvasi kepun kannatuksen, koska se oli valtion voimakkaasti ohjaamaa ja sitä kautta ulottui kepun perinteisille kannatusalueille.
Itse tuosta sotakorvausteollisuudesta olen kanssasi samaa mieltä. Itse asiassahan se kerrotaan jo kouluopetuksessa. Lisäyksenä voisi todeta, että maamme pääomapiirit olivat vielä 1930-luvulla hämmästyttävän hitaita investoimaan ja reagoimaan kansainväliseen kysyntään. Ehkä ammatillisen koulutuksen alhainen tasomme oli siihen yhtenä syynä. Valtio sitten ratkaisi ainakin investointiongelmat, ja alkoihan sitä ammatillista koulutustakin hiljalleen tulla.
Viimeisinä sotakorvausvuosina 1951-52 suomalaisen metalliteollisuuden tuotantokapasiteetti oli kaksinkertainen vuoteen 1944 verrattuna.
Sotakorvaukset oli merkittävin syy siihen, että Suomen metalliteollisuuden konekantoja, teknologiaa, laitteistoja ja tuotantoprosesseja uusittiin, modernisoitiin ja lisättiin, ei vain sotakorvauksia varten, vaan myös oman maan jälleenrakennuksen tarpeisiin ja länsivientiäkin varten.
Ongelmana oli vain se, että bilateraalinen kauppa NL:on kanssa ei ollut kilpailtua, joten teollisuutta ei rakennettu niin kustannustehokkaaksi, että se olisi pärjännyt riittävän hyvin, kun NL sortui ja Suomen olisi pitänyt pystyä kilpailemaan vapailla länsimarkkinoilla.
Juuri viisivuotisista runkosopimuksista ja vuosittaisista tavaranvaihtopöytäkirjoista on seurannut, että vapailla markkinoilla kilpailu ei ole suomalaiselta metalliteollisuudelta oikein sujunut, kun kustannustehokkuus on ollut suljetun talouden ajoilta olematon (kustannuksista ei tarvinnut bilateraalikaupassa välittää) ja markkinointiosaaminekin oli täysin tarpetonta, kun kauppasopimukset tehtiin Suomen ja NL:on valtioiden ylimmän johdon kesken.
Markkinoinnksi riitti, että Neuvostoliiton kauppavaltuuskuntien jäsenten tyhjät matkalaukut täytettiin suomalaisyrityksen länsimaisilla lahjatavaroilla, joita ei Neuvostoliitosta silloin saanut.
ja se on hyvä se.
Aina, kun taistolaisia kyykytetään, niin se tuntuu yhtä ihanalta ja lähes verrattavissa isoon oohon.
Nykyiset vasemmistoliiton taistolaiset saivat uuden linjan puheenjohtajansa eroamaan ja siirtymään työnantajien leipiin. Siinä missä taistolaiset voittivat, niin puolue kokonaisuudessaan hävisi. Ja se on hyvä se. Tunnustan ainoastaan vihreää väriä, mutta en vihreiden ikivihreää, ja näen monissa asioissa liian punaista pysähtymisen eli Suomettumisen väriä. Enkä tarkoita liikennevaloja! Sininenkin on parempi väri. Se tietää avun olevan matkalla pelastamaan. Jos sinisten lisäksi taustapeilistä näkyy punainen, niin se tarkoittaa aina rahan menoa tai ainakin jonkinlaista huomautusta. Se on paha se.
Kekkosen aikana maa makasi vakaammalla pohjalla kuin porkkanan värisen polkkatukan aikana, jolloin suhteet itään ja länteen eivät voisi olla huonommat kuin ne nyt ovat.