Olen tässä nyt pähkäillyt näiden kahden välillä, enkä osaa päättää kumpaan pyrkisin. Sosiaalipolitiikkaa on ilmeisesti hieman helpompi päästä lukemaan? Tai ainakin sisäänpääsyprosentit näyttivät aika suurilta. Kuitenkin sosiaalityö sinällään kiinnostaa, ja olisi mahtavaa työskennellä ihmisten ja heidän ongelmiensa parissa, ei niinkään hallinnollisissa tehtävissä. Myöskin sosiaalityön puolelta saatava ammatti viehättää, koska näin luulisi löytävän oman alansa töitä helpommin. Mutta, nyt kysynkin, jos joku tietäisi, että kuinka paljon näitä aineita on mahdollista sekoittaa? Onko siis mahdollista pyrkiä sosiaalipolitiikkaan, mutta kuitenkin lukea sosiaalityötä sen verran, että olisi mahdollista toimia sosiaalityöntekijän tyyppisissä tehtävissä? Tai voiko peräti sosiaalipolitiikasta suoraan valmistua ihmisläheisiin tehtäviin?
Molemmat alat on vähän hämärän peitossa, joten siksi kyselen, koska täällä on varmasti tietäjiä..
Molemmat alat on vähän hämärän peitossa, joten siksi kyselen, koska täällä on varmasti tietäjiä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen mukana, mikä sinua kiinnostaa eikä sen mukaan, kumpaan on kenties "helpompi" päästä. Toisaalta käsittääkseni hakijamäärät sos.työhön ovat kasvaneet eikä ns. peruutuspaikkoja ole kovin paljoa joassa, joissakin yliopistoissa kait ei lainkaan. Itse vaihdoin aikoinani sos.politiikan pääaineen sosiaalityöhön. Sos.politiikka oli ihan kivaa ja hyödyllistä, mutta sillä on vaikeampi työllistyä ja halusin saada tutkimusvalmiuksien lisäksi ihan oikean ammatin. Sosiaalityössä pääsee jo opiskeluaikana oman alan töihin, työpaikan saat valita, ei tarvi pelätä pätkätöitä. Itselläni oli eka "eläkevirka" 25-vuotiaana. Niin ja moniin hallinnollisiin tehtäviin vaaditaan yhä sosiaalityöntekijän pätevyys, esim. sosiaali- ja perusturvajohtaja. Samoin monissa projekteissa haetaan päteviä sosiaalityöntekijöitä, samoin suunnittelu- ja opetustehtävät. Varsinaisia asiakastyötehtäviä sosiaalityössä on tarjolla perinteisen sosiaalitoimen lisäksi mm. kouluissa (kuraattorit), terveydenhuollossa (psykiatria, sairaalat, perusterveydenhuolto jne.), vanhustyössä, päihdehuollossa, kuntoutuksessa, lastenkodeissa, turvakodeissa jne. Lisäksi voit myöhemmin hankkia esim. psykoterapiakoulutuksen. Sivuaineena voit toki myös opiskella sosiaalityötä, mutta pätevyyden saavuttamiseksi pitää olla käytännössä syventävät opinnot suoritettuna esim. ns. vanhamuotoisella cumulla tai aineopinnoilla et saa sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Toisaalta sos.politiikka sopii hyvin sivuaineeksi myös sosiaalityöhön. Onnea pääsykokeisiin kumman sitten valitsetkaan!
..mikä oikeasti kiinnostaa, sillä sospol ja sostyö ovat loppupeleissä aika kaukana toisistaan. Ainakin Helsingin yliopistossa sospolilla on mielestäni enemmän yhteistä sosiologian kanssa kuin sosiaalityön. Sosiaalipolitiikka liikkuu hyvin yleisellä yhteiskunnallisella tasolla, sosiaalityö lienee taas huomattavasti spesifimpää, ja vastaa mielestäni paremmin toiveitasi.
Kiitos siis vastauksista! Ongelma on siis siinä, että haen keväällä myös erääseen toiseen kohteeseen, jonka pääsykokeisiin valmistautuminen vie keväällä kyllä melkeinpä koko ajan. Eli lukeminen jää siis niiden pääsykokeiden jälkeiseksi. Tiedän yrityksen olevan todella heikko, mutta koitan nyt kuitenkin, jos jollain tapaa saisin luettua riittävästi päästäkseni tuonne sosiaalityöhön. Ei ole ihan ensimmäinen kerta kun kiroan Suomen opiskelupolitiikkaa. On todella kypsää tuhlata taas vuosi, jos (ja luultavasti kun) ei pääsekään haluamaansa opiskelupaikkaan.