Tilanne on se, että joudun todennäköisesti aloittamaan masennuslääkkeen käytön koska depressio ei ota hellittääkseen. Kysyisin nyt sitä, että onko pienillä annoksilla ko. lääkettä vaikutusta seksuaalisuuteen, ts. vaikuttaako lamaavalla tavalla? Olen parisuhteessa ja seksi edes luistaa vielä. Jos ja kun aloitan lääkkeen syönnin niin onko pelättävissä että sekin lysti loppuu? Kertokaahan kokemuksianne.
Masennuslääkkeet ja
seksuaalisuus
161928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä ne vaikutta ja tosi paljon. Olen kokeillut eri vaihtoehtoja useita ja kaikista tulee haluttomuus ja kyvyttömyys. Myös kaikissa se mainitaan sivuvaikutuksena, itse lopetin pillerit juuri tuosta syystä. En kyllä voi suositella masis-lääkkeitä.Ja pahin pelko on kyllä se että, joistakin voi tulla pysyvä haluttomuus-vaikka lopettaisi itse lääkityksen.
lääkkeet seksiin vaikuttavat. Söin lääkkeitä viitisen vuotta, ja sain sinä aikana ehkä 3-4 orgasmia, nekin olivat todella kovan työn takana. Olin kuulemma kuitenkin onnekas, sillä monella seksi alkaa jopa inhottaa. Puhun nyt naisena.
Lääkkeen annostuksella ei ole merkitystä, seksihalut palasivat vasta kun lopetin lääkkeen kokonaan. Vielä neljäsosa pillerikin piti halut niin sanotusti "kurissa".
Täytyy sanoa, että seksielämän palaaminen oli kyllä niin suuri asia, että jälkikäteen harmittaa että aloin syödä lääkkeitä ylipäätään. Ainakin minulle seksi on kuitenkin tärkeä osa myös mielenterveyttä, ilon aihe.
Painostus oli kuitenkin kova, niin kuin se taitaa nykyisin olla.
Eipä kyllä rohkaise lääkkeitä syömään nuo vastaukset.. Pitänee miettiä pari kertaa.
Olen siis mies ja ajoittain varsin masentunut - klassiset masennusoireet ilman järjellistä syytä. Puhuimme tyttöystäväni kanssa mahdollisuuksista hoitaa tätä kirottua tilaa ja tuo kevyt lääkitys tuli mieleen. Mutta näitä vastauksia lukiessa kyllä alkaa epäilyttää.. mitä siitä tulee jos olo muuttuu vain "tasaiseksi" ja seksielämä olemattomaksi? Se homma on minulle todella tärkeä, aina ollut (en nyt tarkoita mitään hurjastelua, mutta olen voimakkaasti seksuaalinen, sitä tämä depis ei ole vielä lamannut).
Pattitilanne.
kärsin unettomuudesta kun aloitin lääkityksen. Ne olivat silloin kyllä pelastukseni, vaikka lääkityksen aloittamista vastustinkin.
Unettomuus parani heti, ahdistus pikkuhiljaa alkuoireiden jälkeen. Seksistä kyllä nautin, mutta eihän se tyydyttävää ollut, koska en oikeastaan koskaan tullut. Joka kerta oli pieni pettymys.
Näin jälkikäteen on mieleeni usein tullut psykiatrin kommentti, kun kysyin ennen lääkityksen aloittamista, että mitä jos seksielämä loppuu. "Onko se nyt sitten niin kauheaa?" No onhan se, herra jumala sentään, parisuhteessa elävässä nuorehkolle ihmiselle!
Niin usein puhutaan, että terve ja säännöllinen seksielämä on tärkeä osa mielenterveyttä ja parisuhdetta. Mihin ihmeeseen se muka katoaa, kun ihminen masentuu? Päin vastoin, seksi voi olla niitä ainoita iloja ja rentouttavia tekijöitä, kuten sinulla. Etkä varmasti ole ainoa.
Minulle seksi ei ollut maailman tärkein asia ennen lääkitystä. Nyt kun olen tavallaan saanut seksuaalisuuteni takaisin - lääkityksen lopetettuani - tajuan todella sen merkityksen. Ja haluttaa todella usein! :)
Kannatta harkita vielä. En tuomitse lääkitystä, koska se tosiaan toi minulle aluksi avun, mutta jos nyt voisin kelata taakse päin, niin en ainakaan olisi käyttänyt lääkkeitä niin pitkään. Ongelma vain on siinä, että masennuslääkkeet eivät toimi kuurinomaisesti, ja niiden aloittaminen ja lopettaminen ovat aika kurja prosessi.
Toivottavasti saat vielä muita kommentteja, muiden kokemuksia.
menee kun kun ennenkin ja toisilla ei, minulla on ystävätär joka tuli hyvin toimeen seksi elämänsä kanssa lääkityksestä huolimatta. Mutta tiedän toisia jotka eivät saaneet mitään seksielämää silloin kun söivät lääkkeitä. Mutta ota lääke kuuri ja tule terveeksi ja sitten kun olet sen lopettanut niin voit nauttia seksistä kuten ennenkin
eikä minulle?
Niin, masennuslääkkeitä ei voi ottaa kuurinomaisesti. Suositus on, että lääkkeitä otetaan ainakin kaksi kertaa se aika, minkä masennus on kestänyt ennen lääkityksen aloittamista. Ehdoton minimi on puoli vuotta, jotta lääkkeistä olisi jotain hyötyä, eikä pelkästään haittavaikutuksia.
Alkuoireet kestävät yleensä 3-9 viikkoa, ja ainakin minulla lopettaminen jälkioireineen kesti lähes puoli vuotta, ja helpolla kuulemma pääsin. Mistään antibioottikuurista ei todellakaan ole kyse.
aloittaa lääkitystä..se vaan on totuus.. mun mielestä se on viimeisin keino. lääkärin on helppo sysätä lääkepurkki kouraan ja sanoa että tällä lähtee, vaikka tosiasiassa kys. lääkäri ei edes tunne potilasta tai sen ominaisuuksia tarkemmin.kun söin sitä masennuslääkettä, sain hirveitä raivareita ja haukuin kaikki läheiset, ja niinpä sain kaikkien vihat päälleni, enkä edes itse tiedä mitä tapahtui. oon ennen ollut todella rauhallinen ja seesteinen ja muutuin hirviöksi! voisin sanoa että nyt mulla on enemmän ongelmia kuin ennen lääkkeitä. ja mlläs sitä lähdetään korjaamaan....noh, lääkkeillä tietenkin. tää on yhtä helvettiä. onko itsemurha ainoa keino, sitä miettii. ei haluais koska itsellä oli ennen masennusta hirveästi suunnitelmia tälle elämälle, opiskelut,ym. nyt niistä ei tunnu enää saavan kiinni.
mutta nykyään niillä tarkoitetaan kai lähinnä SSRI ja SNRI-kemikaaleja.
Näiden lääkkeiden tehoa ja sivuvaikutuksia on hiukan vaikea arvioida koska niiden tutkimuksessa on pyritty korostamaan tehoa ja vähättelemään sivuvaikutuksia lääketeollisuuden taloudellisten etujen vuoksi.
Alunperin ne eivät antaneet yhtään sen parempia tuloksia kuin plasebokaan kunnes kokeista tehtiin kaksivaiheisia. Ensimmäisessä vaiheessa kaikille osallistujille annettiin plaseboa ja ne jotka reagoivat siihen positiivisesti, poistettiin kokeesta. Vasta tämän jälkeen koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään mutta silti vaikutuksen ero oli melko pieni. Plasebolla saavutetaan noin 80% teho vaikuttavaan aineeseen verrattuna.
Myös sivuvaikutuksien suhteen on menetelty yhtä asiattomasti mm. antamalla rauhoittavia lääkkeitä sellaisille koehenkilöille jotka alkoivat tuoda esille psykoosin merkkejä. Itsemurhatapauksia on siirretty plaseboryhmän tilastoihin ja näiden potilaiden potilastietopapereita on mystisesti "kadonnut".
Negatiivisia vaikutuksia seksuaalisuuteen ei ole tutkittu ennen kuin aivan viime vuosina ja on käynyt ilmi että niitä esiintyy yli 90% käyttäjistä.
Pysyvä seksuaalisuuden häviäminenkin tunnetaan, näitä tapauksia ei kuitenkaan liene kovin paljon.
Lyhyesti ... sinulla on noin 50% mahdollisuus päästä masennusoireista, 90% mahdollisuus saada ei-toivottuja vaikutuksia seksuaalisuuteesi, alle 6% mahdollisuus ajautua väkivaltaiseen/itsetuhoiseen psykoosiin, ja hyvin pieni (tuntematon %) mahdollisuus päästä eroon seksuaalisuudesta ja rakkaudentunteista loppuiäksesi.
Vaihtoehtona ovat sitten ravintolisät (E-Epa, karnosiini, mäkikuisma jns.) Esim mäkikuisma on todettu muutamassa tutkimuksessa selkeästi tehokkaammaksi kuin SSRI. Näillä ei ole sivuvaikutuksia, eivätkö ne aiheuta riippuvuutta.
mutta varmaankin ainakin osittain paikkaansa pitävään kirjoitukseesi.
SSRI lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Viisi vuotta niitä käyttäneenä voin tämän sanoa, ja se on myös tieteellinen tosiasia. Vieroitusoireita toki on, mutta ne ovat varsin lievät, eivätkä houkuta aloittamaan lääkitystä uudelleen. Eikä siitä edes apua olisi.
logiikka, eivät aiheuta riippuvuutta mutta aiheuttavat vieroitusoireita ???
Tosiasia on että nämä aineet eivät aiheuta samankaltaista riippuvuutta kuin esim. euforisoivat huumausaineet. Osalle ne eivät aiheuta edes vieroitusoireita kun taas osalle käyttäjistä käytön lopettaminen aiheuttaa hyvin voimakkaita epämiellyttäviä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita.
Lääketeollisuus määrittelee riippuvuuden eläinkokeiden perusteella, jos aine ei aiheuta halua lisätä annosta tai saada lisää ainetta sen annostelun lopettamisen jälkeen, katsotaan että aine ei aiheuta riippuvuutta. Itse olen sitä mieltä että kun lopettamisen seurauksena on jonkinlaista fyysistä tai psyykkistä oireilua, aine aiheuttaa riippuvuutta.
SSRI-aineiden aiheuttamat vieroitusoireet kertovat että aivot ovat muuttaneet aineenvaihduntaansa SSRI:n vaikutuksesta ja käytön lopettamisen jälkeen ne ovat "hukassa" kunnes saavat palautettua normaalitilan. Tällä tavallahan kaikki riippuvuutta aiheuttavat huumeetkin toimivat.
Pelkästään sinun kokemuksesi ei riitä tekemään asiasta yleispätevää, moni on kamppaillut vuosia, jopa vuosikymmeniä pyrkiessään voittamaan SSRI-riippuvuuden.
Älä aloita masennuslääkitystä, jos saat elämääsi iloa seksuaalisuudesta. Minä, myös nainen, olen kokeillut lähemmäs kymmentä erilaista masennuslääkettä, jotta löytäisin sellaisen joka ei vie seksuaalisuutta, mutten ole löytänyt. Yhdessä pätevän psykiatrin kanssa olemme sellaista ihmelääkettä etsineet, kunnes psykiatri nosti kädet ylös ja totesi, ettei sellaista masennuslääkettä varmaan olekaan. Olen itse ollut pari vuotta masentunut, mutten käytä mitään lääkettä, koska haluan pitää seksuaalisuuteni. Monen mielestä valintani kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta olen aina ollut hyvin seksuaalinen ja muutenkin aistillinen ihminen, saan näistä asioista edes jonkin verran elämäniloa. Lisäksi pelkään, että turruttava masennuslääke vie seksuaalisuuden, libidon, lopullisesti. Mainitsin tästä pelosta aikoinaan psykiatrille, eikä hän yksiselitteisesti kiistänyt sitä mahdollisuutta!! Toisin sanoen, masennuslääke saattaa siis lopullisesti turruttaa sukupuolivietin! Niin pelottava ajatus, etten edes halua sitä enempää ajatella... Haluan vain pysytellä visusti erossa moisista myrkyistä. Serotoniinin takaisinoton estäjistä (eli juuri näistä uuden sukupolven masennuslääkkeistä, joita masentuneille nykyään määrätään) ei yksinkertaisesti tiedetä vielä tarpeeksi, siis niiden pitkäaikaisvaikutuksista jne.
seksuaalisuuden muttei masennus?
Eikö ne pitäs sitte nimetä seksuaalisuuden poisto lääkkeiksi.
Moni varmaan saa lääkkeistä apua masennukseensa, mutta lääkkeen haitallisena sivuvaikutuksena on ymmärtääkseni lähes aina sukupuolivietin heikentyminen / katoaminen, kyvyttömyys saada orgasmia jne.
Oma näkemykseni on, että jos masennus ei ole todella vaikeaa sorttia (olo sietämätön), ei kannata aloittaa serotoniinin takaisinoton estäjien käyttöä. Mutta tämä on tietenkin yksilökohtaista: on ihmisiä, joille seksuaalisuus ja sukupuolisuus ei ole elämässä muutenkaan tärkeässä osassa, ja näin ollen heille sukupuolivietin heikkeneminen sivuvaikutuksena tuskin on kovin dramaattinen menetys.
ettei olisi alkanut syömään lääkkeitä masiksessa? Ja selvinnyt siitä huolimatta?
Omasta kokemuksesta kyllä se masennuskin aika tehokkaasti seksihaluja latistaa. Ja masennus on simmonen sairaus ettei se ilman jonkisortin hoitoa parane :) Omalla kohdallani katsoin lääkehoidon parhaaksi vaihtoehdoksi ja nyt oon syöny Efexoreja vuoden, pää toimii kuin ennenki, seksi & miehet kiinnostaa ja orgasmit onnistuu :) Kyllä se siitä !
Sehän riippuu tietenkin lääkkeestä, lääkäriltä saat lisää tietoa haittavaikutuksista yms.
Itse olen käyttänyt mm. rispendaaleja, jotka vaikuttivat seksuaalisuuteen. Ei huvittanut. Lopetin sen käytön kuitenkin pian ja halut palasivat.
Zolof-nimistä lääkettä olen käyttänyt toukokuusta lähtien, enkä ole huomannut mitään negatiivisia oireita.
Olen vuosien aikana kokeillut useita masennuslääkkeitä, ja vain nuo rispendaalit tuhosivat seksielämän.
Eikun vain rohkesti kysymään lääkäriltä lisätietoja, kokeilemalla löytyy varmasti myös sinulle sopiva lääke.
Voimia sinulle! :)