Suomen 5. suurin kirkko

http://www.nurmeksenseurakunta.net/ :

NYKYINEN eli VIIDES KIRKKO
valmistui 1897. Se tehtiin paloturvallisuuden vuoksi tiilestä ja on tyyliltään uusgoottilainen kirkko, istumapaikkoja n. 2300. Kirkko vihittiin käyttöönsä 29.8.1897. Sota-aikana 1939-44 sen lähes kaikki ikkunat tuhoutuivat kahteen kertaan, mm Ilmari ja Seppo Launiksen lasimaalaukset vuodelta 1934. Pommien jälkiä on vielä näkyvissä Karjalankadun puolen oven lähellä ulkoseinissä. Kirkon rakennustyötä johti ja tarvittaessa suunnitteli yksityiskohtia arkkitehti Fr. Mieritz.

Kirjasta Nurmeksen viides Kirkko (Matti Hiltunen 1997) :
Nurmeksen neljäs kirkko oli noin 35 vuotta vanha, kun siihen tehtiin tornia. Kuumana heinäkuun 20. päivänä 1891 puoli neljä iItapäivällä lähes valmiissa tornissa syttyi tulipalo, joka poltti tornin, kirkon ja keskeisen osan Nurmeksen kirkonkylää, 38 taloa piharakennuksineen Porokyläksi.

Palaneessa kirkossa oli ollut noin 2 000 istuinsijaa. Oli luonnollista, että uutta kirkkoa, kun väkilukukin oli kasvanut ja oli tuolloin 11 141 henkeä, kaavailtiin entistä suuremmaksi. Kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 27.8.1891 esittää kirkonkokoukselle uuteen kirkkoon tehtäväksi noin 2 000 kyynärää istuinpenkkiä, mihin mahtuisi istumaan noin 2 500 henkeä ja että ryhdyttäisiin toimiin arkkitehtien kanssa puu- ja tiilikirkon kustannusten selvittämiseksi.
Seuraavan kuukauden 13. päivänä kokoontunut kirkonkokous piti mainittua kokoa sopivana. Kun Haapajärven puolen (nyk. Valtimon srk) eroamisasia eri seurakunnaksi voisi kokoon vaikuttaa, ei pidetty sen lopullista määräämistä kiireellisenä. Toiseksi kirkonkokous päätti tiedustaa arkkitehdiltä, mitä tulisi suunnilleen maksamaan yksinkertaisinta laatua oleva tiilikirkko noin 2 500 hengelle ja mitä saman suuruinen puukirkko, jotta vastedes voitaisiin tehdä rakennusaineesta päätös. Suunnitelman tekemiseksi valittiin tietoja antamaan rakennuspaikasta ja rakennusaineiden sekä päivätöiden hinnoista näillä seuduin kanttori A. Harju ja kauppias T. Kuittinen.
Tilatut piirustukset ja arviot saatiin marraskuussa arkkitehti Westerlundilta. Niiden mukaan tiilikirkko maksaisi 237 000 mk ja puukirkko 110 000 mk. Kirkkoneuvosto piti kokouksessaan 21.11.1891 tiilikirkkoa puolustettavampana, "mutta kuin nyt käsillä oleva tiilikirkon ehdotus oli niin kovin kallis, ei sitä voitu siinä muodossa esittää hyväksyttäväksI". Kustannuslaskua tarkastaessaan neuvosto huomasi, että useampia muutoksia voitaisiin tehdä rakennusaineiden ja varsinkin koristetöiden suhteen. Lisäksi päätettiin pienentää kirkon kokoa noin viidenneksellä, eli siihen suunniteltiin tehtäväksi 1 600 kyynärää penkkejä n. 2 000 henkilölle. Jos rakennuskustannukset huoistuisivat ehdotettujen muutosten johdosta 150 tuhanteen, päätettiin ehdottaa kirkonkokoukselle tiilikirkon teettämistä.