Hei!
Mistä ja miten haetaan apua,taidan olla pahasti kuntoutushoidon tarpeessa..Mikä on ensimmäinen askel,jotta pystyisi viemään asiani eteenpäin?..
Olen niin väsynyt tähän oloon,sen takia ei edes osaa netistä hakea oikealla hakusanalla tietoja tuosta hommasta..Kaikki tuntuu pahalta,en saa mitään aikaiseksi,ja asiat menee koko ajan vaan vaikeammaksi.Silloin kun saan jotakin päätettyä ja teen asian eteen jotakin,niin yhtäkkiä kaikki romahtaa,on taas niin hemmetin paha olla,masentaa,ahdistaa,pelottaa ja vaivaa,menneisyydestä kipu ja tuska painaa mieltä,haluan vaan kadota pois,ettei tarvis tuntea yhtään mitään,että tämä kaikki loppuis,koska ihan kaikki tuntuu olevan niin vaikea,vaikkei edes oo välttämättä,mutta kun tämä olotila on jatkunut jo kauan,niin vaikeammaksi menee kaikki asiat,pienetkin..Tarvitsen tukea,apua,hoitoa varmaankin jonkunlaista,en ole mikään sekopää,mutta sellaiseksikin voi muuttua,jos jatkaa näin..On niin paha olla ;( Elämässä on ollu t alusta asti todella vaikeaa,oon kokenut paljon ikäviä asioita,pahin näistä kaikista oli isän kuolema,silloin kun se tapahtui,sitä vaan itki,suri jne,ei sitä asiaa käsitelly sen jälkeen mitenkään,kukaan ei puhunu koko asiasta,kaikki tahtoi unohtaa,ja unohti minutkin siinä samalla ihan kokonaan,nyt muutaman vuoden päästä sen asian tajusi,ja saa nyt itkeä itsensä uneen,surra joka ikinen hetki sitä ja sen takia pelottaa,masentaa ja muut asiat on menny pieleen..syntyi sellainen ketju..ensin tärkeimmän ihmisen kuolema,sitten muutto ulkomaille,sitten pitkä yksinäisyys,sen jälkeen pitkä seurustelusuhde,joka päättyi ikävästi,masennuin lisää,piti tottua olemaan taas yksin..sitten mikään ei tunnu oikeelta,kaikki meni vaikeammaksi ja menee koko ajan,nyt sitten ei saa tehtyä yhtään mitään,vaikka kuinka lujaa haluais..nauttia elämästä,saada arkielämä ja muuta sellaista..yöllä ei saa unta,aamulla ei pysty nousemaan ylös,ruoka ei maistu,tuntuu pahalta koko ajatus syömisestä,miksi,enhän mä olen edes antsainnut sitä ruokaa,enhän mä ole tehnyt sen eteen yhtään mitään.Joskus tulee valvottua useampi vuorokausi putkeen,joskus nukuttua useampi vuorokausi putkeen..Haluaa pois,ei pysty elämään,vajoais koomaan vaan,kun kaikki asiat on näin.Ja kun joku ihminen vaatii sulta muutoksia,odottaa sulta jotakin,toivoo jne..eikä muutoksia näy ja se alkaa puhumaan asiasta uudestaan ja uudestaan,menee ihan lukkoon,taas asiat paisuu,kun ei saa tehtyä mitään,herkkä olo,itku,masennus,jne..sama homma jatkuu;( Mitä mä teen..
Miten saan elämäni takaisin,miten pääsee tod.läheisen ihmisen kuoleman yli..se ihminen oli ainoa kaveri,jonka kaikki oli niin paljon ihanaa,elämä hymyili,oli paljon suunnitelmia,ja sitten se katosi,jäin yksin..miettimään,rukoilemaan,että kenellekään ei saa käydä näin..sitten kuolema unohtui muuton ja uusien asioiden takia,sitten kun ne alkoi olemaan vaikeita uudessa paikassa,ihan eri maailmassa missä on tottunut olemaan,sitten kuolemanpelko tuli ja se suru palasi ja voitti minut..Tässä sitä nyt ollaan. :'( mä näen kun kovasti haluan,näen kivoja uusia asioita,joita voisi päästää tekemään,mutten pysty tarttumaan kiinni..Ja mä tiedän,että kaikki on ihan minusta itestäni kiinni..Mutta ehkä mä sitä apua tarvin kuitenkin..En selviä yksin,enkä haluaisi ajatella kuolemaa,mutta se tulee väkisin mieleen ja silloin on kyse enää siitä uskaltaako satuttaa itseään ja muita,koska eihän se ole mikään ratkaisu..lähteä pois ja vielä oman käden kautta..Mä ymmärrän näitä asioita,käsittelen ne aika paljon,mutta ne vaan paisuu,kasvaa..ja pahentaa mun oloani..
Mä en tiedä.. Ja jos tiedän,niin en pysty.
Haluan elää,miksi näin.. :'(
Mistä ja miten haetaan apua,taidan olla pahasti kuntoutushoidon tarpeessa..Mikä on ensimmäinen askel,jotta pystyisi viemään asiani eteenpäin?..
Olen niin väsynyt tähän oloon,sen takia ei edes osaa netistä hakea oikealla hakusanalla tietoja tuosta hommasta..Kaikki tuntuu pahalta,en saa mitään aikaiseksi,ja asiat menee koko ajan vaan vaikeammaksi.Silloin kun saan jotakin päätettyä ja teen asian eteen jotakin,niin yhtäkkiä kaikki romahtaa,on taas niin hemmetin paha olla,masentaa,ahdistaa,pelottaa ja vaivaa,menneisyydestä kipu ja tuska painaa mieltä,haluan vaan kadota pois,ettei tarvis tuntea yhtään mitään,että tämä kaikki loppuis,koska ihan kaikki tuntuu olevan niin vaikea,vaikkei edes oo välttämättä,mutta kun tämä olotila on jatkunut jo kauan,niin vaikeammaksi menee kaikki asiat,pienetkin..Tarvitsen tukea,apua,hoitoa varmaankin jonkunlaista,en ole mikään sekopää,mutta sellaiseksikin voi muuttua,jos jatkaa näin..On niin paha olla ;( Elämässä on ollu t alusta asti todella vaikeaa,oon kokenut paljon ikäviä asioita,pahin näistä kaikista oli isän kuolema,silloin kun se tapahtui,sitä vaan itki,suri jne,ei sitä asiaa käsitelly sen jälkeen mitenkään,kukaan ei puhunu koko asiasta,kaikki tahtoi unohtaa,ja unohti minutkin siinä samalla ihan kokonaan,nyt muutaman vuoden päästä sen asian tajusi,ja saa nyt itkeä itsensä uneen,surra joka ikinen hetki sitä ja sen takia pelottaa,masentaa ja muut asiat on menny pieleen..syntyi sellainen ketju..ensin tärkeimmän ihmisen kuolema,sitten muutto ulkomaille,sitten pitkä yksinäisyys,sen jälkeen pitkä seurustelusuhde,joka päättyi ikävästi,masennuin lisää,piti tottua olemaan taas yksin..sitten mikään ei tunnu oikeelta,kaikki meni vaikeammaksi ja menee koko ajan,nyt sitten ei saa tehtyä yhtään mitään,vaikka kuinka lujaa haluais..nauttia elämästä,saada arkielämä ja muuta sellaista..yöllä ei saa unta,aamulla ei pysty nousemaan ylös,ruoka ei maistu,tuntuu pahalta koko ajatus syömisestä,miksi,enhän mä olen edes antsainnut sitä ruokaa,enhän mä ole tehnyt sen eteen yhtään mitään.Joskus tulee valvottua useampi vuorokausi putkeen,joskus nukuttua useampi vuorokausi putkeen..Haluaa pois,ei pysty elämään,vajoais koomaan vaan,kun kaikki asiat on näin.Ja kun joku ihminen vaatii sulta muutoksia,odottaa sulta jotakin,toivoo jne..eikä muutoksia näy ja se alkaa puhumaan asiasta uudestaan ja uudestaan,menee ihan lukkoon,taas asiat paisuu,kun ei saa tehtyä mitään,herkkä olo,itku,masennus,jne..sama homma jatkuu;( Mitä mä teen..
Miten saan elämäni takaisin,miten pääsee tod.läheisen ihmisen kuoleman yli..se ihminen oli ainoa kaveri,jonka kaikki oli niin paljon ihanaa,elämä hymyili,oli paljon suunnitelmia,ja sitten se katosi,jäin yksin..miettimään,rukoilemaan,että kenellekään ei saa käydä näin..sitten kuolema unohtui muuton ja uusien asioiden takia,sitten kun ne alkoi olemaan vaikeita uudessa paikassa,ihan eri maailmassa missä on tottunut olemaan,sitten kuolemanpelko tuli ja se suru palasi ja voitti minut..Tässä sitä nyt ollaan. :'( mä näen kun kovasti haluan,näen kivoja uusia asioita,joita voisi päästää tekemään,mutten pysty tarttumaan kiinni..Ja mä tiedän,että kaikki on ihan minusta itestäni kiinni..Mutta ehkä mä sitä apua tarvin kuitenkin..En selviä yksin,enkä haluaisi ajatella kuolemaa,mutta se tulee väkisin mieleen ja silloin on kyse enää siitä uskaltaako satuttaa itseään ja muita,koska eihän se ole mikään ratkaisu..lähteä pois ja vielä oman käden kautta..Mä ymmärrän näitä asioita,käsittelen ne aika paljon,mutta ne vaan paisuu,kasvaa..ja pahentaa mun oloani..
Mä en tiedä.. Ja jos tiedän,niin en pysty.
Haluan elää,miksi näin.. :'(
Vastaukset 7
Vanhimmat
varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä oman kunnan terveyskeskukseen. Sielle he varmaan osaavat ohjata eteenpäin.
Ja on olemassa valtakunnallinen kriisipuhelin:
Puh. 0203-445 566
siellä ainakin voivat kuunnella, auttaa ja ohjata eteenpäin.
Pärjäile!
mahdollista, mene suoraan psykiatriaan erikoistuneeelle ykstityislääkärille, pääset nopeammin toipumisen alkuun.
Terveyskeskuksen kautta on niin toivottaman hidasta kaikki.
tuo kriisipuhelin on varmaan hyvä ensiapu myös, mutta tarvitset
varmaan pitkän tähtäimen "kuntoutusohjelman".
Apua kyllä löytyy, älä luovuta, tartu asioihin, tilaa lääkäriaika ihan ensimmäiseksi !
Etkö äitisi kanssa voi puhua mistään ? Miten hän suhtautuu ongelmiisi ja asioihin, esimerkiksi isäsi kuolemaan ?
Moi!
Ihan ensimmäisenä,kaikille kiitos vastauksista,neuvoista,varmasti niillä uskaltaa paremmin mennä asian kanssa eteenpäin.Pelottaa todella paljon,mitä tulee eteen..mutta on nähtykin sen verran ikäviä asioita,että pakko on uskaltaa tehdä se "ensimmäinen askel",ja kun kaikki tuntuu niin pahalta,niin en tiedä uskonko edes siihen,että asiat saisin vielä joskus parempaan kuntoon..ja itseäni,koska itestä ne asiat sitten lähtee parempaan suuntaan.Järkeä on vielä päässä,voimia tuskin paljon enää jäljellä,oon meinannut luovuttaa jo useamman kerran,mutta kun ei sekään auta,luovuttanut pari kertaa ja sitten jäänyt vaan paikalle seisomaan,aika kulunut ja sitten huomasin,että asiat oli vaan paisunut ja olo tuntui vielä enemmän tuskallisemmalta.
Ei oikeastaan ole niin hyvää mahdollisuutta mennä suoraan psykiatriaan erikoistuneeelle ykstityislääkärille,koska tän masennuksen takia mun elämä pysähtyi ja niin minä jäin seisoskelemaan,en pysty tarttumaan asioihin kiinni,niin en ole töitä ehtinyt tekemään,sekin asia eli se raha on yksi niistä vaikeista asioista,kun ei ole koskaan kysynyt mistään sossulta mitään tukea,kun ei tiedä voiko ne myöntää mitään tukea,jotta vois elää omaa elämää..
NIin No äitin kanssa ei ikinä puhuta noin vakavista asioista,äidillä on muutenkin huolia,ja se on sellainen ihminen,joka huolestuu hyvin helposti,eikä siitä hyvää tule,mä en halua,että äiti näkisi kuinka paha olla mulla on oikeasti,kuinka sekaisin mun elämäni on ja mistä se johtuu..en ole aikaisemmin puhunut äidille näistä,niin nyt on huono aika aloittaa se puhuminen,joko hoidan itseäni itse kuntoon,tai sitten jään tälläisenä elämäni kanssa,mitä siitä sitten tulekaan.Kun isäni kuoli,tuskin kukaan edes muistannut lohduttaa minua,jotenkin minut unohdettiin,kaikki siirtyi eteenpäin,mutta minä jäin suremaan.Ja kun iskä oli ihana mies,tosi hyvä ystävä ja just sellainen ihminen kenen kanssa vietin paljon aikaa,kuka on aina huolehtinut minusta,meillä oli omat jutut jne,niin sen takia,on vaikea lähestyä äitiä tälläisen asian kanssa..On vaikea puhua äidille,vaikka haluaisi.Rakastan sitä,haluaisi,että olisi paljon läheisemmän välit sen kanssa,voi halata,puhua rauhallisesti,kertoa kaikesta mahdollisesta ja jos on riita,niin pyytää suoraan anteeksi,mutta sekin on mennyt niin vaikeaksi,enkä asu äidin kanssa edes,niin ei pysty niin avoimin mielin jutella asioista..
sellaista.
Kiitos,kun vaivaudutte lukemaan ja vastailemaan!
Niin pelottaa tehdä tätä yksin..Yksin aina "joutunutkin" taistelemaan ja selviytymään elämässä,vaikka nuori nainen vasta olenkin.
Moi!
itse menin päivystykseen ja sanoin haluavani päästä lääkärin juttusille, kerroin lääkärille mun tilanteen ja juteltiin mun elämästä. olin niin huonossa kunnossa että lääkäri olis ottanu mut vuodeosastolle yöksi mutta halusin mielummin kotiin, lääkäri antoi unilääkkeen matkaan ja päästi lopulta kotiin.
samalla reissulla päivystävä lääkäri laitto mulle lähetteen psykiatrian lääkärille ja seuraavana päivänä psykiatri soitti mulle ja sovittiin lääkäriaika.
sain psykiatrilta rauhoittavia sekä psyykelääkkeet citalopram ja seroqquel joista ainakin seroquel on mua auttanut. käyn kerran viikossa juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajalle mistä suurin apu on tullut.
Mene heti päivystykseen ja pyydä päästä lääkärille, sano päivystäjälle että nyt on tosi kyseessä.
lääkärille pääsee heti jos menee päivystykseen vaikka keskellä yötä, niinku minä tein. sano päivystäjälle että nyt on vitsit vähissä.
lääkärille pääsee heti jos menee päivystykseen vaikka keskellä yötä, niinku minä tein. sano päivystäjälle että nyt on vitsit vähissä.
Niin avun saa heti ! ! !
Alla linkki josta saa monenlaista tietoa, esim. kuntoutuksesta............
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta2/tietopalvelu_propelli/