Olin tässä taannoin psykolgin vastaanotolla Oulussa - työuupumuksen vuoksi. Aivan alkuun lääkäri halusi varmistua siitä, että oliko jokin herätysliike elämässäni keskeisellä sijalla(arvelen tarkoittaneen VL:tta) - Kysymys oli oululaisesta lääkäristä, jolle Oulun ahdistava hengellinen ilmapiiri oli tullut potilaiden kautta tutuksi. Myöhemmin olen saanut kuulla, että tilanne Oulussa on poikkeuksellisen epäterve, niin hengelliseltä ilmapiiriltään kuin pastoraalisesti. Voimakkaasti maallikoita valvova, mutta myös pappejaan ahdistava SRK on työntämässä kirkon piirissä toimivia kokonaisia sukukuntia Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
Kuka voi auttaa???
Kuka voi auttaa???
Vastaukset 13
Vanhimmat
paljon vl-uskovaisia terapiassa, niin mtt:ssä kuin yksityisellä puolellakin, mikä helpottaa uskosta puhumisesta terapeutin kanssa, koska terapeutti tuntee muitakin vl-uskovaisia.
Minä olen puhunut paljon hoitokokouksien ajan aiheuttamasta ahdistuksesta, koska olen ollut ahdistunut sieltä asti, olin hyvin nuori 70-luvun lopussa kun tein parannusta kososlaisesta hengestä, joka aiheutti minulle liian aran omatunnon, sen jälkeen koin kaiken synniksi.
kgkjbhlknö.
asialla. Halvat, läpinäkyvät keinot sulla. Pidä jo lomaa välillä.
isäsi?
Ensinnäkin, kysyisin, mitä tarkoitat tällä:
"tilanne Oulussa on poikkeuksellisen epäterve, niin hengelliseltä ilmapiiriltään kuin pastoraalisesti. " Siis, en vaan ymmärrä sanaa pastoraalisesti. Mitä se tarkoittaa?
Toiseksi, mikäli sinä toimit työssäsi seurakunnan piirissä, viisainta on ottaa yhteys esimieheesi. Jos sinulla ei keskustelu toimi hänen suuntaansa, luottamusmies ja esimiehen esimies ovat seuraavat joiden kanssa ongelmasta olisi syytä keskustella. Voisit myös pyytää teille ulkopuolista työnohjausta.
Hyvin kömpelö yritys. Ensinnäkin psykologi ei ole se, jonka kanssa tällaisista asioista keskustellaan:-)) Ja toiseksi, kukapa lääkäri alkaisi potilaalle selittelemään, että ne tahtoo nuo toiset potilaat olla sellaisia ja tällaisia ja sellaisten asioiden kanssa tulla tänne...
Saatat Pyssylooki olla oikeassa, että "Verner" vaan vedättää ja feikkaa. Sen tietää vain hän itse.
Mutta olen eri mieltä sinun kanssa perustelustasi, että psykologin kanssa ei voisi keskustella herätysliikkeestä joka on itsellä taustana. Kyllä voi. Kun itse jouduin hakemaan apua psykologilta ja juuri Oulussa, tämä nosti esiin taustoja selviteltäessä vl-liikkeen. Miksi herätysliikkeestä ei keskusteltaisi, jos se on lähellä asiakkaan / potilaan omaa elämää?
Sanoinpa sen mitä sanoin siksi, että psykologi ei ole lääkäri. Ei ainakaan sillä tittelillä. Ja toiseksi, ei lääkäri eikä psykologikaan keskustele toisten potilaiden asioista muiden potilaiden kanssa. Ei herätysliiketaustastakaan. Siis ei mainitse että oletko sinä vl, kun tahtoo noita vl:a olla muitakin olla vastaanotolla.
Mutta tottakai lääkärin kanssa voi keskustella OMASTA herätysliiketaustastaan. Ja luottaa siihen, että seuraavalle potilaalle lääkäri ei sano, että Verneri tässä piipahti ja sillä oli sellainen ongelma, että...
ainakaan tuollaisena kuvattua kannanottoa. Potilasta kyllä kuunnellaan tarkkaan ja pyritään tajuamaan hänen sisäinen ja ulkoinenkin maailmansa. - Ymmärtämyksen saaminen on varmaan tuntunut hyvältä. - Asiat ja kärsimykset ovat hyvin monisyisiä ja oman selviytymisen etsiminen vaatii vahvistumista, oivalluksia, keinoja..
kuuluu suoraan kysyä myös uskon asioista, koska ne vaikuttavat niin paljon ihmisen elämään.
Terapiaa ei voi käydä kokonaisvaltaisesti, jos siinä jättää käsittelemättä ihmiseen hyvin syvällisesti vaikuttavaa uskontoa.
Minulta terapeutti kysyi heti ensimmäisellä kerralla, että eikö vl-usko ole hyvin autoritaarinen uskonto.
Myös MTT:n terapeutti on syyllistänyt minun sairastumisesta uskontoa, aivan suoraan.
Kyllä minusta terapeutin pitää olla rehellinen, se on hänen ammattietiikkaa.
Olen myös itse nähnyt, että hoitokokousajan ankaruus on sairastuttanut minut masennukseen. Minulle tuli julkisesta parannuksen teosta liian herkkä omatunto ja elämäni on ollut vuosikymmeniä hyvin ahdistavaa.
Lähetän sinulle sydämestäni asti lämpimän tervehdyksen. Olet joutunut kärsimään aiheetta, sillä hoitokokoukset iskettiin eteemme ennalta arvaamatta. Miten väärin moni puhuja ja ry:n johtokunnassa vastuuta kantava uskovainen silloin tekikään rakkaita, tavallisia uskonsisaria ja -veljiä kohtaan!
Toivon että SRK:n puheenjohtajaksi kesällä valittu rovasti Olavi Voittonen lukee kirjoituksesi. Hän oli aikoinaan kova - kivikova, julma - hoitomies. Miten hän pystyy hyvällä omallatunnolla johtamaan SRK:ta ilman että liiek ei sanallakaan pahoittele eikä pyydä anteeksi tehtyjä vääryyksiä?
Miten useimmat vl-uskovaiset saattavat yhä hyväksyä johtajakseen tällaisen julman hoitomiehen? Tuhannet ihmiset joutuivat niinä vuosikymmeninä kärsimään, ilman omaa syytään. Monien mielen tasapaino ja terveys pettivät. Ihmissuhteet katkaistiin armotta.
Se vaan ei ollut oikein.
Minä en varmasti ollut ainoa, joka olen joutunut kärsimään hoitokokous-ajan ankaruudesta vuosikymmeniä.
Minua ei hoidettu yksityisesti, mutta nuoren alaikäisen lapsen herkkä omatunto ei kestänyt julkista parannuksen tekoa kososlaisesta hengestä.
En ymmärtänyt kososlaisesta hengestä muuta, kuin, että olin syntinen ja kososlaisessa hengessä, jopa ajatuksin olin tehnyt syntiä, kun en ollut tarpeeksi hyvin vaeltanut. Seurakunta-illoissa selvisi, että hyvin monet asiat ovat syntiä: mm. kuorot, koulu-Tv, maailmallinen musiikki. Kaikissa asioissa aloin pelkäämään, että joudun olosuhteiden pakostakin syntiin, esim. maailman musiikkia soitettiin työpaikoilla.
Mietin myös, miten uskovaiset voivat kuunnella kuoromusiikkia radiosta, koska kuorot ovat syntiä jne.
Asioita oli aivan valtavasti, joissa pakostakin jouduin syntiin. Tälläisten pelkojen ja ahdistusten kanssa elin 30 vuotta.
Juuri alaikäisten nuorten hoitaminen kososlaisesta hengestä oli hyvin julmaa, koska heillä ei ollut mitään vertailupohjaa, miten ennen on uskottu, vaan kososlaisen hengen pelko syötettiin herkkiin puolustuskyvyttömiin lapsiin.
Pojat luopuivatkin uskosta, mutta kiltit tytöt, jäivät ahdistuneena uskomaan.
Minä olen saanut apua terapiasta ja tältä palstalta. Myös keskustelut ystävieni kanssa on auttaneet minua, heillä on ihan samanlaiset muistot hoitokokouksista.
Täälläkin on vähän samasta asiasta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000031647134