Mitä vuonna 2008?
28.12.2007 Olisiko nyt jo aika lähteä Suomessa miettimään tosissaan, miten heikommassa asemassa olevien ihmisten elinoloja voitaisiin parantaa?
Kuluneenakin vuotena suurista lupauksista huolimatta, juuri heikompiosaisen elinolot menivät entisestään huonompaan suuntaan. Vain suuripalkkaiset saivat kunnollisia palkan korotuksia ja pienipalkkaiset, sekä eläkeläiset vain pelkkiä hyviä lupauksia. Tuloerot kasvavat kasvamistaan ja syrjäytyminen on arkipäivää yhä useammalle. Työttömien ja opiskelijoiden asema Suomessa ei juurikaan anna aihetta ilonpurkauksiin.
Mitä hyvää tehtiin vanhusten ja vammaisten hoidon suhteen ja mitä parannuksia saatiin mm. omaishoitajien asemaan. Sanonpa suoraan, että ei mitään.
Eikö hyvinvointiyhteiskunnassa olisi kaikista ensimmäiseksi hoidettava perusasiat kuntoon. Eikö mm. vanhusten, vammaisten ja sotaveteraanien asiat olisi aika hoitaa lopultakin kuntoon?
Mielestäni se on vain tahdosta kiinni haluammeko, että vanhuksillamme on ihmisarvoinen elämä ja oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon. On kysymys pelkästään siitä mitä pidämme tärkeänä. Meille tuntuu olevan tärkeämpää esim. upea oopperatalo, kuin ihmisarvoinen vanhuus. Hoidetaan heikompiosaisten asiat ensin kuntoon ja katsotaan sitten, onko rahaa sen jälkeen mm. oopperataloihin ja muuhun ylellisyyteen. Yhteiskunnan tehtävänä pitää olla hoitaa ensin perusasiat kuntoon.
Nykyään puhutaan monen asian yhteydessä hienosti priorisoinnista, asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Asian yhteydessä tuijotetaan usein myös tehokkuuteen ja kustannusten säästöön.
Tämä kustannusten säästäminen tuntuu olevan tuon priorisoinnin tärkein elementti, ei asioiden todellinen ja oikea tärkeysjärjestys. Kun Suomessa puhutaan mm. terveydenhoidosta, niin kustannusten säästäminen on ohittanut tärkeysjärjestyksessä varsinaisen tehtävän, ihmisten hoitamisen.
Sairaat ja vanhukset on hoidettava hyvin, maksoi se mitä tahansa. Pienen ihmisen asiat on pystyttävä laittamaan kuntoon aivan ensimmäiseksi. Se pitää olla priorisoinnin lähtökohta. Sen jälkeen mietitään vasta, mitä muuta voimme tehdä ja rakentaa käytettävissä olevien varojen puitteissa.
Asiat ja arvot on pystyttävä pistämään oikeasti tärkeysjärjestykseen. Se on vain ja ainoastaan tahdosta ja halusta kiinni.
Lähde:http://www.pekkasivonen.fi/
28.12.2007 Olisiko nyt jo aika lähteä Suomessa miettimään tosissaan, miten heikommassa asemassa olevien ihmisten elinoloja voitaisiin parantaa?
Kuluneenakin vuotena suurista lupauksista huolimatta, juuri heikompiosaisen elinolot menivät entisestään huonompaan suuntaan. Vain suuripalkkaiset saivat kunnollisia palkan korotuksia ja pienipalkkaiset, sekä eläkeläiset vain pelkkiä hyviä lupauksia. Tuloerot kasvavat kasvamistaan ja syrjäytyminen on arkipäivää yhä useammalle. Työttömien ja opiskelijoiden asema Suomessa ei juurikaan anna aihetta ilonpurkauksiin.
Mitä hyvää tehtiin vanhusten ja vammaisten hoidon suhteen ja mitä parannuksia saatiin mm. omaishoitajien asemaan. Sanonpa suoraan, että ei mitään.
Eikö hyvinvointiyhteiskunnassa olisi kaikista ensimmäiseksi hoidettava perusasiat kuntoon. Eikö mm. vanhusten, vammaisten ja sotaveteraanien asiat olisi aika hoitaa lopultakin kuntoon?
Mielestäni se on vain tahdosta kiinni haluammeko, että vanhuksillamme on ihmisarvoinen elämä ja oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon. On kysymys pelkästään siitä mitä pidämme tärkeänä. Meille tuntuu olevan tärkeämpää esim. upea oopperatalo, kuin ihmisarvoinen vanhuus. Hoidetaan heikompiosaisten asiat ensin kuntoon ja katsotaan sitten, onko rahaa sen jälkeen mm. oopperataloihin ja muuhun ylellisyyteen. Yhteiskunnan tehtävänä pitää olla hoitaa ensin perusasiat kuntoon.
Nykyään puhutaan monen asian yhteydessä hienosti priorisoinnista, asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Asian yhteydessä tuijotetaan usein myös tehokkuuteen ja kustannusten säästöön.
Tämä kustannusten säästäminen tuntuu olevan tuon priorisoinnin tärkein elementti, ei asioiden todellinen ja oikea tärkeysjärjestys. Kun Suomessa puhutaan mm. terveydenhoidosta, niin kustannusten säästäminen on ohittanut tärkeysjärjestyksessä varsinaisen tehtävän, ihmisten hoitamisen.
Sairaat ja vanhukset on hoidettava hyvin, maksoi se mitä tahansa. Pienen ihmisen asiat on pystyttävä laittamaan kuntoon aivan ensimmäiseksi. Se pitää olla priorisoinnin lähtökohta. Sen jälkeen mietitään vasta, mitä muuta voimme tehdä ja rakentaa käytettävissä olevien varojen puitteissa.
Asiat ja arvot on pystyttävä pistämään oikeasti tärkeysjärjestykseen. Se on vain ja ainoastaan tahdosta ja halusta kiinni.
Lähde:http://www.pekkasivonen.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
vain tahdosta kiinni, mitä me halutaan tässä maassa tehdä vähäosaisten hyväksi.
Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista.
Esim. jos me halutaan pistää vanhusten hoitaminen hyvään kuntoon, niin me saadaan se myös hyvään kuntoon. Tahtoasia.