Mitä te lestadiolaiset oikeasti tarkoitatte lähimmäisenrakkaudella? Minulla ja ystävilläni on kokemusta siitä.
Olen oppinut että mikäli et ole puolella, olet meitä vastaan. Olin 15v saakka lestadiolainen, sen jälkeen kun "kielsin uskoni" osa sukulaisista lopetti yhteydenpidon, ja lähestulkoon koko lähimmän rauhanyhdistyksen porukka. Sama porukka on pyrkinyt myös vaikuttamaan, että muutkaan samalla tavalla uskovat eivät pitäisi yhteyttä. Nyt kun olen vuosia asunut avoliitossa, olen kuulemma hirveän syntinen kun harrastan esiaviollisia asioita. Oletteko oikeasti mittaamaan suuret ja pienet synnit? Jos näin on, mitkä on pieniä, ja mitkä suuria syntejä?
Olin aikoinaan Jämsän kristillesellä opistolla vuoden. Siellä sain pitkän puhuttelun ja viikon "pakkoloman", eli viikoksi kotia, kun yksin huoneessa kuuntelin korvalappustereoilla sopimatonta musiikkia seurojen aikana ja eräs opettaja tuli huoneeseen ja halusi kuunnella mitä olin kuuntelemassa. Saman vuoden aikana eräs opiskelija yritti itsemurhaa. Kun asia oli selvinnyt, pyydettiin opiskelijat yhteiseen palaveriin, ja kerrottiin mitä oli tapahtunut. Mielestäni tähän saakka toimittiin hyvin, mutta mitä siellä koulun johtohenkilöt puhuivat olivat käsittämättömiä ja törkeitä. Näiden johtohenkilöiden mukaan kyseinen itsemurhayritys oli paholaisen/sielunvihollisen aikaansaamaa, ja kyseistä itsemurhan yrittänyttä pitäisi kotiseurakunnan, opiston opettajien ja opiskelijoiden puhutella tiukasti ja nuhdella häntä. Näinkö oikeasti te lestadiolaiset ajattelette? On hyvin tiedossa että lestadiolaisetkin ovat onnistuneesti tehneet itsemurhan, ja joidenkin lestadiolaisten mielestä tällainen ihminen ei taivaaseen pääse. Oisko kuitenkin niin, että se kuka taivaaseen pääsee, on Jumalan käsissä, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Lisäksi kiinnostaa miksi viimeaikoina avioerot ovat seurakunnassanne lisääntynyt?
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla hyökkäävä, vaan kertoa muillekin miten asiat hoituu seurakunnassanne, ja kysellä oletteko kaikki samaa mieltä miten edellä on toimittu.
Olen oppinut että mikäli et ole puolella, olet meitä vastaan. Olin 15v saakka lestadiolainen, sen jälkeen kun "kielsin uskoni" osa sukulaisista lopetti yhteydenpidon, ja lähestulkoon koko lähimmän rauhanyhdistyksen porukka. Sama porukka on pyrkinyt myös vaikuttamaan, että muutkaan samalla tavalla uskovat eivät pitäisi yhteyttä. Nyt kun olen vuosia asunut avoliitossa, olen kuulemma hirveän syntinen kun harrastan esiaviollisia asioita. Oletteko oikeasti mittaamaan suuret ja pienet synnit? Jos näin on, mitkä on pieniä, ja mitkä suuria syntejä?
Olin aikoinaan Jämsän kristillesellä opistolla vuoden. Siellä sain pitkän puhuttelun ja viikon "pakkoloman", eli viikoksi kotia, kun yksin huoneessa kuuntelin korvalappustereoilla sopimatonta musiikkia seurojen aikana ja eräs opettaja tuli huoneeseen ja halusi kuunnella mitä olin kuuntelemassa. Saman vuoden aikana eräs opiskelija yritti itsemurhaa. Kun asia oli selvinnyt, pyydettiin opiskelijat yhteiseen palaveriin, ja kerrottiin mitä oli tapahtunut. Mielestäni tähän saakka toimittiin hyvin, mutta mitä siellä koulun johtohenkilöt puhuivat olivat käsittämättömiä ja törkeitä. Näiden johtohenkilöiden mukaan kyseinen itsemurhayritys oli paholaisen/sielunvihollisen aikaansaamaa, ja kyseistä itsemurhan yrittänyttä pitäisi kotiseurakunnan, opiston opettajien ja opiskelijoiden puhutella tiukasti ja nuhdella häntä. Näinkö oikeasti te lestadiolaiset ajattelette? On hyvin tiedossa että lestadiolaisetkin ovat onnistuneesti tehneet itsemurhan, ja joidenkin lestadiolaisten mielestä tällainen ihminen ei taivaaseen pääse. Oisko kuitenkin niin, että se kuka taivaaseen pääsee, on Jumalan käsissä, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Lisäksi kiinnostaa miksi viimeaikoina avioerot ovat seurakunnassanne lisääntynyt?
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla hyökkäävä, vaan kertoa muillekin miten asiat hoituu seurakunnassanne, ja kysellä oletteko kaikki samaa mieltä miten edellä on toimittu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nuo kertomuksessasi mainitsemasi ihmiset Jumalaa lainkaan?
1. Joh. 4:7
Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Siitä uskonveljien ja -sisarien lähimmäisen rakkaudesta kyllä aikanaan kovasti puhuttiin, mutta ei se oikein mitenkään näkynyt. Näillä leireillä ym. oli porukka yleensä jakautunut omiin ryhmiin ja toisten arvostelu ja mollaaminen oli todella yleistä. Ja ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin lämmin. Mutta siitä puhutaan mistä puute...
Itselläni ei ole onneksi ollut oman suvun kans mitään ongelmia. Ei painostusta eikä hylkimistä.
""Oletteko oikeasti mittaamaan suuret ja pienet synnit? Jos näin on, mitkä on pieniä, ja mitkä suuria syntejä?""
Kyllä VL-piireissä hyvin oppii, mitkä on isoja tai pieniä syntejä.
Pieniä syntejä on: tappelut sisarten kans, solvaaminen, tottelemattomuus, valehtelu, ym. jokapäiväiset asiat, jotka rikkovat kymmentä käskyä ja lähimmäisen rakkautta vastaan.
ISOJA syntejä on: TV:n katselu, Shellillä istuminen, musiikin kuuntelu, korvakorut ym., ehkäisy jne. Eli kaikki se minkä VL kieltää, on ISOJA syntejä...
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Lestadiolaiset puhuvat, että yhtenä heidän ohjenuoranaan on rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Edellä mainittu leirikokemukset kertovat hyvin selkeästi miten se käytännössä toteutuu.
Olen nyt jonkin aikaa työskennellyt Pietarin katulasten parissa, ja on hienoa huomata se lähimmäisen rakkaus ja toisista välittäminen näiden katulasten kesken tapahtuu. Vaikka voisi olla että juuri heiltä sitä ei löytyisi. Samalla on ikävä huomata miten Suomen suurimman herätysliikkeen ihmiset toisiaan kohtelevat. En halua ketään tuomita, en ole siihen oikeutettu, Jumala tekee sen lopulta. Toivoisin vaan että se mistä saarnaataan ja kerrotaan olevan tärkeää näkyisi jollakin tavalla käytännössä.