Onko täällä muita joilta on päässyt mopo käsistä ja on kerääntynyt ylipainoa? Minun pahin painajaiseni on toteutunut.. Olen nyt isoimmillani ja häpeän itseäni äärettömästi. Vihaan, halveksin, lupaan joka päivä etten enään syö koska en sitä ansaitse. On kai sanomattakin selvää ettei suunnitelmani koskaan pidä vaan kerta toisensa jälkeen, löydän itseni mussuttamasta jotakin. Aina kun vihastuttaa, olen yksinäinen.. noh.. syön oikeestaan kaikkiin tunteisiin. Toivon kovin että voisin vain lopettaa syömisen kokonaan.
Onko täällä kohtalon tovereita?
Onko täällä kohtalon tovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on aivan sama juttu. Joka ilta päätän alkaa laihdutuksen ja lopettaa ahmimisen ja oksentelun. Tosi rasittavaa. On kilojakin tullut, toivoisin niistä pääseväni eroon joskus. Bulimiaa olen sairastanut kymmenen vuotta, ellen enemmänkin...onpas se kamalaa näin kirjoitettuna. Huh!
mullakin käymään, oon ylipainonen nyt :(
en ees ite ehtiny tajuta, se tapahtu niin nopeesti, en vaan enää pystynyt kontrolloimaan itseäni ja tässä sitä nyt ollaan, ja olen kans isoimmillani, en ole ikinä ollut näin lihava, mutta uutena vuonna kaikki muuttuu, alkaa uus elämä :)
mä vannon kans joka ilta, että huomenna en syö, enkä enää oikein usko siihen itsekkään, joka päivä kuitenkin syön ja oksennan...
mutta oon nyt luvannut että lopetan ja alan kunnolla laihduttaa, nyt yritän taas hallita itseni ja elämäni. Haluan olla niinku ennen :)
mä syön kans vähän joka tunteeseen iloon ja masennukseen, ei mulla muita tunteita oikeen olekkaan, laidasta laitaan, en oo kovin tasapainoinen :D
En enää halua oksentaa, mutta tätä samaa mä oon vuodesta toiseen luvannu itelleni, mutta ehkä nyt on toisin...toivottavasti.
tee säkin uuden vuoden lupaus ja yritä enemmän ku koskaan saada syöminen hallintaan, lopulta se on kuitenkin edessä joskus :)
Pakkohan sitä on saada itsensä kuntoon. Onnekseni pidän urheilusta paljon, ja aloitankin kuntonyrkkeilyn vuoden alusta. Mulla on kaksi pientä lasta, ja ennen ensimmäistä laihdutin 35 kg, sitten raskauden aikana tuli takas 20 kg, taas sain ne pois, tulin uudelleen raskaaksi ja taas sama juttu. Vauva on nyt 4kk ja se 25 olis tiputettavana. Mutta olen nyt ajatellut tehdä sen rauhallisesti, vaikka 15 kg kesään mennessä pois, ja mun on jätettävä kaikki herkut pois, jotta tähän pystyn. Tuolla lailla saan bulimiankin kuriin, mutta olisi vain selvitettävä se alkuperäinen syy, miksi syön ja oksennan. Sitä kautta varmaan paraneminen alkaa.
Koitetaas yrittää tsempata toinen toisiamme tässä asiassa!:)
sivusta nyt kirjoitan mutta pisti vaan silmääni että puolessa vuodessa 15 kiloa tai muita huimia lukuja on ehdottomasti liikaa. kovalla rääkillä se lienee mahdollista, mutta tehkää itsellenne palvelus ja ottakaa rauhallisesti. nopeasti pudotetut kilot tulevat kuitenkin takaisin. elämäntaparemontti, kuten joku mainitsi kuulostaa oikealta. kannattaa alkaa syömään ja liikkumaan siten että sitä voi jatkaa koko elämän. ja siten voit koko loppuelämäsi olla hyvässä painossa eikä tarvitse jojoilla.
Justiinkin ihmettelen, mikä kumma sai taas äsken ahmimaan ja sen jälkeen oksentamaan kaiken syödyn pois. Liikakiloja löytyy ja uuden vuoden lupauksena onkin laihdutusurakka, oikeammin elämäntaparemontti.
Ensimmäisen kerran sairastuin bulimiaan parikymppisenä ja olen jo päälle kolmenkymmenen ja aina välillä sairaus tulee kuvioihin mukaan. Haluaisin parantua tästä kokonaan, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Tänään sitten löysin tämän palstan, kun aloin etsimään sairauteeni parannusneuvoja.