lapseni syö vain suklaata

Heti kun alkoivat "oireilla" kauppareisuilla seuraava:
Olivat n.2-vuotiaita kaikki 4kpl.
Ensinnäkin kävimme kerran viikossa ostamassaMOLEMMAT VANHEMMAT ja muksut viikon ruuat kerralla.
Jos alkoi huuto, olin minä tai Isä joka otti kädestä ja huudon tai ilman huutoa autoon odottamaan.
Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä.
Perjantai on Karkki-päivä.
Jätskiä on kylläaika useasti JÄLKIRUUAKSI!
Jos miehesi kieltäytyy kauppareissulta, kerro että on Ravintoloita, Grillejä missä voi syödä.
Kait jonkun saat puoleksi tunniksi vahdiksi kun haet itsellesi ja lapselle RUOKAA!!!
Jos et, niin osta se ruoka huudon kanssa!
Kyllä kaupoissa sitä ääntä riittää,ette te ainoita ole.
Nyt tuli varmaan aika tiukkaa tekstiä, älä pahastu mutaa VANNON että tämä tepsii!!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008!
T:Äiti

Äiti 48v. kirjoitti:

Heti kun alkoivat "oireilla" kauppareisuilla seuraava:
Olivat n.2-vuotiaita kaikki 4kpl.
Ensinnäkin kävimme kerran viikossa ostamassaMOLEMMAT VANHEMMAT ja muksut viikon ruuat kerralla.
Jos alkoi huuto, olin minä tai Isä joka otti kädestä ja huudon tai ilman huutoa autoon odottamaan.
Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä.
Perjantai on Karkki-päivä.
Jätskiä on kylläaika useasti JÄLKIRUUAKSI!
Jos miehesi kieltäytyy kauppareissulta, kerro että on Ravintoloita, Grillejä missä voi syödä.
Kait jonkun saat puoleksi tunniksi vahdiksi kun haet itsellesi ja lapselle RUOKAA!!!
Jos et, niin osta se ruoka huudon kanssa!
Kyllä kaupoissa sitä ääntä riittää,ette te ainoita ole.
Nyt tuli varmaan aika tiukkaa tekstiä, älä pahastu mutaa VANNON että tämä tepsii!!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008!
T:Äiti

Lue lisää

Lisäisin vielä että vanhin on nyt 25v. ja nuorin 6v.
ja aina!toiminut:)

Se on se ihminen,joka ne ruokatavat sille lapselle opettaa.
Kuka ne suklaat ostaa! Sinä.
Kuka ne siellä kaupassa antaa! Sinä!
Ota nyt herrantähden se oma vastuusio ensin,ennenkuin syyttelet ketään muuta!
Jos ei se lapsi syö tänään, ei se nälkään kuole!
Syö sitten huomenna. Ja jos ei syö huomennakaan,vie sairaalaan.
Oma syysi on, ei isän eikä sen lapsen,ite olet opettanut!

mitä siellä näkyy? kirjoitti:

Se on se ihminen,joka ne ruokatavat sille lapselle opettaa.
Kuka ne suklaat ostaa! Sinä.
Kuka ne siellä kaupassa antaa! Sinä!
Ota nyt herrantähden se oma vastuusio ensin,ennenkuin syyttelet ketään muuta!
Jos ei se lapsi syö tänään, ei se nälkään kuole!
Syö sitten huomenna. Ja jos ei syö huomennakaan,vie sairaalaan.
Oma syysi on, ei isän eikä sen lapsen,ite olet opettanut!

Lue lisää

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Pia H kirjoitti:

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Lue lisää

Katsoppa tämä video: http://www.youtube.com/watch?v=2ItQPrXyAM4

Tuolle 7-vuotiaalle lapselle ovat hänen vanhempansa (lähinnä äiti) tehneet samoin kun sinä olet tekemässä omalle lapsellesi. Sinä ostat ruoan ja vain ja ainoastaan sinä olet vastuussa. Syyttämällä miestäsi tästä petät vain itseäsi. Sinun on kyettävä ajattelemaan lapsesi parasta ja toimimaan sen mukaan.

Miksi lapsi edes on mukana kaupassa? Entäpä jos mies ostaisi aina ruoat?

Jos lapsella on karkkia kaupassa kädessä niin entä sitten? Otat karkit pois, eikä niitä osteta. Jos lapsi itkee ja huutaa niin entäpä sitten? Anna huutaa. Itkeminen ja sureminen niinkin pienen pettymyksen kuin karkin saamatta jäämisen takia ei tapa eikä vahingoita. Niiden karkkien syöminen ja jatkuva sokerihumala sen sijaan tappaa sekä sinut että lapsesi suurella todennäköisyydellä. Antamalla aina periksi lapselle teet hänestä turvattoman.

Kun luen vuodatustasi väsymyksestäsi ja perheongelmistasi tulee sellainen vaikutelma, että sinä saattaisit olla lääketieteellisen tai psykiatrisen avun tarpeessa. Kärsitkö kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Lohdutatko itseäsi suklaalla? Masennusta? Hanki itsellesi apua ihan oikeasti!

Käyttäytymismallisi ei ole kestävällä pohjalla. Syy siihen miksi miehesi pakenee paikalta voi olla juuri tämä. Jos mieheni kasvattaisi lapsiaan kuten sinä teet (antamalla periksi) en kestäisi katsoa sitä shouta ja lasten vaarantamista vaan ottaisin lapset ja lähtisin liitosta.

Pia H kirjoitti:

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Lue lisää

"Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot."
Mihin ihmeeseen tarvitset PILTTIPUUROA! Ei ihme että ukko syö ulkona ja penska huutaa karkkia.
Se on siis...voi hitsi sun kanssas!
Missä sun aika menee...neljävuotiaalle pilttipuuroa!
Anna mun kaikki kestää!
LaPsi tarvitsee RUOKAA,makkarasoppaa,jauhelihakastiketta,lihapullia...
perussettiä tosiaankin!
Pitäskös sun mennä johonkin kotitalouskouluun? TAi anna ukon käydä ostamassa ja anna sen laittaa ruokaa...
hyvä ihme..pilttipuuroa! Yhen purkin hinnalla saa jo kohta kilon kauraryynejä!
Taidat olla kunnon provo!
Hyvin mentiin halpaan! Onnea sulle,keräsit hyvät lukijaluvut!

Pia H kirjoitti:

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Lue lisää

Onko tämä juttu nyt Totta vai Tarua?
Jos on totta, kysyisin kuinka vanhoja te vanhemmat olette?
(tosin ei ikä aina vaikuta)
Onko lapsi Tarhassa?
Jos ei ole niin miksi?
Jos vastaat näihin kysymyksiin olisi kiva.
Nyt on teillä asiat pahasti pielessä!
Siis jos tämä ON Totta!
Ei ole kiva jos kirjoittelee huvikseen juttuja ja naureskelee kun vastauksia lukee.
se kun ei ole tervettä.
Mutta vastaa näihin kahteen kysymykseen, jooks?
T:Äiti

Äiti 48v. kirjoitti:

Onko tämä juttu nyt Totta vai Tarua?
Jos on totta, kysyisin kuinka vanhoja te vanhemmat olette?
(tosin ei ikä aina vaikuta)
Onko lapsi Tarhassa?
Jos ei ole niin miksi?
Jos vastaat näihin kysymyksiin olisi kiva.
Nyt on teillä asiat pahasti pielessä!
Siis jos tämä ON Totta!
Ei ole kiva jos kirjoittelee huvikseen juttuja ja naureskelee kun vastauksia lukee.
se kun ei ole tervettä.
Mutta vastaa näihin kahteen kysymykseen, jooks?
T:Äiti

Lue lisää

En tarkkaa ikääni halua paljastaa, ettei minua tunnistettaisi.
Tiedän että olen osasyyllinen ongelmiin, mutta mieheni kypsymättömyys (hän on kuusi vuotta minua nuorempi) on vienyt minut tähän tilanteeseen. En jaksa enää lapsen kanssa tapella aina, vaan annan hänelle periksi.
Poika ei ole tarhassa, koska hän oli kauan odotettu ja toivottu, ja sen vuoksi olen jäänyt kotiin.

Haluan antaa hänelle onnellisen lapsuuden, ja sen vuoksi hän on kotihoivattu lapsi.
Nyt se vaan ei tunnu onnistuvan, koska olemme miehen kanssa niin eri linjoilla kasvatusperiaatteista.
Lapsi on saanut arestiakin eli ollut jäähypenkillä.
Mies saa jäähypenkeistä kohtauksen, että en saisi pikkuasioihin puuttua.

Huvikseen en tänne kirjoittele, kyllä nämä ovat oikeasti tapahtuvia ongelmia. Olen itsekin järkyttynyt että tilanteemme on yhtä kaaosta. Se hävettää.
Mieheni sen sijaan on lyönyt hanskat tiskiin ja sanoutuu nykyisin irti kaikesta. Hän tulee ja menee milloin huvittaa.
En sanoisi, että mies ihan avuton on, joskus hän saa yrittämiskohtauksen, nyt jouluna hän siivosi ja tuuletti vuodevaatteet.
Joskus mies intoutui ruoanlaittoon. Nyt ei pitkiin aikoihin. En ole itse koskaan pitänyt ruoanlaitosta, enkä ole oppinut pitämään vieläkään. Se asia on vain hyväksyttävä, itseään ei voi muuttaa.
Se tuo minulle lisää paineita, että sen vuoksi olen yksin ongelmieni kanssa.

Pia H kirjoitti:

En tarkkaa ikääni halua paljastaa, ettei minua tunnistettaisi.
Tiedän että olen osasyyllinen ongelmiin, mutta mieheni kypsymättömyys (hän on kuusi vuotta minua nuorempi) on vienyt minut tähän tilanteeseen. En jaksa enää lapsen kanssa tapella aina, vaan annan hänelle periksi.
Poika ei ole tarhassa, koska hän oli kauan odotettu ja toivottu, ja sen vuoksi olen jäänyt kotiin.

Haluan antaa hänelle onnellisen lapsuuden, ja sen vuoksi hän on kotihoivattu lapsi.
Nyt se vaan ei tunnu onnistuvan, koska olemme miehen kanssa niin eri linjoilla kasvatusperiaatteista.
Lapsi on saanut arestiakin eli ollut jäähypenkillä.
Mies saa jäähypenkeistä kohtauksen, että en saisi pikkuasioihin puuttua.

Huvikseen en tänne kirjoittele, kyllä nämä ovat oikeasti tapahtuvia ongelmia. Olen itsekin järkyttynyt että tilanteemme on yhtä kaaosta. Se hävettää.
Mieheni sen sijaan on lyönyt hanskat tiskiin ja sanoutuu nykyisin irti kaikesta. Hän tulee ja menee milloin huvittaa.
En sanoisi, että mies ihan avuton on, joskus hän saa yrittämiskohtauksen, nyt jouluna hän siivosi ja tuuletti vuodevaatteet.
Joskus mies intoutui ruoanlaittoon. Nyt ei pitkiin aikoihin. En ole itse koskaan pitänyt ruoanlaitosta, enkä ole oppinut pitämään vieläkään. Se asia on vain hyväksyttävä, itseään ei voi muuttaa.
Se tuo minulle lisää paineita, että sen vuoksi olen yksin ongelmieni kanssa.

Lue lisää

Jos lapsi kerta oli odotettu ja toivottu niin miksi kohtelet häntä noin? Kuvailemasi dieetti ja elämäntapa on hengenvaarallinen. Miksi vahingoitat lastasi?

Älä petä itseäsi ja syytä ongelmista pelkästään miestäsi. Miehesi kypsymättömyys ei varmaankaan ollut mikään yllätys vaan tiedossa jo ennen lapsen hankitaa.

Kuvailemasi kotihoito ei ole lapsesi parhaaksi, eikä lapsesi ole onnellinen jos hänelle annetaan aina periksi. Lapsi hakee rajoja ja haluaa, että vanhemmat ne hänelle asettavat. Sinun ja miehesi on kyettävä asettamaan lapsellenne rajat, jos ette siihen kykene niin antakaa lapsi jollekulle sellaiselle joka siihen kykenee.

Sinun on ryhdistäydyttävä ja järjestettävä lapsesi elämä selaiseen kuntoon, että hän voi elää terveesti. Menkää koko porukka psykologille ja perheterapiaan ja nopeasti ennenkuin peruuttamatonta vahinkoa ehtii tulemaan.

PILTTIPUUROA! kirjoitti:

"Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot."
Mihin ihmeeseen tarvitset PILTTIPUUROA! Ei ihme että ukko syö ulkona ja penska huutaa karkkia.
Se on siis...voi hitsi sun kanssas!
Missä sun aika menee...neljävuotiaalle pilttipuuroa!
Anna mun kaikki kestää!
LaPsi tarvitsee RUOKAA,makkarasoppaa,jauhelihakastiketta,lihapullia...
perussettiä tosiaankin!
Pitäskös sun mennä johonkin kotitalouskouluun? TAi anna ukon käydä ostamassa ja anna sen laittaa ruokaa...
hyvä ihme..pilttipuuroa! Yhen purkin hinnalla saa jo kohta kilon kauraryynejä!
Taidat olla kunnon provo!
Hyvin mentiin halpaan! Onnea sulle,keräsit hyvät lukijaluvut!

Lue lisää

Lapsi ei suostu koskemaan muuhun kuin pilttipuuroon ja siitäkin ottaa painostuksen ja houkuttelun jälkeen muutaman lusikallisen. Poika ei suostu itse tarttumaan lusikkaan, vaan minun on se tehtävä. Jos en valvo ruokailua, hän heittää lautasen lattialle.

Jos laitan aikuisten ruokaa hänen eteensä, niin hän sotkee ja mössää, tunkee leivän maitolasiin, sörssää eri ruokalajit pöydälle ja provosoi koko ajan.
Kieltämättä olen monesti hermostunut ja tunkenut väkisin ruoan suuhun, kun pinna viimein pettää minultakin.
Miehen äiti ei edes tarjoa lapsellemme ruokaa, kun olemme siellä joskus käyneet syömässä ja syystä olen hieman loukkaantunut.

Olen YRITTÄNYT tarjota lapselle kaurapuuroa tai muuta, mutta sylkee pois ja hänen vakiosanansa on aina YÖK, ruokaa kohtaan.
Suurin osa ajasta meneekin taisteluihin. Lopåujen lopuksi ateria päätyy roskikseen.

Toivottavasti tilanne helpottaa ja lapsi kasvaa sekä saa järkeä päähänsä. Nyt sitä ei ole, vaan käytös on kuin tuholaisella. Mieheni on lapsena ollut villi, joten tulee kai sieltä päin tämä ominaisuus, koska itse olen ollut aika rauhallinen lapsi.

Nämä ovat kai näitä normaaleja arkiongelmia, en vaan tajunnut että niin väsyttäviä. Onhan normaalia että perheessä riidellään, vaikka mieheni väittää toista.
Anoppi taas on sellainen hanhi ettei ota kantaa mihinkään, joten sieltäkään ei apua heru. Huh,huh!

Pia H kirjoitti:

Lapsi ei suostu koskemaan muuhun kuin pilttipuuroon ja siitäkin ottaa painostuksen ja houkuttelun jälkeen muutaman lusikallisen. Poika ei suostu itse tarttumaan lusikkaan, vaan minun on se tehtävä. Jos en valvo ruokailua, hän heittää lautasen lattialle.

Jos laitan aikuisten ruokaa hänen eteensä, niin hän sotkee ja mössää, tunkee leivän maitolasiin, sörssää eri ruokalajit pöydälle ja provosoi koko ajan.
Kieltämättä olen monesti hermostunut ja tunkenut väkisin ruoan suuhun, kun pinna viimein pettää minultakin.
Miehen äiti ei edes tarjoa lapsellemme ruokaa, kun olemme siellä joskus käyneet syömässä ja syystä olen hieman loukkaantunut.

Olen YRITTÄNYT tarjota lapselle kaurapuuroa tai muuta, mutta sylkee pois ja hänen vakiosanansa on aina YÖK, ruokaa kohtaan.
Suurin osa ajasta meneekin taisteluihin. Lopåujen lopuksi ateria päätyy roskikseen.

Toivottavasti tilanne helpottaa ja lapsi kasvaa sekä saa järkeä päähänsä. Nyt sitä ei ole, vaan käytös on kuin tuholaisella. Mieheni on lapsena ollut villi, joten tulee kai sieltä päin tämä ominaisuus, koska itse olen ollut aika rauhallinen lapsi.

Nämä ovat kai näitä normaaleja arkiongelmia, en vaan tajunnut että niin väsyttäviä. Onhan normaalia että perheessä riidellään, vaikka mieheni väittää toista.
Anoppi taas on sellainen hanhi ettei ota kantaa mihinkään, joten sieltäkään ei apua heru. Huh,huh!

Lue lisää

Oletpa onnistunut opettamaan lapsesi pahoille tavoille. Ei hän tietenkään syö, jos tietää, että venkoilemalla saa kuitenkin herkkuja. Suklaassa on myös paljon kaloreita, joten lapsella ei ole nälkä. Kaurapuuro ei tosiaan ole kaikista hyvää, enkä itsekkään sitä söisi. Tarjoa sen sijaan ihan tavallista kotiruokaa.

Tästä lähtien lakkaat syyttelemästä muita ja opettelet olemaan itse aikuinen.

Anna lapsellesi eteen oikeaa ruokaa (ei mitään liian erikoista, jotain sellaista mitä hän on maistanut) PIENI lautasellinen (jotta määrä ei pelota). Jos ei ole nälkä niin nosta lapsi pois pöydästä ja laita lautanen jääkaappiin. Kun lapsi valittaa vähän ajan päästä että on nälkä, kysy häneltä tahtooko hän sen lautasen jääkaapista lämmitettäväksi. Lapsi varmaan vastaa että ei, jolloin sanot että lapsi saa tämän lautasen ruoka-annoksen heti kun hän sen haluaa syödä. Lyödäänkö vetoa, että lapsi syö annoksen alle 24h kuluttua? Päivän tai edes parin syömättömyys ei ole lapsellesi vaarallista, kunhan tarjoat riittävästi juotavaa. Juotavaksi ei sitten saa antaa kaakaota, runsaasti sokeroitua mehua tms. josta lapsi saa riittävästi energiaa ettei nälkä tule.

Syöttämisen lopetat myös tähän paikkaan.

Lapsesi kannalta voisi olla parempi, että menisit töihin ja lapsi menisi tarhaan oppimaan ihmisten tavoille. Viimeistään koulussa ollaan muuten pahoissa ongelmissa, kun lapsi on ihan ulalla käyttäytymisensä kanssa. Se on jo ihan selvää ettei tilanne parana odottamalla lapsen kasvamista. Teillä on vaan edessä samalla tavalla käyttäytyvä teini.

Pia H kirjoitti:

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Lue lisää

Koko perheesi tarvitsee elämänmuutoksen.
Sinun pitäisi saada ammattiauttajan apua ja neuvoja, miten jatkat lapsesi kanssa.

Myös oma tilanteesi kaipaa korjausta.

Jonkun pitäisi "panna ojennukseen" koko perheesi.
Vanhempien asia on olla aikuisia. He eivät saa ikään kuin lasta miellyttääkseen muuttua nelivuotiaiksi itse, vaan he ovat aikuisia, lapsen äiti ja isä! Äiti ja isä istuvat ruokapöytään ja syövät kauniisti, ja lautaset tyhjäksi. Käytöksellään he opettavat lasta pöytätavoille.

Jos lapsesi tunkee maitolasiin voileipänsä ja paiskoo ruuat lattialle, kiellät, ja jos ei tottele, nostat hänet pois pöydästä silmiin katsomatta. Hänet vain siirretään pois.
Yhä uudestaan. Uudestaan. "EI noin".

Välipaloja ei tipu. Suklaata ei osteta. Ei itselle eikä muille. Aikuistenkin pitää oppia kieltäytymään omista herkuistaan, sillä aikuistenkaan käytös ei ole kiitettävää. Tiedät varmaan parhaiten, missä on korjattavaa.

Lasta on turha väkisin syöttää, ja tuon ikäinen syö itse. Jos ei syö, niin lautanen pois.
Lapsesi on ottanut vallan käsiinsä perheessänne ja pitää sinua otteessaan ruualla.

Vaikeaa on tässä sanoa, mitä mahdollisuuksia sinulla on tilanteen rauhoittamiseksi, mutta mieti itse ja keskustele vaikka neuvolassa.
Jos et asiaan puutu, menee se vain pahemmaksi, koska lapsikin tarvitsee ohjia. Niitä hän tietämättään etsii.

Tilanteenne ei itsekseen korjaannu. Se vaatii työtä kaikilta, myös asiaa pakenevalta isältä. Koeta saada hänet mukaan neuvolaan.

Pia H kirjoitti:

En tarkkaa ikääni halua paljastaa, ettei minua tunnistettaisi.
Tiedän että olen osasyyllinen ongelmiin, mutta mieheni kypsymättömyys (hän on kuusi vuotta minua nuorempi) on vienyt minut tähän tilanteeseen. En jaksa enää lapsen kanssa tapella aina, vaan annan hänelle periksi.
Poika ei ole tarhassa, koska hän oli kauan odotettu ja toivottu, ja sen vuoksi olen jäänyt kotiin.

Haluan antaa hänelle onnellisen lapsuuden, ja sen vuoksi hän on kotihoivattu lapsi.
Nyt se vaan ei tunnu onnistuvan, koska olemme miehen kanssa niin eri linjoilla kasvatusperiaatteista.
Lapsi on saanut arestiakin eli ollut jäähypenkillä.
Mies saa jäähypenkeistä kohtauksen, että en saisi pikkuasioihin puuttua.

Huvikseen en tänne kirjoittele, kyllä nämä ovat oikeasti tapahtuvia ongelmia. Olen itsekin järkyttynyt että tilanteemme on yhtä kaaosta. Se hävettää.
Mieheni sen sijaan on lyönyt hanskat tiskiin ja sanoutuu nykyisin irti kaikesta. Hän tulee ja menee milloin huvittaa.
En sanoisi, että mies ihan avuton on, joskus hän saa yrittämiskohtauksen, nyt jouluna hän siivosi ja tuuletti vuodevaatteet.
Joskus mies intoutui ruoanlaittoon. Nyt ei pitkiin aikoihin. En ole itse koskaan pitänyt ruoanlaitosta, enkä ole oppinut pitämään vieläkään. Se asia on vain hyväksyttävä, itseään ei voi muuttaa.
Se tuo minulle lisää paineita, että sen vuoksi olen yksin ongelmieni kanssa.

Lue lisää

Jos miehesi "löi hanskat tiskiin".
En minäkään ompele, sen tekee mies aamulla juuri kun tulin Koiran kanssa lenkiltä, ompeli Iskä tytön pientä reikää uusiss sukkahousuissa.
Hän on minua 10v. nuorempi ja totesi alussa(vielä pari vuotta sitten)että minulla kun on jo aikuiset lapset saan päättää näiden pientenkin kasvatuksesta.
Totesin että "älä unta näe" heillä on myös Isä tai sitten eilo1
Tajusi samantien, tosin olen saanut muistutella asiasta, koska vastuu ei ole yksin ja ainoastaan minun.
Mutta ajattele itse olin 41 kun tämä 6-vuotias syntyi.
Ja suuri ihme!
Mutta tarhaan meni 4-vuotiaana.
Sun pitäisi nyt vain ottaa itseäs niskasta kiinni ja laittaa vaikka puoli päivä hoitoon, poika söisi Aamiaisen ja Lounaan siellä, sinä tekisit kauppareissut sillä välin ja syöt ne suklaasi samalla.
Ilman että Poikasi tietää.
Niin minäkin mätän suuhuni milloin mitäkin kun toinen on koulussa ja toinen on tarhassa, eri juttu sitten viikonloput ja lomat.
Nyt kuullostaa ihan siltä että olet"juuttunut paikoillesi ja lopuun palanut".
Ja silloin ei saa tehtyä mitä piti.
Tiedän kokemuksesta:Sairastuin kun tämä nuorimmainen syntyi, Synnytyksen jälkeiseen masennukseen, pelkäsin vuorokaudet läpeensä että vauva kuolee jos irroitan "silmäni siitä"(syntyi 2 viikkoa yli lasketun ajan".
No, onneksi mieheni jutteli Neuvolassa siitä kun käytti tätä vanhempaa, soittivat ja tulivat hätiin.
Puoli vuotta sitä piinaa kesti!
Tulipahan tekstiä, mutta nyt sun on PAKKO irtaantua, hellittää ja antaa Poika Tarhaan, siitä sitten pikkuhiljaa alkaa juttu luistamaan.
Päässä sulla ei ole vikaa kun tajuat kirjoittaa ja apua pyytää se on selviö.
Olet vain jumittunut!
Et kertonut tapaatko muita äitejä Puistoissa jne...
Oletko yksinäinen?
Toivon että saatais näin Uuden Vuoden Kunniaksi sullakin asiat luistamaan:)
Nyt tuli mulla "nuoriso sisälle" menen Ruuan laittoon, mutta kirjoita ihmeessä kyllä musta juttu kaverin saat jos haluat:)
Tsemppiä!
Äiti!

Muukin vinossa kirjoitti:

Koko perheesi tarvitsee elämänmuutoksen.
Sinun pitäisi saada ammattiauttajan apua ja neuvoja, miten jatkat lapsesi kanssa.

Myös oma tilanteesi kaipaa korjausta.

Jonkun pitäisi "panna ojennukseen" koko perheesi.
Vanhempien asia on olla aikuisia. He eivät saa ikään kuin lasta miellyttääkseen muuttua nelivuotiaiksi itse, vaan he ovat aikuisia, lapsen äiti ja isä! Äiti ja isä istuvat ruokapöytään ja syövät kauniisti, ja lautaset tyhjäksi. Käytöksellään he opettavat lasta pöytätavoille.

Jos lapsesi tunkee maitolasiin voileipänsä ja paiskoo ruuat lattialle, kiellät, ja jos ei tottele, nostat hänet pois pöydästä silmiin katsomatta. Hänet vain siirretään pois.
Yhä uudestaan. Uudestaan. "EI noin".

Välipaloja ei tipu. Suklaata ei osteta. Ei itselle eikä muille. Aikuistenkin pitää oppia kieltäytymään omista herkuistaan, sillä aikuistenkaan käytös ei ole kiitettävää. Tiedät varmaan parhaiten, missä on korjattavaa.

Lasta on turha väkisin syöttää, ja tuon ikäinen syö itse. Jos ei syö, niin lautanen pois.
Lapsesi on ottanut vallan käsiinsä perheessänne ja pitää sinua otteessaan ruualla.

Vaikeaa on tässä sanoa, mitä mahdollisuuksia sinulla on tilanteen rauhoittamiseksi, mutta mieti itse ja keskustele vaikka neuvolassa.
Jos et asiaan puutu, menee se vain pahemmaksi, koska lapsikin tarvitsee ohjia. Niitä hän tietämättään etsii.

Tilanteenne ei itsekseen korjaannu. Se vaatii työtä kaikilta, myös asiaa pakenevalta isältä. Koeta saada hänet mukaan neuvolaan.

Lue lisää

että nälkä lähtee!
"Äiti ja isä istuvat ruokapöytään ja syövät kauniisti, ja lautaset tyhjäksi."
Poistuuko nälänhätä maailmasta kun sie syöt lautasen tyhjäks,VAIKKA ET HALUA ETKÄ JAKSA!
Ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi,se on rääkkäämistä!

tasan se määrä kirjoitti:

että nälkä lähtee!
"Äiti ja isä istuvat ruokapöytään ja syövät kauniisti, ja lautaset tyhjäksi."
Poistuuko nälänhätä maailmasta kun sie syöt lautasen tyhjäks,VAIKKA ET HALUA ETKÄ JAKSA!
Ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi,se on rääkkäämistä!

Lue lisää

Oletko niin outo, että arvelet vanhempien mättävän lautasilleen niin paljon ruokaa, etteivät jaksa syödä lautasta tyhjäksi? Enkö juuri sano, että vanhemmat näyttävät esimerkillään lapselleen hyvät ruokatavat. Niihin kuuluu ehdottomasti se, että lautaselle otetaan sen verran ruokaa kuin jaksaa syödä.
Emme elä ympäristössä, missä joka suupalasta on taisteltava perheenjäsenten kesken. Kodin ruokapöydässä jokaiselle ruokaa riittää ilman hamstrausta.

Lapsen pitää oppia syömään pöydän ääressä, eikä hän saa heitellä ruokaa ympäri huonetta, kai nyt siitä olet samaa mieltä?
Mutta jos ruokaa on liikaa, ei pikkulasta saa pakottaa syömään. Ruokailu ei ole pakkotilanne.

Itse taidat olla ilmeisesti juuri niitä kersoja, jotka eivät tiedä määräänsä, ja sanovat sitten, että on rääkkäämistä vaatia, että otettu ruoka myös syödään. Älä ahnehdi enempää kuin jaksat.

Nälänhädästä en puhu mitään, Sitä ei voiteta keittiön pöydän ääressä.

Pia H kirjoitti:

Voi olla että minussakin vikaa, mutta mieheni antaa minun taistella yksin siellä kaupassa lapsen kanssa.
Hän kyllä kuskaa minut kauppaan, mutta häippäsee johonkin ruuviosastolle lymyämään. Saan juosta hikihatussa ruokatavaroita etsiskellen, enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten mies ilmestyy jostain kassojen kohdalle maksamaan ja pakkaamaan tavarat, siinä vaiheessa lapsella on jo karkit käsissä.
Tykkään itsekin valtavan paljon suklaasta, mutta miten ostan itselleni niin ettei lapsi huomaa. Kauhea itku ja paniikkinen mekastus ja olen aivan väsynyt, en jaksa taistella.

Minä en ainakaan uskalla pitää lasta syömättä, ja onko niin varma että se syö sittenkään.
En paljon ehdi laittaa ruokaa itselle ja mies on ruvennut viime aikoina syömään ateriat ulkona.
Hän syö ensin työpaikallaan ja töitten löputtua menee joko nakkarille, mäkkiin ja kebabille, kuitenkin on syönyt.
Siitä on tullut sanomista, mutta olen selittänyt että jos hän auttaisi enemmän kerkiäisin laittaa meille aikuisillekin ruokaa.

Ja tästä ruuasta meillä on jatkuva kina, hän väittää että menee liikaa rahaa vaikka en paljon mitään osta, ainosataan perussetit ja jogurtit ja pilttipuurot.
Yritän pitää perhettä kasassa, mutta mies rikkoo koko ajan avioliittoamme eikä välitä mistään mitään.
Alussa ei ollut näin, mutta hän on narsisti eikä tajua että perheestä pitää kantaa vastuuta.

Olen katsonut peiliin ja tekisin mitä vain että mieskin alkaisi kantaa omaa osuuttaan.

Lue lisää

on niin, että jos hän välittäisi sinusta, hän auttaisi. Esim. miksi sinä menet hankalan lapsen kanssa kuappaan ja mies häipyy? Miksei mies häivy lapsen kanssa sillä aikaa kun sinä menet kauppaan, tai vielä parempi, miksei mies käy kaupassa autollansa?

Voisit tehdä niin, että pyydät häntä käymään kaupassa listan kanssa jos ei muuten osaa. Esim. jätä hänet kotiin ruokkimaan poikaa ja lähde lenkille. VAi etkö uskalla? Jos et uskalla jättää heitä niin asiat on tosi huonosti.

Sitäpaitsi tuo ei ole mitään tavatonta, itsellä on vähän saman tapainen tilanne. Mies ei tekisi mitään ellei sen olisi pakko. Mutta kun minä häivyn ja minullakin on menoja niin pakkohan se on. Kyllä se silloin lapset jotenkin ruokkii.

Ehdotan että et mene tuon lapsen kanssa kauppaan, koska häntä on mahdoton hillitä. Hänellä saattaa olla joku esim. neurologinen vika, koska kyllä tuon ikäisen pitäisi jo puhetta uskoa. Lääkärin kanssa kannattaa puhua.

Pia H kirjoitti:

Lapsi ei suostu koskemaan muuhun kuin pilttipuuroon ja siitäkin ottaa painostuksen ja houkuttelun jälkeen muutaman lusikallisen. Poika ei suostu itse tarttumaan lusikkaan, vaan minun on se tehtävä. Jos en valvo ruokailua, hän heittää lautasen lattialle.

Jos laitan aikuisten ruokaa hänen eteensä, niin hän sotkee ja mössää, tunkee leivän maitolasiin, sörssää eri ruokalajit pöydälle ja provosoi koko ajan.
Kieltämättä olen monesti hermostunut ja tunkenut väkisin ruoan suuhun, kun pinna viimein pettää minultakin.
Miehen äiti ei edes tarjoa lapsellemme ruokaa, kun olemme siellä joskus käyneet syömässä ja syystä olen hieman loukkaantunut.

Olen YRITTÄNYT tarjota lapselle kaurapuuroa tai muuta, mutta sylkee pois ja hänen vakiosanansa on aina YÖK, ruokaa kohtaan.
Suurin osa ajasta meneekin taisteluihin. Lopåujen lopuksi ateria päätyy roskikseen.

Toivottavasti tilanne helpottaa ja lapsi kasvaa sekä saa järkeä päähänsä. Nyt sitä ei ole, vaan käytös on kuin tuholaisella. Mieheni on lapsena ollut villi, joten tulee kai sieltä päin tämä ominaisuus, koska itse olen ollut aika rauhallinen lapsi.

Nämä ovat kai näitä normaaleja arkiongelmia, en vaan tajunnut että niin väsyttäviä. Onhan normaalia että perheessä riidellään, vaikka mieheni väittää toista.
Anoppi taas on sellainen hanhi ettei ota kantaa mihinkään, joten sieltäkään ei apua heru. Huh,huh!

Lue lisää

ikinä tunge väkisin sitä ruokaa! Jos ei syö, niin ei syö. Älä anna puuroa sitten ollenkaan jos ei kelpaa. Itselläni on 3-vuotias joka ei syö puuroa, hän ei vaan tykkää. Vanhempi lapsi söi aina mutta tämä ei syö. Sen sijaan voi antaa leipää.

Älä ihmeessä syötä enää 4-vuotiasta! Hän osaa kyllä syödä itse. Ota vaan ohjat ja kyllä hän syö kun on oikeasti nälkä. Kannattaisi käydä ehkä psykologilla, teillä varmaan on varaa yksityiseen kun voit hoitaa häntä kotona. Tarviit apua, ymmärrän hyvin. Oma 3-vuotiaani on tosi hankala ja en oikein pärjää hänen kanssaan, mutta hän on toinen lapseni ja ensimmäinen oli tosi kiltti, joten minulla on vertauskohtaa, että sikäli helpompi tilanne kuin sinulla. Lisäksi mieski on kouliintunut jo aiemmin.

Jos mies valittaa rahan menoa niin ne kebabit ja hampurilaiset joka päivä, nehän ne maksaa!

Laita vaan ruokaa koko perheelle ja tuon ikäinen lapsi syö samaa mitä muut, ehkä vähän miedommin maustettuna.

Ja jos et oikeasti jaksa niin laita hänet vaan päiväkotiin. Ei ne niin pahoja ole tuon ikäiselle varsinkaan. Siellä varmaan käyttäytyisi kuin enkeli ja saisit sinäki vähän hermolepoa. ei tuon ikäisen kanssa oikeasti kuulu olla noi vaikeaa!

mutta kyllä asia kirjoitti:

on niin, että jos hän välittäisi sinusta, hän auttaisi. Esim. miksi sinä menet hankalan lapsen kanssa kuappaan ja mies häipyy? Miksei mies häivy lapsen kanssa sillä aikaa kun sinä menet kauppaan, tai vielä parempi, miksei mies käy kaupassa autollansa?

Voisit tehdä niin, että pyydät häntä käymään kaupassa listan kanssa jos ei muuten osaa. Esim. jätä hänet kotiin ruokkimaan poikaa ja lähde lenkille. VAi etkö uskalla? Jos et uskalla jättää heitä niin asiat on tosi huonosti.

Sitäpaitsi tuo ei ole mitään tavatonta, itsellä on vähän saman tapainen tilanne. Mies ei tekisi mitään ellei sen olisi pakko. Mutta kun minä häivyn ja minullakin on menoja niin pakkohan se on. Kyllä se silloin lapset jotenkin ruokkii.

Ehdotan että et mene tuon lapsen kanssa kauppaan, koska häntä on mahdoton hillitä. Hänellä saattaa olla joku esim. neurologinen vika, koska kyllä tuon ikäisen pitäisi jo puhetta uskoa. Lääkärin kanssa kannattaa puhua.

Lue lisää

Tilanteeni on epätoivoisen hankala, kun minulla ei ole ajokorttia. Yksin en voi mennä kauppaan sen takia.
Lähin kauppa on kahden kilometrin päässä. Se on pikkukauppa, enkä saa sieltä kaikkea. Lähin isompi marketti on kuuden kilometrin päässä.

Mies on ehdottanut, että hän kävisi kaupassa yksin, mutta silloin en saa sieltä mieleisiäni tavaroita. Jos kirjoitan lapun, hän ei tuo ollenkaan sitä mitä haluan, vaan miehen lailla päättää itse meidän syömisistä.
Ja silloin sieltä ei periaatteessa tule kuin kämänen leipä ja perunoita ja vähän maitoa vertauskuvallisesti.

Kauppareissu on minulle tärkeä henkireikä, kun elämässäni on nykyisin ilon aiheita vähän. En haluaisi luopua edes tästä yhdestä ilosta eli kaupassa käynnistä.

Jos jätän miehen pojan kanssa kotiin, niin tasan varmaa on että hän ei ruoki poikaa. Samalla tavoin anoppi tekee, kun on joskus hoitanut poikaa. Poika saattaa olla iltaan asti syömättä. Ongelma jätetään minun vastuulleni yksin.

Kyllä mies joskus vie pojan kanssaan jonnekin leluosastolle katselemaan leluja, kuulemma keskustelevat niistä.
Mutta kun tullaan kassojen kohdalle, ja siinä muutaman metrin päässä on karkkiosasto niin poika ryntää sinne raivoamaan.
Itse laitan omat namipalani ja suklaani ostoskärryyn muiden tavaroiden alle, ettei poika näkisi niitä, ei senkään pitäisi vaikuttaa poikaan.

Kyllä mieheni useasti laittaa ruokaa, kun itse en ole kerinnyt, mutta heti kun riitaa tulee, mies häipyy paikalta. Hänestä ei ole keskustelemaan.

Pia H kirjoitti:

Tilanteeni on epätoivoisen hankala, kun minulla ei ole ajokorttia. Yksin en voi mennä kauppaan sen takia.
Lähin kauppa on kahden kilometrin päässä. Se on pikkukauppa, enkä saa sieltä kaikkea. Lähin isompi marketti on kuuden kilometrin päässä.

Mies on ehdottanut, että hän kävisi kaupassa yksin, mutta silloin en saa sieltä mieleisiäni tavaroita. Jos kirjoitan lapun, hän ei tuo ollenkaan sitä mitä haluan, vaan miehen lailla päättää itse meidän syömisistä.
Ja silloin sieltä ei periaatteessa tule kuin kämänen leipä ja perunoita ja vähän maitoa vertauskuvallisesti.

Kauppareissu on minulle tärkeä henkireikä, kun elämässäni on nykyisin ilon aiheita vähän. En haluaisi luopua edes tästä yhdestä ilosta eli kaupassa käynnistä.

Jos jätän miehen pojan kanssa kotiin, niin tasan varmaa on että hän ei ruoki poikaa. Samalla tavoin anoppi tekee, kun on joskus hoitanut poikaa. Poika saattaa olla iltaan asti syömättä. Ongelma jätetään minun vastuulleni yksin.

Kyllä mies joskus vie pojan kanssaan jonnekin leluosastolle katselemaan leluja, kuulemma keskustelevat niistä.
Mutta kun tullaan kassojen kohdalle, ja siinä muutaman metrin päässä on karkkiosasto niin poika ryntää sinne raivoamaan.
Itse laitan omat namipalani ja suklaani ostoskärryyn muiden tavaroiden alle, ettei poika näkisi niitä, ei senkään pitäisi vaikuttaa poikaan.

Kyllä mieheni useasti laittaa ruokaa, kun itse en ole kerinnyt, mutta heti kun riitaa tulee, mies häipyy paikalta. Hänestä ei ole keskustelemaan.

Lue lisää

No sitten sinä hankit sen ajokortin. Olet aikuinen ja vastaat omista asioistasi. 6km on muuten sellainen matka, että hurautat sen fillarilla alle puoleen tuntiin. Perheen ostoksia sinun ei tietenkään tarvitse pyöräillen tehdä. Hanki harrastuksia, jotta kauppareissu ei ole ainoa henkireikä.

Jos mies tuo mielestäsi huonoja tarpeita niin syötte sitten vain niitä. Kyllä sekin oppii listoja noudattamaan. Pääset sinäkin karkeista eroon, jos jätät ne listoilta pois.

Oleppa pari päivää pois kotoa niin johan poikakin saa ruokaa! Jotenkin nyt kuulostaa siltä, että perhe-elämä voisi parantua radikaalisti, jos sinä et olisi sitä sotkemassa (antamassa lapselle aina periksi). Lähde vaikka viikoksi sukuloimaan ja anna miehesi opetella lapsen kanssa olemista. Jos omit lapsen ja lapsen hoidon vain itsellesi, ei miehesi koskaan saa mahdollisuutta luoda kunnon suhdetta lapseensa.

Tee palvelus itsellesi, miehellesi ja lapsellesi ja hoida perheenne tilanne kuntoon. Elämänne ei ole terveellä pohjalla ja lapsesi kärsii nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa.

Pia H kirjoitti:

Tilanteeni on epätoivoisen hankala, kun minulla ei ole ajokorttia. Yksin en voi mennä kauppaan sen takia.
Lähin kauppa on kahden kilometrin päässä. Se on pikkukauppa, enkä saa sieltä kaikkea. Lähin isompi marketti on kuuden kilometrin päässä.

Mies on ehdottanut, että hän kävisi kaupassa yksin, mutta silloin en saa sieltä mieleisiäni tavaroita. Jos kirjoitan lapun, hän ei tuo ollenkaan sitä mitä haluan, vaan miehen lailla päättää itse meidän syömisistä.
Ja silloin sieltä ei periaatteessa tule kuin kämänen leipä ja perunoita ja vähän maitoa vertauskuvallisesti.

Kauppareissu on minulle tärkeä henkireikä, kun elämässäni on nykyisin ilon aiheita vähän. En haluaisi luopua edes tästä yhdestä ilosta eli kaupassa käynnistä.

Jos jätän miehen pojan kanssa kotiin, niin tasan varmaa on että hän ei ruoki poikaa. Samalla tavoin anoppi tekee, kun on joskus hoitanut poikaa. Poika saattaa olla iltaan asti syömättä. Ongelma jätetään minun vastuulleni yksin.

Kyllä mies joskus vie pojan kanssaan jonnekin leluosastolle katselemaan leluja, kuulemma keskustelevat niistä.
Mutta kun tullaan kassojen kohdalle, ja siinä muutaman metrin päässä on karkkiosasto niin poika ryntää sinne raivoamaan.
Itse laitan omat namipalani ja suklaani ostoskärryyn muiden tavaroiden alle, ettei poika näkisi niitä, ei senkään pitäisi vaikuttaa poikaan.

Kyllä mieheni useasti laittaa ruokaa, kun itse en ole kerinnyt, mutta heti kun riitaa tulee, mies häipyy paikalta. Hänestä ei ole keskustelemaan.

Lue lisää

minullakaan, ei ole koskaan ollutkaan, ja kauppamatkat ovat samaa luokkaa. Lyhyempi matka sujuu kävellen, pitempi fillarilla tai julkisilla. Kolme lasta olen saanut aikuisiksi, ja käyn edelleen töissä kuusikymppisenä - usein fillarilla.
Jos et saa p.......si liikkeelle ilman autoa, pysy kotona ja anna miehen tuoda ruoat, kun hän kerran on siihen tarjoutunut. Ei teidän perheen kauppareissu kuvauksesi perusteella niin hauskalta kuulosta, että sitä kannattaisi ainoana ilonaiheena pitää.
Koetapa hieman ryhdistäytyä. Tilanteesi ei ole epätoivoisen hankala. Poika pärjää mainiosti miehesi ja anoppisi hoidossa. Kokeilepa muutaman kerran. Sinä itse olet se ongelma, jonka selvittämisestä pitää aloittaa. Lakkaa keksimästä tekosyitä ja rupea hommiin!
Maailma on täynnä monen lapsen rutiköyhiä yksihuoltajia, sairaiden lasten vanhempia yms. Minä säästän säälini mieluummin heille kuin kohdistan sitä sinun kaltaiseesi velttoon itsensä säälijään.

ajokorttia kirjoitti:

minullakaan, ei ole koskaan ollutkaan, ja kauppamatkat ovat samaa luokkaa. Lyhyempi matka sujuu kävellen, pitempi fillarilla tai julkisilla. Kolme lasta olen saanut aikuisiksi, ja käyn edelleen töissä kuusikymppisenä - usein fillarilla.
Jos et saa p.......si liikkeelle ilman autoa, pysy kotona ja anna miehen tuoda ruoat, kun hän kerran on siihen tarjoutunut. Ei teidän perheen kauppareissu kuvauksesi perusteella niin hauskalta kuulosta, että sitä kannattaisi ainoana ilonaiheena pitää.
Koetapa hieman ryhdistäytyä. Tilanteesi ei ole epätoivoisen hankala. Poika pärjää mainiosti miehesi ja anoppisi hoidossa. Kokeilepa muutaman kerran. Sinä itse olet se ongelma, jonka selvittämisestä pitää aloittaa. Lakkaa keksimästä tekosyitä ja rupea hommiin!
Maailma on täynnä monen lapsen rutiköyhiä yksihuoltajia, sairaiden lasten vanhempia yms. Minä säästän säälini mieluummin heille kuin kohdistan sitä sinun kaltaiseesi velttoon itsensä säälijään.

Lue lisää

ap:lla on todellinen ongelma. Mies on tässä aika iso ongelma. Mitäs, etkö suutu jos hän ei tuo pyytämiäsi? Voihan hän tuoda omiaankin siinä samassa. Tai sitten kun menette yhdessä kauppaan niin määrää poika isälleen siksi aikaa. Ja tuo suklaapatukka juttu kaupassa, eihän se tietysti niin iso juttu ole, mutta toi koko homma on, että ap on hankalan lapsen syömisrumbassa uupunut.

Kaikki lapset ei ole hankalia ja jolla sellaista ei ole niin ei sitä tajua. Ehdottaisin kuitenkin että aloittaja vähentäisi omaa stressiään. Ilmeisesti lapsikin on liikaa äidissä kiinni ettei edes syö kun muut hoitaa.

Tosin kannattaa vaan ottaa "tiukka" linja että et syötä häntä ja jos ei syö niin ei syö. Kyllä hän sitten rupeaa syömään. Mies taas vaikuttaa aika surkealta vätykseltä joka odottaa vaan valmista.

Pia H kirjoitti:

Tilanteeni on epätoivoisen hankala, kun minulla ei ole ajokorttia. Yksin en voi mennä kauppaan sen takia.
Lähin kauppa on kahden kilometrin päässä. Se on pikkukauppa, enkä saa sieltä kaikkea. Lähin isompi marketti on kuuden kilometrin päässä.

Mies on ehdottanut, että hän kävisi kaupassa yksin, mutta silloin en saa sieltä mieleisiäni tavaroita. Jos kirjoitan lapun, hän ei tuo ollenkaan sitä mitä haluan, vaan miehen lailla päättää itse meidän syömisistä.
Ja silloin sieltä ei periaatteessa tule kuin kämänen leipä ja perunoita ja vähän maitoa vertauskuvallisesti.

Kauppareissu on minulle tärkeä henkireikä, kun elämässäni on nykyisin ilon aiheita vähän. En haluaisi luopua edes tästä yhdestä ilosta eli kaupassa käynnistä.

Jos jätän miehen pojan kanssa kotiin, niin tasan varmaa on että hän ei ruoki poikaa. Samalla tavoin anoppi tekee, kun on joskus hoitanut poikaa. Poika saattaa olla iltaan asti syömättä. Ongelma jätetään minun vastuulleni yksin.

Kyllä mies joskus vie pojan kanssaan jonnekin leluosastolle katselemaan leluja, kuulemma keskustelevat niistä.
Mutta kun tullaan kassojen kohdalle, ja siinä muutaman metrin päässä on karkkiosasto niin poika ryntää sinne raivoamaan.
Itse laitan omat namipalani ja suklaani ostoskärryyn muiden tavaroiden alle, ettei poika näkisi niitä, ei senkään pitäisi vaikuttaa poikaan.

Kyllä mieheni useasti laittaa ruokaa, kun itse en ole kerinnyt, mutta heti kun riitaa tulee, mies häipyy paikalta. Hänestä ei ole keskustelemaan.

Lue lisää

"Kauppareissu on minulle tärkeä henkireikä" ymmärrän ton hyvin!!! itselläni on mies ja lapsi suuret ilonaiheet mutta kauppareissut on ainoita jolloin näen muitakin ihmisiä, samoin neuvola, nytki otin tytölle ylimääräsen neuvola-ajan sen takia että itse pääsen juttelemaan jonkun muunkin kanssa kuin mieheni. kaikki sukulaisemme asuvat 100km päässä eikä minullakaan eikä miehelläni ole ajokorttia(enkä hanki!! tiedän että hermot menee muihin autoilijoihin liikenteessä jos itekki autolla ajaisin.)joten matkustelu on todella vähäistä.

"Lähin kauppa on kahden kilometrin päässä. Se on pikkukauppa, enkä saa sieltä kaikkea. Lähin isompi marketti on kuuden kilometrin päässä." mitäs jos kävellen menisit sinne pikku kauppaan ja ostat sieltä mitä sieltä saa ja vaikka muutaman kerran kuussa menisit joko kävellen tai bussilla sinne isompaan kauppaan ja ostat sieltä sen verran paljon kaikkea mitä ei pikku kaupasta saa että niillä pärjää seuraavaan reissuun isoon kauppaan.ja jos on tuttuja keillä auto ja ajokortti niin jos hän käyttäisi välillä isossa kaupassa??

sentään koska kirjoitti:

ap:lla on todellinen ongelma. Mies on tässä aika iso ongelma. Mitäs, etkö suutu jos hän ei tuo pyytämiäsi? Voihan hän tuoda omiaankin siinä samassa. Tai sitten kun menette yhdessä kauppaan niin määrää poika isälleen siksi aikaa. Ja tuo suklaapatukka juttu kaupassa, eihän se tietysti niin iso juttu ole, mutta toi koko homma on, että ap on hankalan lapsen syömisrumbassa uupunut.

Kaikki lapset ei ole hankalia ja jolla sellaista ei ole niin ei sitä tajua. Ehdottaisin kuitenkin että aloittaja vähentäisi omaa stressiään. Ilmeisesti lapsikin on liikaa äidissä kiinni ettei edes syö kun muut hoitaa.

Tosin kannattaa vaan ottaa "tiukka" linja että et syötä häntä ja jos ei syö niin ei syö. Kyllä hän sitten rupeaa syömään. Mies taas vaikuttaa aika surkealta vätykseltä joka odottaa vaan valmista.

Lue lisää

Yksi joka käsittää.
Totta kai suutun ja alkaa riita, kun haluttuja tavaroita ei tule. Seurauksena että mies häippäsee ties minne ja tulee kymmenen aikoihin kotiin. Ei vastaa kännykkään.
Sitä hän tekee nykyään vakituisesti. Joudun toimittamaan asiat vain tekstiviesteillä, koska hän ei vastaa.

Minusta se on jo edesvastuutonta, koska jos meillä olisi hätätilanne, niin mites sitten kävisi. siinä voisi mennä vaikka henki.

Pia H kirjoitti:

Yksi joka käsittää.
Totta kai suutun ja alkaa riita, kun haluttuja tavaroita ei tule. Seurauksena että mies häippäsee ties minne ja tulee kymmenen aikoihin kotiin. Ei vastaa kännykkään.
Sitä hän tekee nykyään vakituisesti. Joudun toimittamaan asiat vain tekstiviesteillä, koska hän ei vastaa.

Minusta se on jo edesvastuutonta, koska jos meillä olisi hätätilanne, niin mites sitten kävisi. siinä voisi mennä vaikka henki.

Lue lisää

tullen soita numeroon 112.

Vielä jokunen vuosi sitten ei ihmisillä ollut kännykkää ollenkaan, ja hengissä pysyttiin.

Minusta on kohtuutonta, että suutut ja järjestät riidan, kun miehesi tulee kaupasta. En lainkaan ihmettele, että hän häipyy eikä viitsi vastata puhelimeen.

Sinun kannattaa aloittaa muutokset itsestäsi ja omasta käytöksestäsi. Varsinkin, koska et pysty muuttamaan kenenkään muun käytöstä. Ei auta, vaikka kuinka parjaisit täällä miestäsi. Ei hän sen takia ala paremmin kotona viihtyä.

ajokorttia kirjoitti:

tullen soita numeroon 112.

Vielä jokunen vuosi sitten ei ihmisillä ollut kännykkää ollenkaan, ja hengissä pysyttiin.

Minusta on kohtuutonta, että suutut ja järjestät riidan, kun miehesi tulee kaupasta. En lainkaan ihmettele, että hän häipyy eikä viitsi vastata puhelimeen.

Sinun kannattaa aloittaa muutokset itsestäsi ja omasta käytöksestäsi. Varsinkin, koska et pysty muuttamaan kenenkään muun käytöstä. Ei auta, vaikka kuinka parjaisit täällä miestäsi. Ei hän sen takia ala paremmin kotona viihtyä.

Lue lisää

Kaikki tutut ja miehen ystävät pitävät miestäni hauskana tyyppinä. Vain minä tiedän totuuden, että hänessä on huonokin puolensa.
Ensin hän riitelee, mutta loppupelissä mykistyy ja huipennukseksi paiskaa oven kiinni ja lähtee jonnekin. En koskaan tiedä minne, hän ei kerro.

Poikamme ahdistuu tilanteessa ja alkaa pelätä isän poistumisia, varsinkin en voi pidättää itkuani.
Olen monesti itkenyt itseni uneen, koska tilanne on yhtä kaaosta, jossa yritän etsiä järjestystä.
Pidän silti miestäni avainasemassa, vaikka ei tietenkään voi ketään muuttaa.

Mieheni on avioliiton alussa ollut vallan ihana, joten haluaisin SEN miehen takaisin. Jossain se on siellä sisimmässä, ja jos jotain on ollut, niin se voi tulla esiin.
Tarvittaisiin asennemuutos, mutta tällä hetkellä hän on haluton kaikkeen.
Jospa kaikki muuttuisi entiselleen, uskon niin.

Pia H kirjoitti:

Kaikki tutut ja miehen ystävät pitävät miestäni hauskana tyyppinä. Vain minä tiedän totuuden, että hänessä on huonokin puolensa.
Ensin hän riitelee, mutta loppupelissä mykistyy ja huipennukseksi paiskaa oven kiinni ja lähtee jonnekin. En koskaan tiedä minne, hän ei kerro.

Poikamme ahdistuu tilanteessa ja alkaa pelätä isän poistumisia, varsinkin en voi pidättää itkuani.
Olen monesti itkenyt itseni uneen, koska tilanne on yhtä kaaosta, jossa yritän etsiä järjestystä.
Pidän silti miestäni avainasemassa, vaikka ei tietenkään voi ketään muuttaa.

Mieheni on avioliiton alussa ollut vallan ihana, joten haluaisin SEN miehen takaisin. Jossain se on siellä sisimmässä, ja jos jotain on ollut, niin se voi tulla esiin.
Tarvittaisiin asennemuutos, mutta tällä hetkellä hän on haluton kaikkeen.
Jospa kaikki muuttuisi entiselleen, uskon niin.

Lue lisää

että olet tosissasi, vaan koko juttusi on ns. provo.
Silti: miehesi ei taatusti mennyt naimisiin vanhan, laiskan, saamattoman, itkeä pillittävän, nalkuttavan ja kiukuttelevan eukon kanssa, joka ei pysty yhtä lasta hoitamaan eikä pääse omin neuvoin edes kauppaan. Kumma, että hän tulee retkiltään takaisin.
Asenteenmuutosta totta tosiaan tarvittaisiin. Ryhdy siihen heti paikalla, älä odota ensi vuoteen.

Pia H kirjoitti:

Kaikki tutut ja miehen ystävät pitävät miestäni hauskana tyyppinä. Vain minä tiedän totuuden, että hänessä on huonokin puolensa.
Ensin hän riitelee, mutta loppupelissä mykistyy ja huipennukseksi paiskaa oven kiinni ja lähtee jonnekin. En koskaan tiedä minne, hän ei kerro.

Poikamme ahdistuu tilanteessa ja alkaa pelätä isän poistumisia, varsinkin en voi pidättää itkuani.
Olen monesti itkenyt itseni uneen, koska tilanne on yhtä kaaosta, jossa yritän etsiä järjestystä.
Pidän silti miestäni avainasemassa, vaikka ei tietenkään voi ketään muuttaa.

Mieheni on avioliiton alussa ollut vallan ihana, joten haluaisin SEN miehen takaisin. Jossain se on siellä sisimmässä, ja jos jotain on ollut, niin se voi tulla esiin.
Tarvittaisiin asennemuutos, mutta tällä hetkellä hän on haluton kaikkeen.
Jospa kaikki muuttuisi entiselleen, uskon niin.

Lue lisää

Hei haloo, pidät avainasemassa miestäsi ja odotat häneltä muutosta. Vastuu sinusta on ihan sinulla itselläsi! Sinä tarvitset asennemuutoksen, sinun itsesi pitää alkaa ottaa vastuuta itsestäsi, lapsestasi, perheestäsi ja elämästäsi. Hae nyt hitossa ulkopuolista apua äläkä syytä muita.

On satavarma, että lapsesi on ahdistunut tässä tilanteessa.

ihmeitä kirjoitti:

Hei haloo, pidät avainasemassa miestäsi ja odotat häneltä muutosta. Vastuu sinusta on ihan sinulla itselläsi! Sinä tarvitset asennemuutoksen, sinun itsesi pitää alkaa ottaa vastuuta itsestäsi, lapsestasi, perheestäsi ja elämästäsi. Hae nyt hitossa ulkopuolista apua äläkä syytä muita.

On satavarma, että lapsesi on ahdistunut tässä tilanteessa.

Lue lisää

Enhän minä todellakaan syytä, mutta toivon vain että mieheni auttaisi minua syömisongelmassa.
Nyt HÄN arvostelee minua ja lähtee kodista ovet paukkuen. Hän ei halua keskustella.

Haluan hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää toisin ehkä kuin mieheni, joka kävelee vain ulos ties minne, epämääräisille kavereilleen, joita on hänen elämäänsä ilmestynyt.
Jostain hän kaivoi esiin vanhat ystävänsä ja tuntuu nauttivan heidän seurastaan enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta.

Enpähän tiedä kuinka kauan kestän, mutta minä en ole ensimmäisenä kuitenkaan lähdössä tästä avioliitosta.

Pia H kirjoitti:

Enhän minä todellakaan syytä, mutta toivon vain että mieheni auttaisi minua syömisongelmassa.
Nyt HÄN arvostelee minua ja lähtee kodista ovet paukkuen. Hän ei halua keskustella.

Haluan hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää toisin ehkä kuin mieheni, joka kävelee vain ulos ties minne, epämääräisille kavereilleen, joita on hänen elämäänsä ilmestynyt.
Jostain hän kaivoi esiin vanhat ystävänsä ja tuntuu nauttivan heidän seurastaan enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta.

Enpähän tiedä kuinka kauan kestän, mutta minä en ole ensimmäisenä kuitenkaan lähdössä tästä avioliitosta.

Lue lisää

ole tajunnut, missä mennään?

Miehesi on kyllästynyt kurkkuaan myöten marinaasi ja saamattomuuteesi, ja hankkiutuu sen takia mukavampaan seuraan. En voi häntä siitä moittia. Hän takuulla nauttii näiden - sinun mielestäsi epämääräisten - kavereiden seurasta enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta. Ja voin kertoa, että ennemmin tai myöhemmin hän löytää myös mukavampaa naisseuraa.

Hän on kunnian mies ja elättää edelleen teidät. Katsotaan, kuinka kauan hän jaksaa. Harva kuitenkaan kestää loputtomiin.

Sanot, että haluat hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää. Rupeapa sitten äkkiä tekemään perhe-elämästänne sellaista. Saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta yritä edes. Ja ryhdistäytymään joudut joka tapauksessa sitten, kun mies lähtee lopullisesti.

Pia H kirjoitti:

Enhän minä todellakaan syytä, mutta toivon vain että mieheni auttaisi minua syömisongelmassa.
Nyt HÄN arvostelee minua ja lähtee kodista ovet paukkuen. Hän ei halua keskustella.

Haluan hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää toisin ehkä kuin mieheni, joka kävelee vain ulos ties minne, epämääräisille kavereilleen, joita on hänen elämäänsä ilmestynyt.
Jostain hän kaivoi esiin vanhat ystävänsä ja tuntuu nauttivan heidän seurastaan enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta.

Enpähän tiedä kuinka kauan kestän, mutta minä en ole ensimmäisenä kuitenkaan lähdössä tästä avioliitosta.

Lue lisää

kisko itsesi heti aamusta ruokaostoksille ja laita miehesi herkkuruoka valmiiksi siksi kun hän tulee töistä! Äläkä narise ja marise kertaakaan, vaan järjestä miehellesi mukavat oltavat kotonaan! Hänhän käsittääkseni sentään maksaa viulut.
Totta kai miehesi nauttii vanhojen kavereittensa seurasta enemmän kuin tuollaisen hapannaaman ja kauhukakaran. Ja ennen pitkää ilmestyy hänelle mukavaa naisseuraakin.
Voi olla jo liian myöhäistä, mutta yritä kuitenkin. Jouduthan joka tapauksessa ryhdistäytymään sitten kun jäät yksihuoltajaksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei siihen mene pitkää aikaa.
Vanha viisaus kuuluu: "Ellemme muuta suuntaa, joudumme sinne, minne olemme menossa."

ajokorttia kirjoitti:

ole tajunnut, missä mennään?

Miehesi on kyllästynyt kurkkuaan myöten marinaasi ja saamattomuuteesi, ja hankkiutuu sen takia mukavampaan seuraan. En voi häntä siitä moittia. Hän takuulla nauttii näiden - sinun mielestäsi epämääräisten - kavereiden seurasta enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta. Ja voin kertoa, että ennemmin tai myöhemmin hän löytää myös mukavampaa naisseuraa.

Hän on kunnian mies ja elättää edelleen teidät. Katsotaan, kuinka kauan hän jaksaa. Harva kuitenkaan kestää loputtomiin.

Sanot, että haluat hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää. Rupeapa sitten äkkiä tekemään perhe-elämästänne sellaista. Saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta yritä edes. Ja ryhdistäytymään joudut joka tapauksessa sitten, kun mies lähtee lopullisesti.

Lue lisää

kateellinen sinkku 28v joka et tajua äitinä olemisestä mitään.

Ei kannata välittää näistä hölmöistä. Joistain miehistä vaan tulee vätyksiä kun heistä tulee isiä. Mutta ei kannata välittää. Uskoisin että kannatta erottaa toisestaan lapsen syömisongelma ja miehen saamattomuus. Lapsi kun on tärkeämpi kuin mies ja vastuu perheestä on miehellä yhtä paljon kuin naisella.

Syömisasiaan löytyy takuulla apua neuvolasta jne ammatti-ihmisiltä. Miehiin tepsii vaihdellen eri jutut, mutta kyllä ne ihmeesti tuntuu ryhdistäytyvän kun naisellakin on menoja. Ota pari iltaa viikossa omiin menoihin ja hoida itseäsikin!

Pia H kirjoitti:

Enhän minä todellakaan syytä, mutta toivon vain että mieheni auttaisi minua syömisongelmassa.
Nyt HÄN arvostelee minua ja lähtee kodista ovet paukkuen. Hän ei halua keskustella.

Haluan hyvää, onnellista ja rauhallista perhe-elämää toisin ehkä kuin mieheni, joka kävelee vain ulos ties minne, epämääräisille kavereilleen, joita on hänen elämäänsä ilmestynyt.
Jostain hän kaivoi esiin vanhat ystävänsä ja tuntuu nauttivan heidän seurastaan enemmän kuin pienen poikansa ja vaimonsa kanssa olemisesta.

Enpähän tiedä kuinka kauan kestän, mutta minä en ole ensimmäisenä kuitenkaan lähdössä tästä avioliitosta.

Lue lisää

jo yrittää auttaa sinua syömisongelmassa, mutta tajuamattasi sabotoit hänen yrityksensä? Hänhän on tarjoutunut käymään kaupassa puolestasi, mutta haluat välttämättä mennä itse. Kun annat miehen mennä yksin, hän jättää suklaat, herkut ja pilttipuurot ostamatta, ja ostaa sen sijaan kunnollista perusruokaa. Tällä hän pyrkii siihen, ettet sinä voisi enää epätoivoissasi antaa ruuasta alituiseen kiukuttelevalle lapselle periksi, koska kaapissa ei olisi mitään suklaata ja pilttipuuroja. Mitä ilmeisemmin sinä kuitenkin aina annat lapsellesi ne herkut, koska hän ei muuta suostu syömään. Ja mitä ilmeisemmin haluat aina juuri niitä kaupasta ostettavan, koska lapsesi kerran niillä elää.

Minun nähdäkseni miehesi yrittää auttaa sinua parhaalla tavalla mitä keksii. Mitä hänen pitäisi sinusta tehdä? Itsehän sinä ne herkut ja pilttipuurot kaupasta kotiin kannat kuitenkin. Sinä et ilmeisesti oma-aloitteisesti osaa olla sellaisia ostamatta, joten mitä miehesi voisikaan muuta tehdä? Hän haluaisi lapsenne oppivan syömään normaalia ruokaa, eikä lapsi sellaiseen ikinä opi, jos sinä työnnät joka raivarista eteen sitä, mitä hän haluaa. Tottakai miehesi loukkaantuu sinulle, kun sinä syytät häntä auttamisen puutteesta, kun hänen apunsa ei sinulle kelpaa.

Äiti 48v. kirjoitti:

Jos miehesi "löi hanskat tiskiin".
En minäkään ompele, sen tekee mies aamulla juuri kun tulin Koiran kanssa lenkiltä, ompeli Iskä tytön pientä reikää uusiss sukkahousuissa.
Hän on minua 10v. nuorempi ja totesi alussa(vielä pari vuotta sitten)että minulla kun on jo aikuiset lapset saan päättää näiden pientenkin kasvatuksesta.
Totesin että "älä unta näe" heillä on myös Isä tai sitten eilo1
Tajusi samantien, tosin olen saanut muistutella asiasta, koska vastuu ei ole yksin ja ainoastaan minun.
Mutta ajattele itse olin 41 kun tämä 6-vuotias syntyi.
Ja suuri ihme!
Mutta tarhaan meni 4-vuotiaana.
Sun pitäisi nyt vain ottaa itseäs niskasta kiinni ja laittaa vaikka puoli päivä hoitoon, poika söisi Aamiaisen ja Lounaan siellä, sinä tekisit kauppareissut sillä välin ja syöt ne suklaasi samalla.
Ilman että Poikasi tietää.
Niin minäkin mätän suuhuni milloin mitäkin kun toinen on koulussa ja toinen on tarhassa, eri juttu sitten viikonloput ja lomat.
Nyt kuullostaa ihan siltä että olet"juuttunut paikoillesi ja lopuun palanut".
Ja silloin ei saa tehtyä mitä piti.
Tiedän kokemuksesta:Sairastuin kun tämä nuorimmainen syntyi, Synnytyksen jälkeiseen masennukseen, pelkäsin vuorokaudet läpeensä että vauva kuolee jos irroitan "silmäni siitä"(syntyi 2 viikkoa yli lasketun ajan".
No, onneksi mieheni jutteli Neuvolassa siitä kun käytti tätä vanhempaa, soittivat ja tulivat hätiin.
Puoli vuotta sitä piinaa kesti!
Tulipahan tekstiä, mutta nyt sun on PAKKO irtaantua, hellittää ja antaa Poika Tarhaan, siitä sitten pikkuhiljaa alkaa juttu luistamaan.
Päässä sulla ei ole vikaa kun tajuat kirjoittaa ja apua pyytää se on selviö.
Olet vain jumittunut!
Et kertonut tapaatko muita äitejä Puistoissa jne...
Oletko yksinäinen?
Toivon että saatais näin Uuden Vuoden Kunniaksi sullakin asiat luistamaan:)
Nyt tuli mulla "nuoriso sisälle" menen Ruuan laittoon, mutta kirjoita ihmeessä kyllä musta juttu kaverin saat jos haluat:)
Tsemppiä!
Äiti!

Lue lisää

kun lapset ovat poissa kotoa ja hoidat itse heidät sitten iltapäivät jne. Olet todella tehokas äiti, käyt kaupassa ja hoidat kodin ja kaikki siinä sivussa. Kasvatat lapsesi hyvin, eikä teillä ole koskaan mitään ongelmia. Voi että kadehdin sinua, haluaisin itse olla ihan samanlainen. Näin saa arjen luistamaan, mies tekee naisten töitäkin esim. ompelee, hänen äitinsä on varmasti kasvattanut hänestä monitoimimiehen.

Vanhemmat lapsesi tulevat varmasti usein lueksenne ja leikkivät pikkusiskojen kanssa, heistä on varmasti tosi mukavaa omistaa näinkin nuoria pikkusisaruksia. Ja yleeensä he ovat suuria idoleja pikkusille.Perheesi vaikuttaa niin harmooniselta ja ihanalta.Osaat antaa todella hyviä ohjeita muille äideille, kun ha painiseklevat murheissaan pienten lapsiensa kanssa. Mutta sinulla on jo paljon kokemusta, kun olet niin sanotusti ajamassa toista rinkiä. Olet vanhemi ja paljon viisaampi, oppinut miten lapset hoidetaan ja saanut nuoren miehesikin yhtymään perheen hoitoon!

Osasit niin hienosti kertoa masennuksestasi ja miten järkevästi sait sen hoidettua, sillä pyysit apua kun tarvitsit sitä. Se on oikein, apua kannattaa aina hakea, jos tuntuu, että jotain on pielessä, näin saa tilanteen hallintaan nopeasti, eikä mitään ikvää pääse tapahtumaan!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta Sinulle, olet maailaman paras äiti, niin minusta ainakin tuntuu, kun olen lueskelut todella järkeviä juttujasi!

Äiti 48v. kirjoitti:

Jos miehesi "löi hanskat tiskiin".
En minäkään ompele, sen tekee mies aamulla juuri kun tulin Koiran kanssa lenkiltä, ompeli Iskä tytön pientä reikää uusiss sukkahousuissa.
Hän on minua 10v. nuorempi ja totesi alussa(vielä pari vuotta sitten)että minulla kun on jo aikuiset lapset saan päättää näiden pientenkin kasvatuksesta.
Totesin että "älä unta näe" heillä on myös Isä tai sitten eilo1
Tajusi samantien, tosin olen saanut muistutella asiasta, koska vastuu ei ole yksin ja ainoastaan minun.
Mutta ajattele itse olin 41 kun tämä 6-vuotias syntyi.
Ja suuri ihme!
Mutta tarhaan meni 4-vuotiaana.
Sun pitäisi nyt vain ottaa itseäs niskasta kiinni ja laittaa vaikka puoli päivä hoitoon, poika söisi Aamiaisen ja Lounaan siellä, sinä tekisit kauppareissut sillä välin ja syöt ne suklaasi samalla.
Ilman että Poikasi tietää.
Niin minäkin mätän suuhuni milloin mitäkin kun toinen on koulussa ja toinen on tarhassa, eri juttu sitten viikonloput ja lomat.
Nyt kuullostaa ihan siltä että olet"juuttunut paikoillesi ja lopuun palanut".
Ja silloin ei saa tehtyä mitä piti.
Tiedän kokemuksesta:Sairastuin kun tämä nuorimmainen syntyi, Synnytyksen jälkeiseen masennukseen, pelkäsin vuorokaudet läpeensä että vauva kuolee jos irroitan "silmäni siitä"(syntyi 2 viikkoa yli lasketun ajan".
No, onneksi mieheni jutteli Neuvolassa siitä kun käytti tätä vanhempaa, soittivat ja tulivat hätiin.
Puoli vuotta sitä piinaa kesti!
Tulipahan tekstiä, mutta nyt sun on PAKKO irtaantua, hellittää ja antaa Poika Tarhaan, siitä sitten pikkuhiljaa alkaa juttu luistamaan.
Päässä sulla ei ole vikaa kun tajuat kirjoittaa ja apua pyytää se on selviö.
Olet vain jumittunut!
Et kertonut tapaatko muita äitejä Puistoissa jne...
Oletko yksinäinen?
Toivon että saatais näin Uuden Vuoden Kunniaksi sullakin asiat luistamaan:)
Nyt tuli mulla "nuoriso sisälle" menen Ruuan laittoon, mutta kirjoita ihmeessä kyllä musta juttu kaverin saat jos haluat:)
Tsemppiä!
Äiti!

Lue lisää

Olet kertonut, että pienimpäsi ovat kaksoset.
Miten on?

täytyyhän sun osata elää ilman miestäkin.
ei ne miehet ennenvanhaankaan lapsia hoitaneet, vaan olivat työssä ja toivat elannon kotiin.
hae ihmeessä apua nyt heti, neuvola, perheneuvola, psygoloki..

Yritän vain pitää perhettä koossa kaikesta huolimatta.
Tilanne on umpikujassa, eikä mieheni käytös helpota sitä yhtään, koska hän poistuu areenalta ja loistaa nykyään poissaolollaan. Kaikesta tulee sanomista, koska meillä on niin erilaiset periaatteet. Hän ei pidä kiinni ruoka-ajoista niin kuin minä. Minusta lapsen kanssa pitää säilyttää rutiinit, se luo turvallisuutta.

Mies ei suostu enää edes keskustelemaan. Hän kyllä kylvettää lapsen iltaisin, imuroi tai muuta vastaavaa, mutta tekee sen kuin mykkä kala. En saa häneltä myötätuntoa minkään vertaa.
Käsitän nyt että lapsen syömäongelma on osa perheongelmaa, jossa miehelläni on tosi suuri osuus. Tuntuu, että hän on kyllästynyt ja hajottaa koko meidän avioliiton.
Hän ei kai kestänyt lapsen syntymistä, onhan se miehelle ja varsinkin kypsymättömälle tosi suuri kriisi. Vaikka hän oli mukana synnytyksessä, niin ei hänestä juuri tukea ollut, sain kokea kivut yksin. huh!

Pia H kirjoitti:

Yritän vain pitää perhettä koossa kaikesta huolimatta.
Tilanne on umpikujassa, eikä mieheni käytös helpota sitä yhtään, koska hän poistuu areenalta ja loistaa nykyään poissaolollaan. Kaikesta tulee sanomista, koska meillä on niin erilaiset periaatteet. Hän ei pidä kiinni ruoka-ajoista niin kuin minä. Minusta lapsen kanssa pitää säilyttää rutiinit, se luo turvallisuutta.

Mies ei suostu enää edes keskustelemaan. Hän kyllä kylvettää lapsen iltaisin, imuroi tai muuta vastaavaa, mutta tekee sen kuin mykkä kala. En saa häneltä myötätuntoa minkään vertaa.
Käsitän nyt että lapsen syömäongelma on osa perheongelmaa, jossa miehelläni on tosi suuri osuus. Tuntuu, että hän on kyllästynyt ja hajottaa koko meidän avioliiton.
Hän ei kai kestänyt lapsen syntymistä, onhan se miehelle ja varsinkin kypsymättömälle tosi suuri kriisi. Vaikka hän oli mukana synnytyksessä, niin ei hänestä juuri tukea ollut, sain kokea kivut yksin. huh!

Lue lisää

Niin oli väärin sanottu, että sain kokea kivut yksin. Onhan se mahdotonta, että mies kokisi samoin kuin synnyttäjä.

Pia H kirjoitti:

Yritän vain pitää perhettä koossa kaikesta huolimatta.
Tilanne on umpikujassa, eikä mieheni käytös helpota sitä yhtään, koska hän poistuu areenalta ja loistaa nykyään poissaolollaan. Kaikesta tulee sanomista, koska meillä on niin erilaiset periaatteet. Hän ei pidä kiinni ruoka-ajoista niin kuin minä. Minusta lapsen kanssa pitää säilyttää rutiinit, se luo turvallisuutta.

Mies ei suostu enää edes keskustelemaan. Hän kyllä kylvettää lapsen iltaisin, imuroi tai muuta vastaavaa, mutta tekee sen kuin mykkä kala. En saa häneltä myötätuntoa minkään vertaa.
Käsitän nyt että lapsen syömäongelma on osa perheongelmaa, jossa miehelläni on tosi suuri osuus. Tuntuu, että hän on kyllästynyt ja hajottaa koko meidän avioliiton.
Hän ei kai kestänyt lapsen syntymistä, onhan se miehelle ja varsinkin kypsymättömälle tosi suuri kriisi. Vaikka hän oli mukana synnytyksessä, niin ei hänestä juuri tukea ollut, sain kokea kivut yksin. huh!

Lue lisää

Unohda jo se miehen syyttely, siitä ei nyt ole apua.

Mihin toimenpiteisiin ajattelit itse ryhtyä itsesi ja lapsesi suhteen? Millä tavalla ryhdyt toimimaan lapsesi parhaaksi konkreettisesti? Miten järjestät käytännön perhe-elämänne tästä eteenpäin?

Tahtoo tietää kirjoitti:

Unohda jo se miehen syyttely, siitä ei nyt ole apua.

Mihin toimenpiteisiin ajattelit itse ryhtyä itsesi ja lapsesi suhteen? Millä tavalla ryhdyt toimimaan lapsesi parhaaksi konkreettisesti? Miten järjestät käytännön perhe-elämänne tästä eteenpäin?

Lue lisää

Miehessäsi on paljon samaa kuin minun ex-miehessäni ja tunteesi vaikuttavat tutuilta. Mutta SINÄ voit muuttaa käytöstäsi ja parantaa tilannetta.

Ensinnäkin laitat lapsesi päiväkotiin ainakin osapäivähoitoon tai kerhoon kerran tai pari viikossa. 4-vuotias lapsi kiukuttelee jo kavereiden puutetta. Päivähoidossa/kerhossa oleva leikki-ikäinen lapsi kiukuttelee AINAKIN puolet vähemmän kuin kotona oleva, minä tiedän.

Lapsen ollessa kerhossa, SINÄ saat ANSAITUN hengähdystauon, jolloin voit käydä kaupassa kahvilla, kirjastossa tai vain ajatella omat ajatuksesi loppuun. Ollessani kuolemanväsynyt kuten sinä nyt, lapseni meni MLL:n kerhoon ja minä istuin kaksi tuntia purkamassa tunteitani päiväkirjalle, se auttoi valtavasti ja sain voimia arkeen.

Lopeta karkit ja pilttipuurot ja anna lapsen syödä samaa ruokaa kuin muut, lapsi ei ihan oikeasti kuole nälkään vaikkei aina maistuisi.

Pyyanna kirjoitti:

Miehessäsi on paljon samaa kuin minun ex-miehessäni ja tunteesi vaikuttavat tutuilta. Mutta SINÄ voit muuttaa käytöstäsi ja parantaa tilannetta.

Ensinnäkin laitat lapsesi päiväkotiin ainakin osapäivähoitoon tai kerhoon kerran tai pari viikossa. 4-vuotias lapsi kiukuttelee jo kavereiden puutetta. Päivähoidossa/kerhossa oleva leikki-ikäinen lapsi kiukuttelee AINAKIN puolet vähemmän kuin kotona oleva, minä tiedän.

Lapsen ollessa kerhossa, SINÄ saat ANSAITUN hengähdystauon, jolloin voit käydä kaupassa kahvilla, kirjastossa tai vain ajatella omat ajatuksesi loppuun. Ollessani kuolemanväsynyt kuten sinä nyt, lapseni meni MLL:n kerhoon ja minä istuin kaksi tuntia purkamassa tunteitani päiväkirjalle, se auttoi valtavasti ja sain voimia arkeen.

Lopeta karkit ja pilttipuurot ja anna lapsen syödä samaa ruokaa kuin muut, lapsi ei ihan oikeasti kuole nälkään vaikkei aina maistuisi.

Lue lisää

Lapsi on käynyt syksystä asti kaksi kertaa viikossa kerhossa, joka kestää pari tuntia kerrallaan.
On ollut ongelmia siinä, että yleensä ehdimme sinne, koska kerho alkaa aamulla jo yhdeksän aikaan. On aikamoista sählinkiä sitä ennen... aamupalan kanssa. Kun lapsi huomaa, että minulla on kiire, niin hän alkaa sabotoida pahemmin ja olemme todella joutuneet menemään syömättä muutaman kerran ja kerran jäätiin poiskin rangaistukseksi. Ajattelin että jos hän siitä oppisi.

Lapsi ei laske minua kerhosta siksi aikaa pois, vaan olen eteisessä odottanut lueskellen. Hän ei puhu siellä kenellekään lapselle, vaan vierastaa heitä ja on vaikea saada leikkiin mukaan.

En tiedä mitä voisin enää päättää, tuntuu että mies on ruvennut päättämään puolestani silloin jos hänelle yrittää vähänkin antaa vastuuta.

Inhottaa kun mies saa tunnustusta joka puolelta osaamisestaan ja näppäryydestään, siitä että on "kiva kaveri", mutta minut syrjäytetään kuin outo lintu kaikesta.

Pia H kirjoitti:

Lapsi on käynyt syksystä asti kaksi kertaa viikossa kerhossa, joka kestää pari tuntia kerrallaan.
On ollut ongelmia siinä, että yleensä ehdimme sinne, koska kerho alkaa aamulla jo yhdeksän aikaan. On aikamoista sählinkiä sitä ennen... aamupalan kanssa. Kun lapsi huomaa, että minulla on kiire, niin hän alkaa sabotoida pahemmin ja olemme todella joutuneet menemään syömättä muutaman kerran ja kerran jäätiin poiskin rangaistukseksi. Ajattelin että jos hän siitä oppisi.

Lapsi ei laske minua kerhosta siksi aikaa pois, vaan olen eteisessä odottanut lueskellen. Hän ei puhu siellä kenellekään lapselle, vaan vierastaa heitä ja on vaikea saada leikkiin mukaan.

En tiedä mitä voisin enää päättää, tuntuu että mies on ruvennut päättämään puolestani silloin jos hänelle yrittää vähänkin antaa vastuuta.

Inhottaa kun mies saa tunnustusta joka puolelta osaamisestaan ja näppäryydestään, siitä että on "kiva kaveri", mutta minut syrjäytetään kuin outo lintu kaikesta.

Lue lisää

kerro lapselle seuraavalla kerhokerralla, että äidillä on nyt asioita hoidettavana ja tulet heti kerhon loputtua hakemaan hänet. sano asia lyhyesti ja päättäväisesti lasta silmiin katsoen, halaa lasta ja lähde.

jos lapsi ei ole koskaan jäänyt ilman sinua mihinkään kannattaa ensin jutella kerhotädin kanssa, jotta hän osaa ottaa tämän huomioon.

tämän ketjun lukeneena ja puuttumatta miehesi ja sinun suhteeseesi (jossa on siinäkin isoja ongelmia) sanoisin, että lapsesi voi huonosti ja reagoi esim. tuolla ruokajutulla siihen, että hän on perheessä se, joka on ilmeisesti aina "sanellut" miten toimitaan. lapsi hallitsee, jos hänen antaa hallita. rakkautta on olla lapselle aikuinen ja aikuinen päättää mitä tehdään ja milloin. kun on ruoka-aika, syödään, kun on nukkuma-aika, mennään nukkumaan. vanhemman velvollisuus on pitää säännöllisestä aikataulusta kiinni. näin sanoitkin tekeväsi ja tiedät, että se on tärkeää.

ne pilttipuurot samantien pois, kaikki makea pois. olet hyvin uupunut, kuka tahansa olisi tuossa tilanteessa, joten aloita ihan perusruoalla. itse en omista mikroa, mutta tuossa tilanteessa sanoisin, että anna vaikka lapselle mikroateria (lihapullaa, perunamuusia, kanaviillokkia, mitä tahansa perusruokaa) tai lihaperunasoselaatikkoa ja vihanneksi mukaan säännöllisesti, että aterioiden valmistus on sinulle helppoa. pääasia olisi nyt saada lapsesi normaalisti syömään.

anna lapselle joka päivä aamupala eteen klo 8 (esim. puuroa, pakastemarjoja, maitoa LASISTA), jollei syö, sitten ei syö. silti et anna mitään ennen kuin on lounasaika! silloin ruoka eteen. jos lapsi ei taaskaan syö, sitten ei syö. ota lautanen pois. jne. näin jatka pari päivää. varmasti alkaa syömään JOLLEI saa mitään väliaikoina.

eikö parhain kiitos sinulle olisi kun huomaisit lapsesi alkavan syödä kuten muutkin tuon ikäiset? älä odota kiitosta ulkopuolisilta, mieheltäsi ym. tee asia ITSESI JA LAPSESI vuoksi. miehesikin arvostus ja kiinnostus sinua kohtaan varmasti palaa jos hän huomaa, miten ryhdistäydyt.

lapsen kanssa näissä ruoka ym. tilanteissa älä neuvottele lapsen kanssa, älä houkuttele, älä lupaa palkintoja, ainoastaan kerrot, että nyt tehdään näin ja sitten näin. kehu lasta joka kerta, kun hän toimii kuten pitää.

vaikka lapsi heittäisi kaksi päivää kaikki ruoat lattialle, kuten kerroit hänen tekevän, jos saa oikeaa ruokaa eteensä, älä luovuta. on kaikkein tärkeintä, että sinä pysyt rauhallisena ja pidät kiinni uusista tavoista koko ajan ja vain nostat hänet pois pöydästä jollei ensimmäinen varotus tehoa. eli ensin varoita selkeästi ja lyhytsanaisesti ja kerro, että noin ei voi tehdä ja toisesta kerrasta nostat pois.

lapsi ei tosiaan kuole nälkään, kuten täällä jo moni on sanonut. hän taatusti alkaa jossain vaiheessa syödä. et saa kertaakaan lipsua tai kaikki alkaa alusta, sillä lapsi oppii heti että no antaa se äiti periksi kuitenkin taas.

lapsesi tarvitsee rajat, sinä päätät, sinä olet aikuinen.

voimia sinulle! aloita jo tänään.

mitä lapsesi on tänään syönyt? anna kohta välipalaksi vaikka leipää ja hedelmä, jollei syö, älä anna mitään mutta tee ruoka viideksi/kuudeksi ja anna ruokaa. jollei syö älä anna mitään muuta.

vettä pitää olla tarjolla koko ajan ja maitoakin tietysti, mutta sitäkään ei enää pullosta. muita juomia älä anna, tosin maitokin täyttää kovasti, jos sitä juo paljon.

lapsesi on myös jo niin vanha, että hänelle voit rauhallisesti kertoa nyt heti etukäteen, että nyt me alamme tehdä niin, että äiti antaa sinulle kunnon ruokaa ja muuta ei enää ole. kaupassa anna lapsen huutaa ja huomata, että huutamallakaan hän ei saa karkkia, suklaata tms.

joskus myöhemmin kun ruokailu on kunnossa voi lapsella olla kerran viikossa päivä, jolloin hän saa KOHTUULLISEN määrän, esim. yhden suklaapatukan, makeaa.

kaikkea hyvää sinulle, olet hyvä äiti, kun ilmaiset huolesi. oliko näissä ohjeissa jotain jonka luulet olevan mahdoton toteuttaa?

Pia H kirjoitti:

Lapsi on käynyt syksystä asti kaksi kertaa viikossa kerhossa, joka kestää pari tuntia kerrallaan.
On ollut ongelmia siinä, että yleensä ehdimme sinne, koska kerho alkaa aamulla jo yhdeksän aikaan. On aikamoista sählinkiä sitä ennen... aamupalan kanssa. Kun lapsi huomaa, että minulla on kiire, niin hän alkaa sabotoida pahemmin ja olemme todella joutuneet menemään syömättä muutaman kerran ja kerran jäätiin poiskin rangaistukseksi. Ajattelin että jos hän siitä oppisi.

Lapsi ei laske minua kerhosta siksi aikaa pois, vaan olen eteisessä odottanut lueskellen. Hän ei puhu siellä kenellekään lapselle, vaan vierastaa heitä ja on vaikea saada leikkiin mukaan.

En tiedä mitä voisin enää päättää, tuntuu että mies on ruvennut päättämään puolestani silloin jos hänelle yrittää vähänkin antaa vastuuta.

Inhottaa kun mies saa tunnustusta joka puolelta osaamisestaan ja näppäryydestään, siitä että on "kiva kaveri", mutta minut syrjäytetään kuin outo lintu kaikesta.

Lue lisää

Meidän poika oli samanlainen "kerholainen".Syömisen kanssa ei toki ole ollut samanlaisia ongelmia,anteeksi vaan,mutta mielestäni se on teistä vanhemmista lähtöisin.Etenkin sinä tunnut tekevän siitä turhan suuren asian.No,mutta se kerhojuttu...meilläkään ei poika mennyt mielellään kerhoon,saatika olisi tehnyt ilman minua siellä mitään.Minäkin "päivystin" eteisessä monet kerrat.Jälkeenpäin kun pojallamme todettiin epätyypillinen autismi ja adhd,niin kuulin että kaikki tälläset soputumista vaativat esim.kerhot on "myrkkyä" lapselle.En nyt toellakaan tarkoita että lastasi odottaa joku diagnoosi,se vaatii muitakin ongelma-alueita.Mutta,suosittelen lämpimästi että otat neuvolaan yhteyttä ja kerrot kaiken poikaasi liittyen.Miehelläsi ja sinulla tuntuu olevan muutakin kismaa kuin vain poikaan liittyen,selvittäkää ne!Viekää poika viikonlopuksi hoitoon jonnekin,vaikka oliski syömättä pari päivää,ja viettäkää välillä aikaa keskenänne.4v.poikanne vaikuttaa aika tyrannilta.Sori vaan.

Pia H kirjoitti:

Lapsi on käynyt syksystä asti kaksi kertaa viikossa kerhossa, joka kestää pari tuntia kerrallaan.
On ollut ongelmia siinä, että yleensä ehdimme sinne, koska kerho alkaa aamulla jo yhdeksän aikaan. On aikamoista sählinkiä sitä ennen... aamupalan kanssa. Kun lapsi huomaa, että minulla on kiire, niin hän alkaa sabotoida pahemmin ja olemme todella joutuneet menemään syömättä muutaman kerran ja kerran jäätiin poiskin rangaistukseksi. Ajattelin että jos hän siitä oppisi.

Lapsi ei laske minua kerhosta siksi aikaa pois, vaan olen eteisessä odottanut lueskellen. Hän ei puhu siellä kenellekään lapselle, vaan vierastaa heitä ja on vaikea saada leikkiin mukaan.

En tiedä mitä voisin enää päättää, tuntuu että mies on ruvennut päättämään puolestani silloin jos hänelle yrittää vähänkin antaa vastuuta.

Inhottaa kun mies saa tunnustusta joka puolelta osaamisestaan ja näppäryydestään, siitä että on "kiva kaveri", mutta minut syrjäytetään kuin outo lintu kaikesta.

Lue lisää

sinuna laittaisin lapsen päiväkotiin ja heti. siitä ei ole lapselle mitään haittaa. hän oppii siellä tavoille ja sosiaalisuutta, tietenkään niin ei tapahdu heti kun on tottunut olemaan vaan sun kanssa, mutta nopeasti kuitenkin. lapset oppivat aina nopeasti. muutaman päivän kitinän jälkeen hän varmaan jo tykkää olla siellä.

lapsesihan menee kouluun muutaman vuoden päästä,kyllä sitä ennen pitää opetella tietyt asiat ja osata olla muitten lasten kanssa. koulussa,jo epulla, lapset osaavat olla julmia. jos lapsesi on koko elämänsä ollut äidin helmoissa, hän tulee kyllä kuulemaan siitä. eikä siinä auta suklaasta saadut läskit!

sanoit ettet halua lasta hoitoon kun oli niin haluttu. musta se ei kuullosta todelta. ja vaikuttaa siltä että sä olet suht laiska. ei millään pahalla, oon itekin ;) mietin et onko oikeesti kyse siitä ettet haluu lähtee töihin? ja et varmaan oo kovin sosiaalinen, sekin kai vaikuttaa siihen et haluisit vaan olla kotona?

Tää Pia on todella pihalla. Hänelle on nyt moneen kertaan kerrottu kuinka hänen pitäisi ryhtyä toimimaan ja lakata tuo ainainen ruikutus ja lopettaa sen miehen haukkuminen.
Kaikki kommentit mitä hän kirjoittaa niin AINA on syynä se oma mies.
Voin sanoa että jos minä olisin tuollainen ruikuttaja meillä kotona niin olisin saanut lähteä kävelemään jo aikaa sitten. Kuka mies tuota jaksaa.

alan turhautua kirjoitti:

Tää Pia on todella pihalla. Hänelle on nyt moneen kertaan kerrottu kuinka hänen pitäisi ryhtyä toimimaan ja lakata tuo ainainen ruikutus ja lopettaa sen miehen haukkuminen.
Kaikki kommentit mitä hän kirjoittaa niin AINA on syynä se oma mies.
Voin sanoa että jos minä olisin tuollainen ruikuttaja meillä kotona niin olisin saanut lähteä kävelemään jo aikaa sitten. Kuka mies tuota jaksaa.

Lue lisää

Kun luin tätä ritirimpsua, niin minulle tuli sellainen olo, että perheen ongelma ei ole tämä lapsen "syömättömyys", vaan ihan joku muu ja tämä lapsi vain oirehtii sitä. Tässä perheessä on jotain tosi pahasti pielessä, kun oireilu on näin rajua.

alan turhautua kirjoitti:

Tää Pia on todella pihalla. Hänelle on nyt moneen kertaan kerrottu kuinka hänen pitäisi ryhtyä toimimaan ja lakata tuo ainainen ruikutus ja lopettaa sen miehen haukkuminen.
Kaikki kommentit mitä hän kirjoittaa niin AINA on syynä se oma mies.
Voin sanoa että jos minä olisin tuollainen ruikuttaja meillä kotona niin olisin saanut lähteä kävelemään jo aikaa sitten. Kuka mies tuota jaksaa.

Lue lisää

Siinä olen samaa mieltä, että olen pihalla meidän ongelmistamme.

Omasta mielestäni en ruikuta, vaan onhan normaalia surra ääneen tilannetta.
En tajua, miten muuten voisin sen tehdä. Suren miestäni ja avioliittoani ja mitä kaikkea se lapsellemme tekee.

En todellakaan hauku miestäni, mutta jotenkin minun on kerrottava hänen tekemättä jättämiset. Onhan hänessä hyviä puolia silloin kun hän haluaa ne vain näyttää.

Meillä on tosiaan uhattu lähtemisellä, eli mies on uhannut että minun pitää lähteä. Tämän hän on ennen joulua ilmaissut ja sanoi että on viimeinen joulu yhdessä.

Sen vuoksi täältä olen kysynyt apua, koska koko juttu kärjistyy pojan ruokaongelmaan.
Mieheni ei kertakaikkiaan kestä sitä
Ilmeisesti minä olen kestävämpi ihminen kuitenkin.
Ongelmat ovat tehty voitettaviksi, mutta miten sen nyt miehellekin ilmaisisi ettei leimautuisi taas joksikin ruikuttajaksi.

Pia H kirjoitti:

Siinä olen samaa mieltä, että olen pihalla meidän ongelmistamme.

Omasta mielestäni en ruikuta, vaan onhan normaalia surra ääneen tilannetta.
En tajua, miten muuten voisin sen tehdä. Suren miestäni ja avioliittoani ja mitä kaikkea se lapsellemme tekee.

En todellakaan hauku miestäni, mutta jotenkin minun on kerrottava hänen tekemättä jättämiset. Onhan hänessä hyviä puolia silloin kun hän haluaa ne vain näyttää.

Meillä on tosiaan uhattu lähtemisellä, eli mies on uhannut että minun pitää lähteä. Tämän hän on ennen joulua ilmaissut ja sanoi että on viimeinen joulu yhdessä.

Sen vuoksi täältä olen kysynyt apua, koska koko juttu kärjistyy pojan ruokaongelmaan.
Mieheni ei kertakaikkiaan kestä sitä
Ilmeisesti minä olen kestävämpi ihminen kuitenkin.
Ongelmat ovat tehty voitettaviksi, mutta miten sen nyt miehellekin ilmaisisi ettei leimautuisi taas joksikin ruikuttajaksi.

Lue lisää

Sanot, että "Suren miestäni ja avioliittoani ja mitä kaikkea se lapsellemme tekee." ja että "koko juttu kärjistyy pojan ruokaongelmaan." Sinä itse kirjoitat tässä vastauksen, et vain suostu ymmärtämään sitä: "mitä kaikkea se lapsellemme tekee ja kärjistyy ruokaongelmaan". Poika oirehtii ja pahasti ja se johtuu teidän perhetilanteestanne!

On normaalia surra ääneen, mutta ei ole normaalia, että et ryhdy tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Oletko masentunut? Jos et itse pysty/jaksa/osaa, niin hae ulkopuolista apua. Ja se ulkopuolinen apu ei ole miehesi, vaan esim. neuvola, perheneuvola tms. Auta nyt lastasi, sitä kun ei tee kukaan muu kuin sinä!

Pia H kirjoitti:

Siinä olen samaa mieltä, että olen pihalla meidän ongelmistamme.

Omasta mielestäni en ruikuta, vaan onhan normaalia surra ääneen tilannetta.
En tajua, miten muuten voisin sen tehdä. Suren miestäni ja avioliittoani ja mitä kaikkea se lapsellemme tekee.

En todellakaan hauku miestäni, mutta jotenkin minun on kerrottava hänen tekemättä jättämiset. Onhan hänessä hyviä puolia silloin kun hän haluaa ne vain näyttää.

Meillä on tosiaan uhattu lähtemisellä, eli mies on uhannut että minun pitää lähteä. Tämän hän on ennen joulua ilmaissut ja sanoi että on viimeinen joulu yhdessä.

Sen vuoksi täältä olen kysynyt apua, koska koko juttu kärjistyy pojan ruokaongelmaan.
Mieheni ei kertakaikkiaan kestä sitä
Ilmeisesti minä olen kestävämpi ihminen kuitenkin.
Ongelmat ovat tehty voitettaviksi, mutta miten sen nyt miehellekin ilmaisisi ettei leimautuisi taas joksikin ruikuttajaksi.

Lue lisää

Kirjoitin tuossa ylempänä kärjekkäästi, toivottavasti et kovasti pahastunut.
Halusin vain hiukan ravistella ja herättää huomaamaan, että sinun tilanteesi on jotenkin jumissa.
Kaduin sitten, kun ajattelin, että nyt lyön lyötyä. Se ei ole tarkoitukseni.

Onko sinulla omia vanhempia, sisaruksia tai ystäviä, joilla ei ole valmiiksi teidän tilanteestanne mielipidettä?

Joku läheisesi saattaisi huomata sen solmukohdan, joka perhesuhteissanne vaikuttaa moneen asiaan.
Tiedän itsekin, että on vaikeata ruveta puhumaan asiasta, joka on hiertänyt kauan, koska toinen osapuoli ottaa heti sen "TAAS se rupeaa puhumaan tuosta"- kannan. Ptäisi muka odottaa sopivaa hetkeä keskustelun aloittamiseksi, mutta milloin se hetki tulee?

Onko paikkakunnallasi perheneuvolaa? Normaali lastenneuvola siellä ainakin on, ja uskoisin, että he ottaisivat sinut vakavasti, jos osaisit kertoa ongelmasi siellä. Alottaa vaikka lapsen syömättömyydestä ja sitten kysyä, voiko vanhempien väliset ristiriidat vaikuttaa lapseen tällä tavalla.

Uskoisin, että saisit keskusteluapua sitä kautta.

Tässä ketjussa olet saanut kokea taas sen, mikä usein tulee täällä eteen. Sinut syyllisetään ainoaksi syypääksi koko tilanteeseen.
Ei se niin ole, koska et sinä ole varmaankaan tätä halunnut. Asiat nyt vain ajautuvat usein mutkiin, joita on vaikea oikoa.

Ihan oikein on, että purat turhautumistasi tänne, ehkä joku osaa vaikka vahingossa antaa sinulle vinkin, jolla pääset tilanteesta ulos.
Eräs vinkki jo tulikin:
Kannattaa ajatella vakavasti lapsen tarhaan menoa, edes puolipäiväiseksi. Hän kaipaa varmaan seuraa ikäisistään.
Sillä aikaa sinä voit harjoitella taas aikuisen elämää. Käydä itseksesi ostoksilla, mennä kirjastoon, kampaajalle, tai olla ihan vain yksin kotona aamuteeveetä katsellen. Omaa aikaa tarvitsevat kaikki, myöskin lapset.

Pia H kirjoitti:

Siinä olen samaa mieltä, että olen pihalla meidän ongelmistamme.

Omasta mielestäni en ruikuta, vaan onhan normaalia surra ääneen tilannetta.
En tajua, miten muuten voisin sen tehdä. Suren miestäni ja avioliittoani ja mitä kaikkea se lapsellemme tekee.

En todellakaan hauku miestäni, mutta jotenkin minun on kerrottava hänen tekemättä jättämiset. Onhan hänessä hyviä puolia silloin kun hän haluaa ne vain näyttää.

Meillä on tosiaan uhattu lähtemisellä, eli mies on uhannut että minun pitää lähteä. Tämän hän on ennen joulua ilmaissut ja sanoi että on viimeinen joulu yhdessä.

Sen vuoksi täältä olen kysynyt apua, koska koko juttu kärjistyy pojan ruokaongelmaan.
Mieheni ei kertakaikkiaan kestä sitä
Ilmeisesti minä olen kestävämpi ihminen kuitenkin.
Ongelmat ovat tehty voitettaviksi, mutta miten sen nyt miehellekin ilmaisisi ettei leimautuisi taas joksikin ruikuttajaksi.

Lue lisää

arvosta...eikä poikaa. se haluaa mennä ja olla vapaa. anna sen mennä. älä riipu siinä. paska mikä paska. ota poikasi ja aloittakaa uusi lehti elämässä se parempi. ja hae nyt ihmeessä apua...se auttaa sua jaksamaan ja jatkamaan oikeata tietä.

tätä mieltä kirjoitti:

Kirjoitin tuossa ylempänä kärjekkäästi, toivottavasti et kovasti pahastunut.
Halusin vain hiukan ravistella ja herättää huomaamaan, että sinun tilanteesi on jotenkin jumissa.
Kaduin sitten, kun ajattelin, että nyt lyön lyötyä. Se ei ole tarkoitukseni.

Onko sinulla omia vanhempia, sisaruksia tai ystäviä, joilla ei ole valmiiksi teidän tilanteestanne mielipidettä?

Joku läheisesi saattaisi huomata sen solmukohdan, joka perhesuhteissanne vaikuttaa moneen asiaan.
Tiedän itsekin, että on vaikeata ruveta puhumaan asiasta, joka on hiertänyt kauan, koska toinen osapuoli ottaa heti sen "TAAS se rupeaa puhumaan tuosta"- kannan. Ptäisi muka odottaa sopivaa hetkeä keskustelun aloittamiseksi, mutta milloin se hetki tulee?

Onko paikkakunnallasi perheneuvolaa? Normaali lastenneuvola siellä ainakin on, ja uskoisin, että he ottaisivat sinut vakavasti, jos osaisit kertoa ongelmasi siellä. Alottaa vaikka lapsen syömättömyydestä ja sitten kysyä, voiko vanhempien väliset ristiriidat vaikuttaa lapseen tällä tavalla.

Uskoisin, että saisit keskusteluapua sitä kautta.

Tässä ketjussa olet saanut kokea taas sen, mikä usein tulee täällä eteen. Sinut syyllisetään ainoaksi syypääksi koko tilanteeseen.
Ei se niin ole, koska et sinä ole varmaankaan tätä halunnut. Asiat nyt vain ajautuvat usein mutkiin, joita on vaikea oikoa.

Ihan oikein on, että purat turhautumistasi tänne, ehkä joku osaa vaikka vahingossa antaa sinulle vinkin, jolla pääset tilanteesta ulos.
Eräs vinkki jo tulikin:
Kannattaa ajatella vakavasti lapsen tarhaan menoa, edes puolipäiväiseksi. Hän kaipaa varmaan seuraa ikäisistään.
Sillä aikaa sinä voit harjoitella taas aikuisen elämää. Käydä itseksesi ostoksilla, mennä kirjastoon, kampaajalle, tai olla ihan vain yksin kotona aamuteeveetä katsellen. Omaa aikaa tarvitsevat kaikki, myöskin lapset.

Lue lisää

Nyt on rauhaisa hetki, ja saan vähän hengähtää, kun mummi otti ja vei lapsen ulos. Joten huh,huh, sain sotkut korjattua ja söin hätäisesti itse, kun mummi (anoppi) ja poika häipyivät leikkipuistoon.

Ehkä vähän kolahti, mutta tiedän että tilanne on jumittunut.
On omia, kaksi sisarta, jotka eivät asu Suomessa.
Yksi hyvä ystävä on ja kaksi vähän ei ehkä niin sydänystävää.
Soitan melkein päivittäin lähiystävälle sekä ehkä joka toinen päivä äidilleni.
Niin olen itsekin sitä mieltä, että se alkusyy on miehessä, ja sitten siitä olen lähtenyt panikoitumaan eteenpäin.
Tiedän että tänäänkään ei kiitosta tule mieheltä, vaikka olen imuroinut, laittanut astiat tiskikoneeseen ja pyykin hurisemaan koneeseen.

Mies arvostelee lähes kaikesta, jopa pyykistä, että pesen vaatteet pilalle. En ennätä niitä hirveesti lajitella ja mies on tarkka vaatteistaan. Jopa sen että NE pitäisi pestä erikseen. Mies ei tajua minun 60 asteen systeemiäni, jossa bakteerit kuolee ainakin lapsen vaatteista.
Tätä nykyä mies pesee omat vaatteensa, syö ulkona, nukkuu sohvalla. Hän ei saa muka unta, joudun laskemaan pojan yöllä viereemme, mutta minua se ei häiritse. HÄNTÄ kylläkin!

Mies on nykyään täysin eristänyt itsensä meistä, ja tuokin vaatejuttu sen todistaa.
Ehdotin hälle eilen illalla perheneuvolaan menoa, mutta hän sanoi että ei kannata. Häntä ei sinne saa. Ja miehen vastaus ei tullut MITENKÄÄN rauhallisesti, vaan hän pimahti täysin. Hän oli sitä mieltä (joka tuli voimakkaasti ilmi) että syyttelisin häntä vain, vaikka sanoin että lupaan pelkästään keskustella pojan ongelmasta.

Osin ongelmamme varmaan johtuvat vaikeasta raskaudestani, kun olin pahoinvointinen ja silloin ehkä tuli valitettua liikaa. Hän ei sitä ymmärrä vieläkään. Ihmisen olisi kuitenkin kyettävä antamaan anteeksi toiselle.

ei se mies sua kirjoitti:

arvosta...eikä poikaa. se haluaa mennä ja olla vapaa. anna sen mennä. älä riipu siinä. paska mikä paska. ota poikasi ja aloittakaa uusi lehti elämässä se parempi. ja hae nyt ihmeessä apua...se auttaa sua jaksamaan ja jatkamaan oikeata tietä.

Lue lisää

Miehestäni en halua luopua missään nimessä. Hän on minulle tärkeä.
Tällä hetkellä mies on tosiaan aika inhottava. Pitää vaan kestää ja kärsiä.
Kyllä varmaan mies poikaa arvostaa, poika on isän perään ja mies ulkoiluttaa sitä viikonloppuisin paljon ja käyttää eri tapahtumissa aika ajoittain.
Poika tykkää olla miehen matkassa, tosin mies on huolimattomampi kasvatuksessa ja hoidossa (vaarallisen huolimaton) ja pelkään koko ajan, että esim. poika ryntäilee jonnekin vilkkaana lapsena ja satuttaa itsensä.
Mies ei muista aina pojan nesteentarvetta ja kesähelteellä saattaa jäädä juomiset vähiin.

Pia H kirjoitti:

Nyt on rauhaisa hetki, ja saan vähän hengähtää, kun mummi otti ja vei lapsen ulos. Joten huh,huh, sain sotkut korjattua ja söin hätäisesti itse, kun mummi (anoppi) ja poika häipyivät leikkipuistoon.

Ehkä vähän kolahti, mutta tiedän että tilanne on jumittunut.
On omia, kaksi sisarta, jotka eivät asu Suomessa.
Yksi hyvä ystävä on ja kaksi vähän ei ehkä niin sydänystävää.
Soitan melkein päivittäin lähiystävälle sekä ehkä joka toinen päivä äidilleni.
Niin olen itsekin sitä mieltä, että se alkusyy on miehessä, ja sitten siitä olen lähtenyt panikoitumaan eteenpäin.
Tiedän että tänäänkään ei kiitosta tule mieheltä, vaikka olen imuroinut, laittanut astiat tiskikoneeseen ja pyykin hurisemaan koneeseen.

Mies arvostelee lähes kaikesta, jopa pyykistä, että pesen vaatteet pilalle. En ennätä niitä hirveesti lajitella ja mies on tarkka vaatteistaan. Jopa sen että NE pitäisi pestä erikseen. Mies ei tajua minun 60 asteen systeemiäni, jossa bakteerit kuolee ainakin lapsen vaatteista.
Tätä nykyä mies pesee omat vaatteensa, syö ulkona, nukkuu sohvalla. Hän ei saa muka unta, joudun laskemaan pojan yöllä viereemme, mutta minua se ei häiritse. HÄNTÄ kylläkin!

Mies on nykyään täysin eristänyt itsensä meistä, ja tuokin vaatejuttu sen todistaa.
Ehdotin hälle eilen illalla perheneuvolaan menoa, mutta hän sanoi että ei kannata. Häntä ei sinne saa. Ja miehen vastaus ei tullut MITENKÄÄN rauhallisesti, vaan hän pimahti täysin. Hän oli sitä mieltä (joka tuli voimakkaasti ilmi) että syyttelisin häntä vain, vaikka sanoin että lupaan pelkästään keskustella pojan ongelmasta.

Osin ongelmamme varmaan johtuvat vaikeasta raskaudestani, kun olin pahoinvointinen ja silloin ehkä tuli valitettua liikaa. Hän ei sitä ymmärrä vieläkään. Ihmisen olisi kuitenkin kyettävä antamaan anteeksi toiselle.

Lue lisää

Aina vaan pahemmaksi menee. Hankkikaa hyvät ihmiset apua itsellenne tai antakaa lapsi pois! Sinä ja miehesi tuhoatte tuolla menolla itsenne, toisenne ja erityisesti lapsenne henkisen ja fyysisen terveyden. Teillä aikuisilla (molemmilla) on vanhemmuus totaalisesti hukassa ja olette (molemmat) lapsellenne vaaraksi. Olen vähän sitä mieltä, ettei teidän koskaan olisi pitänyt tätä lasta hankkia.

Ja ne 40 kympissä pestävät vaateet menee oikeasti pilalle jos ne pestään kuudessa kympissä! Ja vain idiootti perustelee sitä jollain bakteerien tappamisella... Lapsen vaatteissa normaalisti olevat bakteerit eivät vaaranna lapsesi terveyttä tai kehitystä millään lailla. Niitä saa ja pitää olla.

Sinä et joudu laskemaan poikaa viereenne vaan teet aktiivisen päätöksen asiasta. Joko päästät ja ajat samalla miehen pois tai et päästä. ON ihan normaalia, että uni häiriintyy, jos viereen tulee nelivuotias pyörimään ja potkimaan.

Tulosta koko tämä viestiketju ja alleviivaa kaikki sinulle annetut ohjeet ja kehotukset ja ryhdy toteuttamaan niitä.

Pia H kirjoitti:

Miehestäni en halua luopua missään nimessä. Hän on minulle tärkeä.
Tällä hetkellä mies on tosiaan aika inhottava. Pitää vaan kestää ja kärsiä.
Kyllä varmaan mies poikaa arvostaa, poika on isän perään ja mies ulkoiluttaa sitä viikonloppuisin paljon ja käyttää eri tapahtumissa aika ajoittain.
Poika tykkää olla miehen matkassa, tosin mies on huolimattomampi kasvatuksessa ja hoidossa (vaarallisen huolimaton) ja pelkään koko ajan, että esim. poika ryntäilee jonnekin vilkkaana lapsena ja satuttaa itsensä.
Mies ei muista aina pojan nesteentarvetta ja kesähelteellä saattaa jäädä juomiset vähiin.

Lue lisää

Ja sian kärsiä...ruokaa...koita nyt hyvä ihminen hakea apua jostakin!

Pia H kirjoitti:

Miehestäni en halua luopua missään nimessä. Hän on minulle tärkeä.
Tällä hetkellä mies on tosiaan aika inhottava. Pitää vaan kestää ja kärsiä.
Kyllä varmaan mies poikaa arvostaa, poika on isän perään ja mies ulkoiluttaa sitä viikonloppuisin paljon ja käyttää eri tapahtumissa aika ajoittain.
Poika tykkää olla miehen matkassa, tosin mies on huolimattomampi kasvatuksessa ja hoidossa (vaarallisen huolimaton) ja pelkään koko ajan, että esim. poika ryntäilee jonnekin vilkkaana lapsena ja satuttaa itsensä.
Mies ei muista aina pojan nesteentarvetta ja kesähelteellä saattaa jäädä juomiset vähiin.

Lue lisää

Siis tää on varmasti provo...
Ei kukaan voi oikeasti olla noin lapsellinen ja tyhmä!

Jos tilanne on totta niin kyllä tässä lasta sääliks käy eikä ketään muuta jos äiti on oikeasti tuollainen ettei välitä lapsestaan sen vertaa että syöttää karkkia ja suklaata joka päivä.
Mites lapsen hampaat vai oletko koskaan edes vienyt lasta tarkistukseen,tuskinpa voi hampaat hyvässä kunnossa olla jos joka päivä syö karkkia ja suklaata vaikka suklaa onkin hampaille terveellisempää kuin karkit niin SILTI...On aika herätä todellisuuteen!

Ja unipullon antaminen lapselle...voi voi jos sinua huolestuttaa bakteerit vaatteissa niin voi kun tietäisit bakteereista joita lapsesi saa päivittäin tuosta unipullosta.

Olet hukassa ja ikävä kyllä huono äiti kun annat periksi ja syytät miestä.
Itse olen yh enkä todellakaan ole jaksanut itkeä ex-miestäni vaan tehnyt asioiden eteen jotain.

Tämäkin aika mitä käytät täällä netissä voisit tehdä jotain hyödyllistä parantaaksesi tilannettasi.En yhtään ihmettele että miehesi ei halua olla kotona,en minäkään tahtoisi tuossa tilanteessa.

Lapsesi kiukuttelee kun on huomannut saavan sillä tavalla huomiota elikkäs ilmeisesti et muuten anna huomiota lapselle ja siksi lapsi keksii keinot millä saada äidin huomio.

Mitä tulee ruokailuun niin kaikki lapset ovat erilaisia joilla erialisia ruokailutottumuksia aivan kuten aikuisilla mutta eihän kukaan aikuinenkaan(tervejärkinen) elä maidolla ja karkeilla,joten nyt sinun tulisi kokeilla eri ruoka-aineita yhdessä ja erikseen selvittääksesi mistä mauista lapsesi pitää ja edetä pikku hiljaa...

Meillä tyttä 4v on aina ollut nirso ruoan suhteen mutta syönyt aina tiettyjä ruokia hyvin sekä aina ollut kasvu keskikäyrän yläpuolella,kun meni 2v pvkotiin niin johan alkoi maistumaan myös ruoat joita ei kotona suostunut syömään.

Koskaan en lasta pakottanut syömään tai asettanut paineita lapselle syömisestä ja lopputulos on nykyään se että lapsi itse kysyy saako hän maistaa kun valmistan jotain hänelle vierasta ruokaa ja monista niistä "yök" ruuista on tytön lempiruokia nykyyän ELIKKÄS JÄRKI KÄTEEN jos välität tippaakaan lapsestasi.

Unohda se miehesi hetkeksi jos noin paljon häntä vihaat että syytät häntä omasta epäonnistumisestasi kasvattajana,sinähän lapsen kanssa kotona olet päivisin joten sinä hänestä olet myös vastuussa.

Uskomatonta että olet noin kakara,itse olen 23v 2 lapsen äiti enkä todellakaan voi ymmärtää asennettasi.
Teen vuorotyötä ja teen sekä miehelleni että lapsille ruokaa,siivoan ja pesen pyykit eikä todellakaan tulisi mieleen syyttää miestä.
Hän kohtelee meitä hyvin ja on lapsille ihana ehkä juuri siksi että hänestä myös pidetään hyvää huolta ja hän kokee että häntä arvostetaan.

Aina välillä yllätyn kun mies antaa muutaman satasen minulle ja sanoo että osta jotain kivaa itsellesi tai viikonloppuisin vie vanhimman lapsen jonnekin jotta äiti saa levätä etc...

Toivon todella että teet jotain elämällesi tai osaat siirtää kasvatusvastuun jollekin muulle joka välittää lapsestasi ja osaa hänestä huolta pitää ja kasvattaa sillä sinä et todellakaan sitä osaa.

maailmassa on ihmisiä jotka olisivat loistavia vanhempia ja sitten sinunlaisesi ihmiset saavat niitä kuin vettä sateella..sanoisinko että epäreilua kerrassaan ja lapsesi ei todellakaan ole voinut olla kauan odotettu jos näin olisi et kirjoittelisi tälle palstalle moisia juttuja koska ette olisi moisessa tilanteessa.

-"yks teiniäiti vaan"

Pia H kirjoitti:

Nyt on rauhaisa hetki, ja saan vähän hengähtää, kun mummi otti ja vei lapsen ulos. Joten huh,huh, sain sotkut korjattua ja söin hätäisesti itse, kun mummi (anoppi) ja poika häipyivät leikkipuistoon.

Ehkä vähän kolahti, mutta tiedän että tilanne on jumittunut.
On omia, kaksi sisarta, jotka eivät asu Suomessa.
Yksi hyvä ystävä on ja kaksi vähän ei ehkä niin sydänystävää.
Soitan melkein päivittäin lähiystävälle sekä ehkä joka toinen päivä äidilleni.
Niin olen itsekin sitä mieltä, että se alkusyy on miehessä, ja sitten siitä olen lähtenyt panikoitumaan eteenpäin.
Tiedän että tänäänkään ei kiitosta tule mieheltä, vaikka olen imuroinut, laittanut astiat tiskikoneeseen ja pyykin hurisemaan koneeseen.

Mies arvostelee lähes kaikesta, jopa pyykistä, että pesen vaatteet pilalle. En ennätä niitä hirveesti lajitella ja mies on tarkka vaatteistaan. Jopa sen että NE pitäisi pestä erikseen. Mies ei tajua minun 60 asteen systeemiäni, jossa bakteerit kuolee ainakin lapsen vaatteista.
Tätä nykyä mies pesee omat vaatteensa, syö ulkona, nukkuu sohvalla. Hän ei saa muka unta, joudun laskemaan pojan yöllä viereemme, mutta minua se ei häiritse. HÄNTÄ kylläkin!

Mies on nykyään täysin eristänyt itsensä meistä, ja tuokin vaatejuttu sen todistaa.
Ehdotin hälle eilen illalla perheneuvolaan menoa, mutta hän sanoi että ei kannata. Häntä ei sinne saa. Ja miehen vastaus ei tullut MITENKÄÄN rauhallisesti, vaan hän pimahti täysin. Hän oli sitä mieltä (joka tuli voimakkaasti ilmi) että syyttelisin häntä vain, vaikka sanoin että lupaan pelkästään keskustella pojan ongelmasta.

Osin ongelmamme varmaan johtuvat vaikeasta raskaudestani, kun olin pahoinvointinen ja silloin ehkä tuli valitettua liikaa. Hän ei sitä ymmärrä vieläkään. Ihmisen olisi kuitenkin kyettävä antamaan anteeksi toiselle.

Lue lisää

"olen itsekin sitä mieltä, että se alkusyy on miehessä"

Mikä tämä alkusyy sitten on? Sanoithan, että hän ennen oli kiva ja mukava? Entä jos alkusyy onkin hänen mielestään sinussa? Sinähän et tunnu kykenevän perhe-elämääsi, kotiasi ja lastasi kasassa mitenkään pitämään.

"Mies arvostelee lähes kaikesta, jopa pyykistä, että pesen vaatteet pilalle. En ennätä niitä hirveesti lajitella ja mies on tarkka vaatteistaan. Jopa sen että NE pitäisi pestä erikseen."

Ei millään pahalla, mutta tekokuitusekoitteista valmistetut vaatteet eivät tosiaankaan kestä jatkuvaa kuumassa lämpötilassa pesua kutistumatta ja menettämättä muotoaan. Tottakai pyykit pitää lajitella värin ja pesulämpötilan mukaan! Miten ihmeessä et aikaa tähän löydä, jollet edes töissä päivisin käy? En yhtään ihmettele, että mies haluaisi omat vaatteensa pestäväksi erillään, kun kerran pilaat ne omilla systeemeilläsi.

"Tätä nykyä mies pesee omat vaatteensa, syö ulkona, nukkuu sohvalla. Hän ei saa muka unta, joudun laskemaan pojan yöllä viereemme, mutta minua se ei häiritse. HÄNTÄ kylläkin!"

Ihmetteletkö oikeasti tällaista käytöstä? Tottakai miehesi pesee itse vaatteensa, jollet sinä suostu pyykkejä edes lajittelemaan asianmukaisesti ennen kuin koneeseen työnnät. Tottakai hän syö ulkona, jos teidän perheruokailut ovat ikuista pienen raivopään pillin mukaan tanssimista ja herkkujen nenän alle työntämistä. Tottakai hän nukkuu sohvalla, jollei saa kunnolla sängyssä nukuttua! Mitä jos sen sijaan, että syyttäisit miestä siitä, että häntä häiritsee kylkeen keskellä yötä kiilaava tenava, ymmärtäisit häntä. Unta hänkin tarvitsee, joten miksi pakotat hänet sohvalle? Mene itse lapsesi sänkyyn tai lapsesi kanssa sohvalle, jollet osaa lapselle sanoa, että nyt täytyy opetella nukkumaan ainakin useimpina öinä omassa sängyssä. Tuon ikäinen lapsi voi jo nukkua omassakin sängyssään aivan hyvin, ja todellakin, aikuisen uni voi hyvinkin häiriintyä jos tilaa nukkua on liian vähän!

"Ihmisen olisi kuitenkin kyettävä antamaan anteeksi toiselle."

Tämä on totta. Jospa noudattaisit itse omaa ohjettasi ja antaisit anteeksi miehellesi. Sitähän et selvästikään ole tehnyt, koska viesti toisensa jälkeen syytät vain häntä näkemättä omia virheitäsi lainkaan. Anna siis anteeksi miehellesi ja ymmärrä häntä. Tee jotain hänen mielikseen, ota vaikka tuo ruokajuttu saamiesi ohjeiden mukaan haltuusi ja rupea lajittelemaan pyykit. Ja anna miehellesi unirauha opettamalla lapsesi nukkumaan omassa sängyssään. Mene puolitiehen edes vastaan, ennenkuin edes odotat mitään häneltä.

Pia H kirjoitti:

Nyt on rauhaisa hetki, ja saan vähän hengähtää, kun mummi otti ja vei lapsen ulos. Joten huh,huh, sain sotkut korjattua ja söin hätäisesti itse, kun mummi (anoppi) ja poika häipyivät leikkipuistoon.

Ehkä vähän kolahti, mutta tiedän että tilanne on jumittunut.
On omia, kaksi sisarta, jotka eivät asu Suomessa.
Yksi hyvä ystävä on ja kaksi vähän ei ehkä niin sydänystävää.
Soitan melkein päivittäin lähiystävälle sekä ehkä joka toinen päivä äidilleni.
Niin olen itsekin sitä mieltä, että se alkusyy on miehessä, ja sitten siitä olen lähtenyt panikoitumaan eteenpäin.
Tiedän että tänäänkään ei kiitosta tule mieheltä, vaikka olen imuroinut, laittanut astiat tiskikoneeseen ja pyykin hurisemaan koneeseen.

Mies arvostelee lähes kaikesta, jopa pyykistä, että pesen vaatteet pilalle. En ennätä niitä hirveesti lajitella ja mies on tarkka vaatteistaan. Jopa sen että NE pitäisi pestä erikseen. Mies ei tajua minun 60 asteen systeemiäni, jossa bakteerit kuolee ainakin lapsen vaatteista.
Tätä nykyä mies pesee omat vaatteensa, syö ulkona, nukkuu sohvalla. Hän ei saa muka unta, joudun laskemaan pojan yöllä viereemme, mutta minua se ei häiritse. HÄNTÄ kylläkin!

Mies on nykyään täysin eristänyt itsensä meistä, ja tuokin vaatejuttu sen todistaa.
Ehdotin hälle eilen illalla perheneuvolaan menoa, mutta hän sanoi että ei kannata. Häntä ei sinne saa. Ja miehen vastaus ei tullut MITENKÄÄN rauhallisesti, vaan hän pimahti täysin. Hän oli sitä mieltä (joka tuli voimakkaasti ilmi) että syyttelisin häntä vain, vaikka sanoin että lupaan pelkästään keskustella pojan ongelmasta.

Osin ongelmamme varmaan johtuvat vaikeasta raskaudestani, kun olin pahoinvointinen ja silloin ehkä tuli valitettua liikaa. Hän ei sitä ymmärrä vieläkään. Ihmisen olisi kuitenkin kyettävä antamaan anteeksi toiselle.

Lue lisää

Ei siitä, että kotona päivät oleva aikuinen imuroi ja laittaa pyykit ja astiat koneeseen toisen työpäivän aikana, tarvitsekaan erityisesti kiitellä. Eivätkö nuo nyt ihan itsestäänselvästi olekin sinun päivittäisiä hommiasi, kun kerran kotiäitinä olet? Vai montako kertaa olet itse kiittänyt miestäsi työpäivän päätteeksi siitä, että hän kävi töissä ansaitsemassa teidän perheellenne rahaa, jolla elätte?

sanoa.... kirjoitti:

Siis tää on varmasti provo...
Ei kukaan voi oikeasti olla noin lapsellinen ja tyhmä!

Jos tilanne on totta niin kyllä tässä lasta sääliks käy eikä ketään muuta jos äiti on oikeasti tuollainen ettei välitä lapsestaan sen vertaa että syöttää karkkia ja suklaata joka päivä.
Mites lapsen hampaat vai oletko koskaan edes vienyt lasta tarkistukseen,tuskinpa voi hampaat hyvässä kunnossa olla jos joka päivä syö karkkia ja suklaata vaikka suklaa onkin hampaille terveellisempää kuin karkit niin SILTI...On aika herätä todellisuuteen!

Ja unipullon antaminen lapselle...voi voi jos sinua huolestuttaa bakteerit vaatteissa niin voi kun tietäisit bakteereista joita lapsesi saa päivittäin tuosta unipullosta.

Olet hukassa ja ikävä kyllä huono äiti kun annat periksi ja syytät miestä.
Itse olen yh enkä todellakaan ole jaksanut itkeä ex-miestäni vaan tehnyt asioiden eteen jotain.

Tämäkin aika mitä käytät täällä netissä voisit tehdä jotain hyödyllistä parantaaksesi tilannettasi.En yhtään ihmettele että miehesi ei halua olla kotona,en minäkään tahtoisi tuossa tilanteessa.

Lapsesi kiukuttelee kun on huomannut saavan sillä tavalla huomiota elikkäs ilmeisesti et muuten anna huomiota lapselle ja siksi lapsi keksii keinot millä saada äidin huomio.

Mitä tulee ruokailuun niin kaikki lapset ovat erilaisia joilla erialisia ruokailutottumuksia aivan kuten aikuisilla mutta eihän kukaan aikuinenkaan(tervejärkinen) elä maidolla ja karkeilla,joten nyt sinun tulisi kokeilla eri ruoka-aineita yhdessä ja erikseen selvittääksesi mistä mauista lapsesi pitää ja edetä pikku hiljaa...

Meillä tyttä 4v on aina ollut nirso ruoan suhteen mutta syönyt aina tiettyjä ruokia hyvin sekä aina ollut kasvu keskikäyrän yläpuolella,kun meni 2v pvkotiin niin johan alkoi maistumaan myös ruoat joita ei kotona suostunut syömään.

Koskaan en lasta pakottanut syömään tai asettanut paineita lapselle syömisestä ja lopputulos on nykyään se että lapsi itse kysyy saako hän maistaa kun valmistan jotain hänelle vierasta ruokaa ja monista niistä "yök" ruuista on tytön lempiruokia nykyyän ELIKKÄS JÄRKI KÄTEEN jos välität tippaakaan lapsestasi.

Unohda se miehesi hetkeksi jos noin paljon häntä vihaat että syytät häntä omasta epäonnistumisestasi kasvattajana,sinähän lapsen kanssa kotona olet päivisin joten sinä hänestä olet myös vastuussa.

Uskomatonta että olet noin kakara,itse olen 23v 2 lapsen äiti enkä todellakaan voi ymmärtää asennettasi.
Teen vuorotyötä ja teen sekä miehelleni että lapsille ruokaa,siivoan ja pesen pyykit eikä todellakaan tulisi mieleen syyttää miestä.
Hän kohtelee meitä hyvin ja on lapsille ihana ehkä juuri siksi että hänestä myös pidetään hyvää huolta ja hän kokee että häntä arvostetaan.

Aina välillä yllätyn kun mies antaa muutaman satasen minulle ja sanoo että osta jotain kivaa itsellesi tai viikonloppuisin vie vanhimman lapsen jonnekin jotta äiti saa levätä etc...

Toivon todella että teet jotain elämällesi tai osaat siirtää kasvatusvastuun jollekin muulle joka välittää lapsestasi ja osaa hänestä huolta pitää ja kasvattaa sillä sinä et todellakaan sitä osaa.

maailmassa on ihmisiä jotka olisivat loistavia vanhempia ja sitten sinunlaisesi ihmiset saavat niitä kuin vettä sateella..sanoisinko että epäreilua kerrassaan ja lapsesi ei todellakaan ole voinut olla kauan odotettu jos näin olisi et kirjoittelisi tälle palstalle moisia juttuja koska ette olisi moisessa tilanteessa.

-"yks teiniäiti vaan"

Lue lisää

Lapseni, joka on kotona hoidettu, nukkuu nyt vielä. Hän saa pötköttää sängyssä aamuisin niin pitkään kuin haluaa.

Nyt ainakin nostit itsesi hyvin minun yläpuolelleni. Aika kivasti, jos toisella on ongelmia niin voi tuntea itsensä paremmaksi.
Olet puheillasi melkein kuin kopio miehestäni silloin kun riitelemme.

En ole tyhmä, tiedän sen itsekin, vaan ongelmani on se, että kannan LIIKAA vastuuta ja yritän olla niin täydellinen äiti.
Vaikka tiedän, ettei tarvitsisi, vaan voi olla oma itsensä. Lapsi kyllä vaistoaa sen.

Olen aina ollut huolellinen ja se on nyt tehnyt tämän särön. Olemme mieheni kanssa persoonaltamme niin erilaiset.
Harjaan lapsen hampaat todella hyvin, siitä olen pitänyt huolta. (joskin tässäkin kahnausta lapsen kanssa, vaan miten voisi olla toisin)

Sinulle sanoisin, että nuoruuttasi minua lätkit. Olen sinua vanhempi.

Olen miettinyt, että auttaisiko toisen lapsen hankkiminen asiaa... sanotaanhan että ensimmäisen kanssa harjoitellaan ja toisesta lapsesta osaa nauttia.

Jospa se pitää paikkansa ja minäkin saisin nauttia äitinä olemisesta.

Arvostelusi kyllä sattui pahasti. Maailma lyö lyötyä.

Pia H kirjoitti:

Lapseni, joka on kotona hoidettu, nukkuu nyt vielä. Hän saa pötköttää sängyssä aamuisin niin pitkään kuin haluaa.

Nyt ainakin nostit itsesi hyvin minun yläpuolelleni. Aika kivasti, jos toisella on ongelmia niin voi tuntea itsensä paremmaksi.
Olet puheillasi melkein kuin kopio miehestäni silloin kun riitelemme.

En ole tyhmä, tiedän sen itsekin, vaan ongelmani on se, että kannan LIIKAA vastuuta ja yritän olla niin täydellinen äiti.
Vaikka tiedän, ettei tarvitsisi, vaan voi olla oma itsensä. Lapsi kyllä vaistoaa sen.

Olen aina ollut huolellinen ja se on nyt tehnyt tämän särön. Olemme mieheni kanssa persoonaltamme niin erilaiset.
Harjaan lapsen hampaat todella hyvin, siitä olen pitänyt huolta. (joskin tässäkin kahnausta lapsen kanssa, vaan miten voisi olla toisin)

Sinulle sanoisin, että nuoruuttasi minua lätkit. Olen sinua vanhempi.

Olen miettinyt, että auttaisiko toisen lapsen hankkiminen asiaa... sanotaanhan että ensimmäisen kanssa harjoitellaan ja toisesta lapsesta osaa nauttia.

Jospa se pitää paikkansa ja minäkin saisin nauttia äitinä olemisesta.

Arvostelusi kyllä sattui pahasti. Maailma lyö lyötyä.

Lue lisää

Älä missään nimessä edes harkitse toisen lapsen hankkimista! Tilanteenne ei tästä parane sillä yhtään, päin vastoin. Teillä on vanhemmuus totaalisesti hukassa ja se taito teidän pitää oppia.

Valitettavasti alkaa näyttää siltä ettet mitenkään voi olla aito ihminen näine ongelminesi. Selityksesi menevät ihan liian uskomattomiksi!

Sinä et tosiaankaan kanna liikaa vastuuta vaan ihan sen saman vastuun, jonka jokainen äiti kantaa!

Pia H kirjoitti:

Lapseni, joka on kotona hoidettu, nukkuu nyt vielä. Hän saa pötköttää sängyssä aamuisin niin pitkään kuin haluaa.

Nyt ainakin nostit itsesi hyvin minun yläpuolelleni. Aika kivasti, jos toisella on ongelmia niin voi tuntea itsensä paremmaksi.
Olet puheillasi melkein kuin kopio miehestäni silloin kun riitelemme.

En ole tyhmä, tiedän sen itsekin, vaan ongelmani on se, että kannan LIIKAA vastuuta ja yritän olla niin täydellinen äiti.
Vaikka tiedän, ettei tarvitsisi, vaan voi olla oma itsensä. Lapsi kyllä vaistoaa sen.

Olen aina ollut huolellinen ja se on nyt tehnyt tämän särön. Olemme mieheni kanssa persoonaltamme niin erilaiset.
Harjaan lapsen hampaat todella hyvin, siitä olen pitänyt huolta. (joskin tässäkin kahnausta lapsen kanssa, vaan miten voisi olla toisin)

Sinulle sanoisin, että nuoruuttasi minua lätkit. Olen sinua vanhempi.

Olen miettinyt, että auttaisiko toisen lapsen hankkiminen asiaa... sanotaanhan että ensimmäisen kanssa harjoitellaan ja toisesta lapsesta osaa nauttia.

Jospa se pitää paikkansa ja minäkin saisin nauttia äitinä olemisesta.

Arvostelusi kyllä sattui pahasti. Maailma lyö lyötyä.

Lue lisää

Olen nyt sivusta seurannut tätä keskustelua, kaikkea en ole lukenut tekee häijyä! mutta kirjoitat että lapsesi nukkuu....
Onko nyt saamattomuudesta kiini että ei käy tarhaa.
Mies on mikä on ja sinä funtsit toisen lapsen tekoa tuohon suoraan sanottuna sirkukseen?
Vai onko tämä joku vitsi koko juttu?
Normaali oloissa menee 4-vuotias tarhaan kl.08.00 muuta ei pääse sinne yksin täytyy aikuisen viedä.
Syö muutakin kuin suklaata, jne....
Joku mättää ja pahasti!

En ymmärrä enään! kirjoitti:

Olen nyt sivusta seurannut tätä keskustelua, kaikkea en ole lukenut tekee häijyä! mutta kirjoitat että lapsesi nukkuu....
Onko nyt saamattomuudesta kiini että ei käy tarhaa.
Mies on mikä on ja sinä funtsit toisen lapsen tekoa tuohon suoraan sanottuna sirkukseen?
Vai onko tämä joku vitsi koko juttu?
Normaali oloissa menee 4-vuotias tarhaan kl.08.00 muuta ei pääse sinne yksin täytyy aikuisen viedä.
Syö muutakin kuin suklaata, jne....
Joku mättää ja pahasti!

Lue lisää

Haluan hoitaa itse kauan toivomani lapsen. Ei ka tarha nyt mikään autuaaksi tekevä ole ja sieltä saa kaikki tauditkin.

Tarhaa on väläytellyt mieskin ja töihin menoani. Mies on verrannut minua avoimesti joidenkin tuttavien perheiden tilanteisiin, joissa lapset tarhoitetaan jo varhain.
Kun aloin odottaa lastani, niin tehtiin silloin jo selväksi, että hoidetaan hänet kotona.

Toinen lapsi oli nyt ajatuksen tasolla vain, mies ei ole suostunut ja häntäkin siinä tarvittaisiin. Nyt olisi vaikea hankkia, kun miehen kanssa hellät hetket ovat äärimmäisen vähissä.
Nää ongelmat on levinneet laajalle, ihmettelen itsekin sitä, kuin lumipallo vierii ja kasvaa.

Pia H kirjoitti:

Haluan hoitaa itse kauan toivomani lapsen. Ei ka tarha nyt mikään autuaaksi tekevä ole ja sieltä saa kaikki tauditkin.

Tarhaa on väläytellyt mieskin ja töihin menoani. Mies on verrannut minua avoimesti joidenkin tuttavien perheiden tilanteisiin, joissa lapset tarhoitetaan jo varhain.
Kun aloin odottaa lastani, niin tehtiin silloin jo selväksi, että hoidetaan hänet kotona.

Toinen lapsi oli nyt ajatuksen tasolla vain, mies ei ole suostunut ja häntäkin siinä tarvittaisiin. Nyt olisi vaikea hankkia, kun miehen kanssa hellät hetket ovat äärimmäisen vähissä.
Nää ongelmat on levinneet laajalle, ihmettelen itsekin sitä, kuin lumipallo vierii ja kasvaa.

Lue lisää

lapsen kiusaamista, vaikket itse sitä ymmärrä!
Syytön poikasi on!
Paha olla päivästä toiseen, ja sinä sanot että hoidat???

En ymmärrä enään! kirjoitti:

Olen nyt sivusta seurannut tätä keskustelua, kaikkea en ole lukenut tekee häijyä! mutta kirjoitat että lapsesi nukkuu....
Onko nyt saamattomuudesta kiini että ei käy tarhaa.
Mies on mikä on ja sinä funtsit toisen lapsen tekoa tuohon suoraan sanottuna sirkukseen?
Vai onko tämä joku vitsi koko juttu?
Normaali oloissa menee 4-vuotias tarhaan kl.08.00 muuta ei pääse sinne yksin täytyy aikuisen viedä.
Syö muutakin kuin suklaata, jne....
Joku mättää ja pahasti!

Lue lisää

Tämä on ihan varmasti provo, sillä kirjoittaja heittää aina lisää löylyä kiukaalle ja sanoo esim. että lapsi nukkuu vielä (klo 9.30), koska hän suo sen lapselle. Lapsi saa olla kuinka haluaa, koskaon toivottu ja rakastettu. - Nyt hän jää odottamaan asiaan vastauksia.
Hän antaa pikkuisen aiheita ja odottaa reaktioita.
Mies on alkanut olla jo aivan outo, ei puhu, ei syö kotona, nukkuu sohvalla, jne. Siihen ei ole vielä kovin tarkkaan tartuttu, joten varmasti tulee lisää vihjeitä.

Seurannut minäkin kirjoitti:

Tämä on ihan varmasti provo, sillä kirjoittaja heittää aina lisää löylyä kiukaalle ja sanoo esim. että lapsi nukkuu vielä (klo 9.30), koska hän suo sen lapselle. Lapsi saa olla kuinka haluaa, koskaon toivottu ja rakastettu. - Nyt hän jää odottamaan asiaan vastauksia.
Hän antaa pikkuisen aiheita ja odottaa reaktioita.
Mies on alkanut olla jo aivan outo, ei puhu, ei syö kotona, nukkuu sohvalla, jne. Siihen ei ole vielä kovin tarkkaan tartuttu, joten varmasti tulee lisää vihjeitä.

Lue lisää

En älynnyt, että miehestä tulee nyt lisätietoja tuossa alempana.
Ihastuin ikihyväksi. Vielä alkuviikosta rakastettu ja kaivattu mies onkin osoittautumassa tylsäksi tyypiksi, joka ei lehdestäkään lue kuin politiikan ja urheilun!
:D

Seurannut minäkin kirjoitti:

Tämä on ihan varmasti provo, sillä kirjoittaja heittää aina lisää löylyä kiukaalle ja sanoo esim. että lapsi nukkuu vielä (klo 9.30), koska hän suo sen lapselle. Lapsi saa olla kuinka haluaa, koskaon toivottu ja rakastettu. - Nyt hän jää odottamaan asiaan vastauksia.
Hän antaa pikkuisen aiheita ja odottaa reaktioita.
Mies on alkanut olla jo aivan outo, ei puhu, ei syö kotona, nukkuu sohvalla, jne. Siihen ei ole vielä kovin tarkkaan tartuttu, joten varmasti tulee lisää vihjeitä.

Lue lisää

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Pia H kirjoitti:

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Lue lisää

Ja lisäystä vielä. Lapsi leikkii tällä hetkellä kiltisti omissa touhuissaan. Olen alkanut noudattaa nälkäkuuria, kun sitä pidettiin kuorossa niin käänteentekevänä neuvona.
On tarjottu muroja, mutta laitoin pois kun poika ei halunnut.

Pia H kirjoitti:

Haluan hoitaa itse kauan toivomani lapsen. Ei ka tarha nyt mikään autuaaksi tekevä ole ja sieltä saa kaikki tauditkin.

Tarhaa on väläytellyt mieskin ja töihin menoani. Mies on verrannut minua avoimesti joidenkin tuttavien perheiden tilanteisiin, joissa lapset tarhoitetaan jo varhain.
Kun aloin odottaa lastani, niin tehtiin silloin jo selväksi, että hoidetaan hänet kotona.

Toinen lapsi oli nyt ajatuksen tasolla vain, mies ei ole suostunut ja häntäkin siinä tarvittaisiin. Nyt olisi vaikea hankkia, kun miehen kanssa hellät hetket ovat äärimmäisen vähissä.
Nää ongelmat on levinneet laajalle, ihmettelen itsekin sitä, kuin lumipallo vierii ja kasvaa.

Lue lisää

3 kertaa viikossa kun täyttivät 3v.
Ja tarhaan 4-vuotiaina.
Onhan se parempi lapselle että saa tavata muita lapsia, siellähän on toimintaa, jos jonkin näköistä, ja ennen kaikkea terveellinen ruoka.

Pia H kirjoitti:

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Lue lisää

Kuorimaan perunansa itse?
8 vuotias saa olla syömättä jos ei saa voileipä aineita jääkaapista pöydälle?
Se miksi tyttäreni käyvät tarhaa, kuten sanoin aloittivat 4-vuotiaina, on pelkästään siitä syystä, ssaivat lisää kavereita!
Minä kun en askartele, he tekevät sen tarhassa, erilaiset teatteri retket, muut retket ynnä muuta ynnä muuta hauskaa!
Onko se mielestäsi kateutta että suon lapsilleni nämä ilot?
Valitat suklaan syönnistä, ja ostat kaappiin suklaamuroja?
Meillä tytöt syövät voileipiä aamuisin, tai Kellogsia, riisipuuroa, kaurapuurosta kun eivät pidä.
Et ymmärrä mitä kiusaa teet lapsellesi.
Terapeutti voisi auttaa!!!

Pia H kirjoitti:

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Lue lisää

Aamuisin kl.08.00 ulos melkei joka päivä.
iltaisin nukkumaan kl.20.00 ja yhä vielä 20.30 että kerkiävät nukkua sen 10 tuntia!
4-vuotias kun vielä nukkuu (useimmat lapset päikkäreitä)!
Huomen aamulla pitää olla kl.09.00 Jäähalilla luistelemassa(ainut aika koko viikolla).
uimahallissa käydään kerran viikossa, alku-illasta.
Kertoisitko mitä sinä harrastat poikasi kanssa?
Ja nyt älä vaan sano, että on Uimahalliin liian pitkä matka!!!!
Eli minä olen sinulle kateellinen!?
Säälin lastasi, en sinua enkä miestäsi!
Miksi et äitinä voisi ajatella hänen hyvin vointiaan?

Pia H kirjoitti:

Ja lisäystä vielä. Lapsi leikkii tällä hetkellä kiltisti omissa touhuissaan. Olen alkanut noudattaa nälkäkuuria, kun sitä pidettiin kuorossa niin käänteentekevänä neuvona.
On tarjottu muroja, mutta laitoin pois kun poika ei halunnut.

Lue lisää

Jospa antaisit jotain muuta, vaikka sitä perunaa mitä miehesi ehdotti, noin niinkuin vaihtelun vuoksi!

Kun laitoin 5 vuotiaan kirjoitti:

Kuorimaan perunansa itse?
8 vuotias saa olla syömättä jos ei saa voileipä aineita jääkaapista pöydälle?
Se miksi tyttäreni käyvät tarhaa, kuten sanoin aloittivat 4-vuotiaina, on pelkästään siitä syystä, ssaivat lisää kavereita!
Minä kun en askartele, he tekevät sen tarhassa, erilaiset teatteri retket, muut retket ynnä muuta ynnä muuta hauskaa!
Onko se mielestäsi kateutta että suon lapsilleni nämä ilot?
Valitat suklaan syönnistä, ja ostat kaappiin suklaamuroja?
Meillä tytöt syövät voileipiä aamuisin, tai Kellogsia, riisipuuroa, kaurapuurosta kun eivät pidä.
Et ymmärrä mitä kiusaa teet lapsellesi.
Terapeutti voisi auttaa!!!

Lue lisää

Jaas, mitenkä tämä näin meni.
Enhän ole kirjoittanut tytöistäsi vaan tuolle joka väitti minun harrastan provosointia.
En provosoi sen enempää omaa lastani, miestäni kuin muitakaan tänne kirjoittaneita.

En niinkuin sinulle kirjoittanut, vaan toiselle tässä rimpsussa.

En just tällä hetkellä kerkiä enempiä kirjoittelemaan, katsoin vain nopeasti vastaukset.

Pia H kirjoitti:

Jaas, mitenkä tämä näin meni.
Enhän ole kirjoittanut tytöistäsi vaan tuolle joka väitti minun harrastan provosointia.
En provosoi sen enempää omaa lastani, miestäni kuin muitakaan tänne kirjoittaneita.

En niinkuin sinulle kirjoittanut, vaan toiselle tässä rimpsussa.

En just tällä hetkellä kerkiä enempiä kirjoittelemaan, katsoin vain nopeasti vastaukset.

Lue lisää

Sitä paitsi tunnut olevan aika täydellinen äidiksi, mutta kyllä sinussa jotakin vikoja on. Et vain myönnä.
Yritän lukea rivien välistä, mitkä ne voisi olla.
Et ole ihan rehellinen itsellesi.

Minä olen myöntänyt virheeni, en ole täydellinen, ei kukaan ole.
Siitä on minua turha syyttää.
Syötän pojalle sen muropaketin loppuun, en halua että se jää nurkkiin.
Katsotaan sitten ostetaanko uusi paketti. Ilmeisesti ei.

Olin odottanut hieman luovempiakin neuvoja ongelmiimme, mutta ei niitä tullut kuin tämä nälkäkuuri.
No hyvä yritetään sitten sitä. Saa nahdä onnistuuko.

Pia H kirjoitti:

Sitä paitsi tunnut olevan aika täydellinen äidiksi, mutta kyllä sinussa jotakin vikoja on. Et vain myönnä.
Yritän lukea rivien välistä, mitkä ne voisi olla.
Et ole ihan rehellinen itsellesi.

Minä olen myöntänyt virheeni, en ole täydellinen, ei kukaan ole.
Siitä on minua turha syyttää.
Syötän pojalle sen muropaketin loppuun, en halua että se jää nurkkiin.
Katsotaan sitten ostetaanko uusi paketti. Ilmeisesti ei.

Olin odottanut hieman luovempiakin neuvoja ongelmiimme, mutta ei niitä tullut kuin tämä nälkäkuuri.
No hyvä yritetään sitten sitä. Saa nahdä onnistuuko.

Lue lisää

muitakin neuvoja saanut. En tiedä kuinka luovia ne ovat, mutta tässä omat neuvoni:
Tee miehellesi kunnon sapuskat valmiiksi joka päivä siksi kun hän tulee töistä. Rauhoita ilmapiiri, pidä marinat ja narinat mahassasi. Eihän lapsi voi syödä eikä elää normaalisti teidän kaltaistenne taistelevien Virtasten huushollissa.
Lopeta karkkien ja muun makean ostelu. On liikaa vaadittu pieneltä lapselta, että hän lopettaisi makean haluamisen ja hamuamisen, kun tietää, että kaapissa on herkkuja. Pystytkö itsekään siihen?
Lakkaa syyttelemästä miestäsi ja keskity ryhdistämään omaa itseäsi ja käytöstäsi.
Oletko kokeillut yhtään näistä neuvoista vielä yhtään kertaa?
Luultavasti koko viestiketjusi on vain sairasta pilaa - tai sitten koko elämäsi on sitä. Molemmissa tapauksissa olisi syytä lopettaa pelleily, varsinkin, jos lapsi oikeasti on olemassa.

Pia H kirjoitti:

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Lue lisää

"Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia."

Sinusta näyttää siltä siksi, koska itse olet niin kovin kaukana erinomaisesta, kaukana edes normaalista vastuullisesta vanhemmasta. Kukaan ei täällä ole täydellinen tai edes erinomainen. Sinulle vastanneet vaan ovat lapselleen vanhempia, eivät ainoastaan toiveita toteuttavia hyviä haltiattaria. Sinulle vastanneet ovat ihan normaaleja äitejä ja isiä, jotka kantavat vastuun lapsensa ravinnonsaannin terveellisyydestä vaikkei se lasta aina miellyttäisikään. Sinusta tuntuu, että he pitävät itseään erinomaisina siksi, ettet itse kykene tätä vanhemmille kuuluvaa perusvastuuta kantamaan.

"Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin."

Kuka täällä on edes väittänyt, ettei KOSKAAN antaisi lapselleen suklaata, karkkia tai edes suklaamuroja? Pointti on siinä, että normaali vastuunsa tunteva vanhempi ei anna lapsensa elää niillä. Ne ovat ylimääräisiä herkkuja, jotka eivät missään nimessä korvaa normaalia ruokaa, johon muuten tuo kovasti halveksimasi perunakin kuuluu. Sinun lapsesi sen sijaan elää herkuilla, ko9ska sinä hänelle niitä annat kun ei normaaliruokaa suostu syömään. Ilmeisesti et nykyisin välitä normaaliruokaa edes tehdä, koskapa miehesikin joutuu töittensä jälkeen syömään ulkona. Tätähän hän tuskin tekisi, jos sinä olisit päivän aikana laittanut ruokaa koko perheelle! Niin, sinulle vastanneiden nelivuotiset syövät sitä samaa perusruokaa päivittäin kuin mitä heidän vanhempansakin. Ja sitä ruokaa myöskin laitetaan normaaleissa kodeissa päivittäin, olivat vanhemmat töissä tai eivät.

"Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä ostavat?"

Niitä ostavat normaalisti vauvojen ja taaperoikäisten vanhemmat. Yleensä nelivuotiset eivät enää pilttipuuroja syö. Ja jos syövät, sitä tarjotaan aamiaiseksi, ei edelleenkään korvaamaan lämpimiä aterioita. Ja nämä normaalit lämpimät ateriat yleensä sisältävät perunaa, pastaa, riisiä, lihaa, kalaa, kastikkeita, makkaraa ja erilaisia keittoja. Silloin tällöin herkutellaan pizzalla tai hamppareilla, mutta ei missään nimessä päivittäin.

Nälkäkuuria kukaan ei ole suositellut ratkaisuksi ongelmaan, vaan sellaista käytäntöä, että ruokaa tarjotaan riittävästi, mutta jollei se kelpaa, sen voi jättää syömättä. Herkkuja ei silti tarjoilla tilalle. Minun ehdotukseni olisi seuraavanlainen:

1) Lapsen herättyä tarjoat aamiaisen. Vaikkapa sitä pilttipuuroa, leipää ja hedelmää, jottei kulttuurishokki ole liian kova. Lapsesi saa syödä niin paljon kuin haluaa. Jollei halua syödä, tai ei kykene riehumatta ruokailemaan, sekä aamiainen että lapsi poistetaan pöydästä. Ehdottaisin, että herätät lapsesi suunnilleen samaan aikaan joka aamu. Eli jos kerhoaamuina heräätte kahdeksalta, herätät hänet viimeistään varttia yli muinakin aamuina.

2) Aamiaisesta noin 3-4 tunnin kuluttua tarjoat lounaan, joka on siis lämmin ruoka ja tuoreita kasviksia. Vinkkejä sen sisällöstä annoin jo ylempänä. Ja jälleen sama käytäntö kuin aamiaisella, eli lapsi syö minkä syö, ja jollei syö, poistuu sekä lapsi että ruoka pöydästä.

3) Lounaasta noin 3-4 tunnin kuluttua tarjoa välipalaa. Se voi olla vaikkapa jugurttia, viiliä, leipää ja hedelmiä. Tai tarjoa välipalaksi jonain päivänä vaikka niitä suklaamuroja. Ja jälleen sama käytäntö syömisessä kuin edellisillä aterioilla. Keitä itsellesi päiväkahvit, ja juo se lapsesi kanssa pöydän ääressä välipala-aikaan.

4) Välipalasta taas noin 4 tunnin kuluttua tarjoile päivällinen, johon osallistutte mieluummin koko perhe. Syötte jokainen samaa ruokaa, siis lämmintä ruokaa! Ja taas lapselle sama käytäntö syömisen ja käytöksen kanssa kuin yllä.

Päivällisen jälkeen tarjoile lapselle vielä iltapala, esim. jugurttia, leipää, teetä, maitoa tai kaakaota. Suosittelen ettet suklaamuroja enää illalla tarjoa eikä kaakaotakaan usein, sillä se saattaa heikentää unen tuloa ja unen laatua.

Juomaksi tarjoile lapselle maitoa tietyin rajoituksin (sillä ei ole tarkoitus täyttää mahaa) ja vettä rajoituksetta. Makeita mehuja ja kaakaota vain silloin tällöin väli- tai iltapalan yhteydessä. Ei siis ruokajuomana. Limsaa vain viikonloppuisin, jolloin kaiketi miehesi kanssa itsekin nautitte saunaoluet tms. Keksit, suklaat ja karkit eivät missään nimessä kuulu päivittäiseen ruokavalioon sen enempää lapsellesi kuin sinulle itsellesikään! Suosittelen myös, että ruokailet itse samaan aikaan lapsesi kanssa, samaa ruokaa syöden, etkä itsekään syö muita välipaloja. Herkkujen ja karkkien aika on karkkipäivänä, joita on yksi viikossa. Silloinkaan karkilla ei korvata muita aterioita.

Vierasvaroja et mielestäni tarvitse lainkaan niin kauan kun teillä vasta harjoitellaan ruokavalion ja ruokailurytmin normalisointia. Kun tämä asia on saatu kuntoon, voit ostella vierasvarojakin, mikäli ne todella säilyvät vierasvaroina, eivätkä muodostu päivittäisiksi herkuiksi. Meillä ei esimerkiksi vierasvaroja harrasteta lainkaan, koska itsekurini ei riitä olla syömättä niitä itse ja tarjoamatta myös muksuille. Meillä tarjoilut vieraille ostetaan ennen kuin vieraita tulee, ja jos tulevat yllättäen, he saavat tyytyä siihen, mitä meiltä löytyy. Silloin yleensä keittelen kahvit ja tarjoilen vaikka lämpimiä voileipiä, hedelmälohkoja tms. Toisinaan vieraat tuovat itse pullaa tuomisiksi, jolloin toki pistän nekin pöytään.

Toivon todella, että otat onkeesi näistä lukuisista neuvoista, joita sinulle on sadellut. Olet saanut varsin kärkevää palautetta, jollaista itsekin annoin. Katson sen tässä tapauksessa aiheelliseksi, sillä et näytä millään tasolla tajuavan omaa osuuttasi ja omaa syyllisyyttäsi ongelmiin. Et ole ainoa syyllinen, mutta vähintäänkin yhtä syyllinen kuin miehesikin. Ongelmat eivät ratkea sillä, että suljet silmäsi omilta virheiltäsi ja syyllistät vain kaikkia muita, miestäsi, appivanhempiasi ja muita kirjoittajia tässä ketjussa. Sinun virheesi on nyt suoraan sinulle kerrottu, joten mene peilin eteen ja näe ne ja sitten korjaa ne. Vain itseäsi voit muuttaa. Ehkäpä miehesikin muuttaa omia asenteitaan ja käytösmallejaan pikkuhiljaa huomatessaan sinun yrityksesi ja muutoksesi. Ja jollei niin tapahdukaan, olet kuitenkin itse omaksunut paremmat tavat huolehtia lapsestasi ja itsestäsi. Tärkeintä on nyt saada lapsesi ruokailu kuriin, sillä näin vaarannat hänen terveytensä ihan konkreettisesti. Parisuhteenne ongelmat ovat oma työsarkansa, johon voit paneutua sitten kun tärkein on kunnossa.

Pia H kirjoitti:

Ja miksiköhän ei saisi nukkua? Mitä siinä voi olla pahaa? Sinun kateutesi?
Pitäisikö minun kirjoittaa koko elämänkertani tänne? Ei tänne muutkaan kerro.
Sitä paitsi olen vastannut kysymyksiin, koska aihe onkin ollut polttava joillekin.
Sitä paitsi päättelen että moni täällä vain hurskastelee, koska heillä on itsellään sama tilanne kotonaan.

Nyt pääsee sitten lyömään lyötyä, vaikka itsellä samanlainen lapsi ja vieläpä tarhalapsi.
Jos täällä joku löylyä heittää niin vastaajat, jotka ovat salassa kokeneet samat ongelmat.
Näyttää vaan siltä että kaikki ovatkin äkkiä niin erinomaisia.
Kukaan ei muka syö suklaata, kukaan ei anna lapselleen karkkeja, kukaan ei anna suklaamuroja vaikka olen itsekin kaupassa huomannut monenkin kärryssä tuon samaisen suklaamuropaketin.
Ja pilttipuuron menekki on kova, aina hyllyt tyhjinä niiltä kohdin. että ketkähän niitä osavat? En kai minä yksin.
Täällä vain muiden lapset syövät kaurapuuroa ja järsivät muka porkkanoita eikä koskaan yhteenottoja.
Kaikkien lapset syövät siististi ja tottelevat.
KAS kummaa! sanon minä. Hurskastelua.
Nyt ei tullut vihjeitä vaan vastaus.
Ja mitäs sille voin että mies on outo.

Lue lisää

Enhän minä arvostellut sinun lapsesi nukkumisia. Sanoin odottavani, millaisia vastauksia nukkumiseen tulee.
No itse jo ehdit vastaamaan.

Minun puolestani jokainen saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Sehän on kuin rahaa pankkiin laittaisi.
Lapselle ei tule niin nälkäkään, kun nukkuu ja elimistö lepää. Varmaan lapsesi onkin aina väsynyt, koska ei ole saanut kunnollista ravintoa ilmeisesti imetyksen jälkeen.
Saanko tiedustella hänen pituuttaan ja painoaan?
Siihen tietenkin vaikuttaa myös perintötekijät.

Jännää, että sanot jossakin vastauksessasi panneesi lapsen nälkäkuurille. Olen ollut siinä uskossa, että lapsella ei ole minkäänlaista ruokahalua, eikä näläntunnetta.

Lapset ovat siinä outoja, että he pitävät hyvin valmistetusta ruuasta, kauniisti katetusta ruokapöydästä, ja mieluiten he syövät kaikkien kanssa yhdessä samassa pöydässä.
Kannattaisi kokeilla.

Jos lapsi ei pidä puurosta, niin ei sitä sitten. Jostakin lapsi pitää. Valmista sitä kaikille. Jokaisen pitää syödä samaa.

Varmaan mainitsit suklaamurot ihan kirjoittajia ärsyttääksesi. Saitkin aikaan muutaman HERRAIIJUMALA-vastauksen, joita varmaan odotitkin.

Olen muuten jostakin lukenut, että kermajäätelöä kannattaa tarjota huonoruokaiselle, sillä siinä on kaloreita. Lehdessä sanottiin, että jugurteissa on hirveä määrä sokeria, joten niistäkin tulee energiaa lapseesi, halvemmalla kuin suklaasta.

Parhaiten selviät elämästäsi, kun opettelisit tekemään maittavia arkiaterioita. Mutta onhan kaupat täynnä eineksiä ja valmisruokiakin. Kyllä niistä jokin lusikallinen uppoaa kersaasikin.
Turhaan sinä häntä nälkäkuurilla pidät.

Mutta sallittakoon minulle oma käsitykseni tästä saitista. Minusta sinä kokeilet kepillä jäätä näillä paljastuksillasi, joita joka päivä ilmestyy lisää. Eihän sille tosiaan mitään voi, jos mies on outo.

Jäädään odottelemaan vastauksia.

Seurannut minäkin kirjoitti:

Enhän minä arvostellut sinun lapsesi nukkumisia. Sanoin odottavani, millaisia vastauksia nukkumiseen tulee.
No itse jo ehdit vastaamaan.

Minun puolestani jokainen saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Sehän on kuin rahaa pankkiin laittaisi.
Lapselle ei tule niin nälkäkään, kun nukkuu ja elimistö lepää. Varmaan lapsesi onkin aina väsynyt, koska ei ole saanut kunnollista ravintoa ilmeisesti imetyksen jälkeen.
Saanko tiedustella hänen pituuttaan ja painoaan?
Siihen tietenkin vaikuttaa myös perintötekijät.

Jännää, että sanot jossakin vastauksessasi panneesi lapsen nälkäkuurille. Olen ollut siinä uskossa, että lapsella ei ole minkäänlaista ruokahalua, eikä näläntunnetta.

Lapset ovat siinä outoja, että he pitävät hyvin valmistetusta ruuasta, kauniisti katetusta ruokapöydästä, ja mieluiten he syövät kaikkien kanssa yhdessä samassa pöydässä.
Kannattaisi kokeilla.

Jos lapsi ei pidä puurosta, niin ei sitä sitten. Jostakin lapsi pitää. Valmista sitä kaikille. Jokaisen pitää syödä samaa.

Varmaan mainitsit suklaamurot ihan kirjoittajia ärsyttääksesi. Saitkin aikaan muutaman HERRAIIJUMALA-vastauksen, joita varmaan odotitkin.

Olen muuten jostakin lukenut, että kermajäätelöä kannattaa tarjota huonoruokaiselle, sillä siinä on kaloreita. Lehdessä sanottiin, että jugurteissa on hirveä määrä sokeria, joten niistäkin tulee energiaa lapseesi, halvemmalla kuin suklaasta.

Parhaiten selviät elämästäsi, kun opettelisit tekemään maittavia arkiaterioita. Mutta onhan kaupat täynnä eineksiä ja valmisruokiakin. Kyllä niistä jokin lusikallinen uppoaa kersaasikin.
Turhaan sinä häntä nälkäkuurilla pidät.

Mutta sallittakoon minulle oma käsitykseni tästä saitista. Minusta sinä kokeilet kepillä jäätä näillä paljastuksillasi, joita joka päivä ilmestyy lisää. Eihän sille tosiaan mitään voi, jos mies on outo.

Jäädään odottelemaan vastauksia.

Lue lisää

Meillä tytöt kun istuivat itse, laitoin syöttö tuoliin ja sitten itse ruoka-ohje.
Tämä nyt on vain 1 esimerkki.
tein Perunamuusia.
Levitin sen lautaselle pyöreän muotoiseksi.
Sitten pakaste Herne, maissi, paprika sekoituksesta, tein silmät , posket, nauravan suun ja pyöreät posket.
Sillä opetin syömään pakaste vihanneksia.
Tosin olivatn.9kk vanhoja mutta silti.
Pikkaisen mielikuvitusta, että lapsi innostuu uusista ruokalajeista.
Parsakaali on meillä edelleen "omena puita"Lie mistä tämä 6v. kekkasi moisen mutta on kiva kun höyryttää, säilyy vitamiinit.
Meillä syödään tosi paljon kasviksia, aivan pienestä kun tottuivat.
Porkkanasta saa kivoja"ranskalaisia" saavat tytöt"dipata"kermaviilin kun sekoittaa pikkasen Herbamare yrtti-suolaa jo on herkkua!
Samoin kurkusta Lantusta jne....
Kummallakaan tytöistä ei ole yhtään reikiä hampaissa.
Näkkileipä on suurta on parasta leivistä..
Jos jaksaa nähdä vaivaa ja tehdä tuollaisia pikku juttuja, meillä loma päivinä on juuri tuo "Dippi" resepti parasta mitä tietävät.
Ja siihen jälkkäriksi Riisi-Frutit.

Toivottavasti kanssa haet apua ja ymmärrät lopettaa miehesi syyttelyn: "vaikka sen aiheuttajat eivät itse lähtisikään."

"Hän maistoi omenaa, mutta heitti sen lattialle. Hän halusikin suklaamuroja, joista sitten tivasin että syötkö varmasti." Taas tarjosit hänelle tilalle jotain muuta, kun omena ei kelvannutkaan. SINÄ mahdollistat tämän ruokarumban. "kiipesi ottamaan keksejä." Miksi teillä on niitä keksejä, niin että poika niitä saa. Taas SINÄ mahdollistat tilanteen. VASTUU pojan syömisistä on sinulla, ei pojalla.

Miehesi tuli kotiin ja kysyi ruokaa ja sinä sait raivarin. En yhtään ihmettele, että ukko häipyi, minäkin olisin häipynyt. Ongelmanne ei ole se, että poika ei syö, ongelma on perhetilanteessanne ja poika oireilee sitä. Teidän elämä on ihan helvettiä, ei ihme, jos poika oirehtii!!!

kolmen lapsen äiti kirjoitti:

Toivottavasti kanssa haet apua ja ymmärrät lopettaa miehesi syyttelyn: "vaikka sen aiheuttajat eivät itse lähtisikään."

"Hän maistoi omenaa, mutta heitti sen lattialle. Hän halusikin suklaamuroja, joista sitten tivasin että syötkö varmasti." Taas tarjosit hänelle tilalle jotain muuta, kun omena ei kelvannutkaan. SINÄ mahdollistat tämän ruokarumban. "kiipesi ottamaan keksejä." Miksi teillä on niitä keksejä, niin että poika niitä saa. Taas SINÄ mahdollistat tilanteen. VASTUU pojan syömisistä on sinulla, ei pojalla.

Miehesi tuli kotiin ja kysyi ruokaa ja sinä sait raivarin. En yhtään ihmettele, että ukko häipyi, minäkin olisin häipynyt. Ongelmanne ei ole se, että poika ei syö, ongelma on perhetilanteessanne ja poika oireilee sitä. Teidän elämä on ihan helvettiä, ei ihme, jos poika oirehtii!!!

Lue lisää

Onko ne suklaamurot sinun mielestäsi sitä oikeata ja terveellistä ruokaa kasvavalle lapselle?

kolmen lapsen äiti kirjoitti:

Toivottavasti kanssa haet apua ja ymmärrät lopettaa miehesi syyttelyn: "vaikka sen aiheuttajat eivät itse lähtisikään."

"Hän maistoi omenaa, mutta heitti sen lattialle. Hän halusikin suklaamuroja, joista sitten tivasin että syötkö varmasti." Taas tarjosit hänelle tilalle jotain muuta, kun omena ei kelvannutkaan. SINÄ mahdollistat tämän ruokarumban. "kiipesi ottamaan keksejä." Miksi teillä on niitä keksejä, niin että poika niitä saa. Taas SINÄ mahdollistat tilanteen. VASTUU pojan syömisistä on sinulla, ei pojalla.

Miehesi tuli kotiin ja kysyi ruokaa ja sinä sait raivarin. En yhtään ihmettele, että ukko häipyi, minäkin olisin häipynyt. Ongelmanne ei ole se, että poika ei syö, ongelma on perhetilanteessanne ja poika oireilee sitä. Teidän elämä on ihan helvettiä, ei ihme, jos poika oirehtii!!!

Lue lisää

En viime yönä nukkunut paljon mitään ja tänä aamuna heräsin aikaisin, kun mietin asioita.
Olen mennyt itseeni ja ei tietenkään olisi saanut suuttua miehelle siinä tilanteessa, vaikka kyllä hänkin toisinaan polttaa päreensä. Sehän on luonnollista ja kuuluu normaaliin perhe-elämään.

Yritän kuitenkin säilyttää rutiinit, jotka ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa.
En ehdi joka paikkaan ja poika on vikkelä kuin kirppu ja ne keksit olivat unohtuneet alahyllylle. Yritin ottaa ne pois hänen kädestään, mutta kerkisi työntää suuhunsa osan.
Loppu menikin läskiksi, kun juuri siihen tilanteeseen osui mies tulemaan, kun taistelimme lapsen kanssa.

Jossain ne keksit on säilytettävä ja pitäähän vieraille olla tarjottavaa, en voi kaapia kotiamme aivan pelkän ruisleivän varaan. Itse pidän enemmän sekaleivästä.

Käsket minua olla syyttämättä miestäni, mutta itse syytät kuitenkin minua.
Joka tapauksessa ja siitä huolimatta, otan yhteyttä neuvolaan ja haen apua.
Uskon että miehenikin eräänä päivänä huomaa perheen tärkeyden, toivottavasti vaan ei liian myöhään. Tätä ei ole tarkoitettu syytökseksi vaan on tosiasia.

Pia H kirjoitti:

En viime yönä nukkunut paljon mitään ja tänä aamuna heräsin aikaisin, kun mietin asioita.
Olen mennyt itseeni ja ei tietenkään olisi saanut suuttua miehelle siinä tilanteessa, vaikka kyllä hänkin toisinaan polttaa päreensä. Sehän on luonnollista ja kuuluu normaaliin perhe-elämään.

Yritän kuitenkin säilyttää rutiinit, jotka ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa.
En ehdi joka paikkaan ja poika on vikkelä kuin kirppu ja ne keksit olivat unohtuneet alahyllylle. Yritin ottaa ne pois hänen kädestään, mutta kerkisi työntää suuhunsa osan.
Loppu menikin läskiksi, kun juuri siihen tilanteeseen osui mies tulemaan, kun taistelimme lapsen kanssa.

Jossain ne keksit on säilytettävä ja pitäähän vieraille olla tarjottavaa, en voi kaapia kotiamme aivan pelkän ruisleivän varaan. Itse pidän enemmän sekaleivästä.

Käsket minua olla syyttämättä miestäni, mutta itse syytät kuitenkin minua.
Joka tapauksessa ja siitä huolimatta, otan yhteyttä neuvolaan ja haen apua.
Uskon että miehenikin eräänä päivänä huomaa perheen tärkeyden, toivottavasti vaan ei liian myöhään. Tätä ei ole tarkoitettu syytökseksi vaan on tosiasia.

Lue lisää

vaivautunut kokeilemaan neuvoani. Minähän sanoin, että laita ruoka valmiiksi miehellesi siksi kun hän tulee kotiin. Kannattaa laittaa sellaisia ruokia, joista hän pitää tai jotka ovat ainakin terveellisiä ja ravitsevia.
Ei ole liikaa pyydetty, jos mies kotiin tullessaan pyytää kotona olevalta vaimoltaan ruokaa. Jos vaimo vastaa raivoamalla, lähtee normaali mies ovesta ulos. Kukapa viitsii nälissään kuunnella kiukuttelua ja katsella, kuinka lapsi pilataan.
En edelleenkään voi uskoa, että olet tosissasi. Kai kirjoittelusi on jonkinlaista joutilaan ihmisen ajan tappamista. Suljehan nyt kone ja rupea suunittelemaan kunnon sapuskoja siksi kun miehesi tulee kotiin. Voit saman tien suunnitella koko viikolopun ruoat ja ruveta laittelemaan niitä ja hankkimaan niitä varten aineksia.
Hyvä, että hankkiudut neuvolaan. Siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, ellet noudata siellä annettuja ohjeita. Ne tulevat olemaan varsin pitkälle samoja kuin mitä täällä on jo annettu.
No niin, menepä tarkistamaan, onko perunoita tarpeeksi!

Pia H kirjoitti:

En viime yönä nukkunut paljon mitään ja tänä aamuna heräsin aikaisin, kun mietin asioita.
Olen mennyt itseeni ja ei tietenkään olisi saanut suuttua miehelle siinä tilanteessa, vaikka kyllä hänkin toisinaan polttaa päreensä. Sehän on luonnollista ja kuuluu normaaliin perhe-elämään.

Yritän kuitenkin säilyttää rutiinit, jotka ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa.
En ehdi joka paikkaan ja poika on vikkelä kuin kirppu ja ne keksit olivat unohtuneet alahyllylle. Yritin ottaa ne pois hänen kädestään, mutta kerkisi työntää suuhunsa osan.
Loppu menikin läskiksi, kun juuri siihen tilanteeseen osui mies tulemaan, kun taistelimme lapsen kanssa.

Jossain ne keksit on säilytettävä ja pitäähän vieraille olla tarjottavaa, en voi kaapia kotiamme aivan pelkän ruisleivän varaan. Itse pidän enemmän sekaleivästä.

Käsket minua olla syyttämättä miestäni, mutta itse syytät kuitenkin minua.
Joka tapauksessa ja siitä huolimatta, otan yhteyttä neuvolaan ja haen apua.
Uskon että miehenikin eräänä päivänä huomaa perheen tärkeyden, toivottavasti vaan ei liian myöhään. Tätä ei ole tarkoitettu syytökseksi vaan on tosiasia.

Lue lisää

Et onnistunut toimimaan johdonmukaisesti tuossa ruokailutilanteessa.

Toimi näin:
1. Anna lapselle 2 vaihtoehtoa ruokalajista, joista valita.
2. Lautaselle vain pieni annos (jotta et sure menetettyä ruokaa)(2 palaa omenaa jne.)
3. Jos ei kelpaa ja menee leikiksi niin lapsi pois pöydästä yhden varoituksen jälkeen. Et maanittele syömään tai kiihdy.
4. Kun on nälkä niin tarjoa sitä samaa mitä äsken
5. Jos ei vieläkään kelpaa niin pois pöydästä edelliseen tapaan.
6. Toista niin monta kertaa ruokalajia pari kertaa vaihtaen, että ruoka uppoaa. Ei välipaloja eikä sokerisia juomia. Vettä tulee olla tarjolla koko ajan.
7. Varaa aikaa 1-2 päivää. Tuon ikäinen elää kokonan syömättä reilust yli viikon, enkä ikinä ole kuullut lapsesta joka kuolisi nälkään ruokalautasen edessä.

Suklaamurot ovat ihan älyttömän epäterveellisiä! Miksi ihmeessä niitä on teillä kotona? Eikä teillä tarvitse olla mitään "vierasvaraa" jemmassa. Ostat vasta sitten kun oikeasti tarvitset. Ja ihan oikeasti sinä tyhjennät teidän asunnon herkuista. Jos et siihen lapsesi vuoksi kykene niin jo on kumma. Voit ihan hyvin olla itse ilman muutaman kuukauden ajan!

Yksi vain kirjoitti:

Et onnistunut toimimaan johdonmukaisesti tuossa ruokailutilanteessa.

Toimi näin:
1. Anna lapselle 2 vaihtoehtoa ruokalajista, joista valita.
2. Lautaselle vain pieni annos (jotta et sure menetettyä ruokaa)(2 palaa omenaa jne.)
3. Jos ei kelpaa ja menee leikiksi niin lapsi pois pöydästä yhden varoituksen jälkeen. Et maanittele syömään tai kiihdy.
4. Kun on nälkä niin tarjoa sitä samaa mitä äsken
5. Jos ei vieläkään kelpaa niin pois pöydästä edelliseen tapaan.
6. Toista niin monta kertaa ruokalajia pari kertaa vaihtaen, että ruoka uppoaa. Ei välipaloja eikä sokerisia juomia. Vettä tulee olla tarjolla koko ajan.
7. Varaa aikaa 1-2 päivää. Tuon ikäinen elää kokonan syömättä reilust yli viikon, enkä ikinä ole kuullut lapsesta joka kuolisi nälkään ruokalautasen edessä.

Suklaamurot ovat ihan älyttömän epäterveellisiä! Miksi ihmeessä niitä on teillä kotona? Eikä teillä tarvitse olla mitään "vierasvaraa" jemmassa. Ostat vasta sitten kun oikeasti tarvitset. Ja ihan oikeasti sinä tyhjennät teidän asunnon herkuista. Jos et siihen lapsesi vuoksi kykene niin jo on kumma. Voit ihan hyvin olla itse ilman muutaman kuukauden ajan!

Lue lisää

Hei,

Tarkoitukseni ei ollut nostaa itseäni sinun yläpuolelle mutta et voi kieltääkään sitä miten hukassa olet tuon kasvatuksen ja vanhemmuuden suhteen.
Lapsi ei tule koskaan oppimaan kunnioittamaan vanhempiaan etenkään sinua kun uhmaat ja annat periksi jatkuvasti.

Lapsi on teidän perheen pomo ja syytät miestäsi vaikka itse olet vastuussa kasvatuksesta kun olet lapsen kanssa kotona.

Olet uskomaton ja mitä sitten että olet minua vanhempi,se ei merkitse mitään ja ikävä kyllä yhä useammin on niin että nuoret äidit kyllä hoitavat lapensa paremmin kun on tuota jaksamistakin enemmän.

Suosittelen että katsot itseäsi peiliin ja lopetat miehesi syyttelyn sillä mihin se nyt johtaa että edelleen itket täällä tilannettasi ja syyttelet miestäsi etkä tee mitään asioiden eteen.

Ja lasta ei saa KOSKAAN painostaa syömään jos painostat jää ruokailusta negatiivisia tunteita ja lapsi oireilee juuri noin että heittää ruokaa eikä syö etc...

Puhuit rutiineista ja että miten tärkeitä ne ovat mutta en kuitenkaan usko että teidän perheessä on muita rutiineja kuin namien syönti.

Olet aivan hakoteillä ja lapsesi ruokavalio alkaa olla jo sen verran huolestuttava että varaahan aika myös lääkärille.
Suosittelen myös ravitsemusterapeutilla käymistä,osaavat hommansa!

Tsemppiä nyt sulle ja yritä oikeasti olla AIKUINEN/VANHEMPI/ÄITI lapsellesi!!!

-"yks teiniäiti vaan"-

Pia H kirjoitti:

En viime yönä nukkunut paljon mitään ja tänä aamuna heräsin aikaisin, kun mietin asioita.
Olen mennyt itseeni ja ei tietenkään olisi saanut suuttua miehelle siinä tilanteessa, vaikka kyllä hänkin toisinaan polttaa päreensä. Sehän on luonnollista ja kuuluu normaaliin perhe-elämään.

Yritän kuitenkin säilyttää rutiinit, jotka ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa.
En ehdi joka paikkaan ja poika on vikkelä kuin kirppu ja ne keksit olivat unohtuneet alahyllylle. Yritin ottaa ne pois hänen kädestään, mutta kerkisi työntää suuhunsa osan.
Loppu menikin läskiksi, kun juuri siihen tilanteeseen osui mies tulemaan, kun taistelimme lapsen kanssa.

Jossain ne keksit on säilytettävä ja pitäähän vieraille olla tarjottavaa, en voi kaapia kotiamme aivan pelkän ruisleivän varaan. Itse pidän enemmän sekaleivästä.

Käsket minua olla syyttämättä miestäni, mutta itse syytät kuitenkin minua.
Joka tapauksessa ja siitä huolimatta, otan yhteyttä neuvolaan ja haen apua.
Uskon että miehenikin eräänä päivänä huomaa perheen tärkeyden, toivottavasti vaan ei liian myöhään. Tätä ei ole tarkoitettu syytökseksi vaan on tosiasia.

Lue lisää

"Yritän kuitenkin säilyttää rutiinit, jotka ovat tärkeitä lapsen kasvatuksessa." Selitäpäs nyt minullekin, että mitä nämä sinun mielestäsi ovat? Sitäkö, että lapsi valvoo yömyöhään ja nukkuu aamulla pitkään = ette ehdi ajoissa kerhoon?

Hanki vaikka lukollinen kaappi keittiöön, jos kotona on "pakko" olla karkkia ja keksejä, äläkä unohda käyttää niitä. Ja onnistuu muuten vielä niin, että lukko ei rumenna kaappia! Meillä on lukolliset kaapit tavaroille, joihin lapsilla ei ole asiaa (viinat ja aseet). "Viinakaappi" hankittiin, kun alkoi NÄYTTÄÄ siltä, että ne kiinnostavat nuorisoamme. Ja aseisiin lapsilla EI OLE KOSKAAN mitään asiaa ilman valvontaa.

Niin ja edelleen, ovatko ne suklaamurot sinusta sitä oikeaa ruokaa?

Olet astunut hyvän askeleen eteenpäin, kun päätit, että nyt poika rupeaa syömään oikeaa ruokaa.
Mutta kuule, se ei tapahdu käden käänteessä.
Se tapahtuu siten, että talossa ei ole enää keksejä, karkkia, suklaata, makeita jälkiruokia, vain oikeaa ruokaa ja oikeita hedelmiä.

Lapsen kanssa keskustellaan siinä ruuan valmistamisen yhteydessä. Nyt tehdään sitä ja sitä ruokaa. Autatko panemaan lautaset pöytään. Lapsi mukaan kaikkeen. Näytä, kuinka perunat kiehuvat. Sano, että nyt pannaan kastikkeeseen tällaista maustetta. Anna pojan nuuhkaista miltä mauste tuoksuu.
Kerro missä vilja kasvaa, millaisia isoja maissipeltoja on Amerikassa. Puhu ruuasta, niin että lasta alkaa kiinnostaa. Leivo hänen kanssaan.
Käykää kirjastossa. Katselkaa hienojen ruokakirjojen kuvia. Miettikää, mikä maistuisi hyvältä.
Piirtäkää puurokattilan kuva, omenavati ja leipä tms.
Lapsen kasvu on mennyt väärään suuntaan, joten korjaus on nyt hankalaa, mutta kyllä sinä onnistut.
Itse tunnet lapsesi, niin että varmaan osaat ajatella, onko tällaisista ehdotuksista hänen kohdallaan hyötyä, mutta päasia on, että ymmärrät, että lapsen tulee saada kasvuunsa ja kehittymiseensä tarpeelliset rakennusaineet, ja ne eivät tule pelkästä makeasta. Pakkoruokintakaan ei auta, joten lapselle pitää tulla normaali ruokahalu.

Muista, että onnistuminen ei tule eka kerralla, vaan siihen menee pitkä aika. Ensin lapsi on kiinnostunut minuutin, mutta huomenna ehkä jo kaksi.
Älä odota tuloksia heti. Mutta hiljaa hyvä tulee.
Tsemppiä.

Mummi täällä kirjoitti:

Olet astunut hyvän askeleen eteenpäin, kun päätit, että nyt poika rupeaa syömään oikeaa ruokaa.
Mutta kuule, se ei tapahdu käden käänteessä.
Se tapahtuu siten, että talossa ei ole enää keksejä, karkkia, suklaata, makeita jälkiruokia, vain oikeaa ruokaa ja oikeita hedelmiä.

Lapsen kanssa keskustellaan siinä ruuan valmistamisen yhteydessä. Nyt tehdään sitä ja sitä ruokaa. Autatko panemaan lautaset pöytään. Lapsi mukaan kaikkeen. Näytä, kuinka perunat kiehuvat. Sano, että nyt pannaan kastikkeeseen tällaista maustetta. Anna pojan nuuhkaista miltä mauste tuoksuu.
Kerro missä vilja kasvaa, millaisia isoja maissipeltoja on Amerikassa. Puhu ruuasta, niin että lasta alkaa kiinnostaa. Leivo hänen kanssaan.
Käykää kirjastossa. Katselkaa hienojen ruokakirjojen kuvia. Miettikää, mikä maistuisi hyvältä.
Piirtäkää puurokattilan kuva, omenavati ja leipä tms.
Lapsen kasvu on mennyt väärään suuntaan, joten korjaus on nyt hankalaa, mutta kyllä sinä onnistut.
Itse tunnet lapsesi, niin että varmaan osaat ajatella, onko tällaisista ehdotuksista hänen kohdallaan hyötyä, mutta päasia on, että ymmärrät, että lapsen tulee saada kasvuunsa ja kehittymiseensä tarpeelliset rakennusaineet, ja ne eivät tule pelkästä makeasta. Pakkoruokintakaan ei auta, joten lapselle pitää tulla normaali ruokahalu.

Muista, että onnistuminen ei tule eka kerralla, vaan siihen menee pitkä aika. Ensin lapsi on kiinnostunut minuutin, mutta huomenna ehkä jo kaksi.
Älä odota tuloksia heti. Mutta hiljaa hyvä tulee.
Tsemppiä.

Lue lisää

olet aivan ihana !!!

Onnea ja voimia sulle päätöksellesi hakea apua!!!Se kannattaa!!!Ulkopuolinen ja ammattilainen näkee asiat usein eritavalla ja osaa puhua syyttämättä ja satuttamatta.Itse "jouduin" menemään kyllä asioiden takia "peilin eteen".Se kannatti.:o) Onnea ja menestystä!!!Ja varmasti miehesikin ennenpitkää huomaa kun elämänne on seestynyt miten vaikeaa sulla on ollut.

Nyt olet valittanut että poikasi haluaa kaupassa suklaata, ja sinä ostat kaappiin suklaamuroja, annat niitä kun ei muu kelpaa?????
Kyllä jotain apua tarvitset se on aivan selvä!
Oma poikani on nyt 25v.
Aikoinaan kun oli 5-vuotias söi perunat kuorineen kun ei viitsinyt kuoria.
Päivä-äidillä kyllä kuori!
minä tulin töistä kl.17.00 hain muksut kotiin ja tein ruuan.
tosin olin kyllä yksinhuoltaja, mutta silti.
Äskön 8-vuotia tyttäreni totesi että on nälkä.
sanoin totesin, että katatko pöydän päästään syömään.
"En jaksa" tuli vastaus!
No, ole sitten syömättä, totesin.
Ruuan teen kl.13.00 ja syö jos "jaksaa, haluaa", seuraava tarjoilu on kl.17.00
Mitä luulet onko "Laihiksella" koko päivän?
minä tiedän ettei ole.

En halua loukata, mutta rehellisesti sanoen kirjoituksistasi heijastuu edelleen rajojen asettamattomuus ja niistä kiinni pitämättömyys lapselle.

Aloitit toiminnan hyvin. Lapsi ei suostunut syömään ruoka-aikana. Otit ruat pois määrätietoisesti. Seurauksena lapsen huuto. Tottakai mites muutenkaan, sehän kuului asiaan. Opetit lapselle pettymyksen sietoa/oikeata käyttäytymistä, mitä elämässä tarvitaan. Se tuntui sinusta pahalta, mutta kestit pahan olon. Tähän asti mielestäni toimit oikein.

Sitten aloitkin taas lipsua rajojen asettamisesta ja niiden kiinni pitämisestä. Lapsesta tulikin tahdin määrääjä.

Mielestäni kahden tunnin väli ruokailun välillä oli liian lyhyt! Pidä pitempi tauko ennen seuraavan ruan tarjoamista. Menkää vaikka ulos. Tehkää jotain yhdessä. Anna lapsen kuluttaa.

Toinen virhe mielestäni oli "hän lupasi syödä hyvin. Heitti omenan lattialle ja halusikin suklaamuroja. Tivasin syötkö varmasti"?

Puutuitko omena lattialle heittoon mitenkään? Laitoitko lapsen siivoamaan jälkensä? Annoitko varoitusta. Pöydässä ei leikitä, jos et nyt ole kunnolla saat tulla pois pöydästä. Ruokapöydässä ei käyttäydytä noin. En kiellä enään toista kertaa. Varotus ensin-, jos kielto ei auta toteuta uhkaus. Nostat lapsen jälleen pois pöydästä ja ruat myös. Kerro, että seuraava ruoka ei ole heti.

Miksi annoit suklaamuroja? Olisit antanut annoksen minkä olit lautaselle kattanut. Kerrot vain nyt ei ole muuta tarjolla!

Kolmas virhe. "Yritin syöttää itse kun alkoi mennä leikkimiseksi" Miksi annoit mennä leikkimiseksi? Nosta lapsi heti pois pöydästä. Kerro, ettei ruokapöydässä leikitä. Jos ei osaa käyttäytyä sama juttu alusta. Älä sorru syöttämiseen.

"poika haluaa aina pöytään pikkueläimensä". Poikako päättää senkin Ei kai pikkueläimillä mitään tehdä pöydässä. Pikkueläimet sivuun odottamaan ja lapsi odottamaan pöytään. Onko lapsi rauhallinen. Annat ruan vasta kun lapsi on rauhoittunut istumaan ruokapöydässä.

Muistathan kehua ja kannustaa lasta, jos ruokailu sujuu. Jos hän ei pidä tarjoamastasi ruasta voit kehua ,jos jopa pahan ruan syöminen onnistuu jne. Arvasinhan minä kyllä medän esim. Matti osaa syödä hinosti kun vain haluaa.

Ruokailutilanne on vain esimerkki. Samaa jämäkkyyttä tarvitaan lasten kanssa muissakin asioissa.

Ja nyt joku lukenut voi älähtää, ettei lasta saa koskaan rankaista rualla. Itse olen kuitenkin ainakin käytännössä huomannut sen toimivan. Kun ottaa säännöt ruokapöytään ja aikoihinkin, niin ei tarvitse kovin monta kertaa rankaista. Lapsi oppii kyllä huomaamaan miten ei sovi käyttäytyä. Syy-seuraus periaatteen. Hyvästä seuraa hyvää pahasta jokin rankaistus.

Eikä tässä ketään täydellinen kasvattaja ole. Varmasti kaikki tekevät omat virheensä. Käytännössä rajojen asettaminen ei aina ole niin helppoa. Ja jos itse on väsynyt ei rajojen asettamisesta ja noudattamisesta aina jaksa huolehtia. Siihen pitäisi kuitenkin aina pyrkiä.

Mielestäni sinun olisi hyvä vielä miettiä sitä päiväkotiasiaa. Kysy vaikka mitä mieltä neuvola on asiasta? Alkuun vaikka parina päivänä viikossa? Poika voisi saada kavereita, tulla sosiaalisemmaksi. Sinäkin voisit tutustua toisten lasten vanhempiin ja saada uusia tuttavuuksia. Ei kasvatusta sinulta pois vietäisi, mutta päiväkoti voisi olla tukena.

osui silmään. kirjoitti:

En halua loukata, mutta rehellisesti sanoen kirjoituksistasi heijastuu edelleen rajojen asettamattomuus ja niistä kiinni pitämättömyys lapselle.

Aloitit toiminnan hyvin. Lapsi ei suostunut syömään ruoka-aikana. Otit ruat pois määrätietoisesti. Seurauksena lapsen huuto. Tottakai mites muutenkaan, sehän kuului asiaan. Opetit lapselle pettymyksen sietoa/oikeata käyttäytymistä, mitä elämässä tarvitaan. Se tuntui sinusta pahalta, mutta kestit pahan olon. Tähän asti mielestäni toimit oikein.

Sitten aloitkin taas lipsua rajojen asettamisesta ja niiden kiinni pitämisestä. Lapsesta tulikin tahdin määrääjä.

Mielestäni kahden tunnin väli ruokailun välillä oli liian lyhyt! Pidä pitempi tauko ennen seuraavan ruan tarjoamista. Menkää vaikka ulos. Tehkää jotain yhdessä. Anna lapsen kuluttaa.

Toinen virhe mielestäni oli "hän lupasi syödä hyvin. Heitti omenan lattialle ja halusikin suklaamuroja. Tivasin syötkö varmasti"?

Puutuitko omena lattialle heittoon mitenkään? Laitoitko lapsen siivoamaan jälkensä? Annoitko varoitusta. Pöydässä ei leikitä, jos et nyt ole kunnolla saat tulla pois pöydästä. Ruokapöydässä ei käyttäydytä noin. En kiellä enään toista kertaa. Varotus ensin-, jos kielto ei auta toteuta uhkaus. Nostat lapsen jälleen pois pöydästä ja ruat myös. Kerro, että seuraava ruoka ei ole heti.

Miksi annoit suklaamuroja? Olisit antanut annoksen minkä olit lautaselle kattanut. Kerrot vain nyt ei ole muuta tarjolla!

Kolmas virhe. "Yritin syöttää itse kun alkoi mennä leikkimiseksi" Miksi annoit mennä leikkimiseksi? Nosta lapsi heti pois pöydästä. Kerro, ettei ruokapöydässä leikitä. Jos ei osaa käyttäytyä sama juttu alusta. Älä sorru syöttämiseen.

"poika haluaa aina pöytään pikkueläimensä". Poikako päättää senkin Ei kai pikkueläimillä mitään tehdä pöydässä. Pikkueläimet sivuun odottamaan ja lapsi odottamaan pöytään. Onko lapsi rauhallinen. Annat ruan vasta kun lapsi on rauhoittunut istumaan ruokapöydässä.

Muistathan kehua ja kannustaa lasta, jos ruokailu sujuu. Jos hän ei pidä tarjoamastasi ruasta voit kehua ,jos jopa pahan ruan syöminen onnistuu jne. Arvasinhan minä kyllä medän esim. Matti osaa syödä hinosti kun vain haluaa.

Ruokailutilanne on vain esimerkki. Samaa jämäkkyyttä tarvitaan lasten kanssa muissakin asioissa.

Ja nyt joku lukenut voi älähtää, ettei lasta saa koskaan rankaista rualla. Itse olen kuitenkin ainakin käytännössä huomannut sen toimivan. Kun ottaa säännöt ruokapöytään ja aikoihinkin, niin ei tarvitse kovin monta kertaa rankaista. Lapsi oppii kyllä huomaamaan miten ei sovi käyttäytyä. Syy-seuraus periaatteen. Hyvästä seuraa hyvää pahasta jokin rankaistus.

Eikä tässä ketään täydellinen kasvattaja ole. Varmasti kaikki tekevät omat virheensä. Käytännössä rajojen asettaminen ei aina ole niin helppoa. Ja jos itse on väsynyt ei rajojen asettamisesta ja noudattamisesta aina jaksa huolehtia. Siihen pitäisi kuitenkin aina pyrkiä.

Mielestäni sinun olisi hyvä vielä miettiä sitä päiväkotiasiaa. Kysy vaikka mitä mieltä neuvola on asiasta? Alkuun vaikka parina päivänä viikossa? Poika voisi saada kavereita, tulla sosiaalisemmaksi. Sinäkin voisit tutustua toisten lasten vanhempiin ja saada uusia tuttavuuksia. Ei kasvatusta sinulta pois vietäisi, mutta päiväkoti voisi olla tukena.

Lue lisää

saattaisi tietysti tehdä hyvää tälle lapselle.
Muistutan kuitenkin, ettei päiväkotijärjestelmää ole luotu eikä sitä kustanneta veronmaksajien rahoilla siksi, että kotiäiti saisi viedä lapsensa sinne huilatakseen ja saadakseen lapsensa kasvatetuksi, kun ei itse pysty kasvattamaan.
Päiväkodit ovat paikkoja, jonne vanhemmat voivat viedä lapsensa hoitoon siksi aikaa kun itse ovat työssä pitämässä pystyssä tätä yhteiskuntaa työpanoksellan ja verorahoillaan.
Arvostan kotiäidin työtä. Hoidin itsekin kaikki lapseni kotona kouluikään. Mutta jos kotiäitinä haluaa olla, on tehtävä kotiäidin työ. Emme me muutkaan voi jättää työtämme toisten tehtäväksi, emme puolisomme emmekä yhteiskunnan.
Tämänkin ketjun aloittaja pystyisi kyllä parempiin suorituksiin kunhan tekisi kodissaan yhtä paljon työtä kuin me muut työpaikallamme.

vannoa samaa.
Mies muuttuu: suhtautuu sen jälkeen vaimoonsa kuin arvaamattomaan sekopäähän, jota on käsiteltävä silkkihansikkain. Kaikkea, mitä mies sen jälkeen tekee, leimaa ajatus: Jos en tee näin ja näin, se voi taas häipyä, ja lapsi joutuu kärsimään. Pitikin mennä ottamaan hullu akka. Parisuhteesta tulee hoitosuhde. Mies jaksaa aikansa.
Lapsi muuttuu: pitää äidin selittämätöntä katoamista omana syynään ja kantaa ahdistustaan hautaan asti. Pelko ja syyllisyys tulevat hänen käyttäytymisensä motiiveiksi.
Jos haluat muuttaa jotakuta, muuta itseäsi jos pystyt. Toisten muuttaminen väkisin on väkivaltaa. Jos et pysty elämään normaalia perhe-elämään, hankkiudu hoitoon.

Tekisi mieli kokeillakin. Jospa mies sittenkin huomaisi, että hänen perheensä pitää olla ykkössijalla.
Tosin en luota hänen lapsenhoitotaitoonsa... ja säälittäisi poika jonka elämä muuttuisi ankeaksi.
Jos eläisin miehen ajatusten mukaan, meillä syötäisiin pelkkiä pottuja ja lanttuja, käytettäisiin kirpparivaatteita.
Mies olisi vienyt lelut roskikseen ja poika kai kuokkisi kasvimaata kuokalla.
Jotain tällaista "luomua" mies on väläytellyt.

En vaan ole mikään luomupersoona, vaan nykyajan ihminen.
Mies lukee lehdistä pelkän urheilun ja politiikan, kaikki muu hänen mielestä on hömppää.
Tasan ei käy onnen lahjat!
Huh!

Pia H kirjoitti:

Tekisi mieli kokeillakin. Jospa mies sittenkin huomaisi, että hänen perheensä pitää olla ykkössijalla.
Tosin en luota hänen lapsenhoitotaitoonsa... ja säälittäisi poika jonka elämä muuttuisi ankeaksi.
Jos eläisin miehen ajatusten mukaan, meillä syötäisiin pelkkiä pottuja ja lanttuja, käytettäisiin kirpparivaatteita.
Mies olisi vienyt lelut roskikseen ja poika kai kuokkisi kasvimaata kuokalla.
Jotain tällaista "luomua" mies on väläytellyt.

En vaan ole mikään luomupersoona, vaan nykyajan ihminen.
Mies lukee lehdistä pelkän urheilun ja politiikan, kaikki muu hänen mielestä on hömppää.
Tasan ei käy onnen lahjat!
Huh!

Lue lisää

Vastaan melkein omaan viestiini, kun ikään kuin heräsin erään oivaltamiseen.

Mieheni on äärimmäisen tylsä ihminen.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka jollain tapaa ja tahtomattaan vaikka ovat haukkuneet, niin ovatkin auttaneet minua.

Mieheni on tylsä, kuiva tyyppi, joka käyttää pelkkää järkeään, mutta sydän: en tiedä missä se on.
Siinä se meidän ristiriitamme ydin on!
Ja siitä kaikki johtuu.
Olen onneton, koska en saa vastakaikua hänen äärettömän tylsän luonteensa vuoksi!

Jopa kaikki keskusteluni hänen kanssaan törmäävät tuohon järkijärkijärki-asenteeseen.

Elämä on merkillistä ja naurettavaakin, jonkin kesk.palstan sivujen kautta löytyy merkittävä ja käänteentekevä hoksaus!

Pia H kirjoitti:

Vastaan melkein omaan viestiini, kun ikään kuin heräsin erään oivaltamiseen.

Mieheni on äärimmäisen tylsä ihminen.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka jollain tapaa ja tahtomattaan vaikka ovat haukkuneet, niin ovatkin auttaneet minua.

Mieheni on tylsä, kuiva tyyppi, joka käyttää pelkkää järkeään, mutta sydän: en tiedä missä se on.
Siinä se meidän ristiriitamme ydin on!
Ja siitä kaikki johtuu.
Olen onneton, koska en saa vastakaikua hänen äärettömän tylsän luonteensa vuoksi!

Jopa kaikki keskusteluni hänen kanssaan törmäävät tuohon järkijärkijärki-asenteeseen.

Elämä on merkillistä ja naurettavaakin, jonkin kesk.palstan sivujen kautta löytyy merkittävä ja käänteentekevä hoksaus!

Lue lisää

parempaakaan miestä saanut.
Tosin epäilen hänen järkevyyttään, kun kerran on sinun kanssasi naimisiin mennyt.
Miestäsi haukkumalla haukut itseäsi ja lastasi.

Jään odottelemaan kioskisarjan seuraavaa jaksoa. Eroat varmaan tylsästä miehestäsi. Katsotaan, kuinka hyvin huushollisi sen jälkeen hoituu ja kuinka hyvin poikasi syö.

Ehkä vielä joskus löydät uuden onnen, jolla järki ei päätä pakota.

Pahaa pelkään, että me veronmaksajat joudumme maksamaan silmiesi avautumisesta vielä pitkään ja kalliisti.

ajokorttia kirjoitti:

vannoa samaa.
Mies muuttuu: suhtautuu sen jälkeen vaimoonsa kuin arvaamattomaan sekopäähän, jota on käsiteltävä silkkihansikkain. Kaikkea, mitä mies sen jälkeen tekee, leimaa ajatus: Jos en tee näin ja näin, se voi taas häipyä, ja lapsi joutuu kärsimään. Pitikin mennä ottamaan hullu akka. Parisuhteesta tulee hoitosuhde. Mies jaksaa aikansa.
Lapsi muuttuu: pitää äidin selittämätöntä katoamista omana syynään ja kantaa ahdistustaan hautaan asti. Pelko ja syyllisyys tulevat hänen käyttäytymisensä motiiveiksi.
Jos haluat muuttaa jotakuta, muuta itseäsi jos pystyt. Toisten muuttaminen väkisin on väkivaltaa. Jos et pysty elämään normaalia perhe-elämään, hankkiudu hoitoon.

Lue lisää

Tällä nuorimmalla joku 6-vuotis uhma.
Olivat lähdössä kaverini ja hänen lastensa kanssa luitelemaan.
No, heti aamusta, alkoi huuto!
Ei hiuksia saanut harjata, aamiainen ei kelvannut, soitin kaverille että jää luistelut väliin.
jo hiljeni tyttö ja hiukset(pitkät)ei saa niitä itse letille niskaan, söi voileipänsä ja pukeminen sujui kuin tanssi.
mieheni oli"kahden tulen välissä" tytär ja Äiti otti "matsia".
No, hänellä kun on ajokortti, vei lapset Hallille, joten minä hoidin muut.
minullakin pinna palaa, aina välillä ja sitten tulee vauhtia...
tuossa totesin ukolle että ensi viikonloppuna lähden kaverini kanssa ulos syömään, Ilman Lapsia!
totesi mies, että mene hyvä ihminen.
Se on vanhempien tehtävä yhteis-työtä, ja kummallakin on oltava oikeus lähteä välillä tuulettumaan, YKSIN!
No, huomenna alkaa taas Eskari jonne neiti on jo vinkunut viikon ajan, siellä kun on kaverit ja ne kivat opet.
Tuossa kun meillä on 2 näitä tyttöjä, ovat jo "kyllästyneet" katselemaan toisiaan:) toisella paras kaveri koulussa, jota kaipaa ja toisella Eskarissa.
En millään pahalla, mutta kun kirjoitit että toista lasta???
Välillä on hyviä päiviä, leikkivät nätisti ja sitten välillä niitä että nahistaan joka asiasta.
Eli miten pärjäisit kahden kanssa.
ensin teidän Liitto kuntoon ja tämän 4-vuotiaan asiat hoitumaan ja sitten voisi harkita sitä toista.
muuten voi käydä niin että jäät!yksi kahden lapsesi kanssa.

Pia H kirjoitti:

Vastaan melkein omaan viestiini, kun ikään kuin heräsin erään oivaltamiseen.

Mieheni on äärimmäisen tylsä ihminen.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka jollain tapaa ja tahtomattaan vaikka ovat haukkuneet, niin ovatkin auttaneet minua.

Mieheni on tylsä, kuiva tyyppi, joka käyttää pelkkää järkeään, mutta sydän: en tiedä missä se on.
Siinä se meidän ristiriitamme ydin on!
Ja siitä kaikki johtuu.
Olen onneton, koska en saa vastakaikua hänen äärettömän tylsän luonteensa vuoksi!

Jopa kaikki keskusteluni hänen kanssaan törmäävät tuohon järkijärkijärki-asenteeseen.

Elämä on merkillistä ja naurettavaakin, jonkin kesk.palstan sivujen kautta löytyy merkittävä ja käänteentekevä hoksaus!

Lue lisää

että joskus "vertaistuki" ventovierailta voi viedä stressiä. Toivotan sinulle onnea ja ota aikaa itsellesi, tosin en kyllä häipyisi kahdeksi viikoksi mitään sanomatta. Sen voi tehdä ihan etukäteen sopienkin. Kyllä äiti tarvii lomaa, se on kaikkien etu ja yleensä se pitää itse hommata. Sitten se mieskin tajuaa, että teitä on perheessä kaksi lapsen vanhempaa, eikä vain sinä.

Soitin ensin neuvolaan, jossa sanottiin että voin suoraan soittaa perheneuvolaan, ei tarvitse lähetettä.
Neuvolaankin sain ajan. Molempiin menen.
Ei ne vielä sanoneet oikein mitään, selostin kyllä tilanteen pääpiirteittän.
Nyt vain mies pitäisi saada mukaan, mutta ei taida onnistuu.
Viikonloppu oli vaikea, joskin käytiin kylässä minun sukulaisissa.

Illalla olikin riita, mutta en voi siitä enempää kun täällä on väitetty että jotenkin jatkan tätä juttua liikaa, kun en heti kertonut kaikkea.
Kukapa kertoisi.
Ongelman kirjoittaminen on avannut silmiä näkemään kokonaistilanne.

Pia H kirjoitti:

Soitin ensin neuvolaan, jossa sanottiin että voin suoraan soittaa perheneuvolaan, ei tarvitse lähetettä.
Neuvolaankin sain ajan. Molempiin menen.
Ei ne vielä sanoneet oikein mitään, selostin kyllä tilanteen pääpiirteittän.
Nyt vain mies pitäisi saada mukaan, mutta ei taida onnistuu.
Viikonloppu oli vaikea, joskin käytiin kylässä minun sukulaisissa.

Illalla olikin riita, mutta en voi siitä enempää kun täällä on väitetty että jotenkin jatkan tätä juttua liikaa, kun en heti kertonut kaikkea.
Kukapa kertoisi.
Ongelman kirjoittaminen on avannut silmiä näkemään kokonaistilanne.

Lue lisää

Mielestäni sinun tulisi osata asettaa rajoja sekä itsellesi, miehellesi sekä lapsellesi.

Otatte käytännön, että vuoropäivin hoidatte lapsen ruokailun/nukkumaan laiton ym. Mikäli miehesi ei ota vastuuta lapsen hoidosta, mielestäni sinun kannattaa miettiä haluatko elää tällaisessa suhteessa? Onko se ylipäätänsä kannattavaa? Sinä kuitenkin hoidat kaiken aina yksin? Sama siis asutko yksin vai yhdessä? Mihin tarvitset miestäsi ja huonosti toimivaa suhdetta?

Varmasti on totta, että kun mies ei viihdy epämiellyttävässä tilanteissa hän kääntää niille selän ja lähtee kotoa. Kypsään aikuisuuteen kuitenkin kuuluu, että hänkin kantaisi vastuun perheestään jopa niistä epämiellyttävistä asioista.

Tässä suhteessa sinun tulee asettaa rajat myös miehelle. Teet selväksi mitä sinä hoidat ja missä menee raja mitä miehesi hoitaa kotona? Sinä hoidat lapsen ruokailun maanantaina ja miehesi tiistaina jne.

Itse näen kyllä tuon vähän huonona juttuna, että sinulla ei ole "mitään omaa". Kuulostaa siltä, että olisit riippuvainen jollaintapaa miehestäsi? Olen samaa mieltä niinkuin edellä kirjoittaneet. Koeta hankkia jokin oma harrastus, työpaikka tms? Ihan sinun parastasi ajatellen. Yritä päästä omille jaloillesi.

Vaikka olisi vähän heikomminkin palkattu työ siivousta tms.Mene tapaamaan sukulaisia, jos vain mahdollista. Auttavatko omat vanhempasi lasten hoidossa vai ovatko he eri paikkakunnalla?

Sekin on tavallaan rajan asettamista, että otat sitä aikaa itsellesi. Ei sitä aikaa tule ketään sinulle antamaan. Sinun osattava ottaa se itse. Lähdet vaikka alkuun fillaroimaan tms. Sanot miehellesi, että lähdet lenkille. Hyvä pitää kunnostaan huolta. Hoida/ruoki sillä aikaa lapsi. Seuraavana päivänä annat sitten miehesi mennä näille kavereilleen tai mihin nyt meneekin.

Jos miehesi tuo "vääriä tavaroita kaupasta". Onko se niin vaarallista? Sitten syötte niitä vähän "huonompia juttuja". Vaihtelu virkistää. Jätä koko ostoslista tekemättä. Anna miehesi tehdä/suunnitella se itse. Näin annat miehelle edes jostain vastuuta ja osoitat,luottamusta häneen kun luotat, että miehesi pärjää kyllä itsenäisesti. Ilman sinun apua. Haet sitten esim. fillari matkan yhteydessä jos haluat joskus jotain itsellesi kaupasta.

Sopivan hetken tullen ota asia puheeksi miehesi kanssa, että olet miettinyt eroa, mikäli tietyt asiat ei suhteessa muutu. Mitä hän on siitä mieltä. Yrittäkää olla kiivastumatta. Voimia sulle.

omille jaloillesi. kirjoitti:

Mielestäni sinun tulisi osata asettaa rajoja sekä itsellesi, miehellesi sekä lapsellesi.

Otatte käytännön, että vuoropäivin hoidatte lapsen ruokailun/nukkumaan laiton ym. Mikäli miehesi ei ota vastuuta lapsen hoidosta, mielestäni sinun kannattaa miettiä haluatko elää tällaisessa suhteessa? Onko se ylipäätänsä kannattavaa? Sinä kuitenkin hoidat kaiken aina yksin? Sama siis asutko yksin vai yhdessä? Mihin tarvitset miestäsi ja huonosti toimivaa suhdetta?

Varmasti on totta, että kun mies ei viihdy epämiellyttävässä tilanteissa hän kääntää niille selän ja lähtee kotoa. Kypsään aikuisuuteen kuitenkin kuuluu, että hänkin kantaisi vastuun perheestään jopa niistä epämiellyttävistä asioista.

Tässä suhteessa sinun tulee asettaa rajat myös miehelle. Teet selväksi mitä sinä hoidat ja missä menee raja mitä miehesi hoitaa kotona? Sinä hoidat lapsen ruokailun maanantaina ja miehesi tiistaina jne.

Itse näen kyllä tuon vähän huonona juttuna, että sinulla ei ole "mitään omaa". Kuulostaa siltä, että olisit riippuvainen jollaintapaa miehestäsi? Olen samaa mieltä niinkuin edellä kirjoittaneet. Koeta hankkia jokin oma harrastus, työpaikka tms? Ihan sinun parastasi ajatellen. Yritä päästä omille jaloillesi.

Vaikka olisi vähän heikomminkin palkattu työ siivousta tms.Mene tapaamaan sukulaisia, jos vain mahdollista. Auttavatko omat vanhempasi lasten hoidossa vai ovatko he eri paikkakunnalla?

Sekin on tavallaan rajan asettamista, että otat sitä aikaa itsellesi. Ei sitä aikaa tule ketään sinulle antamaan. Sinun osattava ottaa se itse. Lähdet vaikka alkuun fillaroimaan tms. Sanot miehellesi, että lähdet lenkille. Hyvä pitää kunnostaan huolta. Hoida/ruoki sillä aikaa lapsi. Seuraavana päivänä annat sitten miehesi mennä näille kavereilleen tai mihin nyt meneekin.

Jos miehesi tuo "vääriä tavaroita kaupasta". Onko se niin vaarallista? Sitten syötte niitä vähän "huonompia juttuja". Vaihtelu virkistää. Jätä koko ostoslista tekemättä. Anna miehesi tehdä/suunnitella se itse. Näin annat miehelle edes jostain vastuuta ja osoitat,luottamusta häneen kun luotat, että miehesi pärjää kyllä itsenäisesti. Ilman sinun apua. Haet sitten esim. fillari matkan yhteydessä jos haluat joskus jotain itsellesi kaupasta.

Sopivan hetken tullen ota asia puheeksi miehesi kanssa, että olet miettinyt eroa, mikäli tietyt asiat ei suhteessa muutu. Mitä hän on siitä mieltä. Yrittäkää olla kiivastumatta. Voimia sulle.

Lue lisää

Ja vielä lisäyksenä. Kerroit, ettet luota miehesi lapsen hoitoon. Opettele luottamaan!!!

Jos miehesi antaa lapselle pelkkiä perunoita, siinähän antaa. Ei lapsi siihen kuole. Anna hänen hoitaa omalla tyylillään. Miehesi voi tuntea itsensä tarpeettomaksi/ulkopuoliseksi jos et edes anna hänelle tilaisuutta hoitaa lasta. Sinunkin täytyy oppia päästämään irti lapsesta ja antaa tilaa myös miehellesi.

Vaikka lapsi tulisi mielestäsi hoidettua huonommin, yritä ettet anna liikaa ohjeita tai arvostele. Pääasia olisi, että miehesi hoitaisi/ ottaisi vastuuta. Ja sinä annat tilaisuuden miehellesi vastuun kantoon. Jos hänen tyyli on ostaa kirppari vaatteita, niin ei kai siinäkään mitään haittaa ole?

Ja muut alkavat arvostaa sinua vasta sitten kun itse arvostat itseäsi. Arvostus lähtee siitä, että itse arvostat itseäsi. Esim. Teet asioita mistä pidät. Asetat ulkopuolisille rajat miten sinua kohdellaan. Annatko lapsen ja miehesi kohdella sinua huonosti? Etkö arvosta itseäsi enempää?

Teet tietysti miten itse parhaaksi koet, tässä vaan jotain mitä itsellä tuli ulkopuolisena tilanteesta mieleen.

omille jaloillesi. kirjoitti:

Mielestäni sinun tulisi osata asettaa rajoja sekä itsellesi, miehellesi sekä lapsellesi.

Otatte käytännön, että vuoropäivin hoidatte lapsen ruokailun/nukkumaan laiton ym. Mikäli miehesi ei ota vastuuta lapsen hoidosta, mielestäni sinun kannattaa miettiä haluatko elää tällaisessa suhteessa? Onko se ylipäätänsä kannattavaa? Sinä kuitenkin hoidat kaiken aina yksin? Sama siis asutko yksin vai yhdessä? Mihin tarvitset miestäsi ja huonosti toimivaa suhdetta?

Varmasti on totta, että kun mies ei viihdy epämiellyttävässä tilanteissa hän kääntää niille selän ja lähtee kotoa. Kypsään aikuisuuteen kuitenkin kuuluu, että hänkin kantaisi vastuun perheestään jopa niistä epämiellyttävistä asioista.

Tässä suhteessa sinun tulee asettaa rajat myös miehelle. Teet selväksi mitä sinä hoidat ja missä menee raja mitä miehesi hoitaa kotona? Sinä hoidat lapsen ruokailun maanantaina ja miehesi tiistaina jne.

Itse näen kyllä tuon vähän huonona juttuna, että sinulla ei ole "mitään omaa". Kuulostaa siltä, että olisit riippuvainen jollaintapaa miehestäsi? Olen samaa mieltä niinkuin edellä kirjoittaneet. Koeta hankkia jokin oma harrastus, työpaikka tms? Ihan sinun parastasi ajatellen. Yritä päästä omille jaloillesi.

Vaikka olisi vähän heikomminkin palkattu työ siivousta tms.Mene tapaamaan sukulaisia, jos vain mahdollista. Auttavatko omat vanhempasi lasten hoidossa vai ovatko he eri paikkakunnalla?

Sekin on tavallaan rajan asettamista, että otat sitä aikaa itsellesi. Ei sitä aikaa tule ketään sinulle antamaan. Sinun osattava ottaa se itse. Lähdet vaikka alkuun fillaroimaan tms. Sanot miehellesi, että lähdet lenkille. Hyvä pitää kunnostaan huolta. Hoida/ruoki sillä aikaa lapsi. Seuraavana päivänä annat sitten miehesi mennä näille kavereilleen tai mihin nyt meneekin.

Jos miehesi tuo "vääriä tavaroita kaupasta". Onko se niin vaarallista? Sitten syötte niitä vähän "huonompia juttuja". Vaihtelu virkistää. Jätä koko ostoslista tekemättä. Anna miehesi tehdä/suunnitella se itse. Näin annat miehelle edes jostain vastuuta ja osoitat,luottamusta häneen kun luotat, että miehesi pärjää kyllä itsenäisesti. Ilman sinun apua. Haet sitten esim. fillari matkan yhteydessä jos haluat joskus jotain itsellesi kaupasta.

Sopivan hetken tullen ota asia puheeksi miehesi kanssa, että olet miettinyt eroa, mikäli tietyt asiat ei suhteessa muutu. Mitä hän on siitä mieltä. Yrittäkää olla kiivastumatta. Voimia sulle.

Lue lisää

Mies pitää omaa työssäkäyntiään niin maan kattavana osana, että sitten minun auttamiseni on sitä, että jos HÄN ehtii ja kerkiää.

Monta kertaa olen huomannut, että jos hän viitsii, viitsimisestä kiinni. Mies tahtoo illalla, jos on kotona, juuttua telkkarin tai tietokoneen ääreen. Jos menen sanomaan, niin hän suuttuu, että ei muka saa olla koskaan rauhassa.
Enhän minäkään saa! Sitä hän ei ota koskaan huomioon.

Mies ei tajua, kuinka paljon tässäkin riittää tekemistä päivällä pojan kanssa. Kyllä hän katsoo lapsen perään, jos menen kaupungille ystävän kanssa shoppailemaan. Onhan lapselle ostettava joskus vaatetta ja itsellekin, vaikka en tosiaan missään muotiluomuksissa kulje. Rahasta on tiukkaa, ja se on meillä kesto riita-aiheena. Vedämme niin eri linjoja.
Niin kuin aikaisemmin sanoin, mies vetäisi jotain kuokka-perunalinjaa.

Kyllä mies ruokaa laittaa (kun viitsii), siivoaa, puistelee matot (silloin kun hälle sopii) jopa silittää jos tulee kiire. Mutta ne on sitten pakkotilanteita, kiire esim. johkin juhliin tai ollaan lähdössä niin silittää sen paitansa.

Vuoropäivät kodin hoidossa ihan hyvä idea, tosin minun on oltava päivisin kotona väkisin kun mies on töissä. Voisi tulla suuri haloo, jos yrittäisin häntä saamaan jäämään kotiin ja ei se olisi rahallisesti kannattavaa.
Vaikka on hän itse ehdottanut jäävänsä vuorostaan kotiin, piloillaan (jota hän harrastaa usein, opetti lapsen sanomaan itsestään, että olen hölmö lapsi. Mikä vitsi. Mitä vitsiä siinä? Ja mies vain nauroi kun lapsi höpötti sitä)

En ole kyllä miettinyt eroa, vaan päinvastoin. Rakastan miestäni äärettömästi ja tarvitsen häntä.

Kiitos että olit melkein ainoita, jotka käsittävät tilanteeni oikein.

... kirjoitti:

Ja vielä lisäyksenä. Kerroit, ettet luota miehesi lapsen hoitoon. Opettele luottamaan!!!

Jos miehesi antaa lapselle pelkkiä perunoita, siinähän antaa. Ei lapsi siihen kuole. Anna hänen hoitaa omalla tyylillään. Miehesi voi tuntea itsensä tarpeettomaksi/ulkopuoliseksi jos et edes anna hänelle tilaisuutta hoitaa lasta. Sinunkin täytyy oppia päästämään irti lapsesta ja antaa tilaa myös miehellesi.

Vaikka lapsi tulisi mielestäsi hoidettua huonommin, yritä ettet anna liikaa ohjeita tai arvostele. Pääasia olisi, että miehesi hoitaisi/ ottaisi vastuuta. Ja sinä annat tilaisuuden miehellesi vastuun kantoon. Jos hänen tyyli on ostaa kirppari vaatteita, niin ei kai siinäkään mitään haittaa ole?

Ja muut alkavat arvostaa sinua vasta sitten kun itse arvostat itseäsi. Arvostus lähtee siitä, että itse arvostat itseäsi. Esim. Teet asioita mistä pidät. Asetat ulkopuolisille rajat miten sinua kohdellaan. Annatko lapsen ja miehesi kohdella sinua huonosti? Etkö arvosta itseäsi enempää?

Teet tietysti miten itse parhaaksi koet, tässä vaan jotain mitä itsellä tuli ulkopuolisena tilanteesta mieleen.

Lue lisää

On totta ja olet oikeassa, että mieheni EI arvosta minua ja sekä lapsi että mies kohtelevat minua tosi huonosti.

Kiitos, nyt on mukavampi jatkaa päivää.

Pia H kirjoitti:

Mies pitää omaa työssäkäyntiään niin maan kattavana osana, että sitten minun auttamiseni on sitä, että jos HÄN ehtii ja kerkiää.

Monta kertaa olen huomannut, että jos hän viitsii, viitsimisestä kiinni. Mies tahtoo illalla, jos on kotona, juuttua telkkarin tai tietokoneen ääreen. Jos menen sanomaan, niin hän suuttuu, että ei muka saa olla koskaan rauhassa.
Enhän minäkään saa! Sitä hän ei ota koskaan huomioon.

Mies ei tajua, kuinka paljon tässäkin riittää tekemistä päivällä pojan kanssa. Kyllä hän katsoo lapsen perään, jos menen kaupungille ystävän kanssa shoppailemaan. Onhan lapselle ostettava joskus vaatetta ja itsellekin, vaikka en tosiaan missään muotiluomuksissa kulje. Rahasta on tiukkaa, ja se on meillä kesto riita-aiheena. Vedämme niin eri linjoja.
Niin kuin aikaisemmin sanoin, mies vetäisi jotain kuokka-perunalinjaa.

Kyllä mies ruokaa laittaa (kun viitsii), siivoaa, puistelee matot (silloin kun hälle sopii) jopa silittää jos tulee kiire. Mutta ne on sitten pakkotilanteita, kiire esim. johkin juhliin tai ollaan lähdössä niin silittää sen paitansa.

Vuoropäivät kodin hoidossa ihan hyvä idea, tosin minun on oltava päivisin kotona väkisin kun mies on töissä. Voisi tulla suuri haloo, jos yrittäisin häntä saamaan jäämään kotiin ja ei se olisi rahallisesti kannattavaa.
Vaikka on hän itse ehdottanut jäävänsä vuorostaan kotiin, piloillaan (jota hän harrastaa usein, opetti lapsen sanomaan itsestään, että olen hölmö lapsi. Mikä vitsi. Mitä vitsiä siinä? Ja mies vain nauroi kun lapsi höpötti sitä)

En ole kyllä miettinyt eroa, vaan päinvastoin. Rakastan miestäni äärettömästi ja tarvitsen häntä.

Kiitos että olit melkein ainoita, jotka käsittävät tilanteeni oikein.

Lue lisää

Tässä olisi muutama mietittävä esimerkin omainen kysymys, joihin haluaisin sinulta rehellisen vastauksen:

Jos sinulle sanotaan perheneuvolassa että on lapsesi parhaaksi

1. Että menet töihin ja lapsi hoitoon
2. Että lapsesi otetaan huostaan
3. Että eroatte miehenne kanssa
4. Että teidät vanhemma vaaditaan viikoittaiseen terapiaan
5. Että lapsesi otetaan huostaan kuukaudeksi opetelemaan syömään
6. Että koko perheenne muuttaa pariksi kuukaudeksi laitokseen asumaan
7. Että vain äidin tulee mennä terapiaan
8. Että äidin tulee mennä emäntä-kouluun
9. Että eroatte ja lapsi menee miehelle

Miten reagoisit kuhunkin koulutetun asiantuntijan lausumaan? Olisitko valmis luopumaan omasta halustasi, jos se olisi lapsen parhaaksi?

Perheneuvolasta kirjoitti:

Tässä olisi muutama mietittävä esimerkin omainen kysymys, joihin haluaisin sinulta rehellisen vastauksen:

Jos sinulle sanotaan perheneuvolassa että on lapsesi parhaaksi

1. Että menet töihin ja lapsi hoitoon
2. Että lapsesi otetaan huostaan
3. Että eroatte miehenne kanssa
4. Että teidät vanhemma vaaditaan viikoittaiseen terapiaan
5. Että lapsesi otetaan huostaan kuukaudeksi opetelemaan syömään
6. Että koko perheenne muuttaa pariksi kuukaudeksi laitokseen asumaan
7. Että vain äidin tulee mennä terapiaan
8. Että äidin tulee mennä emäntä-kouluun
9. Että eroatte ja lapsi menee miehelle

Miten reagoisit kuhunkin koulutetun asiantuntijan lausumaan? Olisitko valmis luopumaan omasta halustasi, jos se olisi lapsen parhaaksi?

Lue lisää

pia h oikeesti noita juttuja. olet varmasti innoissasi menossa neuvolaan kun oletat heidän sanovan miehellesi että hänen täytyy ottaa sinua enemmän huomioon jne. tulet pettymään kun sinulle kerrotaan että vika onkin sinussa! luultavasti tosiaan kehottavat sinua menemään töihin. sitä voisit harkita ihan tosissasi. miehesikin varmaan arvostaisi sinua sitten kun et vain leikkisi kotona lapsesi kanssa

Perheneuvolasta kirjoitti:

Tässä olisi muutama mietittävä esimerkin omainen kysymys, joihin haluaisin sinulta rehellisen vastauksen:

Jos sinulle sanotaan perheneuvolassa että on lapsesi parhaaksi

1. Että menet töihin ja lapsi hoitoon
2. Että lapsesi otetaan huostaan
3. Että eroatte miehenne kanssa
4. Että teidät vanhemma vaaditaan viikoittaiseen terapiaan
5. Että lapsesi otetaan huostaan kuukaudeksi opetelemaan syömään
6. Että koko perheenne muuttaa pariksi kuukaudeksi laitokseen asumaan
7. Että vain äidin tulee mennä terapiaan
8. Että äidin tulee mennä emäntä-kouluun
9. Että eroatte ja lapsi menee miehelle

Miten reagoisit kuhunkin koulutetun asiantuntijan lausumaan? Olisitko valmis luopumaan omasta halustasi, jos se olisi lapsen parhaaksi?

Lue lisää

Kuinkahan moni menisi moiseen neuvontaan vapaaehtoisesti?

Et varmaan ole koskaan ollut avun ja neuvojen tarpeessa? Millaisia fasisteja kuvittelet neuvolan henkilöstön oikein olevan!
Huostaan
laitokseen
terapiaan
emäntäkouluun
eroon
jne.

Rauhoitu.

Perheneuvolasta kirjoitti:

Tässä olisi muutama mietittävä esimerkin omainen kysymys, joihin haluaisin sinulta rehellisen vastauksen:

Jos sinulle sanotaan perheneuvolassa että on lapsesi parhaaksi

1. Että menet töihin ja lapsi hoitoon
2. Että lapsesi otetaan huostaan
3. Että eroatte miehenne kanssa
4. Että teidät vanhemma vaaditaan viikoittaiseen terapiaan
5. Että lapsesi otetaan huostaan kuukaudeksi opetelemaan syömään
6. Että koko perheenne muuttaa pariksi kuukaudeksi laitokseen asumaan
7. Että vain äidin tulee mennä terapiaan
8. Että äidin tulee mennä emäntä-kouluun
9. Että eroatte ja lapsi menee miehelle

Miten reagoisit kuhunkin koulutetun asiantuntijan lausumaan? Olisitko valmis luopumaan omasta halustasi, jos se olisi lapsen parhaaksi?

Lue lisää

Valitsisin näistä viikottaisen terapian, johon mies tulisi mukaan. Ilman häntä se olisi turhaa.

Jos ottaisin töihin menon ja lapsi hoitoon joutuisin luopumaan suuresta unelmastani kasvattaa lapsi itse. Se on aina ollut toiveeni ja minulla on määrättyjä periaatteita, joista yhtenä tärkeimpänä rutiini.
Ilman rutiineja lapsi kokee turvattomuutta, se on kasvatuksen perusta.
Jos lapsi on hoidossa, en voi tietää, miten häntä kohdellaan, ja hoitaja voi toimia täysin erilailla kuin minä.
Miksi olisin äiti, jos en saisi itse hoitaa ja kasvattaa ja antaa elämän eväitä rakkaalle lapselleni.

Miksi minulta otettaisiin lapsi huostaan, hän on silti pohjimmaltaan hyvin hoidettu, ja ruokaongelmakin hoituu aikanaan. Viimeistään silloin kun lapsi kasvaa isommaksi ja alkaa ajatella itse.

En usko että neuvolassa käskettäisiin eroamaan, päinvastoin, he haluavat varmaan saattaa perheemme takaisin yhteen. Mieheni on minulle tärkeä ihminen.

En ole kuullut että ikinä ketään otettaisiin huostaan syömään kuukaudeksi.

Enkä tunne ketään perhettä jossain laitoksessa asumassa. Meillä on oma koti, joskin ei iso.

Pelkkä minun terapiani ei auttaisi miehen ongelmia. Mies on saatava tuntemaan vastuu isänä ja miehenä.

En tunne ketään emäntäkoulun käynyttä. Miksi minun pitäisi olla joku ihme emäntä lantasaappaat jalassa ja huivi päässä. Tykkään laittautua ja olen kaupunki-ihminen.

EI IKINÄ eroa eikä ainakaan LASTA miehelle. En voi edes kuvitella enkä usko että hän saisikaan lasta luonteensa vuoksi itselleen.

Pia H kirjoitti:

Valitsisin näistä viikottaisen terapian, johon mies tulisi mukaan. Ilman häntä se olisi turhaa.

Jos ottaisin töihin menon ja lapsi hoitoon joutuisin luopumaan suuresta unelmastani kasvattaa lapsi itse. Se on aina ollut toiveeni ja minulla on määrättyjä periaatteita, joista yhtenä tärkeimpänä rutiini.
Ilman rutiineja lapsi kokee turvattomuutta, se on kasvatuksen perusta.
Jos lapsi on hoidossa, en voi tietää, miten häntä kohdellaan, ja hoitaja voi toimia täysin erilailla kuin minä.
Miksi olisin äiti, jos en saisi itse hoitaa ja kasvattaa ja antaa elämän eväitä rakkaalle lapselleni.

Miksi minulta otettaisiin lapsi huostaan, hän on silti pohjimmaltaan hyvin hoidettu, ja ruokaongelmakin hoituu aikanaan. Viimeistään silloin kun lapsi kasvaa isommaksi ja alkaa ajatella itse.

En usko että neuvolassa käskettäisiin eroamaan, päinvastoin, he haluavat varmaan saattaa perheemme takaisin yhteen. Mieheni on minulle tärkeä ihminen.

En ole kuullut että ikinä ketään otettaisiin huostaan syömään kuukaudeksi.

Enkä tunne ketään perhettä jossain laitoksessa asumassa. Meillä on oma koti, joskin ei iso.

Pelkkä minun terapiani ei auttaisi miehen ongelmia. Mies on saatava tuntemaan vastuu isänä ja miehenä.

En tunne ketään emäntäkoulun käynyttä. Miksi minun pitäisi olla joku ihme emäntä lantasaappaat jalassa ja huivi päässä. Tykkään laittautua ja olen kaupunki-ihminen.

EI IKINÄ eroa eikä ainakaan LASTA miehelle. En voi edes kuvitella enkä usko että hän saisikaan lasta luonteensa vuoksi itselleen.

Lue lisää

HEI NAINEN,
sä oot ihan sekaisin siis oikeesti lue mitä oot kirjoitellu tänne!!!
hanki apua ajoissa ja mitä sä niistä rutiineistakaan tiedät,jos lapsella olis rutiineja niin tota syömisongelmaa ja sähän et ees jaksa ylläpitää kerhossa käyntiäkään niin se niistä sun rutiineista.

Ja jos sun lohdutus lapsen syömisongelmaan on se että kyllä se siitä vielä kun lapsi oppii ajattelemaan itse eli aiotko odottaa siihen asti että lapsi on aikuinen vai luuletko että se sun 4v kakara alkaa yhtäkkiä ajattelemaan itse ja jopa tekemään ruokansakin itse ja varmaan käy siellä 30km päässä kaupassa ostamassa ruokansa.

Haukut miestäsi jatkuvasti ja aina seuraavalla rivillä taas väität rakastavasi miestäsi,HEI HALOO!!!

Jos miehelles ei annettais lasta hänen luonteensa vuoks niin voi vaan ihmetellä et mitä helvettiä tolla tarkoitat ja miks helvetissä oot menny sellaisen miehen kans kimppaan johon et voi edes yhteistä lastanne luottaa...

Siis edelleenkin olen sitä mieltä että tämä on provo sillä ei yhtä tyhmää ihmistä vaan voi olla kuten sinä kaikkien näiden kirjoitusten perusteella niin sä oot ihan pallo hukassa oleva typerys jok ei todellakaan sovellu äidiks saatikaan vaimoks kellekään.

Katso hyvä nainen peiliin ja pian ja näe valo!!!

En yhtään ihmettele ettei miehesi jaksa sua kuka helvetti jaksaisikaan.Hyvä että miehelläs kuitenkin ystäviä joiden luokse mennä ja jos miehelläs toinen nainen niin voit vaan syyttää itseäs siitä.

- 2 lapsen äiti-

Pia H kirjoitti:

Valitsisin näistä viikottaisen terapian, johon mies tulisi mukaan. Ilman häntä se olisi turhaa.

Jos ottaisin töihin menon ja lapsi hoitoon joutuisin luopumaan suuresta unelmastani kasvattaa lapsi itse. Se on aina ollut toiveeni ja minulla on määrättyjä periaatteita, joista yhtenä tärkeimpänä rutiini.
Ilman rutiineja lapsi kokee turvattomuutta, se on kasvatuksen perusta.
Jos lapsi on hoidossa, en voi tietää, miten häntä kohdellaan, ja hoitaja voi toimia täysin erilailla kuin minä.
Miksi olisin äiti, jos en saisi itse hoitaa ja kasvattaa ja antaa elämän eväitä rakkaalle lapselleni.

Miksi minulta otettaisiin lapsi huostaan, hän on silti pohjimmaltaan hyvin hoidettu, ja ruokaongelmakin hoituu aikanaan. Viimeistään silloin kun lapsi kasvaa isommaksi ja alkaa ajatella itse.

En usko että neuvolassa käskettäisiin eroamaan, päinvastoin, he haluavat varmaan saattaa perheemme takaisin yhteen. Mieheni on minulle tärkeä ihminen.

En ole kuullut että ikinä ketään otettaisiin huostaan syömään kuukaudeksi.

Enkä tunne ketään perhettä jossain laitoksessa asumassa. Meillä on oma koti, joskin ei iso.

Pelkkä minun terapiani ei auttaisi miehen ongelmia. Mies on saatava tuntemaan vastuu isänä ja miehenä.

En tunne ketään emäntäkoulun käynyttä. Miksi minun pitäisi olla joku ihme emäntä lantasaappaat jalassa ja huivi päässä. Tykkään laittautua ja olen kaupunki-ihminen.

EI IKINÄ eroa eikä ainakaan LASTA miehelle. En voi edes kuvitella enkä usko että hän saisikaan lasta luonteensa vuoksi itselleen.

Lue lisää

Kuvitteleeko joku ihminen oikeasti näin?

Ilman miestä terapia on turhaa, ei muuten ole. SINÄ tarvitset apua, että tajuaisit edes sen mitä kirjoitat.
Lapsi hoidossa et voi tietää miten häntä hoidetaan, entäs koulu, eskari alkaa 6 v.
Lapsi alkaa itse syödä terveellisesti kun kasvaa, aikuisen ruokailutottumukset perustuvat lapsuudessa opittuun. Katso suomalaisia, onko heillä kaikilla terveelliset elämäntavat? Ja lapsesi on koulussa tosi vaikeuksissa, jos hän ei osaa syödä! Sinä tietty laitat suklaata evääksi.
Neuvolassa muuten voidaan ohjeistaa eroamaan, joskus vaan käy niin, että perheen tilannetta ei voida parantaa terapioilla.
Sinun terapia auttaisi myös miestäsi, saati lastasi.
Emäntäkoulu ei ole yhtä kuin kumisaappaat ja huivi.
Ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan... Sinun mielipidettäsi ei muuten kysellä, jos miehesi haluaa eron. Avioeron saa ilman puolison suostumusta!

Tämän on pakko olla provo.

totta! kirjoitti:

Kuvitteleeko joku ihminen oikeasti näin?

Ilman miestä terapia on turhaa, ei muuten ole. SINÄ tarvitset apua, että tajuaisit edes sen mitä kirjoitat.
Lapsi hoidossa et voi tietää miten häntä hoidetaan, entäs koulu, eskari alkaa 6 v.
Lapsi alkaa itse syödä terveellisesti kun kasvaa, aikuisen ruokailutottumukset perustuvat lapsuudessa opittuun. Katso suomalaisia, onko heillä kaikilla terveelliset elämäntavat? Ja lapsesi on koulussa tosi vaikeuksissa, jos hän ei osaa syödä! Sinä tietty laitat suklaata evääksi.
Neuvolassa muuten voidaan ohjeistaa eroamaan, joskus vaan käy niin, että perheen tilannetta ei voida parantaa terapioilla.
Sinun terapia auttaisi myös miestäsi, saati lastasi.
Emäntäkoulu ei ole yhtä kuin kumisaappaat ja huivi.
Ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan... Sinun mielipidettäsi ei muuten kysellä, jos miehesi haluaa eron. Avioeron saa ilman puolison suostumusta!

Tämän on pakko olla provo.

Lue lisää

Ilman muuta tämä on trolli, koska jo se, että ei ota vastaan ensimmäistäkään neuvoa, vaikka on niitä nimenomaan pyytänyt, osoittaa, että hän haluaa, että samasta asiasta taitetaan peistä yhä usemmalla tavalla.
Ja kun kirjoitusten määrä on vähenemässä, lisätään löylyä kertomalla vhjeita miehen luonteesta. Ja TAAS alkaa mylly myllätä, neuvoja tulee.

Lapsesta ei puhuta enää mitään. Aloittaja ei pysty esim. sanomaan hänen painoaan,koska ilmeisesti ei tiedä, miten paljon aliravittu nelivuotias voi painaa.

Alkuhan oli suklaansyönti. Puolessavälissä tätä saittia se jo oli kokonaan unohtunut, ja nyt ollaan perheterapiassa ja emäntäkoulussa ja huostaanotossa.

Löylyä kiukaalle vaan, mutta kaikkien pitäisi asia ymmärtää.

totta! kirjoitti:

Kuvitteleeko joku ihminen oikeasti näin?

Ilman miestä terapia on turhaa, ei muuten ole. SINÄ tarvitset apua, että tajuaisit edes sen mitä kirjoitat.
Lapsi hoidossa et voi tietää miten häntä hoidetaan, entäs koulu, eskari alkaa 6 v.
Lapsi alkaa itse syödä terveellisesti kun kasvaa, aikuisen ruokailutottumukset perustuvat lapsuudessa opittuun. Katso suomalaisia, onko heillä kaikilla terveelliset elämäntavat? Ja lapsesi on koulussa tosi vaikeuksissa, jos hän ei osaa syödä! Sinä tietty laitat suklaata evääksi.
Neuvolassa muuten voidaan ohjeistaa eroamaan, joskus vaan käy niin, että perheen tilannetta ei voida parantaa terapioilla.
Sinun terapia auttaisi myös miestäsi, saati lastasi.
Emäntäkoulu ei ole yhtä kuin kumisaappaat ja huivi.
Ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan... Sinun mielipidettäsi ei muuten kysellä, jos miehesi haluaa eron. Avioeron saa ilman puolison suostumusta!

Tämän on pakko olla provo.

Lue lisää

En kai nyt nimeäni tänne laita ja nimimerkistäni sukunimen alkukirjain on H, ja Pia on serkkuni etunimi.

Miksi minun ongelmani ei voisi olla totta. Tänne vaan on sattunut minua neuvomaan sormi pystyssä kaikki täydellisen hurskastelevat äidit, jotka todellisuudessa kamppailevat SAMAN ongelman kanssa.

Neuvolassa ja kerhossa käydessä olen huomannut, että kyllä ongelmia on muillakin, ja se lohduttaa.

Täällä muka jokainen elää NIIN terveellisesti ja lapset syövät pesuvadillisen puuroa ammuisin ilman kiukuttelua.
Asia jota en todellakaan usko.
Kenelläkään ei ole ongelmia ukkonsa kanssa, ja jos on, selvittävät tuota pikaa.

Kaikki vievät lapsensa päivähoitoon joka on NIIN erinomaista. siis repiä lapsi sängystä puolen yön aikaan ja pikku reppana paiskataan pakkaskylmään autoon ja sitten tuhatta ja sataa päiväkotiin.
Sitten kun tullaan väsyneenä töistä huudetaan lapselle kurkku suorana, kun pinna on työelämässä kiristynyt äärimmilleen.
Ja pikapikaa lapsi nukkumaan, eikä pikkuisen kanssa seurustella eikä leikitä eikä halita.

Minun lapsi nukkuu aamulla makiat unet niin pitkään kuin haluttaa, nousee kaikessa rauhassa, minä en hoputa kun saan itsekin levätä.
Jos haluan hemmotella lasta suklaamuroilla niin hemmottelen, mutta soisin tietysti hänen syövän normaalia ruokaa.

Emäntäkoulu ON emäntäkoulu. Ja emännät tietääkseni työskentelevät navetoissa, sikaloissa ja pelloilla. Minulla ei ole navettaa vaan nykyaikainen koti. Minun ei tarvii opetella käyttämään lypsykonetta.
Tähän asti olen selvinnyt ja saanut ruokaa ilman emäntäkoulua. Keittokirjoissa on ohjeet.

Kun lapsi menee kouluun, hän on isompi ja osaa kertoa vanhemmille jos häntä kohdellaan väärin tai joku kiusaa.
Pieni lapsi ei osaa. Minun tehtäväni on suojella lasta.

Selkisi jo kauan sitten kirjoitti:

Ilman muuta tämä on trolli, koska jo se, että ei ota vastaan ensimmäistäkään neuvoa, vaikka on niitä nimenomaan pyytänyt, osoittaa, että hän haluaa, että samasta asiasta taitetaan peistä yhä usemmalla tavalla.
Ja kun kirjoitusten määrä on vähenemässä, lisätään löylyä kertomalla vhjeita miehen luonteesta. Ja TAAS alkaa mylly myllätä, neuvoja tulee.

Lapsesta ei puhuta enää mitään. Aloittaja ei pysty esim. sanomaan hänen painoaan,koska ilmeisesti ei tiedä, miten paljon aliravittu nelivuotias voi painaa.

Alkuhan oli suklaansyönti. Puolessavälissä tätä saittia se jo oli kokonaan unohtunut, ja nyt ollaan perheterapiassa ja emäntäkoulussa ja huostaanotossa.

Löylyä kiukaalle vaan, mutta kaikkien pitäisi asia ymmärtää.

Lue lisää

Ensin joku minua moitti että en ole kertonut elämästäni kaikkea ja nyt joku moittii että kerron liikaa ja unohdan lapsen.
Lapsesta olen kertonut koko ajan.
En viitsi enää tänne kirjoittaa, ja jos luet oikein olen kyllä kiitellyt kun joku antaa myötätuntoa, olen valmis menemään perheneuvolaan kun neuvottiin.
Että enkö muka olisi ottanut ohjeita vastaan!

Ongelma ei ole niin yksinkertainen että siitä vain lapsi nälkäkuurille niin varmaan syö.
Sinä et ole kuulemassa lapsen raivoa, miten hän suorastaan tukahtuu huutonsa ja lopussa oksentaa.

Emäntäkouluja ja perheneuvoloita MINULLE NEUVOTTIIN TÄÄLTÄ.
Tää menee ihan yli jo.
Näkemiin!

Pia H kirjoitti:

En kai nyt nimeäni tänne laita ja nimimerkistäni sukunimen alkukirjain on H, ja Pia on serkkuni etunimi.

Miksi minun ongelmani ei voisi olla totta. Tänne vaan on sattunut minua neuvomaan sormi pystyssä kaikki täydellisen hurskastelevat äidit, jotka todellisuudessa kamppailevat SAMAN ongelman kanssa.

Neuvolassa ja kerhossa käydessä olen huomannut, että kyllä ongelmia on muillakin, ja se lohduttaa.

Täällä muka jokainen elää NIIN terveellisesti ja lapset syövät pesuvadillisen puuroa ammuisin ilman kiukuttelua.
Asia jota en todellakaan usko.
Kenelläkään ei ole ongelmia ukkonsa kanssa, ja jos on, selvittävät tuota pikaa.

Kaikki vievät lapsensa päivähoitoon joka on NIIN erinomaista. siis repiä lapsi sängystä puolen yön aikaan ja pikku reppana paiskataan pakkaskylmään autoon ja sitten tuhatta ja sataa päiväkotiin.
Sitten kun tullaan väsyneenä töistä huudetaan lapselle kurkku suorana, kun pinna on työelämässä kiristynyt äärimmilleen.
Ja pikapikaa lapsi nukkumaan, eikä pikkuisen kanssa seurustella eikä leikitä eikä halita.

Minun lapsi nukkuu aamulla makiat unet niin pitkään kuin haluttaa, nousee kaikessa rauhassa, minä en hoputa kun saan itsekin levätä.
Jos haluan hemmotella lasta suklaamuroilla niin hemmottelen, mutta soisin tietysti hänen syövän normaalia ruokaa.

Emäntäkoulu ON emäntäkoulu. Ja emännät tietääkseni työskentelevät navetoissa, sikaloissa ja pelloilla. Minulla ei ole navettaa vaan nykyaikainen koti. Minun ei tarvii opetella käyttämään lypsykonetta.
Tähän asti olen selvinnyt ja saanut ruokaa ilman emäntäkoulua. Keittokirjoissa on ohjeet.

Kun lapsi menee kouluun, hän on isompi ja osaa kertoa vanhemmille jos häntä kohdellaan väärin tai joku kiusaa.
Pieni lapsi ei osaa. Minun tehtäväni on suojella lasta.

Lue lisää

Emäntäkoulu eli talouskoulu on nimen omaan kotitalouden oppimisen paikka. Katso vaikka oheista linkkiä:http://www.vao.fi/Default.aspx?id=477754

Se miksei sinua uskota johtuu ihan siitä, että kuvaat perheesi sellaiseksi, jollaista pidetään joka paikassa klassisena esimerkkinä huonosti toimivasta perheestä ja vanhempien virheellisestä toiminnasta. Arjen kuvauksesti on kuin suoraan kasvatuksen oppikirjasta kohdasta älä tee näin. Kuvailemaasi perhe-elämää käytetään myös esimerkkinä uusavuttomuudesta.

Sinulla ei ilmeisesti ole minkäänlaista käsitystä normaalista perhe-elämästä ja lasten kasvatuksen perusteista. Ainakin viesteissäsi intät vastaan sellaisissa asioissa minkä pitäisi olla ihan itsestään selvää. En tiedä johtuuko tämä tyhmyydestäsi, tietämättömyydestäsi vai mistä, mutta lapsen parhaaksi et osaa ilmeisesti toimia.

Jos elämänne on tosiaan sellaista kuin kuvaat niin sen jatkuminen tuollaisena ei tosiaankaan ole lapsen parhaaksi. Huonokin päiväkoti on parempi paikka lapsellesi kuin kuvaamasi kotiolot. Kotihoito ei ole lapsen parhaaksi jos vanhemmat eivät sitä osaa. Oletko tosiaan valmis toimimaan lapsen parhaaksi? Minusta ei kuulosta siltä vaan toimit koko ajan lapsen kehitystä vaarantaen.

Pia H kirjoitti:

En kai nyt nimeäni tänne laita ja nimimerkistäni sukunimen alkukirjain on H, ja Pia on serkkuni etunimi.

Miksi minun ongelmani ei voisi olla totta. Tänne vaan on sattunut minua neuvomaan sormi pystyssä kaikki täydellisen hurskastelevat äidit, jotka todellisuudessa kamppailevat SAMAN ongelman kanssa.

Neuvolassa ja kerhossa käydessä olen huomannut, että kyllä ongelmia on muillakin, ja se lohduttaa.

Täällä muka jokainen elää NIIN terveellisesti ja lapset syövät pesuvadillisen puuroa ammuisin ilman kiukuttelua.
Asia jota en todellakaan usko.
Kenelläkään ei ole ongelmia ukkonsa kanssa, ja jos on, selvittävät tuota pikaa.

Kaikki vievät lapsensa päivähoitoon joka on NIIN erinomaista. siis repiä lapsi sängystä puolen yön aikaan ja pikku reppana paiskataan pakkaskylmään autoon ja sitten tuhatta ja sataa päiväkotiin.
Sitten kun tullaan väsyneenä töistä huudetaan lapselle kurkku suorana, kun pinna on työelämässä kiristynyt äärimmilleen.
Ja pikapikaa lapsi nukkumaan, eikä pikkuisen kanssa seurustella eikä leikitä eikä halita.

Minun lapsi nukkuu aamulla makiat unet niin pitkään kuin haluttaa, nousee kaikessa rauhassa, minä en hoputa kun saan itsekin levätä.
Jos haluan hemmotella lasta suklaamuroilla niin hemmottelen, mutta soisin tietysti hänen syövän normaalia ruokaa.

Emäntäkoulu ON emäntäkoulu. Ja emännät tietääkseni työskentelevät navetoissa, sikaloissa ja pelloilla. Minulla ei ole navettaa vaan nykyaikainen koti. Minun ei tarvii opetella käyttämään lypsykonetta.
Tähän asti olen selvinnyt ja saanut ruokaa ilman emäntäkoulua. Keittokirjoissa on ohjeet.

Kun lapsi menee kouluun, hän on isompi ja osaa kertoa vanhemmille jos häntä kohdellaan väärin tai joku kiusaa.
Pieni lapsi ei osaa. Minun tehtäväni on suojella lasta.

Lue lisää

todellinen ihminen. Provo mikä provo. Ei kukaan ole tuollainen.

voi olla kirjoitti:

todellinen ihminen. Provo mikä provo. Ei kukaan ole tuollainen.

Pia kuules nyt hankit sen elämän ja lopetat näiden tarinoiden kirjoittelun tänne mukamas tosissas!

Tarina palstat sitten erikseen mutta älä nyt hyvä ihminen jaksa enää kun kaikki tietää että tää on provo ja edelleenkin jos ei oo provo niin olet tyhmin ihminen kehen olen koskaan törmänny!

Siis sä oot DAIJU..Nyt oot kaupunki ihminen etkä maalainen kun taas aikaisemmassa kirjoituksessa kerrot että asutte ihan korvessa ja lähin kauppakin 30km päässä,ei kuulosta kaupungilta minusta!

Ja sitten tuo lapsen nukkuminen ja että teette kaiken miten huvittaa ja sitten toisessa kirjoituksessa kerrot miten tärkeitä rutiinit sinulle ovat.

Siis sä oot sekopää ämmä jonka lapsi todellakin pitäis huostaanottaa,onnellinen lapsi ei huutais niin että oksennus lentää,vittu herää jo pahvi!!!

Sä kuvotat mua oikeasti,en kestä enää sua ja pliis kirjoittele jonnekin muualle näitä älyttömiä tarinoita.Täällä on ihmisiä jotka ihan tosissaan hakee tukea,neuvoa ja apua ja sunlaiset ihmiset pilaa keskustelu palstat!

Katoa jo hoitamaan sitä sun lasta helvetistä joka vaan huutaa niin et oksennus lentää,tuli just mieleen et sunlaiset äidit ne just päättää sytyttää kodin tuleen kun lapset nukkuvat.
Olet sairas ämmä

kuules kirjoitti:

Pia kuules nyt hankit sen elämän ja lopetat näiden tarinoiden kirjoittelun tänne mukamas tosissas!

Tarina palstat sitten erikseen mutta älä nyt hyvä ihminen jaksa enää kun kaikki tietää että tää on provo ja edelleenkin jos ei oo provo niin olet tyhmin ihminen kehen olen koskaan törmänny!

Siis sä oot DAIJU..Nyt oot kaupunki ihminen etkä maalainen kun taas aikaisemmassa kirjoituksessa kerrot että asutte ihan korvessa ja lähin kauppakin 30km päässä,ei kuulosta kaupungilta minusta!

Ja sitten tuo lapsen nukkuminen ja että teette kaiken miten huvittaa ja sitten toisessa kirjoituksessa kerrot miten tärkeitä rutiinit sinulle ovat.

Siis sä oot sekopää ämmä jonka lapsi todellakin pitäis huostaanottaa,onnellinen lapsi ei huutais niin että oksennus lentää,vittu herää jo pahvi!!!

Sä kuvotat mua oikeasti,en kestä enää sua ja pliis kirjoittele jonnekin muualle näitä älyttömiä tarinoita.Täällä on ihmisiä jotka ihan tosissaan hakee tukea,neuvoa ja apua ja sunlaiset ihmiset pilaa keskustelu palstat!

Katoa jo hoitamaan sitä sun lasta helvetistä joka vaan huutaa niin et oksennus lentää,tuli just mieleen et sunlaiset äidit ne just päättää sytyttää kodin tuleen kun lapset nukkuvat.
Olet sairas ämmä

Lue lisää

MISSÄ olen sanonut, että kauppamatkani olisi 30 km päässä?
Ensinnäkin lähin kauppani sijaitsee parin kilometrin päässä ja joka on myös liikenneasema baareineen ym. niin SEN kaupan valikoima on pieni.

Suurempi marketti on noin kuuden kilometrin päässä.
Mistä ihmeestä olen siepannut tämän 30 km ja sen vuoksi väität, etten voi olla todellinen henkilö.

Yleensä ongelmat ovat kuin "oppikirjasta" reväistyjä, kosk OPPIKIRJAT kuvaavat kai oikeaa elämää, joten muistuttavat sitä.

Toisekseen en ole tyhmä.

Nyt kaikki tietysti ajattelevat, että meillä on kaaosta 24 tuntia päivässä.
Yleensä tänne kirjoitetaan ongelmista. Niin tein minäkin. Sitten ihmetellään, että ei voi olla totta.
Monet täällä olevat ongelmat ovat tarua ihmeellisempiä ja aika pahoja.

Hyviä puolia kasvatuksessani on, että kuuntelen lasta. Luen hänelle paljon ja hänen puheensa on edistyneempää kuin muiden samanikäisten.
Lapsi jaksaa kuunnella ja katsella kirjoja.
Hän piirtää paljon. Askartelemme usein, kun tykkään itsekin askarrella.
Poika leikkii pikkueläinten ja autoja kanssa pitkiäkin aikoja yksin. Leikin kun vain ennätän hänen kanssaan.

Minulla on hyvää tahtoa lasta kohtaan ja hymyilen ja juttelen hänelle usein.
En ole niin kaamea ihminen kuin täällä on annettu ymmärtää.
Minulla on hyvät välit äitiini, saatan jutella puhelimessa hänen kanssaan vaikka tunnin.

Nyt kaikki näkevät minut vain syömisongelman kautta.
Olen pahoillani, mutta aion lopettaa tänne kirjoittelun, ei ole hyötyä siitä, kun tämä menee tällaiseksi ettei edes olemassaolooni uskota.
Luen itsekin paljon, en ole sivistymätön moukka.

Pia H kirjoitti:

MISSÄ olen sanonut, että kauppamatkani olisi 30 km päässä?
Ensinnäkin lähin kauppani sijaitsee parin kilometrin päässä ja joka on myös liikenneasema baareineen ym. niin SEN kaupan valikoima on pieni.

Suurempi marketti on noin kuuden kilometrin päässä.
Mistä ihmeestä olen siepannut tämän 30 km ja sen vuoksi väität, etten voi olla todellinen henkilö.

Yleensä ongelmat ovat kuin "oppikirjasta" reväistyjä, kosk OPPIKIRJAT kuvaavat kai oikeaa elämää, joten muistuttavat sitä.

Toisekseen en ole tyhmä.

Nyt kaikki tietysti ajattelevat, että meillä on kaaosta 24 tuntia päivässä.
Yleensä tänne kirjoitetaan ongelmista. Niin tein minäkin. Sitten ihmetellään, että ei voi olla totta.
Monet täällä olevat ongelmat ovat tarua ihmeellisempiä ja aika pahoja.

Hyviä puolia kasvatuksessani on, että kuuntelen lasta. Luen hänelle paljon ja hänen puheensa on edistyneempää kuin muiden samanikäisten.
Lapsi jaksaa kuunnella ja katsella kirjoja.
Hän piirtää paljon. Askartelemme usein, kun tykkään itsekin askarrella.
Poika leikkii pikkueläinten ja autoja kanssa pitkiäkin aikoja yksin. Leikin kun vain ennätän hänen kanssaan.

Minulla on hyvää tahtoa lasta kohtaan ja hymyilen ja juttelen hänelle usein.
En ole niin kaamea ihminen kuin täällä on annettu ymmärtää.
Minulla on hyvät välit äitiini, saatan jutella puhelimessa hänen kanssaan vaikka tunnin.

Nyt kaikki näkevät minut vain syömisongelman kautta.
Olen pahoillani, mutta aion lopettaa tänne kirjoittelun, ei ole hyötyä siitä, kun tämä menee tällaiseksi ettei edes olemassaolooni uskota.
Luen itsekin paljon, en ole sivistymätön moukka.

Lue lisää

Lupasit tuolla jo aikaisemmin, että et enää tänne kirjoittele ja taas kirjoitit.

Pliis, pidäthän tällä kertaa lupauksesi, etkä pyörrä sitä, kun joku kirjoittaa sinusta jotain negatiivista. Pyörrät päätöksesi lapsenkin kanssa, kun hän vähän kiukuttelee.

Pia H kirjoitti:

MISSÄ olen sanonut, että kauppamatkani olisi 30 km päässä?
Ensinnäkin lähin kauppani sijaitsee parin kilometrin päässä ja joka on myös liikenneasema baareineen ym. niin SEN kaupan valikoima on pieni.

Suurempi marketti on noin kuuden kilometrin päässä.
Mistä ihmeestä olen siepannut tämän 30 km ja sen vuoksi väität, etten voi olla todellinen henkilö.

Yleensä ongelmat ovat kuin "oppikirjasta" reväistyjä, kosk OPPIKIRJAT kuvaavat kai oikeaa elämää, joten muistuttavat sitä.

Toisekseen en ole tyhmä.

Nyt kaikki tietysti ajattelevat, että meillä on kaaosta 24 tuntia päivässä.
Yleensä tänne kirjoitetaan ongelmista. Niin tein minäkin. Sitten ihmetellään, että ei voi olla totta.
Monet täällä olevat ongelmat ovat tarua ihmeellisempiä ja aika pahoja.

Hyviä puolia kasvatuksessani on, että kuuntelen lasta. Luen hänelle paljon ja hänen puheensa on edistyneempää kuin muiden samanikäisten.
Lapsi jaksaa kuunnella ja katsella kirjoja.
Hän piirtää paljon. Askartelemme usein, kun tykkään itsekin askarrella.
Poika leikkii pikkueläinten ja autoja kanssa pitkiäkin aikoja yksin. Leikin kun vain ennätän hänen kanssaan.

Minulla on hyvää tahtoa lasta kohtaan ja hymyilen ja juttelen hänelle usein.
En ole niin kaamea ihminen kuin täällä on annettu ymmärtää.
Minulla on hyvät välit äitiini, saatan jutella puhelimessa hänen kanssaan vaikka tunnin.

Nyt kaikki näkevät minut vain syömisongelman kautta.
Olen pahoillani, mutta aion lopettaa tänne kirjoittelun, ei ole hyötyä siitä, kun tämä menee tällaiseksi ettei edes olemassaolooni uskota.
Luen itsekin paljon, en ole sivistymätön moukka.

Lue lisää

Koko ketjun lukeneena en voi kuin puistella päätäni.

Sinä olet halunnut kasvattaa toivotun lapsesi kotona jne. mutta hyvä ihminen kaikesta päätellen sinusta ei ole oikein kasvattajaksi, joten veisit sinne tarhaan vaan ammattilaisten kasvatettavaksi - toki kotonakin pitää kasvattaa siitä huolimatta!

Minulle tulee paha mieli kun luen, että lapsesi piirtelee paljon, ja katselee kirjoja, ja leikkii yksin. :( EIKÖ HÄNELLÄ TOSIAANKAAN OLE KAVEREITA??? Oletko SINÄ hänen ainoa kaverinsa??? NELIVUOTIAS TARVITSEE IKÄISTÄÄN SEURAA JA KAVEREITA, SINÄ ET ENÄÄ RIITÄ vaikka haluaisitkin! Tuolla pelillä lapsesi kasvaa pahasti kieroon - haluat hyvää mutta aiheutat pahaa. Etkö ulkoile lapsesi kanssa - motorinen kehityskin on tärkeää, ei pelkkä saksien käsittely. Ja kaikella kunnioituksella, yleensä nelivuotiaat puhuvat jo niin hyvin, että jos lapsesi puhe on edistyneempää kuin muiden samanikäisten, hänen täytyy jo hallita aikamoiset lausehirviöt ja sivistyssanatkin...

Lapsellasi on paha olla - hän luottaa sinuun ja isäänsä ja siihen että haluatte hänen parastaan. Tuo ruokailuongelmakin kertoo siitä, että sulla on pallo ja pahasti hukassa. OPETTELE KOKKAAMAAN, torstain kunniaksi hae kaupasta pekonisilppua ja pari purkkia valmishernekeittoa ja yhdistä ne - nam mitä herkkua. Mieskin yllättyy.

Ei sinun auta syytellä miestäsi kaikesta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä ihmettä teet päivät pitkät kotona oikeasti! Askartelet ja lueskelet lapsellesi? Ei lapsi sitä kaipaa, eikä huushollinne. Hoida taloushommasi kun et mene töihinkään ja lopeta lässytys "haluan kasvattaa lapsen kotona kouluikään" - aika moni muukin tekee niin, mutta hoitaa samalla kotityöt ja ruoat sun muut! Eikä maailma kaadu eikä mies häivy!

Taidat olla itsekin pahasti masentunut kun et edes jaksa yrittää???

valitettavasti... kirjoitti:

Koko ketjun lukeneena en voi kuin puistella päätäni.

Sinä olet halunnut kasvattaa toivotun lapsesi kotona jne. mutta hyvä ihminen kaikesta päätellen sinusta ei ole oikein kasvattajaksi, joten veisit sinne tarhaan vaan ammattilaisten kasvatettavaksi - toki kotonakin pitää kasvattaa siitä huolimatta!

Minulle tulee paha mieli kun luen, että lapsesi piirtelee paljon, ja katselee kirjoja, ja leikkii yksin. :( EIKÖ HÄNELLÄ TOSIAANKAAN OLE KAVEREITA??? Oletko SINÄ hänen ainoa kaverinsa??? NELIVUOTIAS TARVITSEE IKÄISTÄÄN SEURAA JA KAVEREITA, SINÄ ET ENÄÄ RIITÄ vaikka haluaisitkin! Tuolla pelillä lapsesi kasvaa pahasti kieroon - haluat hyvää mutta aiheutat pahaa. Etkö ulkoile lapsesi kanssa - motorinen kehityskin on tärkeää, ei pelkkä saksien käsittely. Ja kaikella kunnioituksella, yleensä nelivuotiaat puhuvat jo niin hyvin, että jos lapsesi puhe on edistyneempää kuin muiden samanikäisten, hänen täytyy jo hallita aikamoiset lausehirviöt ja sivistyssanatkin...

Lapsellasi on paha olla - hän luottaa sinuun ja isäänsä ja siihen että haluatte hänen parastaan. Tuo ruokailuongelmakin kertoo siitä, että sulla on pallo ja pahasti hukassa. OPETTELE KOKKAAMAAN, torstain kunniaksi hae kaupasta pekonisilppua ja pari purkkia valmishernekeittoa ja yhdistä ne - nam mitä herkkua. Mieskin yllättyy.

Ei sinun auta syytellä miestäsi kaikesta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä ihmettä teet päivät pitkät kotona oikeasti! Askartelet ja lueskelet lapsellesi? Ei lapsi sitä kaipaa, eikä huushollinne. Hoida taloushommasi kun et mene töihinkään ja lopeta lässytys "haluan kasvattaa lapsen kotona kouluikään" - aika moni muukin tekee niin, mutta hoitaa samalla kotityöt ja ruoat sun muut! Eikä maailma kaadu eikä mies häivy!

Taidat olla itsekin pahasti masentunut kun et edes jaksa yrittää???

Lue lisää

Koti on tottakai lapselle tärkeä paikka, mutta minäkin olen sitä mieltä, että tuota päiväkoti asiaa kannattaisi miettiä vielä. En tarkoita vastuun siirtämistä kokonaan päiväkodille vaan kotihoidon ja päiväkodin välimuotoa? Lapsi voisi tietyt päivät viikossa olla päiväkodissa vaikka vain puolipäivää ja loput kotona.

Sanotaan, että lapsen on hyvä olla ensimmäiset kolme vuotta kotona. Mutta, jos lapsi on jatkuvasti kotona eikä ole tottunut ollenkaan työskentelemään ryhmässä, odottamaan omaa vuoroaan, huomioimaan muita yms. Mikäli lapsi kasvaa vain pumpulissa, Voi koulutielle lähtö olla aikanaan kova juttu. Ajattelen tässä lapsen parasta. En väitä, ettetkö itse haluaisi lapsellesi parasta, mutta monesti sokeudumme itse omille virheillemme ja ne voi nähdä ulkopuolelta paremmin.

Tulee tunne, että pohjimmiltasi tyydytät lapsen hoidossa omia tarpeita. Haluat tuntea itsesi tärkeäksi kasvattajaksi. Ja sokeutuneena avustat lastasi liikaa. Esim. syötät 4-vee lasta. Annatko lapselle riittävästi tilaisuutta yrittää itse?

Sama juttu tulee parisuhteesta mieleen. Annatko puolisollesi rittävästi tilaisuuksia lapsen hoitoon? Kerroit, ette luota mieheesi. Jos aina valitat ja koet hoitavasi itse kaiken paremmin miehesi oppii välttelemään koko tilannetta. Kaikki ei tietenkään ole sinusta johtuvaa. Anna miehesi pestä itse omat pyykkinsä, jos valittaa joka paidan viikkaamisesta.

Samoin lapsen tulisi jo tuossa iässä pikkuhiljaa opetella olemaan erossa jonkin aikaa omista vanhemmistaan. Nyt jos aina jäät odottamaan kerhon ajaksi eteiseen ruokit vain lisää lapsen pelkoa. Tottakai ensimmäiset kerrat voivat olla ja varmasti ovatkin vaikeita lapselle olla yksin, mutta eihän lapsi opi olemaan ilman äitiään koskaan, jos et anna tilaisuutta harjoitteluun.

Itse tietysti teet omat ratkaisut. Toivottavasti teksti ei loukkaa sinua. Eikä kannata kaikkia täälä kirjoitettuja juttuja ottaa itseensä. Sen nyt tietää, että näille palstoille tulee aina kaikenlaiseen sävyyn kirjoitettuja juttuja.

Ja kun miehesi lähtee aina omien kavereidensa luokse, etkö halua että sinullakin olisi jotain "omaa" esim. työ, aikaa tavata tuttuja, tehdä jotain omaa, tutustua päiväkodin kautta muihin vanhempiin itse ja lapsesi voisi saada ystäviä?

Entä taloudellinen tilanne? Haluatko olla rahallisesti riippuvainen miehestäsi? Haluatko itsellesi ajokorttia, onko sinulla rahaa hankkia sitä ja onko aikaa autokoulun teoriatunneila käyntiin?

Itse tiedät parhaiten mitä elämältäsi haluat. Mieti ja punnitse eri vaihtoehtoja. Ja tee sitten ratkaisut.

Pia H kirjoitti:

MISSÄ olen sanonut, että kauppamatkani olisi 30 km päässä?
Ensinnäkin lähin kauppani sijaitsee parin kilometrin päässä ja joka on myös liikenneasema baareineen ym. niin SEN kaupan valikoima on pieni.

Suurempi marketti on noin kuuden kilometrin päässä.
Mistä ihmeestä olen siepannut tämän 30 km ja sen vuoksi väität, etten voi olla todellinen henkilö.

Yleensä ongelmat ovat kuin "oppikirjasta" reväistyjä, kosk OPPIKIRJAT kuvaavat kai oikeaa elämää, joten muistuttavat sitä.

Toisekseen en ole tyhmä.

Nyt kaikki tietysti ajattelevat, että meillä on kaaosta 24 tuntia päivässä.
Yleensä tänne kirjoitetaan ongelmista. Niin tein minäkin. Sitten ihmetellään, että ei voi olla totta.
Monet täällä olevat ongelmat ovat tarua ihmeellisempiä ja aika pahoja.

Hyviä puolia kasvatuksessani on, että kuuntelen lasta. Luen hänelle paljon ja hänen puheensa on edistyneempää kuin muiden samanikäisten.
Lapsi jaksaa kuunnella ja katsella kirjoja.
Hän piirtää paljon. Askartelemme usein, kun tykkään itsekin askarrella.
Poika leikkii pikkueläinten ja autoja kanssa pitkiäkin aikoja yksin. Leikin kun vain ennätän hänen kanssaan.

Minulla on hyvää tahtoa lasta kohtaan ja hymyilen ja juttelen hänelle usein.
En ole niin kaamea ihminen kuin täällä on annettu ymmärtää.
Minulla on hyvät välit äitiini, saatan jutella puhelimessa hänen kanssaan vaikka tunnin.

Nyt kaikki näkevät minut vain syömisongelman kautta.
Olen pahoillani, mutta aion lopettaa tänne kirjoittelun, ei ole hyötyä siitä, kun tämä menee tällaiseksi ettei edes olemassaolooni uskota.
Luen itsekin paljon, en ole sivistymätön moukka.

Lue lisää

Mutta toki näen nuo mainitsemasikin asiat hyvinä. Annat lapsellesi paljon aikaa. Jatksat myös touhuta hänen kanssa. Aika ja yhdessäolo on monessa perheessä nykyään ongelma. Hienoa, että sitä löytyy vielä jostain.

Rajojen asettamiseen ja kiinnnipitämiseen vaan jämäkkyyttä lisää. Näinpä jokaisella omat murheet ja virheensä. Kukaan kun ei ole täydellinen.