Haluaisin saada muiden kokemuksia äidin masennuksen ja skitsofrenian vaikutuksista lapsiin.
Olen elänyt koko ikäni äidin kanssa, joka ei ole pystynyt kunnolla huolehtimaan itsestään. Nyt jokin aika sitten äidin tila kuitenkin paheni ja hän on hoidettavana psykiatrisella osastolla. Vasta nyt minulle kerrottiin kaikki taustat äidin sairaudesta ja ensimmäistä kertaa ymmärrän kuinka sairas äitini on.
Tietenkin mieltäni painaa huoli äidin voinnista, mutta toisaalta myös pelkään omasta puolestani. Periytyykö tämä tauti? Olen vasta opinnot päättänyt ja nyt elämä on pitkästä aikaa taloudellisesti ja sosiaalisesti mallillaan. Mutta tietenkin, kun olen koko ikäni elänyt äidin sairauden varjossa, olen myös joutunut kokokemaan paljon ikäviä asioita. Onko muilla samoja kokemuksia? Miten itse olette elämässänne pärjänneet?
Olen elänyt koko ikäni äidin kanssa, joka ei ole pystynyt kunnolla huolehtimaan itsestään. Nyt jokin aika sitten äidin tila kuitenkin paheni ja hän on hoidettavana psykiatrisella osastolla. Vasta nyt minulle kerrottiin kaikki taustat äidin sairaudesta ja ensimmäistä kertaa ymmärrän kuinka sairas äitini on.
Tietenkin mieltäni painaa huoli äidin voinnista, mutta toisaalta myös pelkään omasta puolestani. Periytyykö tämä tauti? Olen vasta opinnot päättänyt ja nyt elämä on pitkästä aikaa taloudellisesti ja sosiaalisesti mallillaan. Mutta tietenkin, kun olen koko ikäni elänyt äidin sairauden varjossa, olen myös joutunut kokokemaan paljon ikäviä asioita. Onko muilla samoja kokemuksia? Miten itse olette elämässänne pärjänneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oma äitini on myös sairas. Siskojen kanssa meillä on ollut erittäin rankkaa lapsesta asti, mutta ihan normaaleja meistä on kuitenkin tullut :)
Vaikeaa se on, eikä välttämättä koskaan lopu, mutta helpompia aikoja tulee ja niistä kannattaa nauttia.
Sinullakin on elämä edessä, muista se. Mitä tahansa voi tapahtua, ja jokaisesta päivästä kannattaa nauttia täysillä.
Kun vanhempi on kykenemätön huolehtimaan itsestään, miten sitten lapset voivat? Olen halunnut unohtaa koko lapsuuden. En muistele ilolla mitään erityistä. Oman itsen hoito ja huolenpito pitää kunnossa. Aikaa ja vapaata, eikä vain suorittamista ja huolehtimista muista, niin pärjää.
Vihaa en tunne, mutta tietynlainen orpous on jäänyt mielen pohjalle. Äitini on jo kuollut. Kuoli syöpään. Kaikki on anteeksi annettu ja pahat unohdettu.
Alttius sairastua itsekin voi periytyä. Ratkaisevaa on kuitenkin omat voimavarasi ja keinosi selviytyä elämän isoista ja pienistä ongelmista. Jos jokin asia tai tapahtuma elämässäsi ylittää voimavarasi, sairastumisriski kasvaa. Tämä voi kuitenkin tapahtua kenelle tahansa meistä, ei siihen tarvita mitään perinnöllisyyden haamua. Yhtä hyvin voit selvitä sairastumatta. Luota itseesi ja pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi.
Omaisten yhdistyksistä löydät ihmisiä, jotka ovat käyneet ja käyvät läpi samaa kuin sinä.
www.omaisten.org
Hei,
Kiitos kaikille vastauksista. On mukava huomata, ettei ole tässä tilanteessa aivan yksin, vaan muitakin tosiaan löytyy. Omassa lähipiirissä muilla tuntuu kuitenkin olevan kunnolliset vanhemmat ja ehkä tämä äidin sairaus on siksi niin arka ja raskas asia käsiteltäväksi.
Mutta kuten vastauksenne osoittivat, ei kai minun kannata liian suurta haamua tuosta asiasta itselleni tehdä. Eihän sitä omaa "kohtaloaan" kukaan tiedä. Täytyy yrittää elää mielekästä elämää ja pitää itsestään huolta -ja omien voimavarojen puitteissa huolehtia myös muista.
Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!
oli ihan sekopää. niin monesti mietin et miks isä etes on sen lehmän kanssa? kyhl juu, skitsofreniaa suun muuta luulosairautta. niin kauan mie kunnioitin sitä tasavertasena ihmisenä kunnes sillä oli taas sekoilu kausi ja se sano iskälle vakavalla naamalla et sillä ei oo nyt muuta vaihtoehtoo ku lyödä mun pikkuveljee kirveellä. no, sehä vietii sit ambulanssilla hullujen huoneelle. niin, ja kuinka ollakkaa nyt ku mun isä on vihdoi eronnu siitä nii, niillä on 2vuotias poika (jonka se hullu on myös uhannu tappaa)ja se hullu on haastanu isän oikeutee väkivallasta (no, onha isän ollu joskus pakko sitoo se akka kii ku se ei muute rauhotu) ja isä ei oo kyl todellakaa lyöny koskaa.
mut oikeesti, miehet miettikää ennen ku perustatte perheen mielenvikasen kans.