Lipponen vs. Lewinsky

Tyhmyytensä ja mielikuvituksettomuutensa lisäksi tertun vasemmistolaisversio on huumorintajuton.

Lisäksi uumoilen, että hän laittaa leivän päälle flooraa, ei koskaan harrasta suu- tai anaaliseksiä, äänestää aina SAK:n edustajistovaaleissa, ei koskaan käy kirkossa, on työläismiehensä alistama, ei koskaan ryhdy yksityisyrittäjäksi, eikä edes tiedä, mitä kriittinen ajattelu tarkoittaa.

vakaumus ja näkemykset ovat sen mukaisia. Suomessa on edelleenkin mielipide- ja sananvapaus, joten asioista kirjoitellaan erilaisia näkemyksiä.

"Hyvälle miehelle olisi paikka tarjolla."

Demareilla on hyviä naisia tulossa...Susannat, Säde, Heli, Miapetra varsinkin....

Sori Kepu, jos teilla on ollut huonoa tuuria johtajienne kanssa.. Demareiden johtajista ei kannata mainita, vaikka Paavo lie arvostetuin suomalaisten parissa...

Analytic kirjoitti:

"Hyvälle miehelle olisi paikka tarjolla."

Demareilla on hyviä naisia tulossa...Susannat, Säde, Heli, Miapetra varsinkin....

Sori Kepu, jos teilla on ollut huonoa tuuria johtajienne kanssa.. Demareiden johtajista ei kannata mainita, vaikka Paavo lie arvostetuin suomalaisten parissa...

Kirjoittaja olettaa minun edustavan kepua. En edusta kepua, enkä ole minkään puolueen jäsen, politiikasta kyllä olen kiinnostunut siinä mielessä, että miten tämä yhteiskunta saataisiin nykyistä paremmaksi. Todellakin suurille johtajille olisi tilaa kaikissa kolmessa suurimmassa puolueessa. Tarvitaan avarakatseisia viisaita johtajia. Tällaisista henkilöistä on pulaa, ei ole suuria johtajia näkyvissä. Eräässä kohdassa olen samaa mieltä: "Demareiden johtajista ei kannata mainita!". Minun osaltani PL ei ole arvostettu, hän kuuluu mielestäni Italian Berlusconin kanssa samaan kastiin. Ruotsissa on tilanne parempi. Paasio oli mielestäni aikoinaan hyvä johtaja. Pelkkä sukunimi ei tosin takaa mitään nykyaikaa ajatellen. Mielestäni paikkoja on edelleen avoinna hyville puoluejohtajille, miehille tai naisille, ilman sukupuolikiintiöitä, vain ominaisuudet ratkaisevat.

Lukija Y kirjoitti:

Kirjoittaja olettaa minun edustavan kepua. En edusta kepua, enkä ole minkään puolueen jäsen, politiikasta kyllä olen kiinnostunut siinä mielessä, että miten tämä yhteiskunta saataisiin nykyistä paremmaksi. Todellakin suurille johtajille olisi tilaa kaikissa kolmessa suurimmassa puolueessa. Tarvitaan avarakatseisia viisaita johtajia. Tällaisista henkilöistä on pulaa, ei ole suuria johtajia näkyvissä. Eräässä kohdassa olen samaa mieltä: "Demareiden johtajista ei kannata mainita!". Minun osaltani PL ei ole arvostettu, hän kuuluu mielestäni Italian Berlusconin kanssa samaan kastiin. Ruotsissa on tilanne parempi. Paasio oli mielestäni aikoinaan hyvä johtaja. Pelkkä sukunimi ei tosin takaa mitään nykyaikaa ajatellen. Mielestäni paikkoja on edelleen avoinna hyville puoluejohtajille, miehille tai naisille, ilman sukupuolikiintiöitä, vain ominaisuudet ratkaisevat.

Hieman perusteluja pliiiiz, vertauksellesi Lipposta Berlusconiin??
Ei se ole minun keksintöni, että Lipponen on erittäin suosittu huolimatta kahden hallituksen johdossa kulummisesta.
Keskustalla on ollut todella huono tuuri johtajiensa suhteen: Edesmennyt Virolainen sai Kekkosen myllytykset, hänen jälkeensä tuli Väyrynen, Aho ja Jäätteenmäki. Ovatko he arvostettuja?
Näillä palstoilla enimmäkseen rääkytään ja nimitellään, jonkalaisilla kannanotoilla ei ole mitään todellista merkitystä.
Jospa arvostaisimme ikuisen mollaamisen sijaan?
Jokaisen kansanedustajan takana on suuri joukko kansalaisia, äänestäjiä ja sis heidät valittu asianmukaisesti. Siis kunnioitetaan laillisin vaalein valittuja! Jookosta?
Arvioidaan heidän tekojaan, ei omia anti-/sym-patioitamme huudellen. Niilläkään kun ei ole merkitystä...
Valitettavan moni ei edes tiedä, mitkä ovat Eduskuntamme tehtäviä....

Analytic kirjoitti:

Hieman perusteluja pliiiiz, vertauksellesi Lipposta Berlusconiin??
Ei se ole minun keksintöni, että Lipponen on erittäin suosittu huolimatta kahden hallituksen johdossa kulummisesta.
Keskustalla on ollut todella huono tuuri johtajiensa suhteen: Edesmennyt Virolainen sai Kekkosen myllytykset, hänen jälkeensä tuli Väyrynen, Aho ja Jäätteenmäki. Ovatko he arvostettuja?
Näillä palstoilla enimmäkseen rääkytään ja nimitellään, jonkalaisilla kannanotoilla ei ole mitään todellista merkitystä.
Jospa arvostaisimme ikuisen mollaamisen sijaan?
Jokaisen kansanedustajan takana on suuri joukko kansalaisia, äänestäjiä ja sis heidät valittu asianmukaisesti. Siis kunnioitetaan laillisin vaalein valittuja! Jookosta?
Arvioidaan heidän tekojaan, ei omia anti-/sym-patioitamme huudellen. Niilläkään kun ei ole merkitystä...
Valitettavan moni ei edes tiedä, mitkä ovat Eduskuntamme tehtäviä....

Käsitykseni Lipposesta on mielipide, ei oikeuden tuomio. Hän ei esim. "tosissaan" aja politiikkaa, jolla työttömyys voitaisiin poistaa. Hänen toimintansa on enemmän näennäistä. Ei Lipponen ole enää kovin suosittu. Hänen tekonsa oli se, että 8-vuoden aikana työttömyyttä ei riittävässä määrässä poistettu. Se riittää minulle. Se on negatiivinen näyttö. Sitäpaitsi tiedän ja tunnen aika hyvin miten eduskunta toimii jne. Minun rehellinen mielipiteeni on tämä, muut saavat olla mitä mieltä haluavat. Mielestäni tyyppinä Lipponen muistuttaa Berlusconia. Se vain on niin.

löytyy:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000000783000

Suomen demarijohto tiesi tarkalleen, mitä ja millaisia EU-päätöksiä Ahon hallitus teki jäsenyysneuvotteluissa.


Pääministeri Esko Aho väitti/kertoi (maaliskuun alussa 1994) EU-jäsenyysneuvottelujen tulosta käsittelevässä pääministerin ilmoituksessaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa oli yksi Suomen EU-neuvottelujen keskeisimmistä ja tärkeimmistä asioista.
Toinen tärkeä neuvottelualue oli maatalousneuvottelut.

Mutta mitä keskeinen EY/EU-neuvotteluissa mukana ollut Ulkoministeriön virkamies Antti Kuosmanen kirjoittaakaan tuhotussa kirjassaan?

Merkittäväksi asian tekee se, että Kuosmanen oli ensimmäinen (jo vuodesta 1984!) Suomen ulkoministeriön EY-asioiden hoitoon palkattu virkamies.

Kuosmanen tuli kertoneeksi totuuden:

Suomen EDUN MUKAISTA OLI VÄLTTÄÄ EU-neuvotteluissa keskusteluja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskien!

Lue lisää; suoraan kopioitu teksti Kuosmasen tuhotun kirjan luvusta

28. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
(s. 183-188)

Alla oleva, em. luvun teksti eroaa ainoastaan ylimääräisillä kappalejaoilla, jotta asian sisältö tulee paremmin esille.

Tässä:

" Ulko- ja turvallisuuspolitiikka muodostui toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä Paasikiven ja Kekkosen toiminnan kautta niin keskeiseksi asiaksi, että ilmeni joitakin vaikeuksia asennoitua tähän alueeseen oikealla tavalla EU-jäsenyyden yhteydessä. Yhtäältä oli varmaan kysymys tietojen puutteesta, toisaalta saman käsiteparin erilaisesta asiasisällöstä EU:ssa ja meillä Suomessa.

Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys Suomelle on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä.

EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainvälisen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeimman tärkeysluokan asia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevimpien tapahtumien luetteloon:
itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa.

Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys.

Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla.

EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä. "


--

Siitä huolimatta, että demut olivat oppositiossa Ahon hallituksen aikaan, EU-suurlähettiläs Erkki Liikanen informoi Suomen demu-johtoa tehdyistä päätöksistä.

Salaisissa päätöksissä on lähes jokaisen puolueen edustajan nahat nahkurin orsilla.

Satakunnan mies kirjoitti:

Suomen demarijohto tiesi tarkalleen, mitä ja millaisia EU-päätöksiä Ahon hallitus teki jäsenyysneuvotteluissa.


Pääministeri Esko Aho väitti/kertoi (maaliskuun alussa 1994) EU-jäsenyysneuvottelujen tulosta käsittelevässä pääministerin ilmoituksessaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa oli yksi Suomen EU-neuvottelujen keskeisimmistä ja tärkeimmistä asioista.
Toinen tärkeä neuvottelualue oli maatalousneuvottelut.

Mutta mitä keskeinen EY/EU-neuvotteluissa mukana ollut Ulkoministeriön virkamies Antti Kuosmanen kirjoittaakaan tuhotussa kirjassaan?

Merkittäväksi asian tekee se, että Kuosmanen oli ensimmäinen (jo vuodesta 1984!) Suomen ulkoministeriön EY-asioiden hoitoon palkattu virkamies.

Kuosmanen tuli kertoneeksi totuuden:

Suomen EDUN MUKAISTA OLI VÄLTTÄÄ EU-neuvotteluissa keskusteluja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskien!

Lue lisää; suoraan kopioitu teksti Kuosmasen tuhotun kirjan luvusta

28. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
(s. 183-188)

Alla oleva, em. luvun teksti eroaa ainoastaan ylimääräisillä kappalejaoilla, jotta asian sisältö tulee paremmin esille.

Tässä:

" Ulko- ja turvallisuuspolitiikka muodostui toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä Paasikiven ja Kekkosen toiminnan kautta niin keskeiseksi asiaksi, että ilmeni joitakin vaikeuksia asennoitua tähän alueeseen oikealla tavalla EU-jäsenyyden yhteydessä. Yhtäältä oli varmaan kysymys tietojen puutteesta, toisaalta saman käsiteparin erilaisesta asiasisällöstä EU:ssa ja meillä Suomessa.

Jäsenyyden ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys Suomelle on syytä pitää tarkasti erillään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta neuvottelukysymyksenä.

EU-jäsenyyden vaikutus Suomen kansainvälisen asemaan oli sekä ulko- että turvallisuuspoliittisesti korkeimman tärkeysluokan asia. Täysin perustellusti se voidaan mielestäni lisätä itsenäisyyden ajan ratkaisevimpien tapahtumien luetteloon:
itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden pelastamiseen talvi- ja jatkosodan ratkaisutaisteluissa.

Tästä ei suinkaan seurannut, että asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys.

Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla.

EU:n piirissä esiintyi näet harrastusta tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ongelma sen takia, että tiettyjen hakijamaiden kyvystä ja halusta sitoutua unionin itselleen hyväksymiin tavoitteisiin tunnettiin epäilyjä. "


--

Siitä huolimatta, että demut olivat oppositiossa Ahon hallituksen aikaan, EU-suurlähettiläs Erkki Liikanen informoi Suomen demu-johtoa tehdyistä päätöksistä.

Salaisissa päätöksissä on lähes jokaisen puolueen edustajan nahat nahkurin orsilla.

kirjasta.

Edellisestä lainauksesta käy ilmi, että Suomi antautui jo vuonna 1993.


Jatkoa edelliselle lainaukselle Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sitaatti luvusta

28.1. Käsitteistön erot

” Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.

Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin.

Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”

--

Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Yhteisen puolustuksen toivomusluonteinen lauseke on kirjoitettuna omaksi luvukseen EU:n perustuslakiluonnokseen.

Perustuslain velvoite on, että jäsenmaa osallistuu solidaarisuus-lausekkeen mukaan sotilaallisiin toimiin, toisen jäsenmaan puolustamiseen.