Tiedättekö sitä tunnetta, kun tajuaa, että kiinnostuksen-tunteet ovat olleet täysin yksipuolisia? Kun käsittää, että tiesi sen jo aiemmin, mutta ei myöntänyt sitä itselleen ja järki jäässä niin vahvasti, että antoi itselleen toivoa tilanteista ja ilmeistä, jotka eivät sitten tarkoittaneetkaan mitään. Erikoista, kuinka tyhmä olo siitä tulee. Eikä tilanteesta voi ainakaan toista syyttää. Itse olisi pitänyt tajuta aiemmin.
Ja silti, kaikki fiilingit eivät ole edes täysin kuolleet. Ei, vaikka tajuan kyllä, että olemme osittain täysin erilaisia luonteeltamme. Niin erilaisia, että tuskin edustan sitä, mitä hän mieheltä haluaa. Ja selvyydeksi, hän kyllä tietää kiinnostuksestani.
Silti olen kiitoksen velkaa tälle "eräälle". Hän antoi niin paljon elämäniloa arkeen erään vaikeamman ajanjakson jälkeen, ettei taida itse tietääkään, mikä merkitys hänellä on ollut. Sillä pitkästä aikaa tunsin jotain ”enemmän”. Se oli paljon se. Sen vuoksi olisi hienoa vielä olla edes vaan ihan ystäviä hänen kanssaan.
m--->n
Ja silti, kaikki fiilingit eivät ole edes täysin kuolleet. Ei, vaikka tajuan kyllä, että olemme osittain täysin erilaisia luonteeltamme. Niin erilaisia, että tuskin edustan sitä, mitä hän mieheltä haluaa. Ja selvyydeksi, hän kyllä tietää kiinnostuksestani.
Silti olen kiitoksen velkaa tälle "eräälle". Hän antoi niin paljon elämäniloa arkeen erään vaikeamman ajanjakson jälkeen, ettei taida itse tietääkään, mikä merkitys hänellä on ollut. Sillä pitkästä aikaa tunsin jotain ”enemmän”. Se oli paljon se. Sen vuoksi olisi hienoa vielä olla edes vaan ihan ystäviä hänen kanssaan.
m--->n
Vastaukset 24
Vanhimmat
Paljon muutakin on kirjoituksessasi sellaista, mitä olisin voinut itsekin kirjoittaa. Etenkin tämä: "pitkästä aikaa tunsin jotain enemmän". Senkin, että hän tietää. Minä taas en tiedä hänen ajatuksiaan. Joskus toivon ja luulen, mutta en uskalla uskoa. Sinulle tahdon sanoa tämän: vaikka olette erilaisia, voit hyvin olla juuri sitä mitä hän mieheltä haluaa. Hän ei ehkä tiennyt sitä ennen kuin kohtasi sinut, mutta silti voi olla niin. Minäkin haluaisin olla erään ystävä, mutta en tiedä saanko sitä koskaan olla.
n--> sinä
olisin myös voinut Hänelle kirjoittaa samat sanat. Ja olen kirjoittanutkin.
Olen silti iloinen siitä että osaan tuntea, ja joskus taas osaan olla kiitollinen hänelle näistä tunteista, vaikka juuri nyt sattuukin enemmän kuin kuvittelinkaan.
Tää olis voinu olla mulle :), mut ei olis tullu noin nätisti :)
Mutta,,, kukaan ei lue ajatuksia! Et edes sinä!
Kysy suoraan miten asia on! Saat varmuuden! Ja tsemppiä!
ja sanon...: Ei se haluu olla enää sun ystävä, kenenkään teidän kaivatut eivät halua! Tadaa!
Sul on musta sydän
Joka hymysi väärentää
Ja ajatuksesi eksyttää
kristallipalloni on!!! Anna takasin kun et osaa lukea sitä... *juoksee pallo kainalossa hippulat vinkuen*
Voit kuule olla ihan oikeassa. Siltä se ainakin nyt näyttää. Huono homma, jos "pelotin" hänet pois. Viimeinen yritys nähdä ei ollut mikään iskuyritys, vaan tarkoitus oli vaan jutella. Kai se jotain kertoo luonteemme erilaisuudesta, jos ymmärretään toisiamme jatkuvasti väärin.
Olet kuule varmaankin aika oikeassa. Siltä se ainakin nyt näyttää. Huono homma, jos "pelotin" hänet pois. Viimeinen yritys nähdä ei ollut mikään iskuyritys, vaan tarkoitus oli vaan nähdä ja jutella. Kai se jotain kertoo ajattelumme erilaisuudesta, jos ymmärretään toisiamme jatkuvasti väärin.
tämä viimeinen kerta mahtoi olla? Meillä oli meinaan tällainen tilanne ja hän olisi halunnut jutella ja lähentyä ystävyysmielessä ja oli tosi kiva ja reipas, että wow, mutta käyttäydyin nuivasti ja hän ilmiselvästi loukkaantui. Tunsin jotain hyvin voimakasta häntä kohtaan ja olin yhdessä vaiheessa ihan epätoivon partaalla. Pelkäsin, että hän haluaa lähentyä, mutta sitten tulee taas torjuntameininki ja viileä asenne päälle ja en kestä sitä. Hieman ylireagoin asioihin. Se oli viimeinen kerta, kun näimme. Sen tähden olen surullinen, kun käyttäydyin lapsellisesti. En voinut tunteilleni mitään. Jos rakastan, haluan rakastaa kokonaan tai en sitten ollenkaan. Tai kyllä välitän läheisistä, mutta en vaan ymmärrä, miksi hänen kanssaan päässäni oli yhtä tunnemyllerrystä. En kai osaa olla ystävä tai olisin osannut olla, mutta olin niin ihastunut, etten osannut käyttäytyä oikein. Ajattelumme oli erilaista. Tämä on minun epätoivoista yritystäni selventää. Ei tämä auta mitään, mutta kuitenkin. Ei kai me koskaan ymmärretty toisiamme.
ihastunut erilaisuuteen. Erilaisuus yhdisti ja erotti. ...
Nyt nukkumaan.
sinulle...pohtija ;)
Mitä tarkoitat seuraavilla lauseilla?
"Pelkäsin, että hän haluaa lähentyä, mutta sitten tulee taas torjuntameininki ja viileä asenne päälle ja en kestä sitä. Hieman ylireagoin asioihin. Se oli viimeinen kerta, kun näimme. Sen tähden olen surullinen, kun käyttäydyin lapsellisesti. En voinut tunteilleni mitään. Jos rakastan, haluan rakastaa kokonaan tai en sitten ollenkaan."
Niin, siis: Pelkäsitkö, että hän haluaa olla enemmän kuin pelkkä ystävä, vai toivoitko sitä? Ja kummalle tuli "taas torjuntameininki ja viileä asenne päälle"?
mietin tuota samaa, kun luin tuon aiemmin. Tulin siihen tulokseen, että kirjoittaja tarkoittaa, että tuolla toisella tulee torjuntameininki päälle. Ei se muuten ole järkevä..
Tuli heti mieleen, että toivottavasti kukaan ei ole kokenut mua torjuvana, sehän on vaan aristelua tai jotain epätoivoa..ja johtuu siitä, kun ei tiedä toisen ajatuksia..
että haluaisin ja ottaisin kaiken, jos olis mahdollista, kiitos!
viestisi oli toisaalta aika kiva, mutta toisaalta ei. Eikä ole siis mahdollista. Sitäkö tarkoitat. Vastaan silti sulle, että saat kaiken, selvitetään vain ensin mitä haluat. Minä halua sinut.
sama kuka oon ;) Pitäis löytää se oikea.
minä kyllä ajattelin häntä, vaikka sanoin sinä. Ei se ole sama, yksi vain.. mitähän sen löytäs sen oikean. Tais mennä jo.
no, ehkä tuon ymmärtää
pitää kohta mennä ja toivotan hyvää uutta vuotta jo tässä vaiheessa.
Mielestäni meillä oli koko ajan sellaista lähentymis/viilentymis -meininkiä, johtuen syistä a, b ja c (en ala täällä erityisesti selvittämään), mutta olin itselleni tehnyt selväksi, että tämä leikki loppu nyt ja en kestä olla hänen kanssaan tekemisissä, koska minulla on liikaa tunteita.
Tietenkin haaveilin kaikkea (en tässä ala selittämään), mutta olin jotenkin ihan sekaisin omankin elämäntilanteeni kanssa.
Mielestäni hän oli muutaman kerran tosi ns. jopa piikikäs (en keksi oikeaa sanaa). Oli ilmeisesti väsynyt tai jotain muuta sellaista. Mielestäni hän muuttui ihan jotenkin viileäksi ja kovaksi. En ymmärrä, mikä hänelle tuli. Mutta kuitenkin hän kaipasi jotain tunneyhteyttä ja en ymmärrä mitä.
Rakkauskäsitys on niin vaikea, etten edes yritä alkaa selventämään.
Hyvää uuta vuotta!
Jos tämä olisi minulle niin sanoisin: olen Helsinkiläinen tyttö ja sinä Tamperelainen mies, ikäero n.5-v.
Olen enemmän kuin kiinnostunut sinusta ja en oikein tiedä mitä tehdä, paras olisi varmaan puhua asiat selviksi. Soittaisitko sinä minulle? tai tulisitko ihan käymään luonani? sillä minä todella pidän sinusta ja haluan sinut! näimme tänään ja menin ihan hämilleni, et sinäkään mitään sanotut... meillä on koko elämämme aikaa toisillemme....aloitetaan sillä, että soitat mulle nyt heti =)
Uskoakseni sinulla on minun puhelinnumero ja sitä kautta osote, vaikken niitä sulle ookkaa antanut. Jostain maaliskuulta asti varmaan, veikkaisin... En tiedä miksi sinä kuvittelisit, ettet olisi sellainen mies josta olisin kiinnostunut, ellet luule, että ihanoin tai jotain K.C:tä ja vastaavia... katos, se on niin, että tajusin 2006 tammikuussa sen kyläilyn jälkeen, että olet juuri sellainen mitä olen odottanut. Jos puhumme joskus lähiaikoina toisillemme niin mielelläni kertoisin tarkemmin.
huomaa puuhasi ja hommaa sinulle apua.
kun en todella tiedä ihmisestä, kun nimen ja hänen nykyisen asunpaikkansa. En tarkkaa osoitetta, enkä sivilisäätyä. Saatikka muuta, kuin työ-sähkäposti- osoitteensa., Mutta käsittämätön ikävä valtaa tai ns. tärinä tai jokin outo tunne valtaa, kun hänen nimensä mainitaan tai näen hänet jossain. Sen tiedän en vain ymmärrä viellä sitä että tämä todella voi olla yksipuolinen tunne voiko se olla?
N->M
Olen tuntenut itseni täydelliseksi idiootiksi jo vuosikausia. Lähtisin pakoon, jos jonnekin pääsisin, mutta kestettävä on.